SISÄLLYS:

Esipuhe.

Yhteisiä sanoja:

1. Loitsian perustussanoja. 2. Varomussanoja. 3. Kateensanoja. 4. Kostosanoja. 5. Alkuperäisyyden tiedustaa. 6. Työnsä korjaussanoja. 7. Vihotussanoja. 8. Luovutussanoja. 9. Kyydityssanoja. 10. Kipusanoja. 11. Nuhdesanoja. 12. Haltioihin-saattosanoja. 13. Hätäsanoja. 14. Kerskaussanoja. 15. Asetussanoja. 16. Uhkasanoja. 17. Manaussanoja. 18. Kiinnityssanoja.

Päästö- ja parannuslukuja:

1. Ampiaisten ja muiden hyönteisten pistämissä. 2. Ampa- ja puskutaudeissa, kohtauksissa. 3. Hammastaudissa. 4. Hiiden rikkeissä. 5. Hinkuyskässä. 6. Kalman rikkeissä. 7. Karhun ja suden repimissä. 8. Kiven loukkaamissa. 9. Kuppataudissa. 10. Kupua ja paiseita loitsiessa. 11. Käärmeen puremissa. 12. Leinissä. 13. Liikoja pois leikatessa. 14. Loukkausvioissa. 15. Nikotuksessa. 16. Niukahuksissa. 17. Painajaisen ahdistaessa. 18. Paleltaneen vioissa. 19. Pistoksissa. 20. Puun loukkaamissa. 21. Raanin vaivoissa. 22. Raudan loukkaamissa. 23. Riisivioissa. 24. Rikkeissä. 25. Rutossa. 26. Sampaissa. 27. Siikasen vammassa. 28. Silmäkipeissä. 29. Sisiliskon puremissa. 30. Suden repimissä. 31. Synnytystuskissa. 32. Syyhelmässä. 33. Tartunnaisissa. 34. Tulen viottamissa. 35. Värin veden polttamissa. 36. Vasken loukkaamissa. 37. Verenjuoksussa. 38. Vesi taudissa. 39. Yskässä. 40. Ähkyvaivoissa.

Taikasanoja:

41. Arpaussanoja. 42. Hevosen pureman sanat. 43. Hevosen seisotussanat. 44. Hiirensanat. 45. Hämähäkinsanat. 46. Jousensanat. 47. Juohtomiehen sanat. 48. Juurimadon sanoja. 49. Jäniksensanoja. 50. Kalastussanoja. 51. Karhunsanoja. 52. Karjansanoja. 53. Keihäänsanat. 54. Koiransanoja. 55. Kärpänsanat. 56. Käytteensanat. 57. Käärmeen lumoomasanat. 58. Lain lumoussanat. 59. Lampaansanat. 60. Lapsen kylvetyssanat. 61. Lapsen viihdytyssanoja. 62. Lemmen nostosanoja. 63. Lemmen vierotussanat. 64. Leppälinnun sanat. 65. Linnunsanoja. 66. Linnunkuvan rakennussanat. 67. Luteensanat. 68. Läävämadon sanoja. 69. Löylynsanoja. 70. Haitosanoja. 71. Metsänsanoja. 72. Metsänpalosanat. 73. Oluensanat. 74. Oravansanoja. 75. Pakkasensanoja. 76. Rihmasanat. 77. Ruosteensanoja. 78. Salvusanoja. 79. Sammakonsanat. 80. Sateenpoistosanat. 81. Sotaanlähtösanoja. 82. Suden manaussanat. 83. Suolain lukemissanat. 84. Terveyssanoja. 85. Torakansanat. 86. Tuulensanat. 87. Tuulikonsanat. 88. Vedenlukemissanat. 89. Vesillä-matkustajan sanoja. 90. Vipusanat. 91. Voiteensanoja.

Rukouksia:

1. Aamulla. 2. Aarnihaudan-ha'ussa. 3. Ammuksissa. 4. Ampiaisia vastaan. 5. Hammastaudissa. 6. Hevosen puolesta. 7. Härjän puskemavioissa. 8. Luontomatkoilla. 9. Jäniksiä pyytäissä. 10. Kaalimatoa vastaan. 11. Kalastaissa. 12. Karhua pyytäissä. 13. Karhua vastaan. 14. Karjan puolesta. 15. Keräjissä. 16. Koiraa kiihottaissa. 17. Koiraa vaikistaissa. 18. Koskea laskiessa. 19. Kovissa tuskissa, kivuissa ja vaivoissa. 20. Kupua loitsiessa. 21. Kylvöä tehdessä. 22. Käärmettä lumotessa. 23. Lehmän-annin puolesta. 24. Lempeä nostaissa. 25. Lempeä vierottaissa. 26. Liikalihoja karsiessa. 27. Linnustaissa. 28. Maata pannessa. 29. Matkalle lähtiessä. 30. Metsästäissä. 31. Niukahuksissa, luu- ja suonivioissa. 32. Oinaan ja pukin pukkimissa. 33. Olutta pannessa. 34. Onnen puolesta. 35. Oravia pyytäissä. 36. Painajaista vastaan. 37. Paiseissa ja raveissa. 38. Pakkasta vastaan. 39. Peuraa pyytäissä. 40. Pistostaudissa. 41. Pyssyä lumotessa. 42. Pyydyksiä pannessa. 43. Rekikelin tarpeessa. 44. Revonpyydössä. 45. Rikkeissä. 46. Saarvanpyydössä. 47. Sadetta poistaissa. 48. Sairaita loitsiessa. 49. Salvaessa. 50. Sidettä laittaessa. 51. Siikasen vaivassa. 52. Sikojen puolesta. 53. Sodassa. 54. Sotaan hankkiessa. 55. Suksia valmisteissa. 56. Suuteluksissa. 57. Synnytystuskissa. 58. Taloa asettaissa. 59. Tartunnaisissa. 60. Terveyssaunasta. 61. Terärautaa valmistaissa. 62. Tulenvioissa. 63. Tulta lumotessa. 64. Uhri toimissa. 65. Varkaanviemää peruuttaissa. 66. Varkaita varoessa. 67. Varoitessa. 68. Verenjuoksua sulkiessa. 69. Vesimatkoilla. 70. Vettä voimistaissa. 71. Vihollista vastaan merellä. 72. Voidellessa. 73. Vuoden tulosta.

Syntyjä:

1. Ampiaisen synty. 2. Etanan synty. 3. Hammasmadon synty. 4. Hauvin synty. 5. Hevosen synty. 6. Hirven synty. 7. Horkan synty. 8. Hylkeen synty. 9. Ihmisen synty. 10. Kaalimadon synty. 11. Karhun synty. 12. Keräjäin synty. 13. Kissan synty. 14. Kiven synty. 15. Koin synty. 16. Koiran synty. 17. Koivun synty. 18. Korpin synty. 19. Kuvun synty. 20. Kyykäärmeen synty. 21. Käärmeen synty. 22. Liinan synty. 23. Läävämadon synty. 24. Maahisen synty. 25. Noidan synty. 26. Nuolien synty. 27. Oluen synty. 28. Pakkasen synty. 29. Pistoksen synty. 30. Puiden synty. 31. Kaanin synty. 32. Raudan synty. 33. Riiden synty. 34. Rikkeitten synty. 35. Ruosteen synty. 36. Rupien synty. 37. Sian synty. 38. Siikasen synty. 39. Sisiliskon synty. 40. Suden synty. 41. Suolan synty. 42. Tammen synty. 43. Tijasen synty. 44. Tulen synty. 45. Vasken synty. 46. Veden synty. 47. Veneen synty. 48. Verkon synty. 49. Viinan synty. 50. Voiteen synty. 51. Ähkyn synty.

Oudonpuolisia sanoja.

Esipuhe.

Elköön sinun joukossas löytykö yhtäkään ennustajaa, päivän valitsijaa tahi tietäjää tahi velhoa tahi lumojaa tahi noitaa tahi merkkein tulkitsijaa tahi joka jotaki kuolleilta kysyy, sillä jokainen, joka senkaltaisia tekee, on Herralle kauhistus.

5 Moseksen kirjan 18: 10-12.

Jos esi-isillämme alkuansa lienee ollutki parempi tieto Jumalasta ja hänen vaikutuksestansa maailman hallinnossa, niin se tieto vähitellen hämmentyi tarusekaiseksi taika-uskoksi, joka esivanhemmillamme pakanuuden aikana oli vallallansa. Jumalan nimen tosin silloinki tunsivat, mutta sillä nimellä kunnioittivat monenlaisia henki-olentoja, joilta toivoivat jotain apua tahi pelkäsivät jotain pahaa itsellensä. Voimallisinta niistä kutsuivat ylijumalaksi eli erityisnimellä Ukoksi, ja hänen valtansa alaisia tavallisimmasta haltioiksi, välistä myös jumaliksi.

