IMMEN RUKOUS.
Reading edition
Impi istuu kunnaalla Ja katkerasti huokaa: Se onni, kun on sulholla, Se myöskin mulle suokaa!
Sulho, jota ikävöin, Jo lepää mullan alla, Mä muistan häntä päivin, öin Vaikk' olen maailmalla.
Oi kuolo, päätä päiväni, Mun peitä haudan multa! Jo nouda sinne sieluni, Miss' asuu armas kulta!
Impi itki rukoillen, Min rukoilla hän voi. Mitä toivoi, saikin sen, Sen hauta hälle toi.