MUISTONI LINTU.
Reading edition
Ken se liekin? Unteni hämy sen toi. Lintu pienin? Kainona pyrki se luo, Enkö tuntis! Tuttu kun ääni taas soi, lintuni laulu.
Kas! Se onkin muisto jo mulle kallis, hellä, — hellin? Kerta se — niin ah silloin riipi rinnan, raasteli — — mut et salli, lauluja noita?
Ei siis! Kätken lintuni työt jo tuhmat, Pieni värjyt? Poskeni sulle painan. Suuta hellin. Vaikeni vaivat summat lintuni töistä.
Ilta hetket antavi armaat, kas! Oi! Tuolla puiston kuutamo hehkuu, uhkuu, tenhovälkkein kiitävi virta, soivat sirkkojen viulut.
Lintu, lintuin, leikimme kerran ennen puiston yössä, huumaava tuoksu leyhyi ruusuvöistä, uinuimme rinta rinnoin nuorinta hurmaa.
Sentään, pienin, luule en minä huolien että hetket yöhyen vielä silloin riemu korkein ollut ois. — Sydän kuollen eroa itki.
Muita teitä kohtalo johti. Kumman ihmemaailman tuntea sain ma, uuden. Meidät, lemmen, puiston ja surun nuoren unohti aika.
Mutta kiitos, lintuni, aina sulle! Sulta sai mun eloni ensi hurman, annoit ensi lempeni laulut mulle, kaunista kylvit.
Muisto vanhin. Unteni hämy sen toi. Lintu leikin! Hellänä pyrki se luo. Ällös värjy! Siunaus suurin nyt soi lemmestä lasten.