KARL ERIK FORSLUND.
Reading edition
Torppari
Häädätkö sä poies mun, Vietkö konnun raivatun, kun en kulje köyryseljin suutan' telji.
Puute oli leipänäin raataissani hikipäin, ett' ois herkukkaita kemus, juhlaremus.
Kenpä raatoi saroillas, perkaeli peltojas, kylvi, kynti, helteen koki? — Mieti toki.
Heilui vinhaan viikate, haasiolle heinät ne ajoin. — Puinpa viljasatoa. — Täyttyi latos.
Rukiis myllyhyn mä vein, jauhot toin mä yksin tein. Keuhkoni sun säkkeis alla nääntyi vallan.
Uunihisi pilkoin puut. — Kaupastasi ostin muut tarpeet — nurkumatta maksoin, minkä jaksoin.
Jauhot, luonnon antimet, leipä — työni tulokset kuuluis mulle. — Niistä tarkat kiskot markat.
Häädätkö? — Oh, vuoksi sen että lausuin totuuden: missä vääryys elon ohja — hauras pohja!
Hyvästi! — Jo riittää saa. Hakkaa metsä, hoida maa. Mökkiini voit ottaa orjan seljän norjan.