UHRIKUORO.

Jalokivi-auringot vyöryvät ylläsi yössä, smaragdiliekkejä kiertävät safiirisoihdut, kultaiset pallot paistavat purppuravyössä, oudosti vangiten mielen kuin mahtavat loihdut.

Ylenet öisessä loistossa taivahan lailla, kulmilla kuudan ja kutreilla tähtien tarhat. Katseesi kaukainen sydänyön siintävän mailla, ylläsi valkeus, allasi elämän harhat.

Korkea oot, jumalattaren seppelepäisen kauneus vartesi valkean viivoista hohtaa. Silmäsi luot avaruuksiin, ja liekehtiväisen aurinkosaaton aurinko leimuten kohtaa.

Kun sinitähtinä siunaten katsehes kääntyy maahan, niin syttyvät suitsutusalttarit ylväät, uhrien korkeat kuorot ilmoihin ääntyy, taivaille nousten kuin valkeat temppelipylväät.

Suot ikikauneuden, pyhä, ylhäinen nainen, tähdestä tähtehen kulkevi korkea retki. Siunaten sammuu sun eessäsi polvistuvainen, luonasi on tuhatvuotta kuin kiitävä hetki.

Maailmat vaipuvat jalkojes juureen ja taivaan kaikkeudet, ihanuudestas heijastuvaiset. Kiitetty ollos, suot levon, tuomitset vaivaan, kuiluihin paistaa silmäsi seijastuvaiset.