RUNOILIJA.
Reading edition
Kuin kuivuus kuulu erämaan on hiekan, niin köyhyys tunnettu on runomiekan: A. etsii kaupungissa tuttuaan, osote kun ei tarkoin tiedossaan, on moneen paikkaan turhaan tapaamaan hän käynyt; uudess' on taas parhaillaan: »Tääll' asuukohan herra Korvenkoi?» »Mik' on hän ammatiltaan?» vastaan soi, Luul' A. nyt tuikkaavan jo valon säteen, siks sanoo ilomielin: «Runoilija!» Mut kaikuu: «Täällä ei hällä asuinsija, nääs vuokra maksetaan tääll' etukäteen!»