SISÄLLYS:
Reading edition
Musta virta
TAKAPEROISESSA MAAILMASSA
Takaperoisessa maailmassa. Yön hetki. Luumylläri. Mun on nälkä. Rikkurien tuonti Helsinkiin. Laitakaupungin uusi kirkko. Muuttolinnut.
UNHOTETTUJA
Aunuksen Okuliina. Pelastusarmeijan yömajan ovella. Saunamummo. Vanha Leena. Nuori raajarikko. Imatran uhri. Mummon kirje. He ja sinä. Köyhän joulu ennen ja nyt. Kurjuus-siskoille.
LUONTOA
Työmies työhön mennessään. Merikosken liepeillä. Kesävirkistystä. Aamuhetki Eteläsatamassa. Ensi lumelle. Syyskuutamossa.
ÄITI JA LAPSI
Keväisellä polulla. Iloton ilta. Hymyjen lapsi. Äänestys-uurnalla. Kohtaus äitien kokouksessa. Proletaarilapsen kehtolaulu. Äiti. Kaksi kalmaa. Kellarikerrosten lapset. Ovelta toiselle. Onneton matkalainen (3 runoa). Pienoisemme.
AJATUSTEN VYYHDESTÄ VÄHÄSEN
Ystäviäni. Huonossa seurassa. Pahin vihollisesi. Elon langan kehrääjä. Yksin jätetty. Totuuden ovella. Helmen poimija.
MUINAIS-ROOMALAISIA KUVIA
Petroniuksen kuolo. Galeri-orjat. Nero.
KULLAN VALTA, MULLAN VALTA
Rahan kosto. Tasaisen kehityksen miehelle. Yksinäinen kullanhuuhtoja. Mefisto. Häädä ahmarit.
AJAN RUNOJA
Sairas aika. Takatalvi. Ajatarten kosto. Laulu sumussa. Herätyshetkinä. Tervehdys. Kaakon valta. Kurja Europa. Niin kauan.
VAPAUTTA KOHTI
Augiaan tallissa. Esiripun edessä. Taistosta — sopusointuun. Niinkuin Simson. Vallankumouksen uhrit. Vapauden viesti.
KÄÄNNÖKSIÄ JA MUKAILLEN SUOMENNETTUJA
Leopold Jacoby: Vapaus.
Arvid Mörne: Tää aika. Tiilitehtaan työmiehet. Rautatehtaan työmiehet. Herrastalon rengit. Latojat. Kaikki. Kysymys.
Erik Forslund: Torppari.
Alfons Petzold: Nuori konepajalainen. Raatajapojan tervehdys. Kadulla. Vapautettu. Otto Gibale. Talviyönä.
MUSTA VIRTA
Tietään musta virta vierii niinkuin synkkä syksy-yö halki usvaisen suomaan. Siinä pinnan alla kierii pohjavoimain tuska, työ, rynnäten ahtaaseen uomaan.
Katso salasyvä pinta pusertavi poreitaan mustina kuplina vesiin. On kuin virran musta rinta huokauksen tuskissaan tunkisi tuiman esiin.
Mutta rintehiltä uudet tulvavedet yhtyvät virtahan vierielevään. Laukee luonnon salaisuudet, syttyy syanten sykinnät koitteeseen kultaisen kevään.
Nousee vihdoin virran voima, vangitut käy irralleen vallaten synkeän suomaan. Kaatuu kansan kapinoima vääryys — alle tulvaveen. — Uutta käydähän luomaan!