PALOKÄRKI.
Reading edition
He vieroo sua: oot heille viesti kuoleman ja tulipalon, sa punaliekkitöyhtöinen ja mustasulkainen, sa satu salon!
Oi ihmiset, kuink' ovat elon erakoille nurjat tuntehenne! Ma tunnen sun, sa musta veljeni, yön ystävä, salaisuus, enne!
Sa asuit korpilinnassa mun kanssani niin monta kesää; yht' yksinäiset oltiin, ei kummallakaan meistä perhettä, ei pesää!
Vain taivaan teltta ja metsä sankka, hartautta autiuden huokaavainen! Kuin korven ajatus ol' lentosi, työs uurto riimusauvain, mun samanlainen.
Kuin rakas mulle ol' yksinkolkutukses jylhiin kelohonkiin ja villi huutos iltaisin sadeilman tullen ylös pilvenlonkiin!
Ui silmäs valossa, vaikk' kielsi taivas kitsas siiviltäsi valon, sa kuva sieluni: lie sekin ihmisille enne kuoleman ja maailmanpalon.
Oi veljeni, kuin sulla, yhtä oudot mull' on iskut, alasin ja paja, sa punaliekkitöyhtöinen ja mustasulkainen, sa kolkuttaja!