ERO
Reading edition
Oli silloin syksy jo saapunut, oli ollut jo hallaa monta, kun viimeisen kerran me kuljettiin syyslehtoa verhotonta.
Yli alankomaiden ja laaksojen oli ankea kuoleman tuoksu, veret sun, veret mun kävi verkalleen kuni viileän virran juoksu.
Ja niin tuli erosta hiljainen, tuli hetkinen kyynelherkkä: … Oli mielissä lepikko lehtivä ja keväisten mäntyjen kerkkä…
En lehdosta, jossa me erottiin, minä puuta pillata sallis. Se on minun pyhä puistoni, minun karsikkokumpuni kallis.