SYKSYLLÄ
Reading edition
Joka ilta nukun toivoen, että yöllä taivas kirkastuu, että halla maille laskeuu puhtaan kääriliinan kutoen.
Mutta aamuin aina sade soi pieneen, pimeähän ikkunaan. Iäisesti samaa itkuaan tuuli pihapuissa vaikeroi.
Aret sekä pyhät poistuu näin niinkuin surusaatto hiljainen kujannetta synkkäin kuusien kaukaiselle kirkkomaall päin.
Mielen tahtoo maahan masentaa, sitä harmaa kaipuu kammitsoi niinkuin aitaus, jossa unelmoi sateen samentama paljas maa.