ORJA

ORJA.

Sovun mieltä kerran vannoin, taiston tieltä miekan kannoin rauhan kotiin. Väsyin sotiin, pölyyn, sauhuun, kuolon kauhuun, missä miesi miestä vastaan seista tiesi, ainoastaan lyödä, taikka itse kuolla. Miehen paikka oli tuolla.

Kodin sain ma, jota hain ma, nuoren naisen, kiharaisen mustakulman. Sodan salat, miekan julman hälle annoin. Lemmen valat itse vannoin.

Jälleen nousin. Tulijousin maahan lyötiin mies ja myötiin orjaks julman mustakulman. Asein omin, käsin somin tehtiin paula. Valko-kaula kultanitein kädet nitoi, ikisitein syämen sitoi.

Turha nousta! Hän nyt jousta käyttää, nostaa kylmää kalpaa. Tiesi salpaa, sulle kostaa, joka ostaa tahdoit onnen. Poven ponnen rauhaan vaihdoit, taiston teitä, säveleitä sodan kaihdoit.

Olet orja. Tuskiasi nää ei sorja vartijasi. Häll' on voitto, aamun koitto elon uuden, vastaisuuden. Sinä miesi ehtoon harmaan katkes tiesi luona armaan.

ASEETON.

Helkkeessä kullan ja välkkeessä vasken asehet jalkojes juurehen lasken.

Tantereen tomuhun kirkkahan kalvan heitän ma kuin helyn turhan ja halvan.

Keihääni taitan ja jouseni särjen, katkaisen kiitävän nuoleni kärjen.

Kylmänä eessäsi jälleen seisten katselen teriä turmani peisten.

Aseitta oon, nyt tarttuos miekkaan, murra murrettu maantien hiekkaan!

Ylpeenä voitettu haarniskan avaa varroten iskua kuolettavaa.

SORTUVA.

Eloni ehtoon viime ruskotus suuri, säde pilvestä, yö kun lankee juuri ylitse nääntyvän, unhoon uupuvan maan, sinulta voiman kauniina kuolla saan.