PETTYMYS
Reading edition
Aamulla varhain lähden kulkemaan kasteesta kosteiden niittyjen yli ja pitkin teitä, joilla vielä tuntuu öisen sateen uurtelemat vaot.
Taivas pilvetön ja ilma lämmin. Koivunlehdet tuoksuvat ja paimenmatarat. Kosteissa petäjänneuloissa säihkyy nousevan auringon kultaiset säteet.
Koko ajan mietin onneani: Hän on vannonut rakastavansa minua ja odottavansa tuhannen vuotta!
Hän on kietonut käsivartensa kaulalleni ja niinkuin notkea köynnös puristautunut minua vasten.
Hän on suudellut suutani ja pyytänyt kyynelsilmin: Älä unhota minua!
Kuljen kiireesti aatellen kaikkea sitä ja kohtaan ihmisen, jolla on notkea naisen vartalo, kauniit silmät ja kaunis suu.
Minä tunnen hänet ja riemastun, mutta hän tervehtii kylmästi, ja minä huomaan olevani huonosti puettu ja kasteesta märkä.
Alan kulkea hitaasti. Ajattelen, kuinka monesta ilosta olen kieltäytynyt siksi, että yksi on pyytänyt muistamaan, että yksi on luvannut odottaa tuhannen vuotta.