KAIPAUS.
Reading edition
Kivinen muuri täällä muurin jälkehen, kaistale taivasta päällä, päivää rahtunen.
Siellä on kaukoseljät, siellä päilyvät veet, hiekkarannat heljät, hongikkoharjanteet,
siellä on päivänkoitot ylitse vetten, maan, päivänlaskut loitot kultahan, purppuraan,
siellä on ahot armaat, linnunlaulu-haat… Täällä kadut on harmaat, kivierämaat.
Maahan harmaja, ankee tehtaansavujen vyö Kainin uhrina lankee, mielet martaiks lyö.
Täällä rintamme salaa riutuu ikävään. Pois, pois kaipaus palaa luontoon, elämään.
Keskellä rikkautemme sielumme köyhä on. Luona kaivojemme näännymme janohon.
Siellä ihminen juurtuu maahan ja povelta maan voimaa juo ja suurtuu suureks voimassaan.
Täällä on ihminen yksin keskellä ihmisten. Siellä silmätyksin Jumala, ihminen.
Siellä on elämän syvyys, siellä on juureni mun. Luonnon äidinhyvyys, miks jätin, miksi sun?