Näitä haltioita, mitkä hyviä, mitkä pahoja, luultiin koko luonto täynnänsä olevan, ilmassa, maassa ja maan allaki. Ei ollut järveä, saarta, nientä ja lahtea, ei metsää, korpea, suota, kangasta, ahoa ja laaksoa, ei mäkeä, vuorta ja kukkulaa, ei lähdettä, puroa, jokea ja koskea, ei puuta, ruohoa ja kukkasta, ei ihmistä eikä muuta elävää, jolla ei olisi ollut erityinen oma haltiansa. Vedellä ja raudalla, tulella, tuulella ja pakkasella, vieläpä semmoisillaki olennoilla, kuin uni ja kuolema, oli oma lähimmäinen haltiansa. Näiden haltiain luultiin itsekunki voivan vaikuttaa hyvää tahi pahaa niin omalla alallansa kuin syrjäisillenki, johon niitä tarpeen mukaan hyvityssanoilla, rukouksilla ja uhreillaki kehotettiin, välistä myös nuhde- ja uhkaussanoilla taivutettiin. Muutamilla haltioilla oli suurempi piiri kuin toisilla, niin esimerkiksi Tapiolla suurempi kuin Hongattarella, Pihlajattarella ja muilla eri puiden haltioilla, mutta kaikki olivat he ylijumalan Ukon vallan alaisina, jonka puoleen siis rukouksissa käännyttiin, kun muusta ei tullut toivottua apua.

Tämmöinen ylimmiten oli esivanhempaimme taika-uskonto, joka oli heidän mieleensä niin syvälle juurtunut, että jälkiä siitä vieläki tavataan, vaikka kristinoppia jo niin monta vuosisataa on Suomenkansalle saarnattu. Näistä jälkijäännöksistä on tämä taikarunosto syntynyt, joka siinäki tarkotuksessa on koottu ja nyt ilmaantuu, että neki, jos niitä vielä maassa löytyy, jotka muistamatta, mitä Moseksen 5 kirjan 18 luvussa, vv. 10-12 sanotaan, taikauskolle jotain arvoa antavat, tulisivat tuntemaan, mihin hairauksiin ihminen joutuu, kun sillä ei ole Jumalan sanaa johtajana, ja sentähden vanhain taikausten turhuuksista luopuneina vakautumaan Jumalan meille ilmottamassa ainoassa oikeassa uskossa. Toivottavaa vaan olisi, että yhtä hartaasti ja uskollisesti, kuin esivanhempamme tietämättömyydessänsä rukoilivat ja palvelivat luultuja epäjumaliansa ja haltioitansa, heidän jälkeisensä muistaisivat rukoilla ja palvella yhtä ainoata oikeata Jumalaa, ja sen sijasta, kuin esivanhempamme kääntyivät luulojumalainsa ja haltiainsa puoleen, turvautuisivat yhteen ainoaan totiseen Jumalaan.

On vielä toinenki syy näiden taikarunojen kokoamiseen ja ilmiantamiseen vaikuttanut. Samoin kuin ikäihmisen mieli toisinaan peräytyy lapsuutensa aikoja muistelemaan, kansatki haluisesti tahtoisivat tietoja muinais-ajoistansa. Historiallisten asiatietoin ohessa keräävät kaikenlaisia aineellisia muinoksia, usein syvästäki maan sisästä, jotka antaisivat jotaki johtoa tutkinnoillensa. Niitä on Suomenki kansalla, mutta verrattomasti rikkaampi on se hengellisistä mainoksista, jotka ilmaantuvat sen vanhoissa runoissa, sananlaskuissa, tarinoissa ja itsessä kielessäki.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on muiden isänmaan entisiä ja nykyisiä oloja valaisevain tointensa ohessa jo monena vuosikymmenenä kokoillut, mitä tietoja nykyisinä aikoina kansan keskellä vielä säilyisi esivanhempaimme muinais-uskostaki niin Suomessa kuin myöski Inkerinmaalla ja Venäjänpuolisessa Karjalassa, joissa Suomenkansaa elää. Kokoelmainsa seassa on myös paljon taikarunoja, jotka nyt tässä ilmaantuvat ynnä niiden kanssa, joita ennestään löytyi painettuina Porthanin, Lencquistin, Gananderin, von Schröterin ja Topeliusen, kuin myöski Kantele ja Kalevala nimisissä kirjoissa, ja Arwidssonin, von Beckerin ja Fettmannin käsikirjotuksissa. Ne jotka myöhempinä aikoina Kirjallisuuden Seuran puolesta ovat runoja keräilleet, taikka jotka ilman ovat niitä Seuralle lähettäneet, ovat A.F. Ahlman, A.E. Ahlqvist, O. Berg, A. Berner, A.A. Borenius, J.Fr. Cajan, M.A. Castrén, K.R. Ehrström, D.E.D. Europaeus, neiti Charlotta Europaeus, A.W. Floman, A. Genetz, J.K. Heinonen, A. Härkönen, H. Laitinen, W. Lavonius, J. Länkelä, A. Meron, J.W. Murman, B.A. Paldani, O. Petterson, Fr. Polén, A. Puhakka, K.W. Regnell, H.A. Reinholm, J.W. Roschier, A. Rothman, E. Rudbäck, J. Saksa, F. Saukko, F.A. Saxbäck, Z. Sirelius, K. Slöör, O. Streng, K. Stråhlman, Th. Tallqvist, A. Törneroos, O. H. Wares.

Nämät näin useammalta haaralta kootut runo-aineet ovat tähän taikarunostoon käytetyt sillä tavoin, että useampia, välistä parikymmentäki sama-aineista runoa on yhteen sovitettu täyttämään toinen toisensa vaillinaisuuksia, sillä yhdeltä kertojalta ei runoa koskaan saa niin täydellisenä, ett'ei siihen jäisi lomapaikkoja, useinki muistamattomuudesta, usein myös siitä syystä, että pelkää runon hänen omissa tarpeissansa voimattomaksi tulevan, jos sen kokonansa toiselle antaisi. Mutta jos se toinen ei ole häntä itseänsä vanhempi, ja vaan kolmeki sanaa jättää pois, niin se hänellä itsellänsä pysyy voimassansa ja toinen saa sen yhtä voimattomana, kuin Väinämöisen runo venettä tehdessä oli, joka "uupui kolmea sanoa". Ne sanat, jotka yhdeltä kertojalta jäävät pois, taidetaan kuitenkin saada joltakulta toiselta, joka pidättää toisia sanoja kertomatta, ja näin voipi runo, useampia sama-aineisia toisihinsa vertomalla, täydelliseksi tulla.

On vielä toinenki syy siihen, että taikarunot semmoisina, kuin ne yksityisiltä kertojilta saadaan, ovat vajanaisia. Ne useinki ovat niin toinen toisiinsa sotkeutuneet, että mitä yksi kertoo esimerk. riiden loitsussa, sen toinen lukee raanin, syyhelmän, maahisen tahi johonki muuhun loitsuun, ja yleensä on niissä paljon yhteisiä sanoja. On siis ollut täytyminen mahdollisuutta myöten erottaa paikkaansa, mihin mikin luonnollisesti kuuluu, joka erottaminen ei olekkaan mikään helppo tehtävä ollut, ja sentähden lienee kuta kuinki menestynyt.

Ne useimmille loitsuluvuille yhteiset sanat on myös pitänyt eriksensä ottaa, koska ilman kirjan koko niiden kautta olisi paljon laventunut. Semmoisia ovat ne kirjan alussa tavattavat 11 perustussanaa, joista loitsija työhön ruvetessansa, erittäinki sairaita parantaessa, luki yhden tahi useampia; 10 varomussanaa noitia, velhoja ja muita pahansuopia vastaan, ett'eivät voisi loukata, erittäinki matkoille lähtiessä tarpeelliset; 6 kateen sanaa moninaisissa yrityksissä kadehtijain pahoja silmäyksiä tahi muita juonia vastaan, ett'eivät pystyisi työtä turmelemaan; 3 kosto-sanaa peljätykseksi kaikenlaisille vastustajille; 6 alkuperäisyyden tiedustussanaa sairaita loitsiessa, kun taudin synty eli alku on epätietoisna; 3 työnsä korjaussanaa, kun loitsija loukkauksia, kipuja, tauteja, käärmeen puremia ja muita vikoja huusatessa, käskee sen, jolta ovat alkunsa saaneet, tulemaan itse niitä korjaamaanki; 5 vihotussanaa käärmeen puremissa ja muissa vihottavissa haavoissa ja loukkauksissa; 9 luovutus-sanaa moninaisissa kivuissa ja taudeissa, erittäinki panenta- eli nostanta-taudeissa, joita tavallisesti myös poikenluomiksi eli rikkeiksi sanotaan ja päätetään vihamiesten noitakeinoilla aikaansaamiksi; 5 kyydityssanaa luetaan luovutus- tahi manaussanain perästä samoissa tiloissa kuin neki; 7 kipusanaa tarpeelliset kipuja, särkyjä ja kolotuksia vaikistaissa; 1 nuhdesanoja käärmeen ja muiden eläväin puremissa, myös hammastaudissa ja moninaisissa kiven, raudan, tulen, pakkasen j.n.e. saattamissa vioissa ja loukkaamissa; 3 haltioihinsaatto- eli luonnonnostatus- (innostus-) sanaa luonnon karastamiseksi sairaita loitsiessa ja itsepintaisia vastuksia poistaessa; 1 hätäsanoja kovissa tuskissa ja taudin puuskahuksissa; 17 kerskaussanaa noitien, velhojen, kateiden ja muiden vastustajien peljätykseksi, oman voimansa julistamiseksi ja luontonsa karkaisemiseksi kuin myöski täydellistä luottamusta voittaaksensa; 2 asetussanaa kovain tuskain asettamiseksi taudeissa; 3 uhkasanaa luovutus-sanain perästä, kun niistä ei ollut toivottua apua; 48 manaussanaa kipujen, tuskien, kirojen, rikkeiden ja kaikkinaisten pahain panosten ja turmioiden muuanne saattamiseksi; 3 kiinnityssanaa, joilla pois manattu paha saadaan määrättyyn paikkaansa asettumaan ja siinä kunnekkaan liikahtamatta pysymään.

