MIIHKALNIEMI.
Reading edition
Ken viskoo tuoksuja valmujen? Ne tulvaa sierainkaariin ja luomiin silmäin raukeiden. Saan kohta jo unien saariin.
Univalssia harmaat hyttyset ne tanssivat kattoni alla. Niin sulosti sammuu päivyet kesämajani kukkulalla.
Joku unosen aaltonen ailahtaa ja kuiskii "hyviä öitä". Sydän muistaa jotain laulajaa, unin haastanen höperöitä:
olet kirkkain poikia Apollon, siks veljeni sinua lemmin! Sinä uskot unia auringon yhä laulain sointuisemmin.
Vielä silmäni auon ja huokaisen: myös rukoilla, iltani, muista: oi, elämä kumma ja kultainen, serenaadiin suruni suista!
Taas unosen aaltonen vierähtää, ne velloo uudet ja uudet — — ne soutaa yli — en totta nää — vain uneni satujen suuret.