MUISTELMA KODISTA.
Reading edition
Mun kotini pieni on luona kosken, Siell' lapsena sieluni unelmoi; Puhdas silloin ol' puna posken, Kun lasna lehdoissa karkeloin.
Kotini seutua ijäti lemmin, Sen kauneus sieluuni kaihon loi, Ja tunteeni tulvivat ain tulisemmin, Kun ne kotiseudusta unelmoi.
Vaikka mä oon kuni lintunen hento, Mi pilvien teitä kiidättää, Ja horjuen eestyy sieluni lento, Ja ärjyen raivoopi eloni sää.
Mut uotan mä sentään aikaa uutta, Jolloin lapsena olla saan, Jolloin tunnen taas rakkautta, Ja eloin on lempeä kokonaan.