Seuraantona siitä, mitä edellä on sanottu näiden taikarunoin nykyiseen muotoonsa saamisesta, on mahdotonta nimittää jonkun erityisen runon saamispaikka ja kerääjä, sillä sitä varten pitäisi joka runon juuressa luetella kyllä kymmeniä paikkoja ja kerääjiä, ja kuitenki jäisi vielä useampi paikka nimittämättä, joista sitä myös epäilemättä olisi voinut saada. Taikasanain tavallisimmat saantipaikat löytyvät sillä maan alalla, joka Laatokan luoteisrannoilta Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pitäjäin tienoilta ulotaikse yhtä suoraan pohjaisluoteista ilmaa kohti Hyrynsalmen ja Suomussalmen pitäjiin ja vielä näistäki paikoista edelleen Pudasjärven, Rovaniemen, Kuusamon, Kemijärven ja Sodankylän pitäjiin, ehkä jo ovatki näissä viidessä viimeksi nimitetyissä paikoissa osiksi hävinneet, osiksi katkelmoituneet ja muuten turmeltuneet. Vielä enemmin unhottuneet ja pahemmin turmeltuneet ovat Oulun läänin etelänpuolisissa pitäjissä, ehkä niissäki vielä katkelmia löytyy, kuin myös maanseljän rajaisissa paikkakunnissa kummallaki puolella aina Satakunnan rajoille asti. Mitä muualla Suomessa taikarunoja löytyy, ne eivät ole minkään arvoisia, eikä niitä sanottavasti tavata Inkerinmaallakaan, jota vastoin ne Vuokkiniemen pitäjässä Kuhmoniemen ja Suomussalmen pitäjien itäisellä rajalla Venäjän Karjalassa ovat samoin kuin kertomarunotki hyvästi säilyneet.

Suurimmaksi osaksi ovat nämät taikarunot perintöä vanhoista pakanuuden ajoista, joihin kuitenki myöhemmin on voinut erityisiä nimiä ja lauseita lisäksi tulla, niinkuin muutamat runot kokonansaki nähtävästi ovat vanhain runoin mukaan myöhempinä aikoina syntyneet.

Taikarunoillansa luulivat esivanhempamme voivansa taivuttaa jumaliansa ja haltioitansa avullisuuteen moninaisissa tiloissa ja tarpeissa, milloin niiden paljaalla, usein monikertaisella lukemisella ja erittäinki rukous- ja hyvityssanoilla, milloin sen ohessa erinäisillä lupauksilla ja uhreilla. Metsän haltioille luvattiin hyvästä saaliista perintökultaa ja -hopeata, josta sitten myös pieniä hitusia heille kaapittiin, lieneepä joskus myös kokonainen kukkoki luvattu ja uhrattu. Karjan keväällä ensikerran laitumelta tultua uhrattiin esikkomaitoa sen menestykseksi ja vuodentulosta syksyllä esikkojyvät riihestä, jotka niin maito kuin jyvätki vietiin jonkun pyhän pitämyspuun juurelle ja annettiin karjan ja vuodentulon haltioille. Myös Ollin päivänä heinäaikana, vuodenalkajais- ja kekrijuhlina syksyllä muisteltiin "näkymättömiä vieraita" s.o. haltioita ruoka-uhreilla. Lähteihin uhrattiin pieniä mynttirahoja, neuloja ja muuta vähäpätöistä tavaraa luultavasti veden tähden, jota niistä loitsutarpeihin otettiin, eikä unhotettu maan-alaistenkaan haltiain hyvittämistä, jos niiden tienoilta arveltiin jotain sairautta tahi muuta pahaa tulleen.

Paitsi sitä, mitä jo sanottu on, palvelivat jumaliansa myös välistä päänsä paljastamalla, polvikumarruksilla, maahan lankeemisilla, pyhissä paikoissa käymällä ja muilla semmoisilla tavoilla, jotka ehkä vasta myöhempinä aikoina olivat käytäntöön tulleet kristittyin jumalanpalveluksen mukaan. Toden mukaisesti esivanhempamme eivät kuitenkaan palvelleet minkäänlaisia kuvia eikä muita hengettömiä kappaleita, sillä vaikka Agricola sanoo: "palveltiin myös paljo muuta, kivet, kannot, tähdet, kuuta", niin ei niitä palveltu, vaan haltiain puoleen, jotka niitä vartioitsivat, toisinaan tarpeen tultua käännyttiin; kivet, kannot j.m. ilman haltioitansa eivät voineet mitään, kun itseki tarvitsivat niiden apua ja suojelemista.

Hyviä jumalia ja haltioita, jonkalaisia Ukko, Tapio, Ahti, Vellamo, Sampsa, Metsän emäntä, Mannun eukko, Kuutar, Päivätär ja monet muut olivat, loitsijat sekä muut avun tarpeessa rukoilivat ja palvelivat, mutta harvoin, jos milloinkaan, lienevät mitään palveluksentapaista pahoille hengille osottaneet. Niitä semmoisia, kun Hiisi, Lempo, Piru, Perkele, Louhi, Syöjätär ja mitä muita niitä oli, loitsijat enemmin käskemisen eli manaamisen, kuin rukoilemisen ja avuksi huutamisen tavoin kohtelivat, kun vaateivat heitä jotain heidän itsensä laittamaa pahaa panosta korjaamaan taikka myös jotain semmoista jollekulle toiselle hankkimaan.

Taikasanoja ja useampia rukouksia käytti yhteinen kansa yleisesti tarpeissansa, mutta toisia taikarunoja löytyy, joiden käytäntään vaadittiin erityistä taitoa. Semmoisella erityisellä taidolla varustetut olivat ne niin kutsutut tietäjät, loitsijat, arpojat, poppamiehet, myrrysmiehet, intomiehet, kukkaromiehet, lumojat, taikurit, puoskarit, kuoharit, joiden joukkoon myös noidat ja velhot nimitettäkööt, vaikka eroavatki edellä nimitetyistä siinä suhteessa, että heidän toimensa ja hankkeensa aina tarkottivat jotain pahaa ja turmiollista, kun niillä toisilla tavallisesti oli jotain hyvää toimenansa.

Näistä heidän nimistänsä muutamia sanoja selitykseksi.

Tietäjä eli tietomies oli se, joka tiesi tahi luultiin tietävän muilta ihmisiltä salatuita asioita. Loitsija eli loihtija, jos johtuisi sanasta luode, voimallinen taikasana, samoin kuin sanasta kade tulee kadehtija, olisi alkuisin ollut luodehtija ja siitä murteellisesti saanut muotonsa luoehtija, loehtija, loihtija, loitsija niinkuin sana kadehtija toismuotoisesti kuuluu kaehtija, kaihtija (kaitsija). Tämän selityksen mukaan loitsija siis merkitsee sitä, joka voimallisilla taikasanoilla jotaki toimittaa. Voisi loitsija-sanan myös johtaa lapinkielisestä sanasta luoittet, jolla on päästämisen merkintö, joten loitsija, lap. luoitte tulisi päästäjää merkitsemään. Arpoja on se, joka arvalla jotain tiedustelee. Poppamies venäläisestä sanasta popj, pappi, arvattavasti tarkottaa taikaluvun osaajaa. Myrrysmies ja intomies taikakonsteissa taitava, vrt. lapin sanaa meuret, noitua. Kukkaromies, varustettu kukkarolla, jossa oli monenlaista taika-moskaa: kalmanluita, karhun kämmenluita, kotkan kynsiä, sammakon luurankoja, käärmeen pääkalloja, talia ja keräjäkiviä, ukontalttoja, kirkon tahi kolmesti muutetun huoneen seinästä saatuja puumuruja, lukusuoloja ynnä muuta törkyä. Lumoja, joka taisi koirat, sudet, karhut, käärmeet, nuolet, pyssynluodit, tulen, raudan, pakkasen, kivut, tuomarit ja muut senlaiset, joista jotain pahaa oli peljättävä, tehottomiksi saattaa. Taikuri s.o. taikakeinoja harjottava. Puoskari s.o. hevosten ja muidenki eläväin vikoja huusaileva. Kuohari eli salvuri, joka seki taikauksilla työtänsä toimitteli. Noita ja velho ovat nimensä saaneet, edellinen luultavasti lapin sanasta noaidde ja jälkimäinen venäjän sanasta volhvj, joilla on sama merkintö.

Tietäjillä ja loitsijoilla oli hyvin avara vaikutusala, sen mukaan, mitä he itse kerskasivat tahi muut heidän voimastansa tiesivät kertoa. Paitsi sairaiden parantamista, johon työhön heitä tavallisimmasti käytettiin, taisivat he myös ihmisiä ja eläimiä sairaiksi saattaa, laittaa ihmiset vihaamaan tahi lempimään toisiansa, kääntää silmät näkemään outoja olentoja ja korvat kuulemaan olemattomia ääniä, saattaa kielen puhumattomaksi tahi puhumaan toisin, kuin puhuja tahtoi ja aikoi, tehdä ihmiset sokeiksi, rammoiksi, mielipuoliksi, avioelossa riitaisiksi, juomareiksi, tuhlareiksi, varkaiksi, vieläpä muuttaa heidät susiksi, koiriksi, karhuiksi tahi muiksi eläviksi.

