EPÄTOIVON HETKELLÄ.
Reading edition
Miks' tuntuu nyt niin kummalta? Jo onko järkein yö? Kun taisto rinnan raatelee, Ja murhe onnen syö.
Sä mitä nyyhkit, rintasein, Ja miksi itket niin? Jo luuletko mun joutuvan Mustaan helvettiin?
Ei, sinne minä joudu en, Ma olen vapaa mies. Mua taivas kutsuu onnehen, Siks syty rintain lies!
Ja kokoo tuoni kyyneleet Mun eloin yöstä pois, Ehkä lohtuna ne mulle, Haudassani ois.