PETTÄJÄN KATUMUS.
Reading edition
Nyt seison edessä totuuden, Vaikka leikillä elää koitin. Usein lemmestä sulle haastelin, Ja hellän tunteesi voitin.
Se voitto mulle on tappio Ja kalvava sielun suru. Oi antaos mulle ystävä Anteeksiannon muru!
En totuutta silloin tuntenut, Kun elämän leikiksi luulin, Kun sydämmes syvään haavoitin Vaikka valituksia kuulin.
Älä syytöstä kanna syämmessäs, Jos tunnetkin tuskaa vielä! Kun kohoat taivaan onnelaan, Älä soimaa minua siellä!
Älä kiroa mustaa muistoain, Vaikka olenkin murheesi tuoja! Rukoile sieluni puolesta, Jos mua syytteeseen vaatii Luoja!