VALKEAT PILVET
Reading edition
Valkeat pumpulipilvet kiitävät keveinä ylhäistä rataansa puhtaina niinkuin lapsen mieli, niinkuin sinun mielesi, armahin.
Miksi sinä tulit minun luokseni nyt, kun minussa on hereillä se hillitön ihminen, se säälitön, villi voima, joka kuohuu kaikkialla ympärillämme? Katso! Jokainen heinä heilimöi, jokainen kukka keinuu tuulessa tuoksuen ja pölyten,
lemmenhuumasta humaltuneena. Kimalaiset kiitävät teriöstä toiseen, lintujen liverrys ja sirkkain sirinä, tuulen humina ja laineiden laulu sulavat yhteen, ja ylös taivasten äärihin kiirii kirkkaana rakkauden korkea veisu. Sinä tarjoat minulle kätesi valkoisen, vähän vapisevan ja katsot minun silmiini kirkkain, avonaisin katsein. Sinun povesi laajenee, ja minä tiedän, miksi sä tulit.
Nurmella helottavat ja tuoksuvat tuhannet kukat, mutta ylinnä tuntuu angervon lemu ja valkoisen apilaan hieno haju. Sinä nojaat minuun, minä tunnen ruumiisi painon käsivarrellani ja annan sinun hiljaa vaipua alas vihreälle, kukkivalle vuoteelle päivänkakkaroiden ja sinikellojen sekaan…
Minä suutelen sinua ja katson sinuun, ja sinun silmissäsi kuvastuu kaksi ihmistä: onnekas nainen ja — itkevä lapsi…
Kun huumiosta herään, säikähdän minä ja katson sinuun.
Mutta sinusta on kadonnut se itkevä, arka. Sinä katselet onnellisena haaveillen ylös, ja minä häpeän säikkymistäni.
Ihana olet sinä siinä punaisin poskin, ruusuisin, täyteläisin huulin; terve on sinulla ruumis, terve sielu, voimakas ja puhdas kuin kesäinen tuuli.
Laskeudun viereesi kukkasille ja katselen ylös niinkuin sinäkin…
Huimaavan-sinistä avaruutta… Valkeita pumpulipilviä…