KANSAN VAINOA.
Reading edition
"Pois viekää, ristihin naulitkaa!" Näin hurjana huutaa kansa, "Ja sappea suuhun antakaa!" He kiljuvat kiukuissansa.
Hän raadin etenen raastettiin, Ja juuttaat todistaapi: Hän on kieltänyt veroa keisarin, Hän templit tuhoaapi.
Ja Kaifaat astuu kantajaks, Ja kirjaniekat pauhaa: Hän pyrkivi Juudan valtiaks, Hän on häirinyt Juudan rauhaa.
"En syytä löydä mä yhtäkään". — On kruunu ohimoissaan. "Hän on herjannut herraa, ylintään!" Hän seisoo purppuroissaan.
"En syytä löydä mä yhtäkään." — Hän on sortua ruoskain alle. "Et keisarin ystävä lienekään!" — Hän viedähän Golgatalle.
He syljit silmihin puhtaimpiin, Hän katsovi kaihoin heitä. — Mut voi sitä kansoa kerran, niin, Ja voi sen temppeleitä!
He tahrasit, pilkaten, parhaintaan, Jehova, nyt armoa anna: Jerusalem suuri on raunio vaan, Ja Israel kulkijanna!