He taisivat saattaa hyvän naimisonnen, sovittaa riitaiset pariskunnat, onnistaa kirnumisen, oluenpanon, saipuan keiton ja muut emännyys-toimet, tuottaa karjan-, kalastus-, metsästys- ja vuodentulo-onnen, usein toisistaki taloista, taisivat myös hävittää sen ja toisiin paikkoihin saattaa, pilata lehmät ja vasikat, hevoset ja varsat, siat ja porsaat, lampaat ja karitsat, maidot, voit, villat, pyssyt, nuolet, permet, loukut ja satimet, onget, rysät, merrat, verkot, nuotat, navetat, tallit ja riihet, matta saattavat myös korjata, mitä muut olivat pilanneet.

Varkaan he panivat takaisin tuomaan, mitä oli varastanut, tahi kiinnittymään varastamaansa kaluun, ett'ei pääsnyt irti, ennenkuin omistaja tuli omaansa perimään, saattavat pois-karanneen hevosen tahi muun elukan kotiin palajamaan, antoivat tietoa kadonneista kappaleista, missä ne olivat, käänsivät ilmassa lentelevät noidannuolet, tyrät ja muut pahat hankkeet lähtöpaikkaansa takaisin omain lähettäjäinsä päälle, varjelivat karjan metsänpedoilta, kaalimaat madoilta, touvot ruosteelta, jyvälaarit ja aumat hiiriltä, huoneet tulipalolta, karkottivat luteet, torakat ja muut syöpäläiset huoneista, poistivat vahingolliset tuulet, sateet, hallat ja pakkaset; lujittivat itsensä ja muita velhoja, noitia ja kateita, tarttuvia tauteja, rikkeitä ja kaikkia pahoja vastaan, vieläpä niinki, että taisivat tulikuumaa rautaa paljailla käsillään pidellä, lumoivat käärmeitä ja muita pahoja eläviä, lumoivatpa la'inki ja tuomarit niin, että keräjissä aina pääsivät voitolle, oli asia mikä tahansa.

Näitä ja monta muuta kummaa kerrottiin tietäjistä tahi kuultiin heidän omista kerskauksistaan. Jos sairas asui kaukana tahi muuta estettä oli, ett'eivät pääsneet hänen luoksensa, niin taisivat taudin laadun, mistä se oli alkunsa saanut ja mitenkä päättyisi, sanoa, jos vaan saivat tutkiaksensa jotaki sairaan pitämää vaaterepaletta, paitaa, sukkia, housuja tahi muuta. Muistaki etäisistä oloista ja tulevista asioista kuin myöskin toisten ihmisten ajatuksista voivat tietoa hankkia ja edeltäpäin sanoa, miten joku aivottu matka tahi muu hanke, metsästys, kalastus, oli onnistuva.

Kivillä istuen sanottiin tietäjien kulkeneen yli jokien ja järvien ja heidän henkensä ruumiista erillään matkustaneen muilla kaukaisillaki paikoilla tietoja saamassa ja sitten jonkun tiiman perästä jälleen yhdistyneen ruumiisen. Semmoiseen henkimatkaan olivat jonkun taikarunon hiljaisella hyrinällä valmistauneet, siitä tainnoksiin joutuneet eli "loveen langenneet" ja sillä aikaa, kun henki itsepäällänsä kulki, ruumiin, kuin hengetön ruumis ainaki, kuolleena maanneen, sitten hengen matkoiltaan palattua jälleen vironneen.

Ei tainnutkaan kaikilla tietäjillä sitä mahtia olla, että saivat henkensä ruumiista erillänsä asioita tiedustelemaan, jonka tähden heidän piti turvautua muihin keinoihin. Semmoisia tavallisimpia olivat aaveet ja ennustukset, jotka näkymättömäin henkien eli haltiain vaikuttamina toisinaan eri tiloissa ilmautuivat ikään kuin itsestään, ett'ei ihmisen sitä varten tarvinnut mitään tehdä. Niitä oliki koko joukko ja monenlaisia, niinkuin niitä kansassa vieläki kyllin löytyy ja vaarissa pidetään.

Toinen varta vasten tiedon hankkimiseksi tehty ja käytetty laitos oli arpa, eri paikoilla erilainen. Sitä varten muutamin paikoin laskettiin seula alassuin lattialle tahi pankolle ja sen pohjalle pantiin neljälle eri haaralle vähäsen suolaa, leipää, hiiltä ja savea, suola ja leipä vastatusten ja samoin hiili ja savi. Otettiin sitten harja, ja jos vaan saatavissa oli, semmoinen, jolla oli kolme kertaa harjattu ruumiin päätä. Sitten pistettiin rihma- eli säijeperäinen neula lujasti kiinni harjan varren päähän, arpoja tarttui neulan säikeesen, asetti harjan keskelle seulan pohjaa ja alkoi lukea arpasanoja. Minnepäin harja sitten hänen lukiessaan nuljahti, jos suolaan, leipään, hiileen tahi saveen päin, siitä arvattiin asian laita erinäisissä tiloissa.

Toisentapainen arpalaitos oli seuraava. Otettiin seula, jonka ulkolaitaan kiinni lyötiin keritsimet (lammassakset) ja vastapäiselle sisäpuoliselle laidalle pantiin vihkisormus ja pystössä seisova harja. Sitten joku pisti etusormensa keritsimen perään, ja hänen niin ojennetulla käsivarrella kannattaessansa seulaa rustinginensa kysyi arpoja, esimerk. mistä joku tauti oli alkunsa saanut ja mitenkä se oli päättyvä, mitenkä aivottu matka tahi muu yritys oli menestyvä, mihinkä kadonnut eläin oli joutunut, kuka oli jonkun kärsityn onnettomuuden matkaan saattanut tahi jotaki varastanut j.n.e., nimittäin toisensa perästä kaikki epäluuloiset ihmiset tahi muut kohdat, jotka arveli syynä johonki olleen taikka joista ilman tahtoi tietoa saada. Kun sattui todellisen nimittämään, kääntyi seula itsestänsä ja antoi sillä tavoin tiedon asiasta.

Toiset taas panivat seulan sisälle villalankaisen kerän, keritsimet, harjan, vihkisormuksen ja virsikirjan, löivät ulkopuoliseen laitaan tavalliset sakset, joiden perärenkaasen arpoja ja hänen kumppaninsa pistivät etusormensa vastatusten ja niin kädet suorana kannattivat seulaa, joka samoin kuin vastamainitulla edelliselläki tavalla liikahtamalla antoi vastauksen kysymykselle. Muutamat luulivat myös, kun virsikirjan seulasta ottivat ja aukaisivat, eteen sattuvan virren kolmannesta värsystä voivansa jotain päättää.

Eri arpomisen tapaa oli se kun päreestä tehtiin pivollinen pieniä puikkoja, kukin omalla merkinnöllänsä, ja niistä sitten arpasanat luettua ulos otettiin yksi, jonka merkinnöstä päätös arvattiin. Eri tapa myös päivänkukkasesta arpominen, kun siitä nyäistiin toinen toisensa perästä pari, kolme tahi useampaa kukkalehteä, kukin lehti eri merkinnöllä, jotka merkinnöt samassa järjestyksessä annettiin seuraavillenki yhtä monelle lehdelle ja niin niitäki seuraaville aina viimeiseen lehteen asti, jonka merkinnöstä päätettiin, mitenkä asian kävisi.

Pohjolan emännän arpomisesta kerrotaan Kalevalan 18 runossa, vv. 561-584, sen siis taidamme siksensä heittää ja niin myös monet muut myöhempiin aikain arpomiset, niinkuin sulatun tinan veteen valamisesta, kahviporosta, viinan helmeistä j.n.e. Se vaan lopuksi mainittakoon, että muinais-aikoina arpominen tavallisesti päätettiin uhraamisella, erittäinki jos arpa lupasi hyvää.

Muutamat ovat arvelleet vanhoilla Suomalaisilla noitatrummunki käytännössä olleen, mutta siitä asiasta vanhat runot eivät tiedä mitään. Olisihan niin mainiosta arpomia-aseesta, kuin Lappalaisten noitatrumpu oli, pitänyt jäämän jotain jälkiä, vaan kun niitä ei tavata, jota vastoin muista arpomistavoista kylliksi kerrotaan, niin melkeinpä siltä näyttää, kuin olisi se hoku, että Suomalaisetki ennen vanhaan viljelivät noita-trumpua tullut siitä, kun luultiin heitä, niinkuin monessa muussa taikauksessa vetivät Lappalaisille vertoja, ei noitatrummunkaan suhteen huonompia olleen. Semmoiset paikkain nimet, kuin esimerk. Koutaniemi Paltamon pitäjässä, jossa noitatrummun lappalainen nimi govdes l. gobdas kuvailee, eivät kuitenkaan voi mitään parempaa selitystä asiassa antaa.

