Kuusi vuotta oli kulunut sitten Gyurkan ylioppilastutkinnon ja kaksi siitä muistettavasta päivästä, jona Sándorka — pitkän ja katkeran taistelun jälkeen monia persoonallisiksi luulemiaan vääryyksiä vastaan — Bajnan opettajakunnan edessä julistettiin kypsäksi vapaaseen ylioppilaselämään.

Kertomuksemme alussa ovat molemmat veljekset pääkaupungin kultaisen nuorison innokkaita jäseniä; Gyurka oli Pestin piirikunnan tanssiaisten johtaja, ja Sándorka niitti laakerinsa teknillisen korkeakoulun tanssitilaisuuksissa. Heitä ei kuitenkaan sokea kohtalo johtanut karnevaalien eriseuraiseen telmeeseen, vaan heidän elämänkutsumuksensa. Gyurka oli nimittäin maan suurimman piirikunnan oikeuslaitoksessa harjoittelijana, ja Sándorka oli vihkiytynyt teknillisiin opintoihin.

Sándorkan saattoivat voittamattomat vaikeudet latinankielen opinnoissa teknilliseen korkeakouluun. Hän oli jo lapsuudessaan lausunut vakaumuksenaan, että latinan lukeminen on aasimaisen tyhmää, eikä häntä koskaan voitu siitä mielipiteestä järkyttää. Polyteknikko-aikanaan hän kuitenkin heräsi näkemään, että matematiikka on aivan yhtä vihattavaa kuin latinakin, ja vannaankin oli tämä syynä siihen, että hän, johdonmukaisesti vakaumuksiaan noudattaen, uskollisesti pysyi poissa luennoilta. Hänen passiivinen suhteensa korkeakoulun luentoihin antoi teknillisissä tanssiaisissa aihetta Sándorkalle hyvin ikävään kohtaukseen: joku vanha herra oli töytäissyt häntä, ja kun itsetuntoinen nuorukainen vaati ritarillista hyvitystä, saikin hän tietää olevansa tekemisissä oman rehtorinsa kanssa.

Vielä täytyy meidän tässä mainita, ettei Gyurka silloin enää oikein selvästi muistanut juhlallista lupaustaan, jonka hän oli antanut eräälle Anikó Jazomirovics-nimiselle tytölle, ja ne suosiolliset lukijani, jotka itse joskus nuorina vihreävarpusina ja ensimmäisiä vapaita askelia tepastelevina ylioppilaina ovat luvanneet naida kotiopettajattarensa tai jonkun tanssikoulu-»flammansa», eivät varmaankaan sitä ota niin kovin vakavalta kannalta.

Jos voisimme luoda pienen sisäsilmäyksen Gyurkan sydämeen, emme sieltä löytäisi jälkeäkään Anikósta, mutta sen sijaan loistaisi sieltä vastaamme kirkkain tulikirjaimin neljä naisen nimeä.

I ja II. Ella ja Margit Lányi, piirikunnan eniten verotetun Gáspár Lányin tyttäret. Molemmat he olivat hyvin sieviä, rusoposkisia ja pystynenäisiä neitosia. He kulkivat aina yhdessä, pukeutuivat samalla tavoin ja olivat hyvin toistensa näköisiä. Gyurka jumaloi heitä molempia, mutta ei koskaan päässyt selvyyteen, kumpaa hän enemmän rakasti.

III. Neiti Liza. Sukunimi tuntematon. Ammatiltaan Aequator-kahvilan kassaneiti.

IV. Kornélné Risztory. Viidenneljättä, mutta itseään yhdeksänkolmatta ikäisenä pitävä, hyvin kaunis ja erittäin hieno, naimisissa oleva rouva. Hän kulki tavallisesti Kossuth-Lajos-kadulla liitävin liikkein ja askelin, huulet alati puoliavoimina ja arvoituksellisesti hymyillen.

Oli omituista, että nämä samat neljä nimeä olivat myöskin Sándor Gyurkovicsin sydämeen painuneet tulikirjaimin. Hänkin tanssi paljon Lányin neitosten kanssa eikä hänkään voinut päättävästi valita. Liza-neidin mieliksi hänkin retkotteli puoleen yöhön asti Aequator-kahvilan tarjoilupöydän ääressä. Ja hänkin kohtasi sykkivin sydämin kevytaskelisen rouva Risztoryn Kossuth-Lajos-kadulla.

Ne, jotka ovat lukeneet Milán Gyurkovicsin elämänvaiheet, tietävät, että Bácskan ylpeys näihin aikoihin järjestelemällä onnistuneita valtiopäivämieskekkerejä oli päässyt kunniaan ja maineeseen loistavalla valtiollisella urallaan. Milánin kunniaksi on vielä mainittava, että hän uhrautuvaisesti opasti nuorempia veljiään. Hän suositteli heitä yliopistopiireissä ja vei heidät ylhäisiin perheisiin, antoi heille hyviä paikkoja patsaiden paljastustilaisuuksissa ja jakeli heille pääsylippuja lehterille valtiopäiväistunnoissa — rahaa hän vain ei heille antanut koskaan. Jos Sándorka, joka luonteeltaan oli hyvin optimistinen, pyysi häneltä rahaa, maksoi Milán rahan sijasta kultaisilla neuvoilla. Näin hän sanoi: Raha ei tee ihmistä onnelliseksi; niinkuin vuoteensa valmistaa, niin sillä nukkuu; illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää; aamuhetki kullan kallis; j.n.e. Kerran hän esitti heille esimerkiksi sopivana spartalaisen nuorison, joka hänen sanojensa mukaan vain kerran viikossa oli saanut lämmintä ruokaa illalliseksi.

Että molemmat nuoret Gyurkovicsit näissä oloissa kuitenkin saattoivat elää asemansa mukaisesti käyden tanssiaisissa ja ajaen kaupungilla kaksivaljakoilla, se oli kokonaan Gyurkan ansiota. Hänellä oli erikoinen, sielutieteellisesti vielä aivan liian vähän tunnettu lahja saada aina lainoja itselleen. Kaikkein ruostuneimpienkin rahaholvien ovet, joita ei koskaan avattu tilapäisessä rahapulassa oleville ihmisille, ponnahtivat Gyurkalle vaivattomasti auki. Varmasti oli oikullinen luonto jakanut hänelle suurin määrin näitä aivan erikoisia lahjoja, sillä miten voitaisiin muuten selittää se, että monet kuolevat nälkään rahan loppuessa ja toiset siitä huolimatta nopeasti kokoavat satojentuhansien floriinien rikkauksia? Tieteeseen voi työllä ja ahkeruudella syventyä, mutta taiteilijaksi synnytään. Turha olisi tutkia, miten Jókai on ajatellut romaaninsa, ja turhaa olisi minun kertoa, miten Gyurka järjesteli raha-asioitaan; lukijaa ei se vähääkään hyödyttäisi.