II. Z. TOPELIUKSELLE.
Reading edition
Kuningassurussansa Ihanteen mailma seisoo nyt, Ja runotarten kansa On harsoin peittäynyt. Ja aatteiden impein On silmät kyynelin välkkyelleet, Ja kauneuden impein On kaipiolaulut helkkyelleet, Ja ääressä paarien verhotuiden On kuoro impien itkusuiden, Rakkauden impein.
Ja oksalla ylimmällä Nyt Sylvia siipehen painaa pään, On kaihomieli hällä, Hän kaipaa ystävätään. Ja kukkaset Suomen On murheissa mielin, kun hoitaja kuoli, Ja kesä-yöt Suomen On kuin olis niidenkin väikyssä huoli. Ja tuhanten rantojen partahilla On kuin olis mielillä murheisilla Siniveet Suomen.
Mut urhoin vuosisadat Kiitostas kantaa maineistaan, Ja Suomen vuoksein radat Vapaista laineistaan. Ja nuorien kiitos On kiitos suurista aattehista, Ja pienoisten kiitos On kiitos riemuista puhtoisista. Ja ääressä paarien kallihitten Soi suista satojen, tuhansitten Kansasi kiitos.