I.

Kaupunki oli tuntenut Carsten Baltazar de Beerin, tyhjäntoimittajan ja koroillaaneläjän, monen monta vuotta; mutta siitä huolimatta ei koskaan lakattu ihmettelemästä häntä ja hänen ehdotuksiansa.

Kuten nyt esim. tämäkin hänen verraton aatteensa perustaa uusi sanomalehti aivan uusien periaatteiden mukaan. Sehän oli pähkä hullua! Ja kaikki juontui alkuaan vain siitä, että Ole Berg, keinottelija ja pääpukari, oli tapansa mukaan puhunut sivu suunsa.

Asia kävi siten, että de Beer ja Berg sekä joukko porvarien parhaita olivat istuneet klubissa ja kallistelleet maljoja illan kuluksi ja samalla tapansa mukaan kiusoitelleet toimittaja Modalia hänen lehtipahasensa vuoksi.

Modal oli suorittanut osansa ohjelmasta ja oli raivostunut:

»Hitto vieköön, miksi sitten luette tuota lehtirääsyä, kun se teistä on niin viheliäinen? Istua täällä ja kerskailla, että sellainen ja sellainen sen tulisi olla, sitä osaa kuka tahansa, sillä siihen ei mitään aivoja kaivata; mutta olisipa näkemisen arvoista, jos joku herroista kykenisi toimittamaan edes nelipalstaista neljännesvuosittain ilmestyvää lähetyslehteä homman menemättä päin mäntyä.»

Jonka jälkeen Berg oli lyönyt pöytään, niin että lasit tanssivat, ja vannonut kuumasti ja kalliisti, että hän iloiten panisi likoon kymmenentuhatta kirkasta kruunua sille, joka hankkisi kaupungille kunnon sanomalehden.

Silloin pommi räjähti.

De Beer siveli kädellään moitteetonta poskipartaansa ja vaati hiljaisuutta.

Kaikki vaikenivat odottaen ja valmistautuivat hohottamaan sukkeluudelle, jonka tuleman piti. Mutta kukaan ei ollut odottanut sitä, mitä perältä tuli.

»Hyvät herrat», sanoi de Beer. »Otan teidät kaikki todistajiksi, että täten vaadin puutavarakauppias Ole Bergiä pysymään sanoissaan.» De Beer teki taidepaussin, minkä jälkeen jatkoi: »Kuten kuulitte, on hyvä ystävämme Ole halukas maksamaan kymmenentuhatta kruunua sille, joka voi hankkia lukemisen arvoisen lehden kaupunkiin. Tuon lehden hankin minä.»

Taas paussi. Ole Berg tahtoi puhua; mutta kädenliike sai hänet pysymään vaiti. — »Tarkoitukseni on perustaa päivälehti tähän kaupunkiin kuukauden kuluttua tästä päivästä. Kuusi kuukautta sen jälkeen on lehdellä oleva kaksituhatta viisisataa tilaajaa, muiden muassa puutavarakauppias Ole Berg. Sen jälkeen odotan, että mainittu herra maksaa minulle sanotun summan.»

»Sepä hiton hyvin, poikaseni. Niin, sinä Carsten saat sen kyllä henkiin. Etevä oli varsinkin viimeinen kohta, että minä itse tulen tilaajaksi. Mutta olkoon menneeksi, sinä kerskuri, jos toimitat tämän urakan, niin totta toisen kerran saat kun saatkin kymmenentuhatta käteistä. Sillä jos saat minut tilaamaan lehteäsi, niin olet kunniallisesti ansainnut rahat.»

»Hyvä on, Olliseni! Kun olen sanonut, niin voin mennä vaikka hirteen, että asiasta tulee tosi. Ehkä on hyvä, että laitamme kirjallisen sopimuksen. Voi muuten tapahtua, että unohdat asian tiukan tullessa.»

De Beer oli seuran ainoa, joka oli tosissaan. Muut vääntelehtivät naurusta ja pitivät koko juttua tavattoman lystikkäänä. Asianajaja Bye sai seurakunnan yksimielisen ja innostuneen päätöksen mukaan heti paikalla laatia asiakirjan, jonka ensiksi allekirjoitti Ole Berg ja sitten kaikki muut herrat todistajina. Vain toimittaja Modalin nimi ei tullut mukaan, sillä hän pistäytyi sepittämään uutista jutusta; ja hän hieroi käsiänsä tyytyväisenä ajatellessaan herrojen naamoja, kun saisivat nähdä nimensä painettuina sellaisessa yhteydessä.

Modalin laittaessa uutista tarjosi Ole Berg samppanjaa:

»Ei käy laatuun muu kuin sallia kaivatun syntymättömän lapsosen esiintyä siivolla tavalla yhteiskuntaan; pitää juhlia ilmoitusta hänen syntymästään», arveli Berg. Muut, jotka pitivät samppanjavaahdosta, kun Ole maksoi, olivat täysin samaa mieltä.

Seurasta ei ollut vielä kukaan älynnyt, että Carsten Baltazar de Beer käsitti asian vähän toisin kuin he itse.