Sairaiden parantaminen, tautien ja kipujen poistaminen, johon työhön loitsijoita enimmiten tarvittiin, tapahtui parhaiten kylpysaunassa, joka sitä varten lämmitettiin niin salaa kuin mahdollista oli, ett'eivät kateet ja muut pahan suovat saisi tietoa ja tulisi työtä pilaamaan. Lämmityspuiksi olivat ukon ilman särkemät ja aallon rannalle ajamat puut parhaita; synnytystuskia varten piti ne pilkkoa riihen perimmäisestä parresta, lemmen nostossa puista, jotka ikäänkuin humalanvarsi seipään ympäri olivat toinen toiseensa kierustainneet ja takeltuneet. Kylpyvesi noudettiin pohjaiseen päin juoksevasta joesta tahi purosta ja erittäinki, jos koskea oli lähellä, siinä syntyvistä soreista ja kuplaimista; kelpasipa hyvän luonto-lähteenki vesi toisinansa, kun vaan tipahutettiin kolme kertaa, vähä kullaki erällä, takaisin tahi vuoltiin kultaa taikka hopeata ottopaikkaan, jota sanottiin veden ostamiseksi. Myös pesuveteen, missä sitä tarvittiin, vuoltiin välistä kultaa tahi hopeata, niin erittäinki äsken syntyneen lapsen pesuun, jotta siitä kasvaisi lempeäluonteinen ihminen, jota varten toiset pitivät mehiläispesää veteen pantuna vielä tehokkaampana. Kylpyvastaksi otettiin kolmen (tahi yhdeksän) verotalon maalta kolmioksaisia koivun varpuja, joita sanottiin kirovarvuiksi, ja lempeä tytöille loitsiessa tehtiin vasta erittäin kolmella (kolmen) tienhaaralla kasvaneista varvuista ja vastan sisälle pantiin kolme pohjoispuolelle puuta kasvanutta puun kopraa (vesatukkua puun juurella).

Nämät valmistustyöt asianomaisilla ja muutoin hyvin salaisesti tehtyänsä, alkoi loitsija varsinaisen toimituksensa. Sitä varten saunaan tultuansa hän vastallansa aluksi pyhki saunan lavon, seinät ja la'en ja manasi kovasti kaikki kateet ja pahansuovat pakenemaan. Muutamat jo silloin, toiset vasta myöhemmin, ottivat luontonsa karastamiseksi veitsen tahi muun teräraudan, jota puraisivat kolmesti ja varustuivat kolmella pintapäreellä ja kolmella lastun pirsteellä saunan kynnyksestä loitsusanoja lukeaksensa, jota tekivät, ensin hiljaisemmalla mutinalla lukien veden, tulen ja löylyn sanat ja sitten sairasta kylvettämään, sivelemään, hieromaan, mittelemään ja mikä milläki tavalla muokkaamaan ja puoskaroimaan, ruvettua kovalla ja korkealla äänellä väliin sylkäistä tupsahuttaen ja hampaitansa yhteen hivoen, väliin jalkaansa maahan polkien tahi ylös hypähtäen ja ruumistansa sinne tänne mutkistellen kuin raivossaan oleva vimmastunut, väliin keskeyttäen lukunsa syvillä huokauksilla ja ääntämällä "hoh, hoh tahi öh, öh, öh, anna hengellisen huokua!" Loitsijan piti tavalla tahi toisella saada luontonsa nousemaan, innostumaan ja karastumaan niinkuin se hänellä lukunsa alla nousiki ja innostui, jos ei ennen niin haltioihin saatto- ja seuraavissa sanoissa, jotka hän äänsi niin raivosasti, että sairas kyllä säikähtyi. Semmoista säikähyttämistä eli luonnon liikuttamista loitsijat tarkottivatki, kun pitivät sitä hyvänä apukeinona työnsä menestymiseen, milt'ei yhtä tärkeänä, kuin sairaan täydellistä luottamusta heidän taitoonsa ja voimaansa.

Missä järjestyksessä loitsija taikasanojansa luki, on vaikea sanoa, sillä, jos jotain järjestystä laisinkaan oli, se ei kaikilla ollut yhtäläinen. Jos jotain haavaa sairaassa oli, niin ainaki löylyn sanat luettiin kohta estämiseksi, ett'ei löyly niihin menisi, ja sitten, jos ei jo sitä ennenki, perustus-, varomus- ja kateensanat, niiden jälkeen, jos vika oli tuttua laatua, niinkuin esimerk. tulen, pakkasen, pistoksen, ähkyn, riiden, maahisen, koin, hammasmadon saattamissa vaivoissa, käärmeen ja muiden elävien vahingoittamissa, raudan, kivien ja puiden loukkaamissa, tuli niiden synnyt luettavaksi, mutta, kun syntyä ei tietty, alkuperäisyys tiedusteltavaksi. Siitä edelleen luettiin epäjärjestyksessä, kuin kuki muisti ja katsoi tarpeelliseksi, rukous- ja päästösanoja, työnsä korjaus-, vihotus-, luovutus-ja muita sivuilla 20-55 tavattavia sanoja. Työnsä päätteeksi moni loitsija myöhempinä aikoina luki Herran siunauksen ja seotti lukuunsa muitaki kristinopin lauseita ja nimiä, isämeidän rukouksen, neitsy Maarian, Jortaninjoen, joista ei kuitenkaan runon ijän vuoksi voi muuta päättää, kuin että lisäykset ovat paavin-opin aikana entisiin pakanallisiin runoihin liittyneet.

Sairasta kyllin kylvetettyänsä ja muokattuansa loitsija leikkasi vastan pieniksi palasiksi ja kätki ne laattian alle. Sitten saunasta lähdettyänsä löi ruoskalla kolme kertaa maata ristin, miksi hyväksi, en tiedä.

Viat ja taudit loitsijain tiedosta olivat kahta eri laatua: jumalan-taudit ja panentataudit. Jumalan tauteja olivat ne, jotka kohtasivat vanhoja, ikäloppuja taikka joista ilmanki jo edeltä päin voitiin päättää, että olivat kuolettavaisia. Panentataudit, joita myös rikkeiksi eli poikenluomiksi nimitettiin, olivat vihamiesten, kateiden ja muiden pahansuopain hankkimia noitain ja velhoin avulla taikka soista, maista, metsistä, kalmistoista, hetteistä, vesistä, ilmasta, tuulesta ja muista paikoista niissä elustavain haltiain laittamia, vrt. s. 11-14 ja 322-328. Semmoisia loitsijain mielestä useammat taudit olivatki ja niitä he kyllä kerskasivat parantaa voivansa. Jos parannusta ei kuitenkaan tullut, niin syynä siihen oli joko se, että tauti vastoin heidän edellistä luuloansa oli jumalantauti taikka että sairaalla oli vastustajana joku väkevä vihamies, joka johonki erinäiseen paikkaan kätketyillä kalmanluilla, kidutuspihdeillä taikka muilla noituuskoneilla oli hänen terveytensä rikkonut, ja jotka välttämättömästi olisi löydettävät ja hävitettävät tahi niiden laittajata itseänsä varten muuanne muutettavat.

Loitsulukujen ja muiden edellä mainittuin toimitusten ohessa oli loitsijoilla myös joitakuita lääkkeen tapaisia sekä sisään annettaviksi että ulkopuolisiksi voiteiksi. Semmoisina muutamat heistä eri tarpeissa viljelivät vettä, lunta, jäätä, maitoa, mettä, pihkarasvoja, suoloja, voita, saipuata, kalanrasvaa, elävää hopeata ja muita aineita, joiden kaikkien, niin sisällisten kuin ulkopuolistenki, piti olla luetut eli katsotut s.o. loitsusanoilla voimistetut, jos vaan tahdottiin jotaki vaikuttamaan. Luetuita suoloja eli lukusuoloja yksinänsä käytettiin pistoksiin ja moninaisiin muihin tauteihin sekä syötäväksi että ulkovoiteeksi. Se vielä sitäki enemmin lisäsi lääketten voimaa, jos oli ukontalttaa, josta muruja vuoltiin niiden sekaan. Niin sanovat myös luetun eli katsotun leipäpalanki syötynä parantavan monta sairautta. Lääkkeihin ja voiteihin katsojan eli lukijan piti toimittaa se työnsä kotalieden, tuvan hiiluksen tahi muun tulisijan lähellä taikka lakeisen alla tuvassa; tehosa oli myös saunan löylyssä lukeminen. Muutamat panivat kirveen lukemisen ajaksi jalkainsa alle. Lääketten ja voidetten lukemalla voimistamista pidettiin niin tärkeänä, että vielä nytkin Venäjän Karjalassa tämän kirjottajalta kysyttiin apteikin lääkkeistä, jos jo olivat katsotut (luetut).

Luultavasti viljeltiin myös muitaki lääkkeitä loitsulukuin apukeinona. Ainaki osottaa monen kasvin nimi, niinkuin ajosheinä, alvejuuri, hammasruoho, hökäheinä, keuhkolehti, koisonpuu, leiniruoho, pistosheinä, ramparuoho, riidenmarja, riisiheinä, ruttojuuri, vatsaruoho, yskäheinä ja monet monituiset muut, että niitä on lääkkeiksi käytetty, vaan kukapa muu niitä vanhoina aikoina olisi käyttänyt, kuin esivanhempaimme ainoat lääkärit, loitsijat ja tietäjät?

