SISÄLLYS: (continued 6)

Samassa järjestyksessä kuin kansa asui kaupungissaan, isot keskimailla sekä meritullin vieressä ja pienet laitapuolissa, vainajatkin asuttivat Haaralan hautausmaan. Länsiportille, pääveräjälle sekä siitä lähtevälle valtakäytävälle, asettuivat patruunit, ja muut isot kahta puolta, laitakaupungin joutuessa syrjäseutuihin. Sinne tänne vain jokunen paattiskippari, toimekas timperi tahi merimies pääsi pystyttämään vaatimattoman asentopuunsa parempiosaisten välimaille. Muuten patruunien ja laitakaupungin välisen lepokentän valtasivat kristillisessä järjestyksessä merikapteenit, pienet porvarit ja käsityöläismestarit sekä muut senkaltaiset arvomiehet.

Komeiden, kiiltäviksi hiottujen kivien alla parhaat porvarit makaavat, ja kultaiset kirjaimet heitä mainitsevat. Kaksin ja kolmin, viisin, kuusinkin muistokivet seisovat vieri vieressä saman suvun lepokentällä, joukossa valkeita marmoriristejäkin. Soveliusten valtamaalla, tummassa kuusikossa, on kokonainen musta patsaisto, jonka pystyimpänä kohoaa korkea, makaajansa medaljonkikuvalla koristettu komerssinpylväs. Kautta tiheän kalmametsistön seisoo muistomerkkejä, pystykiviä, lepääviä paasia, rauta- ja puuristejä. On joukossa jokunen suuri koristeltu valkea marmorilaattakin, jonka joku merikapteeni on aina Italiasta saakka tuonut hautaansa varten.

Mutta hautausmaan perällä, itälaidalla, on avonainen, puuton ja pensaaton alue. Tämä pitkää heinää sekä punaisia horsmia, valkoisia angervoja ja tuoksuvaa apilaa kasvava kenttä on etupäässä vanhojen merimiesten maa. Nimetönnä, unohdettuna, lepää siinä sama päävoima, joka lähinnä jumalantuulia, hiissaten purjeita ja seisoen ruorissa, vei raahelaisten laivoja merien yli maanäärestä toiseen. Mutta vain se väki, jota kohtalo auttoi voittamaan kaikki merien myrskyt ja kuumien maiden tappavat taudit ja muut turmanpaikat, on päässyt tänne omaan nurkkaansa lepäämään ja — unohtumaan, suuren osan tuhoutuessa maailman matkoilla ja joutuessa myös unohduksiin. Vain muutamat tuulenpuremat harmaat puuristit, jotka joskus köyhyydessään koettavat mukailla rikkaiden marmoriristejä, seisovat köyhän pajupensaan suojassa, taikka nousee heinikosta ruosteinen, sateiden huuhtoma, päivän polttama rautapelti, joka entisten seppien takomassa kierrevarressa monine rautakoukeroineen kallellaan seisoen yksinäisenä valittelee ja kitisee tuulen käsissä. Ei saata hautamerkki enää ilmoittaa lepääjänsä nimeä, eikä puhua mitään muutakaan hänestä, vain ristin ulkonäkö viittaa viime vuosisadan 60—70-luvuille.

"Här hvilar"[58] on tavallisesti vanhan patruunin patsaassa tekstin alkusanoina, taikka myös:

"Här under förvaras jordiska lemningarne…"[59]

Ja lopuksi on joku sopiva värssy tai lause, esim.: "Frid vare öfver hennes stoft".[60] Nuorena kuolleen kauppaneuvos Zachris Franzénin vaimon, Johanna Langin, hautapatsaassa sanotaan:

"Tyst hennes korta vandring var, Hon lifvets flärd förstod försaka. Kärt hennes minne lefver qvar, Hos mor och vänner, barn och maka".[61]

Toimekas ja miehekäs patruuni, Johan Lang, Zachris Franzénin appiukko, on saanut hautapatsaaseensa itse runoilijapiispan, F.M. Franzénin laatiman lauselman:

"Ej Glans men Kärna Af Mannavett Fornåldrig Borgensmanna Dygd Utmärkte i Orten JOHAN LANG".[62]

Mutta laitapuolien halpojen puuristien ja rautapeltilevyjen kirjoitus alkaa sanoilla: "Täsä Lepää", taikka: "Tämän alla lebä", ja loppuun tahi takasivulle on liitetty joku raamatunlause tahi värssy vanhasta rakkaasta virsikirjasta. Niinpä luetaan jossakussa patsaassa;

"Me olem' tääll' menos' turhas', Mutt' hän on hyvässä turvas'. On kunnias', ei missään pilkas', Paistaa kuin aurinko kirkas".