Vasta seuraavana iltana, kun he lukivat Modalin »Aviisi», alkoivat he vähän aavistaa yhtä ja toista. Oli hieman kiusallista joutua töllisteltäväksi tämän de Beerin mahdottoman päähänpiston vuoksi. Klubilla arveltiin sinne ja tänne, mitähän Berg sanoisi lehdessä olleen uutisen johdosta. Useimpien mielestä Modal oli menetellyt tahdittomasti vetäessään julkisuuteen sellaisen pienen yksityisen lystin; ja kun hänet tavattiin, niin hän sai kuulla kunniansa. Mutta toimittaja pudisti hartioitaan ja selitti, että aamupäivällä de Beer oli persoonallisesti ollut toimituksessa hänen luonaan ja lukenut uutisesta korrehtuurin. Hänellä ei ollut ollut mitään muistutettavaa, päinvastoin hän oli nimenomaan pyytänyt, että se saisi oikein huomattavan paikan.

Silloin oli alettu katsella toinen toistaan ja kysellä, mikä helkkari miestä vaivasi.

Ole Berg tuli myöhään. Hän oli huonolla tuulella ja jotenkin harvapuheinen. Hän ei tahtonut ilmaista ajatuksiaan, ja pidettiin parhaimpana olla häntä liikaa hätyyttämättä. Modalille hän huomautti kutakuinkin tuimasti, että leikkikin voi mennä liian pitkälle. De Beeriä ei näkynyt ollenkaan. Yleensä oli vire laimea sinä klubi-iltana.

Tuli kolmannen päivän aamu ja ilta. Silloin »Aviisi» saattoi kaupungin uutisten joukossa ilmoittaa lihavin korpus-kirjasimin:

»Kunnioitettu kansalaisemme Carsten Baltazar de Beer on tänään tehnyt sopimuksen kirjanpainaja Persbergin kanssa eilen ilmoittamamme uuden lehden painattamisesta. Lehti, jonka nimi pidetään vielä salassa, alkaa ilmestyä ensi lokakuun alusta. Sen hengestä ja suunnasta ei tiedetä vielä mitään, mutta sitävastoin kerrotaan varmasti, että lehti on ajateltu aamulehdeksi.»

Päivät kuluivat. Kaupunki sai muuta ajateltavaa. Esiintyi kalastusmahdollisuuksia ja tapahtui pari pienehköä vararikkoa. Kaikki yhdessä saivat aikaan sen, että »Baltazarlehti» jäi varjoon, kunnes syyskuun viidentenätoista oli Ilmoituslehdessä pienen pieni uutinen, tällä kertaa petiitillä painettu:

»Tänään pidettiin tilapäinen toimituskokous uudessa maailmanlehdessä, jolla rikastutetaan kaupunkiamme. Toimittaja, meidän sukkela ystävämme Carsten de Beer, näyttää saaneen käsiinsä muutamia hämäräperäisiä nuoren nuoria kykyjä, jotka avustavat uuden maailmankansalaisen syntymää. Kunpa lapsi nyt vain olisi hyvin muodostunut.»

Tämä uutinen ei herättänyt mitään huomiota, paitsi että se aiheutti jonkin verran puhetta klubissa illalla. Vasta 17:ntenä syyskuuta hämmästyttiin, kun huomattiin mahtavia ilmoituksia kadunkulmissa ja lauta-aidoissa. Jalankorkuiset kirjaimet loistivat kauas; ei voinut mitenkään olla niitä näkemättä. Asianajaja Bye uskoi yliopettaja Jönsvangille, että koko puuha teki miltei eurooppalaisen vaikutuksen.

Ilmoitukset kuuluivat näin:

»Kun Ilmoituslehti on kieltäytynyt ottamasta ilmoitustamme palstoilleen, tehdään täten tiettäväksi, että

AAMIAISLEHTI.

puolueeton päivälehti, alkaa ilmestyä 1. päivästä lokakuuta tänä vuonna. Ennakkotilaukset à kr. 3:00 puolivuodelta voidaan tehdä kirjanpainaja Persbergin kirjapainossa, Skipperkatu 8.

Kustantaja ja vastaava toimittaja on:

CARSTEN B. DE BEER.

Toimittajan on onnistunut kiinnittää palvelukseensa monta etevää kynänkäyttäjää, jonka johdosta lehti kykenee käsittelemään» — — (pitkä luettelo kaikista hyvistä asioista, joilla lehti aikoi onnellistuttaa lukijoitaan. Edelleen häilyvä kuvaus hengestä ja sävystä, johon lehteä toimitettaisiin.)

Vihdoin lopuksi lihavilla kirjaimilla:

»Ensi numeroomme aiomme saada haastattelun tukkukauppias, herra Ole Bergiltä. Herra Berg lausuu siinä mielipiteensä uudenaikaisen sanomalehdistön tehtävistä ja toimista, kuin myös esittää näkökantansa useista muista tähdellisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

»Emme epäile, ettei laajoissa piireissä mitä suurimmalla mielenkiinnolla luettaisi tätä kaupunkimme etevimmän porvarin haastattelua.

