HÄMÄRÄN ÄÄNIÄ.
Reading edition
Ma kuuntelen hämärän ääniä ajan verhotun kankaan takaa, miten kansani itkevi ilotonna ja surunsa hellästi jakaa.
Ma kuuntelen purojen helinää, jotka meidän metsissä herää; tule mukaan! huutaa ne huolissansa ja ne kirkkaita voimia kerää.
Ma kuulen sydänten sykkivän tylyn elämän katkeruutta, ma kuuntelen lintujen laulupuiltaan taas ylistävän aamua uutta.
Veenhaltijan vihreessä venhossa nään, sen uuden, siunatun, ylvään, joka virrat vanhaan uomaan johtaa ja nostaa tutjuvan pylvään.
Ma verhotun kankaan häipyvän nään, taas kansani silmä loistaa, ma kuulen komean kosken laulun, se marssin tahtia toistaa.
20/3 99.