KAIPAUS
Reading edition
Mä muistan vielä kerran, Mun pientä veljyttäin. Hän on jo eessä Herran, Mä yksin tänne jäin.
Hän löysi rauhan oivan, Jo luona tähtien. Ja kuuli harput soivan, Sen onnen ijäisen.
Ei viihtyä hän voinut, Majassa koitojen. Ei täällä hälle soinut, Elämä ilojen.
Oi miks' et nurmen nukka Myös mulle auennut, Ett ois tää elo rukka, Jo lasna rauennut.
Nyt kirouksen matkaa, Mun täytyy vaeltaa. Jaa kyyneleitä jatkaa, Siks kunnes levon saan.
Mä mitä mainen lapsi, Täältä kerran saan? Se on kyynel', harmaa hapsi Ja multa mustan maan.
Vaan tomua ja tuhkaa, On elo ihmisten. Tääll' aina vaara uhkaa, Nyt varmaan tiedän sen.