PETETYLLE.
Reading edition
Miksi itket lapsi mainen? Miksi vuotaa kyynelees? Onko rintasi surevainen? Onko pettänyt ihantees?
Se ystävä, ken vannoi sulle Pyhän valan, muistat kai, Toi tuskan kaihon sorretulle, Palkan hän jo siitä sai.
Sai katkeruutta sydämeensä, Toisen armaan ottaissaan, Lohduta ei kyyneleensä, Rinta polttaa ijät vaan.
Valans kalliin hän nyt muisti, Min sulle vannoi vakuuttain, Onnen päivyt hältä suisti. Huokaa: yö on rinnassain.
Palkka kurja on pettäjällä: Valapattona vaeltaa; Aina syytös sydämmellä Eikä pettää enään saa.