IHMINEN JA LAULAJA.
Reading edition
Kohisi kerran kosket väkevän nuoruuden: On kalvas taideniekka rinnalla ihmisen!
Pois lakastukoot kaikki laakerit laulujen, ma elämän vain tahdon syyn-, riemuntäyteisen!
Vei vuodet nuoren voiman, toi turman, puuttehen, vain kaiho yksin soimaan jäi tupaan tyhjyyden.
Ei koskaan, koskaan lakkaa sen sävel murheinen… Oon ihmisenä kuollut, mut laulajana en!