Ja toisessa taas huokaillaan:

"Juur' hartaast' maailmast' tästä Pois halaan luopua. Ja kaikest' pahast' päästä, Ain' iloon joutua, Mä tahdon tykös tulla, Ja menoo riemullist' Tykönäs taivaas' kuulla, Jo joudu Jesus Christ'".

Kolmannessa lausutaan jälkeen jääneille omaisille:

"Siis laatkaan kyynel vuotamasta, Ei sovi surra hurskaan kuolemasta, Kuoleman kautta Jumala auttaa, Omansa täältä taivaaseen saattaa".

Ja vanha monien myrskyjen kulkija merimies saattaa tänne päästyään huoahtaa:

"Mä pääsen tyyneen rantahan myrskyistä jotka pauhaa".

Tämä sama suuri Manalan sarka vartoo Raahen vielä elävää merikansaa sen jo kohta sinne joutuaksensa edelläkävijäinsä vierustovereiksi. Kohta viimeisenkin meren vanhimman pitkä vahti päättyy, tuntilasi juoksee viimeisen kerran tyhjiin, malmikello helähtää hänellekin ja purraamamies huutaa: "I Guds namn… åtta glas".

Silloin on vanhan Raahen merellinen tarina päättynyt, pitkä tarina pienestä Pohjanperän kaupungista, joka "aina seelasi", ajaen päiväpaisteet, tuulet ja myrskyt melkein kuin itse "Flain Töttsmanni". Eikä sen jälkeen enää yksikään suu osaa muistella vanhaa oikeata Raahea, "meiän kylää", joka oli merkillisempi kuin mikään muu paikka maailmassa. Vain vanhat talot, muutamat kummittelevat rakennukset, "Pöpö-pykningit" ja muut senkaltaiset, ja Katinhännän pikkuiset viheriäsilmäiset pirtit sekä kalmiston äänettömät patsaat viittaavat menneisiin päiviin. Suuri merikin, joka aikoinaan läheisenä ystävänä sulki koko kaupungin kierrokseensa, on vetäytynyt pois ja hylännyt kasvattinsa, joka niinikään on suuresta vanhemmastaan luopunut.

Vanha Raahe asuu silloin vain kalmiston mullissa, odottaen suurta hetkeä, jolloin "meri antaa ylös kaikki kuolleensa ja ruostuneet ankkurinsa".

Viiteselitykset:

[1] Kuoli pakomatkalla. Kuollut pakomatkalla vaimoineen… kuollut paossa vaimon ja 4 lapsen kanssa.

[2] Rakas Junnu, älä lyö niin kovasti.

[3] Hyväksytään, hyväksytään.

[4] Jumalalle kunniaksi ja hänen P. Seurakunnallensa kaunistukseksi ovat tämän kaupungin raatimiehet, kunnianarvoiset ja hyvin arvokkaat Hans Färbus ja Lars Kranck antaneet reunustaa tämän ikkunan itselleen ja jälkeentulevaisillensa muistoksi Vuonna 1760.

[5] H. Impivaaran mukaan (Raahen Sanomat 6.11.1913).

[6] M.A. Oravan muististaan sanelema. Vert. vanha virsik. 321.

[7] Mamsellikoulujen toiminta-aika H. Impivaaran mukaan. Ks. Historiall. tutkimuksia J.R. Danielson-Kalmarin kunniaksi 7.5.1923, ss. 199—235.

[8] Vert. Kaarle Kauppila, Sofia Lybecker ja hänen koulunsa.

[9] Toukok. 1 p.

[10] Hän rakastaa, sydämestä, tuskalla, hiukan, ei yhtään.

[11] Variksenmarjoja.

[12] Oletko tyytyväinen naapuriisi?

[13] Niin, Amanda, hän oli kaunotar… enkä minäkään ollut ruma.

[14] Kummit muistakoot velvollisuutensa.

[15] Mamselli Janica Frieman suvaitsisi läsnäolollaan kunnioittaa edesmenneen äitini maahanpaniaisia, tiistaina 17 p. huhtik. 1855 kl. 4 j.p.p. M.A. Sovelius. Sekä viettämään iltaa.

[16] Hyvää päivää… Tervetuloa.