Lisäksi siihen, mitä jo on sanottu vikojen ja tautien loitsimisesta, tulee mainita, että loitsijain siinä työssä oli paljo muitaki taikatemppuja vaariin otettava [kansakoulun opettaja Laitisen antamien ja muilta saatuin tietojen mukaan], jotka ei kuitenkaan kaikilla olleet yhtäläiset.

Hammastaudissa otettiin hampaan kaivimeksi säystä eli pirste kirkon kynnyksestä tahi kirkkotarhassa kasvavan pujoheinän juuresta, jolla kaivettiin hammasta verille asti, jonka tehtyä kaivin vietiin entiseen paikkaansa. Myös koiran kulmahammasta pidettiin hyvänä hampaan kaivin-aseena. Se veri, mikä hampaasta oli saatu tihkumaan, koottiin sitä varten vesihakoon (liekoon) tahi uhripuuhun, johon karhun pääkallo oli kiinnitetty, tehtyyn reikään ja lyötiin siihen pihlajaisella tapilla lujasti kiinni hammas taudin sanoja luettaissa. Kuuluu sekin auttaneen, kun otettiin kolmesta yksinäisen pihlajan oksasta puikko kustaki, niillä kaivettiin hampaan juurta että veri läksi, ja puikot sitten naulattiin seinään tahi puuhun tehtyyn reikään loitsusanat luettaissa.

Keltataudissa piti syötämän keltasirkkunen, niin parani.

Kaulakupua eli kaulapahkaa, kupukaulaa loitsijat painelivat vasemman käden nimettömällä sormella kupusanoja lukiessaan.

Kohtauksissa, ammuksissa ja muissa äkillisissä taudin puuskissa mittaeltiin vaaksalla sairasta ristin vasemman jalan isonvarpaan päästä oikean käden keskisormen päähän ja samoin oikean jalan isosta varpaasta vasemman käden keskisormeen. Jos pituus oli yhtäläinen, niin ei ollutkaan kohtaus, vaan muu tauti, mutta pituuden erotessa varmaan oli kohtaus, joka luovutus-, manaus-, uhka- ja muilla sanoilla pakoteltiin väistymään. Hevosen ammuksissa likistettiin sieramia yhteen, että hevonen päristäisi. Pistettiin sitten tupakkaa sieramiin ja saatettiin taas päristämään. Se työ piti tehtämän sillä paikalla, jolla hevosta oli ampunut.

Korvansärkyä parantaissa pantiin elävää hopeata korvaan ja pieni pumpulinen tahi villainen tukko sen päälle. Jos korvaa oli siksi särkenyt, että ryökää tuli suuhun, niin elävä hopeaki meni suuhun, muuten se nousi tukkoon.

Kulkurokossa voideltiin rokkoja viinalla.

Kovissa kuoleman tuskissa kierrettiin sairasta virsikirjalla kahdesti myötä- ja kerran vastapäivää. Sanotaan senki helpottaneen tuskia, jos heitti kissan kuolevan rinnoille.

Kuumetaudissa piti sairaan juoman vettä pohjoseen pain juoksevasta virrasta, joesta tahi purosta.

Käärmeen puremia parantaissa otettiin elävä sammakko tahi kala, raapaistiin siitä paikasta, mihin käärme oli puraisnut, vähä verta, joka pantiin sammakon tahi kalan suuhun. Vähän aikaa sitten niillä purema-paikkaa likisteltyä ja pideltyä ne elävinä vietiin veteen. Toiset nylkivät käärmeen, jonka talilla sitten voitelivat haavaa ja sitoivat nyljetystä käärmeestä puraisemalla otetun lihapalasen sen päälle. Hyvänä voiteena pidettiin myös suolatonta voita, johon käärmeensanat oli luettu. Kynsilaukkaa nautittiin sisällisesti. — Muutamat loitsijat mahdistansa kerskaten sanoivat sen ei liioin voivan käärmeen puremaa parantaa, joka ei osanne yhdeksällä eri lailla käärmeensanoja lukea.

Lasten levottomuutta ja yön-itkua, jos oli helpompaa laatua, poistettiin sillä, että kierrettiin lasta kirveellä kolme kertaa, jonka jälkeen kirves pantiin lapsen pään alaisen alle. Jos siitä ei ollut apua, pantiin lapsi käsikiven päälle, toisella kädellä pidettiin siinä, toisella pyöritettiin kiveä. Sill'aikaa joku toinen kävi kolmesti huoneen ympäri ja kysyi joka kerta ovelta: "mitä jauhat?" johon pyörittäjä vastasi: "Jauhan yön itkettäjäistä, päivän valvotteliaista, maalta rauhan raastajaista, tai vahan tavottajaista." Samalla tavalla lapsi autetaan kierosilmäiseksi tulemasta, mutta silloin pyörittäjän tulee vastata: "Jauhan päätä pyörivätä, silmiä läpäjäviä."

Jos lapsi oli kovemmin sairas, lämmitettiin sauna ja kylpyveteen pantiin ruskea sammakko, jonka selkään vasemman käden nimettömän sormen kynnellä oli piirustettu viisikanta. Jos sammakkoa ei saatu, pantiin joku mynttiraha sen sijasta. Sitten lasta kylvettäissä loitsija luki kateen-, suutelus- ja muita sanoja, niiden ohessa näinki: Jos olet suilla suuittuna tahi saatettu sanoilla, pahasilmäisten panoilla, katehisten katseloilla, nyt mä karsin, nyt mä katkon, pulmasäkit puhki ratkon." Sitä jonkun ajan tehtyä ja useampia kertoja sormiensa välitse sylkäistyä loitsija pisti kaksi vasemman kätensä sormea lapsen suuhun ja nosti kitalakea ylöspäin. Sitä tehdessä joku toinen loitsijan kanssa yksissä puuhissa oleva kulki kolme kertaa ympäri saunan ja kysyi joka kerralla oven raosta: "mitä teet?" joihin kysymyksiin loitsija vastasi: "Nostan yön itkettäjäistä, päätä pyörimättömäksi, aivoja asettumahan." Lopulta vietiin vasta ja kylvetysvesi sammakkoineen, rahoineen ja viskattiin tielle lausuen: "ahavalle liiat linnut (lennot), tuulille pahat pakinat!" Jos korppia, variksia tahi harakoita kohta jälkeen lensi niiden luo, oli se hyvä merkki lapsen pikaisesta paranemisesta.

Maahisen poistamiseksi loitsija leikkasi kolme pientä turvetta maasta, sylkäisi kolmesti jokaiselle, joilla sitten hieroi ja paineli maahisen tarttumia paikkoja. Sen tehtyä sylki taas kolmesti jokaiselle, pisti ne entiseen paikkaansa maahan ja painoi vasemmalla kantapäällänsä kiinni. Päätökseksi sekä loitsija että loitsittu vielä sylkäisi kolme kertaa itsekunki päälle.

Toiset loitsijat kaivoivat tuntemattoman sepän tekemällä veitsellä maasta multaa, jolla yhdeksän kertaa painelivat maahista loitsusanoja lukiessa, veivät sitten mullan entiseen paikkaansa ja painoivat vasemmalla kantapaälläan kolme kertaa maahan.

Tulimaahista eli tulenlentoa loitsiessa loitsija otti tuohiropeesen hehkuvia hiiliä ja rupesi niitä pohtamaan muutetun huoneen kynnyksen yli. Jonkun toisen piti silloin kolmesti kysymän häneltä: "mitä seulot?" johon hän joka kerralla vastasi: "tulta ja tulenlentoa."

Metsännenää eli vammaa, joka luultiin metsästä, Metsähiiden juonista, lähisestä karhun pesästä tahi muista sattumista ruumiisen tarttuneen, hierottiin lepänvarvuilla ja viholaispesällä, manattiin sitten kotiinsa metsään palajamaan.

Nikassa piti kertaakaan välillä hengittämättä kolme kertaa perätysten lukea: mene nikka niineen, nikka toinen tuoheen, kolmas koivuun, neljäs neiteen, viies viitaan, kuues kuuseen, seitsemäs seipääsen, kaheksas kannolle, yheksäs uunin päälle, niin nikka lähti.

Niukahus- eli hivellysviassa sovitettiin jäsen sijoilleen ja sidottiin sitten kolme tahi neljä korttelia pitkällä pesemättömällä villaisella langalla, n.k. niukahuslangalla. Sidottaissa luettiin niukahussanat yhdeksän, vähintäki kolme kertaa ja manattiin niukahusta lähtemään muilla ja näilläki sanoilla: "lähe tauti, luovu tauti, kolmen karvan koittumalla, solmun yheksän uhalla!" Niukahuslanka valmistettiin etusimmasti torstai-iltana sillä tavoin, että kolmesti muutetun huoneen kynnyksellä tahi kota-lieden ääressä niukahussanoja lukiessa yhteenpunottiin kolme eriväristä, punaista, sinistä ja valkeata villaista lankaa, joka sitten, kun siihen vielä seljän takana oli tehty yhdeksän solmua, käärittiin paperiin, ettei tuuli pääsisi sen voimaa haihduttamaan. Jos sinistä lankaa ei ollut, kelpasi mustaki.

