SIAMIN KAKSOISET.
Reading edition
Sama ruumis ja sentään eri, eri sielu ja yhteinen veri, kaks päätä ja kaksi jalkaa: siit' taistelu ainainen alkaa. Kaksyhteys tää, yks minä sanoo syyttäen: sinä ja sinä…
— Sun syntyä tullut ois eläinten sokeaan sukuun, mun tähtien lukuun…
— Sa tuomitset väärin luonnonvaistoni vapaan tekopyhien tapaan…
— Olet olentoni onnettomuus, sen tauti ja pahka, suosammal ja rahka…
— Tuot tuntooni vieraan pakon ja syyttömän soiman, teet paheeksi voiman…
— Sa vedät mun alas maan matalaan liejuun ja likaan, viet askeleet vikaan…
— Sa lähteensilmästä sieluni sumentuvan säret taivahan kuvan…
— Miks syövyit sa kaksinaisuus, jota halveksin, vihaan, omaan vereen ja lihaan!
— Miks syntyä saanut en kirkkahaks, vapahaksi, miks on meitä kaksi!
— Miks maan makeus ja manna kaikille luotu ei minulle suotu!
— Miks myrkky-kulhosta saan elon vaivaisen tilkan, kuin kohtalon pilkan!
— Ma kävelen, kättelen jalalla, kädellä toisen… — Mulla tahto on loisen…
Kaksyhteys-hirmu näin haastaa ja itseään ilkkuu ja raastaa. Paras aatoskin ainoastaan sotaa ikuista itseä vastaan! Sen harteilla hautaan saakka on valheen ja häpeän taakka.