[17] Milloin veli matkustaa?

[18] Ei. Se joka ensin tulee myllyyn, saa ensin jauhattaa.

[19] Kuule, mamma! Pitääkö (tähän) kirjoittaa pyöreä u tahi avonainen u.

[20] Lehmillä Kuopioon. Kur, kursläde = kuomu, kuomureki.

[21] Minä en tahdo nähdä.

[22] Iltarumpu soi.

[23] Mamselli C. Heickelliä pyydetään loppiaistanssiin 1849 kello 7 j.p.p. Hra Girsénin Salonkiin.

[24] Ei mitään järjestystä.

[25] Sattui niin ikävästi, että ennätimme jo syödä, mutta juodaan toppakahvit, niin se on yhtä hyvä kuin päivällinen.

[26] Vaihdetaan taitoja.

[27] Jaloa puhtaine hyveineen surraan syvästi seuduillamme.

[28] Sinä taivaan lahja, tuota iloa ja lohtua isälle ja äidille elämän syksynä.

[29] Kätesi omaani hellästi painan, ja sanarikkaankin kielen olen sentään unohtanut.

[30] Amor on hupsu, emme häntä usko, Bacchus on viisas, juodaan pohjaan!

[31] 30 p:nä tulivat engelsmannit tänne ja polttivat, he tulivat kl. 4 j.p.p. pistivät tuleen 4 suurta laivaa varvissa, useita satamassa y.m., oli erittäin kaunis päivä.

[32] H. Impivaaran mukaan.

[33] Tiedot suvun vanhimmista jäsenistä H. Impivaaran mukaan.

[34] Tiedot suvun vanhimmista jäsenistä H. Impivaaran mukaan.

[35] H. Impivaaran mukaan.

[36] H. Impivaaran mukaan.

[37] Huonointa mitä on.

[38] Myynyt voin muille, ei mitään luottoa.

[39] Puhuu paljon, pitää vähän.

[40] Pieni veijari, ei enää luottoa.

[41] Huono asiakas ilman luottoa, velkaa ystävälleni Sundströmille 25% yli talonsa arvon.

[42] Ei mitään luottoa, ajetaan pois.

[43] Lurjus, ei anneta mitään ei takuilla eikä ilman.

[44] Pettänyt Kalajoen markkinoilla… ei mitään luottoa enää. Heittiö — ja lurjus, ajetaan pois.

[45] Kuinka teillä on?

[46] Laskekaa uudestaan.

[47] Suomi-nimessä lähde Suomen satamasta, kynnä merta ja ole onnellinen, älä viivy kauan matkallasi. Joka hyvin soutaa, hän saa tuloa.

Suomessa, täällä ylhäällä Pohjolassa, antaa maa niukasti viljelijälleen. Etsi satoa sieltä, missä sitä on saatavana, vieraalla rannalla, Suomen maalle.

[48] Hanhenkaula (Lepas anatifera), siimajalkaisiin kuuluva meriäyriäinen.

[49] Mitä me teemme juopuneelle seelarille, vetäistään, pojat, vetäistään! Ja mitä me teemme juopuneelle seelarille, vetäistään, pojat, vetäistään!

[50] Feffa yritti sanoa: Run away, russian ship. Finland yes. (Juoksee pois, ryssän laiva. Suomi on).

[51] Jumala minua auttakoon.

[52] Pyöriäinen (Phocaena communis).

[53] Flying Dutchman = Lentävä Hollantilainen.

[54] Sahahai.

[55] Ruots. sköldpadda.

[56] Runo Lauri Pyyn kirjoituksesta Kyläkirj. Kuval., A. sarja, 1914, siv. 189.

[57] Tässä makaa haudattuna muinoin kunnianarvoisa ja hyvinkunnioitettu Henrik Corte, Raahen Pormestari ja Salon pitäjän nimismies, joka kuoli vuonna 1680, ynnä R. vaimonsa Christina Forbus, kuollut 1660.

[58] Tässä lepää.

[59] Tämän alla säilytetään maalliset jäännökset…

[60] Rauha hänen tomullensa.

[61] Hiljaista oli hänen lyhyt vaelluksensa, hän ymmärsi kieltäytyä elämän turhuudesta. Rakkaana säilyttävät hänen muistonsa äiti ja ystävät, lapset ja puoliso.

[62] Ei pinta vaan ytimekäs miehekkyys, muinaisaikainen kansalaiskunto saattoi paikkakunnalla tunnetuksi Johan Langin.