TÄMÄ MAA.
Reading edition
(Kansanlaulun tapaan.)
Tämä maa on niin viheriäinen, se on onnemme kehto, leivän tuoja ja levon suoja sekä elämämme ehto.
Meillä puu sekä lemmen oksa kevätkiireessä lehtii, suvirakkahat laululinnut meidän laaksoihin ehtii.
Tääll' on ponteva pojan rinta, neidot täällä on korjat, vihan viljaa ei täällä kylvä oudot ontuvat orjat.
Tätä nientäkö sumu soutais, kun on sarastava rusko, tätä nientäkö kulo kulkis, kun on toukohon usko?
Oman mökkimme veräjille omat polkumme johtaa, täällä tympeä, tyly vieras suoran katseemme kohtaa.
Tämä maa on oma maamme, vaikka ruumiimme luutuis, kivet kiljuis, salot halkeis, meri mustaksi muuttuis.
3/1 99.