Paisetta tahi ajosta loitsiessa kierrettiin sitä kolmesti vastapäivää vasemman käden nimettömällä sormella tahi saunan kiukaasta otetulla pienellä kivellä, joka sitten vietiin ja sovitettiin entiseen paikkaansa kiukaassa. Toiseen tapaan otettiin muutetun huoneen seinästä tervas-oksa, jota oksaa sitten ja paisetta vuorottaan painettiin vasemman käden nimettömällä sormella paiseensanoja lukiessa. Taikka myös painettiin paisetta käärmeen keräjäkivellä tahi päivän näkemättömillä kalmanluilla tahi vasaralla, jolla oli yhdeksän, vähintäki kolme ruumiin kirstua naulattu. Muutamat voitelivat paisetta ennen käen kukkumista tapetun käärmeen rasvalla ja antoivat perintöhopean kaapetta sisään otettavaksi. Paiseen sydän, kun se ulos saatiin, pantiin hyvännäköisen kepin halaistuun päähän ja keppi vietiin sitten ja heitettiin kulkutielle, että joku kulkija sen siitä ottaisi ja veisi paiseen muassansa.

Paleltuman vioissa otettiin hevosen jäätynyttä kusta, jota keitettynä ja siivittynä käytettiin niille voiteeksi.

Pistostaudin lääkkeeksi loitsija leikkasi keritsimillä, pistospaikan kohdalta pienen veritilkun, poltti sen kolmella pintapäreellä tuhkaksi, seotti tuhkan sitä ennen torstai-iltana tahi sunnuntai-aamuna siunattuun eli luettuun veteen, jota sitten valoi kolme kertaa saunan kiukaan läpi, vähä kullaki erällä, kävi sitten palava tuliroihu kädessä ja pistoksen lukua lukien kahdesti myötä- ja kerran vastapäivää ympäri kupin, jossa tuhkalive oli, valeli pistospaikkaa sillä, jonka sairas sitä ennen oli suussansa pitänyt ja antoi sitten lopuksi kaikki rikatki sairaan juotavaksi.

Polttohaavain parantamiseksi loitsija viskasi elävää tulta vasemman olkapäänsä ylitse (pohjoseenpäin), paineli vikapaikkaa pajasta alaisimen vierestä otetulla karstalla, poltti joka puun lajia, joita sen viottavan kuumuuden syntymiseksi oli palanut, ja seotti tuhkan niistä veteen, joka siivittiin ja käytettiin vikapaikoille voiteeksi.

Riisitautiin tehtiin voidetta koiran talista ja riisimarjoista. Hyvä voide oli myös erään hyönteisen suustaan purkama keltainen öljy, jota voideltiin riisitautisen lapsen vatsaan, rintaan ja otsaan, jonka ohessa lasta välimmiten pestiin suokanerva- tahi riisiheinävedessä.

Rikkeissä loitsijat tavallisesti lukivat myös pistoksen syntysanat muiden taikasanain lisäksi, niin erittäinki, jos arveltiin taudin tuulennenästä tulleen.

Silmäräähkässä eli -paskossa, jota myös ahmaloksi ja silmä-pakanaksi sanotaan, sairas ensin kylvetettiin, sitten sen silmät pestiin puuvatiin sitä varten otetussa lähdevedessä, jossa oli liotettu vanhan vastan tyvilöitä. Sen tehtyä vesi viskattiin pohjoseen päin ja sanottiin viskattaissa: "ota tuuli tuottamasi, ahavainen antamasi!" Kirkko- tahi maantiellä olevan kuperan kiven seljälle seisahtanutta sadevettä pitivät muutamat vielä tehokkaampana kuin lähdevettä.

Sivujen rohmautumisissa piti jonkun, jota käärme oli purrut, käärmeen puremalla jalalla kolmesti polkea rohmaantunutta sivua muutetun huoneen kynnyksellä.

Sormikoin eli koison, närin vaivatessa tehtiin päreestä pikkarainen huoneenmuotoinen, johon koi manattiin sormesta siirtymään, ja se huone sitten sytytettiin ja poltettiin koineen päivineen. Voiteeksi käytettiin vasken ruostetta, johon koin sanat luettiin.

Suonenvedossa ja värviäisessä, elohiiressä, piti sisään ottaa pieniä murenia kolmesti muutetun (kolmannessa paikassa seisovan) huoneen seinästä.

Synnytystuskissa oli monia taikatemppua vaariin otettava. Milloin loitsija terävä viikate kädessä kävi kolmesti vastapäivää ympäri saunan, jossa lapsivaimo makasi, ja kosketteli viikatteellansa seinää, milloin taas äkki arvaamatta murti jonkun kiven kiukaasta alas, jotta synnyttäjä säikähtyisi, jota ilmanki hirveällä luvullansa ja muilla vehkeillänsä koki toimeen saada.

Syyhelmän voiteeksi piti yhteen seottaa yhdeksän eri lajia. Pääaineet olivat suolaton voi, sian ihra, saipua, rikki, ruuti, aluna, tupakan tuhka.

Verenjuoksun seisattumiseksi haavasta tehtiin kolmanteen hirteen maasta lukien reikä, johon verta salvattiin leppäisellä naulalla. Myös siten ehkäistiin verenjuoksua, että painettiin mynttiraha veren lähtöpaikkaan ja sen päälle pantiin kalannahkainen kalvo veren sulkusanoja lukiessa. Jos juoksua ei saatu niillä keinoilla tukkeutumaan, pantiin potilas vasta lämmitetyssä saunassa laattialle tehtyyn vuoteesen maata, peitettiin vällyillä, joiden päälle loitsija äkki arvaamatta karahutti lapiollisen tulen-hehkuvia hiiliä pesästä, jotta poteva hyvin säikähtyisi, niin siitä tulen voimalla veri seisahtuisi, vaikka haava olisi noita- tahi kiroraudanki saattama. Sanotaan verenjuoksun myös siitäki lakanneen, jos potilaalle sidottiin oikein puhtaan tytön kehräämää rihmaa vasemman käden nimettömän sormen ympäri, mutta sitä varten eivät puhtaatkaan tytöt mielellään ruvenneet rihmaa kehräämään, kun vaan suotta olisivat pilkan-alaisiksi tulleet, jos veri ei siitäkään olisi ottanut tyrehtyäksensä.

Muutamat loitsijat veren juoksua tukkiessaan ottivat vanhasta lukosta ruostetta ja tomua, jotka sitten ynnä niihin juoksutetun ja seotetun veren kanssa rautaisessa elukan kellossa, luottimessa tahi valinkauhassa poltettiin karreksi ja pantiin haavaan. Toisinaan loitsijat verihaavaa voidellessaan ja sitoessaan voitelivat ja sitoivat myös haavantekiän kirveen, veitsen tahi muun teräkalun, joka sai siteessä maata, kunnes haava parani. Mutta ilman kaikkia näitä puuhia sanotaan loitsusanain yksinänsä luettuna oikein karaistulla äänellä ja karstimielellä ehkäisneen verenjuoksun, jos onni muuten oli myötämöillään.

Umpijuoksussa eli veritaudissa, kun veri ei tullut haavasta, vaan suusta, sieramista tahi muualta, tehtiin halaistusta haapaisesta vesasta kolme koperoa, pantiin suoloja niihin, sidottiin toinen toiseensa kiinni kolmella lepänvarvulla ja paahdettiin liesihiilustan päällä niin paljon kuin taidettiin, ett'eivät suolat vaan lieteen menneet. Ne niin paahdetut suolat sitten pantiin paloviinaan ja syötettiin sairaalle.

Vesitaudissa sanottiin sairaan saavan hyvän avun tulipalosta otettuin hiilten syömisestä.

Ähkyvaivan poistamiseksi otettiin yhdeksän pientä leivän palaista, joihin luettiin ähkysanat yhdeksän kertaisesti ja jotka siten voimistettuina syötettiin ähkyn vaivaamalle ihmiselle. Sen tehtyä puhallettiin hänen oikeaan sierameensa ja sanottiin: "tuossa, ähky, on sun henkes." Sitten puhallettiin myös vasempaan ja sanottiin: "tuossa, ähky, on sun voimas." Siitä oli ähkyiselle hevosellenki apua, muutamat sen lisäksi syöttivät sille hämähäkin kinaa eli lukinverkkoa, otettu kolmannen laattian-alaisen hirren salvoimesta, tuvan pöydänpäisestä nurkasta, ja toiset leikkasivat oikeasta etu- ja vasemmasta takajalasta pienen lihasipaleen kummastaki suolan seassa sisään annettaviksi.

Seuraavat varomis- ja muut taikakeinot, joita yksinkertaiset, typerät ihmiset paikoin vieläki arvossa pitävät ja noudattelevat, lienevät myös vanhoilta loitsijoilta perityt, jos niihin ei enää nykyaikoina mitään loitsijan tointa ja apua kysytäkkään.

Noitia ja muita pahansuopia vastaan. Jos varotaan talossa käyvältä noidalta tahi myrrysmieheltä jotaki pahaa, niin viskataan kauhalla tahi piekalla hiiluksesta otettua tulista tuhkamujua hänen jälkeensä, kun hän on lähtenyt. Se saattaa noitumansa pahan seuraamaan häntä itseänsä. Samoin viskataan kolmesti tulista tuhkaa sen perästä, jolta peljätään pahaa silmäystä. Se, joka varoo itseänsä noidutuksi, ottakoon suoloja liinaiseen riepuun ja hierokoon niillä päänsä, keskiruumiin ja jalat ympäri kiertäen kaksi kertaa myötä- ja kolmannen vastapäivää niin, että hikeä lähtee suoloihin, ja jos tietää, kuka noitui, vieköön suolat noidan kaivoon tahi semmoiseen paikkaan, jossa se tulee avojaloin käymään.

