II. SELITYKSIÄ JOHDANNOKSI.
Matti Kivekäs translation
RAKKAUS JA YLIOPPILASTUTKINTO.
Siitä päivin kun rouva Gyurkovics kovakouraisesti oli hälventänyt Gyurkan tarumaisen Bácska-kummituksen, on seitsemän vuotta hukkunut aikojen mereen.
Pojat olivat sillä välin muuttaneet bajnalaisesta kymnaasista zomborilaiseen. Täältä he kuitenkin ennen pitkää siirtyivät Ujvidekiin, sillä heitä loukkasi verisesti luokanjohtajien puolueellisuus. Luultavasti — vaikkakaan tätä minun otaksumaani ei nimenomaan ole kannatettu — oli sikäläinen opettajisto yhtä puolueellinen, sillä seuraavana vuonna jatkoi Gyurka Kalocsassa ja Sándorka Bajnassa tieteellisiä opinnoitaan. En tahdo arvostella Kalocsan jesuiitta-isien opetusmetodeja, totean vain kuivasti, etteivät ne lainkaan tyydyttäneet Gyurkan vaatimuksia, sillä hän ei suorittanut ylioppilastutkintoaan Kalocsassa, vaan Bajnassa.
Bácskan kovanonnen lintu päätti niin muodoin kiertolentonsa ahtaitten asuntojen välillä tieteen taivaanvaltakunnassa.
Sillä välin kuin hän jo surumielisenä odotti ylioppilastutkinnon lähenemistä, ja tämä välttämätön onnettomuus läheni päivä päivältä varmasti ja vinhasti, tappoi Sándorka aikaansa huolettomasti vuoleskelemalla Bajnan kymnaasin viidennen luokan pulpetteja. (Pyydän, ettei ystävällinen lukija kiinnittäisi liian paljon huomiota siihen, että Gyurka onnistui seitsemän vuoden aikana pääsemään veljestään kolme luokkaa edelle. Oppivuosiahan voi useimmiten verrata kilparatsastukseen. Ratsastajat lähtevät yhtä haavaa, mutta joutuvat perille eri aikoina. Kilpailussa ei aina ahkerin ja taitavin pääse voitolle; siinä on odottamattomilla kohtalon oikuillakin määräävä osansa.)
Näihin aikoihin aikoi Sándorka ensi kerran elämässään ampua itsensä tekemänsä kunniavelan tähden. Hän pyysi vakuutetussa kiireellisessä kirjeessä äitiään valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä: joko hän lähettää pojalleen ensi postissa yksitoista floriinia tai valmistautuu saamaan kuolinsanoman. Koska rouva Gyurkovics sai niin vapaasti valita, valitsi hän jälkimmäisen. Lakonisessa kirjeessä hän ilmoitti, että Sándorka saa huoletta ampua kuulan otsaansa, »kyllä silti jää vielä riittävästi katupoikia maailmaan».
Koska Sándorkan nimi vielä tänään mainitaan Gyurkovicsien sukupuussa, täytyy meidän otaksua, että hänen onnistui järjestää raha-asiansa ritarillisesti. Ei ole mahdotonta, että nuorukainen käytti hyväkseen niin hyvin kaupungissa kuin unkarilaisella maaseudullakin loistavasti menestyvää panttilainajärjestelmää.
Mainitsin, että Gyurka samoihin aikoihin valmistautui ylioppilastutkintoon, sydämessään oudosti vapisuttava tunne. Valmistautumisella ei tietenkään tarkoiteta oppimista, vaan sitä ajatusprosessia, jonka avulla ihminen voi fatalistisesti ja tyynesti antautua murskaavalle kohtalolle alttiiksi.
Sattuu joskus, että kypsyneet miehetkin vaaran uhatessa unohtavat käyttää yksinkertaisimpia puolustuskeinoja, eikä suinkaan ole kummeksittava sitä, että Gyurka vielä muutamia viikkoja ennen tutkintoaan muun muassa toivotteli tuhoista tulipaloa ja tappavaa tautia, jotka hävittäisivät sekä koulun että opettajiston, — mutta hän unohti ajatella ainoata ja yksinkertaista oljenkortta: oppimista.
Gyurka todisti monesti tavalla, joka ei tahtonut vastaväitteistä mitään tietää, että ylioppilastutkinto aivan kokonaan on tarkoitustaan vastaamaton toimitus. Englannissa ei sitä suoriteta — ja kuka rohkenee silti väittää, ettei Englanti ole sivistysmaa? Ja oman maamme historiakin osoittaa lukuisin esimerkein, että tämä tutkinto on turha… Kuka koulupoika ei tietäisi, ettei Petőfi suorittanut ylioppilastutkintoa? Kossuth ja Ferenc Deák saivat Gyurkan tiedonantojen mukaan reput kaikissa aineissa, ja Demjanich, Batthyányi ja Andrássy saivat potkut koulustaan. [Petőfi, Unkarin loistavin lyyrikko, Kossuth samanaikuinen suurpuhuja ja 1848—49 vv:n vapaussodan johtaja. Deák sen mahtavin ja rakentavin valtiomies. Demjanich oli etevä kenraali, Batthyányi ja Andrássy Unkarin kuuluisimpia magnaattisukuja.]
Nämä asiat olivat usein poikien kesken puheenaiheena, ja Gyurka painosti aina sitä, että kultusministeri oli periaatteellisesti ollut ylioppilastutkinnon poistamisen puolella, mutta ainoastaan virastojen hitaudesta johtuu, ettei virallinen ilmoitus tästä vielä ole saapunut rehtorille.
Juuri asioiden näin kärjistyessä tapahtui, että Gyurkan sydämen haavoittivat Eroksen nuolet. Hänen ensi lempensä esineinä oli kaksi neitosta: toinen oli Sari Csopkay ja toinen Amanda Sziporka.
Puhukaamme ensiksi Amanda-neidistä. Hän kuului kiertelevään teatteriseurueeseen, joka näihin aikoihin näytteli Bajnassa, ja hänen lahjansa osoittautuivat aivan kummallisen monipuolisiksi. Hän näytteli pohjoisessa Medeata, etelässä Suhancia, idässä Finom Rozsia ja lännessä Opheliaa. Sillä välin hän näytteli mitä hyvänsä ja aina Gyurkan suureksi tyytyväisyydeksi. Neiti Sziporkan syvä taiteellinen vaikutus nuoreen ylioppilaskokelaaseen johtuu varmastikin siitä, että Gyurka itsekin silloin uneksi taiteilijan tulevaisuutta itselleen. Hän mietti jo aivan vakavasti valita näyttämötaiteen elämäntehtäväkseen, sillä hän tiesi, ettei näyttelijöiltä vaadita ylioppilastutkintoa. Ennenkuin hän siinä kuitenkaan pääsi omasta itsestään selvyyteen, vieläpä ennenkuin hän mieskohtaisesti ehti tutustua Amanda Sziporkaan, riitaantui taiteilijatar teatterinjohtajan kanssa ja matkusti kaupungista. Neiti ei varmaan vielä tänäänkään tiedä, että hän, paitsi velkojia, jätti Bajnaan särjetyn ylioppilaskokelassydämen.
Vanhat pakanat, jotka pystyttivät alttareita monille jumalille, eivät olleet aivan tuhmia. Ellei joku heidän jumalistaan kuullut heidän rukoustaan, elähdytti heitä aina toivo siitä, että toinen kuitenkin kuulee. Gyurkallekin oli onneksi, että hän neiti Amandan kadottua saattoi löytää surevan sydämensä lohdutuksen pystyttämällä alttarin Sari Csopkaylle.