»Irtonumeroita à 10 äyriä saadaan seuraavilta kauppiailta: — — —»

Kun Berg luki tätä, niin hän huudahti:

»Hitto vieköön, onko mies tullut pähkä hulluksi?»

Modal, joka saapui juuri parhaaseen aikaan, sai kuulla pitkän vuodatuksen, että oli aika tukkia tuon puolihullun de Beerin suu, ennenkuin hän joutuisi kokonaan pois raiteiltaan. Pikku herrasmies hieroi tyytyväisenä käsiään ja lupasi samana iltana »paljastaa» huijauksen sekä julkaista painavan peruutuksen.

Paljastuksen lihavalla antikvalla painettu otsikko, joka ulottui yli kolmen palstan, sai kaupungin kuohuksiin, kuten saattoi odottaakin.

Sinä iltana oli »Aviisi» loppuun myyty huolimatta huomattavasti enennetystä painoksestaan.

Mutta jo seuraavana aamuna kaupunki sai uuden hämmästyksen aiheen. Uudet tiedoksiannot, jotka eivät suuruuteensa ja asuunsa katsoen vähääkään vääjänneet edeltäjilleen, ilmoittivat lakoonisesti yleisölle:

»Lukekaa!!!

AAMIAISLEHTI.

Ilmestyy 1. päivänä lokakuuta. Vastaava toimittaja Carsten B. de Beer.

Kaikkien on nähtävä haastattelumme herra tukkukauppias O. Bergin kanssa!»

Syyskuun 24. päivänä saattoi »Aviisi» julkaista Ole Bergin allekirjoittaman tiedoituksen, jossa hän mitä jyrkimmin kielsi kaiken osallisuutensa uuteen lehteen sekä ilmoitti nimenomaan, ettei hän anna kenenkään haastatella itseään.

Aamulla 25. päivänä loisti kaikista kadunkulmista:

»Herra tukkukauppias Ole Bergiä haastatellaan joko hän tahtoo tai on tahtomatta. Lukekaa Aamiaislehti 1. päivänä lokakuuta!»

Samana iltana oli Ilmoituslehden ensi sivulla seuraava tavattoman suuri ilmoitus:

»Ulkomaillaoloni aikana merkitsee prokuristi Nils Lem liikkeen toiminimen.

OLE BERG.»

Silloin vasta vaikeni kaupungille, että de Beer tulisi kyllä vetämään lyhyemmän tikun.

* * * * *

Ennenkuin menemme pitemmälle, katsomme ensin, kuinka kävi siinä toimituksen kokouksessa, josta »Aviisissa» oli ollut uutinen 15 päivänä syyskuuta.

Carsten de Beerin mukavaan nuorenmiehen asuntoon olivat sinä päivänä kokoontuneet seuraavat henkilöt:

1. Neiti Gudrun Sten, sen matami Stenin tytär, jolla oli kauppa Övrekadulla.

2. Truls Wall, paikaton sanomalehtimies.

3. Värsyjensepittäjä Ole Bro, myös Stig Hvideksi nimitetty.

4. Fredrik Horneman Sjöström Hansen, jota yleisesti tuntemattomasta syystä sanottiin Jan Wilkeniksi.

5. Vihdoin Carsten de Beer itse, joka istui pöydän päässä ja sääti muille seuraavat lait:

»Te neiti Sten olette siis korjauslukija ja olette muuten lehdelle hyödyllinen ja tilaajille miellyttävä. Teidän olisi myös toimitettava naisten palstaa ja musiikkiosastoa.

Te, Wall, olette toimitussihteeri.

Teidän, Bro, on pysyttävä selvänä ja huolehdittava suurimmasta osasta ulkoasioita lähempien ohjeiden mukaan.

Ja te, Hansen, ette siis virallisesti tule kuulumaan esikuntaan; mutta siitä huolimatta me luotamme erikoisesti juuri teihin. Teidän on pistettävä nenänne joka paikkaan, teidän on tiedettävä kaikki, nähtävä kaikki, kuultava kaikki ja tunnettava kaikki. Te ette kirjoita mitään; mutta joka ilta annatte raportin minulle tai Wallille lähemmin määrätyssä paikassa ja määrätyllä tavalla.

Palkat tulevat sellaiset, kuin olen jokaiselle erikseen ilmoittanut. Suuria ne eivät ole; mutta parempi niin kuin ilman, ja jos saan lehden menestymään, niin voimme myöhemmin sopia asiasta. Toistaiseksi on edessänne maailma täynnä kunniaa ja odottaa teitä kaikkia, kun minun taas on tyydyttävä vastuuseen.

Heti kun olemme lopettaneet täällä, menette jokainen niin hiljaisesti ja levollisesti kuin suinkin toimiinne ettekä anna kenenkään aavistaa, että olette Aamiaislehden palveluksessa. Kun haluan jotakin, niin lähetän sanan ja odotan sitte apuanne.

Niin, hyvät naiset ja herrat, luulen, että tämä toistaiseksi riittää. Kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä kokoonnumme työhön todenteolla, ellei mitään aavistamatonta tapahdu.»