KEIJUJEN LUONA.
Reading edition
Verissäpäin mä saavun taas luoksi keijujen. Ja riisun rääsykaavun, nuo vaatteet ihmisten.
Nyt keijusiskot itkee ja nyyhkii kauhuissaan. Mut viisain heistä kitkee yrttinsä kiehumaan.
— Oi, missä käynyt lienet, ken on sun raadellut? — En tiedä, siskot pienet, olen yössä taistellut.
Ma astuin jossain siellä niityillä ihmisen. Mua kohtas turma tiellä, kai joku ihminen.
Mut, siskokullat, auta ei meidän itkeä. Jos kuolen, tehdään hauta Nyt saan kai kylpeä!