SAMALLA MITALLA.

Kaks miestä tiilenpäiden lukuoppiin nyt oli nyrjähtänyt linnan koppiin, kun toinen puhaltanut oli kellon, mansikin toinen, mehustajan pellon. On kumpikin nyt istuutuneet soppiin, aatellen ammattiaan mi sai stoppiin. Nyt kaikuu ääni lehmänviejä vellon, — mi sananuolin-, jousin aika Tell on, — katkaisten hiljaisuuden: «Kuules vello! kuin paljon se nyt olikaan jo kello?» Se osui oksaan! Kuohahti kuin koski tuost' toinen, puolukkana paistoi poski ja siinä sekunnissa vastuu kypsyy: «On jokseenkin jo aika käydä lypsyyn.» —

On herraspojallansa Ylli-Ukko vieraillen... Miniänsä hienoinen on läsnä salissa, kun haastellen istuvat; apin suus on mällitukko ja maahan sylkee... Kunnian nyt kukko pojalle laula tuost' ei; häveten käy astiaa hän työntäin isällen... Mut rauhass' olla saa pasillein lukko. Taas ukon sylki lattialle entää... Kiukustuin punaiseksi poika lentää, ja kohtaa kengänkärki askin kylen... Nyt viha silmistä myös säihkyy Yllin, kun lausuu, leikistä jo saaden kyllin: Äl' lyki vattii, tai mie siihe sylen!» —