PUUNTAA TUPA PUNANEN
Reading edition
Puuntaa tupa punanen riippakoivun alla. Vieläköhän palsamikin kukkii ikkunalla?
Kaikki lie kuin ennenkin — sama rauha yhä… Sieluuni saa hartaus hiljainen ja pyhä.
Kuljen mielin nöyrtynein, aroin, katuvaisin. Ehkä, vaikka rikoinkin, tänne jäädä saisin. —
Tuskin mua muistellaan ajatuksin hyvin. — Astun yli kynnyksen silmin kyyneltyvin.
Kaksi vanhaa vastassain tuomiotta laisin, itkusilmin, hymysuin, hiuksin hopeaisin…
KOTONA
Minkätähden suljette mun enää sylihinne niinkuin lasna ennen, vaikka monet kauniit toiveet teiltä olen kadottanut vuotten mennen?
Vaikka olen osani jo saanut, vaikka tulen raskain rikkomuksin, kujatielle vastaani jo käytte ilomielin, aulein armahduksin.
Täällä aina löytyy pakopaikka kaikki-hukanneelle, hyljätylle, täällä kuumennetaan aina kyly, aina tuodaan puhdas paita ylle. —