Jos vaimo oli noitumisella miehestään vierotettu, piti miehen, jos tahtoi häntä entiselleen saada, ottaa vaimonsa kenkään vettä, juoda se ja sitten yli vasemman olkapäänsä viskata kenkä pois.

Jos riihi oli noiduttu, ett'ei puitaissa eli tapettaissa saatu tavallista jyvämäärää, piti se elon sijasta ahtaa kuusen havuilla ja ne tappaa, niin riihi korjautui.

Tuuliaispäähän, jossa arveltiin jonkun noidan tahi pahan hengen lentävän, piti sylkeä kolme kertaa, niin se ei voinut mitään vahinkoa saattaa. Muuten oli hyvä varjeluskeino noitia ja niiden saattamia turmioita vastaan kääntää paitansa tahi turkkinsa ja sukkansa nurin, varustaita teräksellä ja tulikivellä. Siihen, kellä oli ukontaltta eli -nalkki taskussa, ei voineet mitkään noidan nuolet eikä muut pahansuopain rikkeet pystyä.

Tarttumista vastaan. Kun joutui vieraassa saunassa kylpemään tahi muuten vieraissa paikoissa pelkäsi jotain pahaa tarttuvan, piti vasemmasta kainalosta haistaa omaa hikeänsä, sitten ei tarttunut vaikka missä oleskeli. Ahmalon eli silmäräähkän tarttumista vastaan piti kolmesti painaa silmiänsä vasemman käden nimettömällä sormella.

Keräjiin lähtiessä piti varustaita pienillä pyöreillä kivillä, joita sanottiin käärmeen keräjäkiviksi, myös korpin- tahi kotkan-kivillä; niin voitti asiansa, oli mikä tahansa. Käärmeen keräjäkivi, jota kiitettiin hyväksi moneen muuhunki taikatoimeen, sanottiin olevan pieni soikeanpyöreä, silonen kivi, jonka käärmeet keväällä jättivät keräjäpaikkaansa.

Vieraasen paikkaan tahi vieraalle maalle tullessa piti, ennenkuin astui jalkansa siihen, uhrata mynttiraha tahi muu mitalipalanen, joka nakattiin maahan sanoessa: "terve maa, terve manner, tervehempi tervehtäjä!" Samoin piti veteen lähtiessä sitä ennen veden haltialle jotain uhriksi veteen panna.

Vilustumista vastaan kylmiltä tuulilta ja pakkaselta viskattiin matkoille lähtiessä hehkuvia hiiliä pohjoseen päin. Lieneekö seki jotain uhrintapaista tuulten ja pakkasen haltioin hyvittämiseksi ollut.

Kuormat matkoilla varjeltiin varkailta kalmanluilla ja erittäinki kuolleen pääkallolla kätkettynä kuorman alle. Ruis-aumain säilymiseksi hiiriltä pantiin sen pohjaan kivi, jota hiirien käskettiin kaluamaan. Huoneen vakuuttamiseksi tulipalosta oli ukontaltta hyvä varjelus-ase, jonka avuksi muutamat kalkkisotkusta kuvasivat ristin ulkopuoliseen seinään tulisijan kohdalle. Karjan varjelemiseksi käärmeiltä piti elukoille antaa suoloja, joihin oli käärmeensanat luettu kolmen- taikka vieläki paremmin yhdeksänkertaisesti. Metsänpedoilta rauhottamiseksi piti elukat voidella hylkeenrasvalla, jota myös karhun poistamiseksi laitumelta ja halmeista piti siellä täällä tahria puihin ja halmemaiden aitoihin, vieläpä niissä kasvaviin äärimmäisiin elo-korsiinki.

Karjan talvionneksi navetta syksyllä pestiin yhdeksällä lehtisellä vastalla, sitten ammuttiin kolmesti läpi navetan ja pantiin elävää hopeata, hampun siemeniä ja suoloja joka hinkaloon.

Kun ostoeläin ei tahtonut suostua uudessa paikassa pysymään, mentiin sen vanhaan kotipaikkaan, otettiin kolmivitsaisesta aidasta alimmainen vitsa, pantiin eläimen sarveen tahi päähän ja sanottiin: "pyri tuon verran entiseen paikkaasi, minkä tuo vitsaski sarvessasi (päässäsi, kaulassasi)!"

Laskiaisviikolla noidat ja velhot kävivät toisten taloin navetoissa, sieltä maito-, voi-, villa- ja muuta karjan onnea itsellensä tahi jollekulle toiselle muuttamaan, leikkelivät karvoja ja villoja, vieläpä pieniä lihapalasiaki elukoista, joita luulivat onnen seuraavan sinne, mihin niitä veivät. Pääsiäisaamuna puhalsivat sarviin ja torviin, jotta koko siltä alalta, jossa torvi kuultiin, maito-, voi- ja muu karjan onni siirtyisi siihen paikkaan, josta ääni lähti. Juhanusyönä kävivät jyväonnea toisten pelloista ja halmeista itsellensä tahi muille muuttamaan.

Erityiseksi maidon ja voin lisääjäksi laitettiin Paran kuva, pääksi pantiin kerä, kalsu rangoksi, värttänät sääriksi. Kädet tehtiin vääristä pajuista ja jalat koivun konkelosta. Mutta hyvä talon tonttu ilmanki muita vehkeitä kantoi kaikenlaista tavaraa taloon.

Kun nuorikko tuli taloon, piti kynnykselle panna vihko, jossa oli yhdeksän erilajista kasvia, ja hänen sen ylitse sisään astua.

Kovassa kotiin-ikävässä vieraalla maalla piti lähteä pari virstaa kävelemään ja takaisin tultua rohkeasti yli kynnyksen astuttua sanoa: "terve maa, terve mantu! * on minun isäni, * on minun emoni, * on oma nimeni" (* * * merkitsevät kunki nimeä).

Lempeä vierottaissa eli naimisonnea ottaissa piti saada vasta, jolla tyttö oli kylpenyt, ja kätkeä se sikolättiin. Lempeä nostaessa pantiin kylvettämisen jälkeen tytölle kaulaan orihevosen länget ja vaskikello, joka kolmessa ruumiin vedossa oli hevosen kaulassa ollut; niin työnnettiin tyttö saunasta.

Kun vastasyntynyt lapsi ensikerran oli pesty, puettiin hän harakka-paitaan s.o. liinaiseen riepuun, jonka keskelle oli leikattu pään reikä. Siinä se sai kolme yötä olla, sitten paita vietiin seipään päähän ja jätetiin harakkain hyväksi.

Kaadettu karhu tuotiin juhlallisesti kotiin ja sitten, kun karhun peijaiset oli pidetty, saatettiin pääkallo ja kiinnitettiin kunniallisesti johonki pitämyspuuhun. Peljättiin karhun haltian suuttuvan ja pahoin kostavan, jos karhua ei kuoltuansaki kunnialla kohdeltaisi.

Koiran lumomista varten piti olla varustettu kouran täydellä päistäriä, jotka olivat otetut kolmen loukun alta. Kun sitten näki koiran tahi kuuli haukkuvan, piti kolmannesta aidan raosta alta päin lukea lumoussanat, viskata päistäret tuuleen ja sanoa: "niin on hienot hampahasi, kuin on hienot kourassani." Aita ei saanut olla mikä hyvänsä, vaan sen piti juosta kiinni johonki huoneesen siinä talossa, jonka koira lumottiin.

Tulipaloa pysäyttäissä käytiin kolme kertaa valkean ympäri ja luettiin tulen syntysanoja.

Kaalimatoa kuin myöski juuri- ja lehtimatoja poistaissa loitsija kiersi paikan kolme kertaa, ensin myötäpäivää, sitten vastapäivää ja viimeisen kerran taas myötäpäivää, mutta metsänpuolimaisessa sivussa piti yksi kohta kiertämättä jättää veräjäksi, josta mato pääsisi metsään loikomaan.

Ruostetta ohrasta poistivat samalla tapaa, kuin kaalimatoaki. Ohrapeltoa kiertäessään leikkasivat sirpillä ruosteisia tähkiä ja pieksivät niitä sitä varten otetulla kolmella lepänvarvulla. Tämä työ oli tehtävä aamulla ennen einettä. Noin poistui punainen eli rautaruoste. Valkeata ruostetta karkotettiin siten, että lasipalanen kädessä kierrettiin kolme kertaa ohramaata, paikoin muillaki keinoilla. Kun ohranpäät ensin valkenivat ja sitten mustuivat n.k. syyspäiksi, otettiin kolme tähkää, sidottiin punaisella langalla yhteen ja vietiin riihen parsille.

Varas saatiin seuraavalla tavalla varastamansa peruuttamaan. Otettiin sen huoneen kynnyksestä, josta varastettu oli, ja paikasta, missä varkaan viemä kappale oli ollut, kolme hienoa pirstaletta kumpaisestaki, sidottiin yhteen punaisella langalla ja vietiin hautausmaalle. Se luultavasti oli jotain uhrintapaista, jolla keijuset kehotettiin varasta vaivaamaan ja pakottamaan häntä varastamansa takaisin viemään. Toinen takaisin saattokeino oli seuraava. Mentiin sunnuntaina saarnan-aikana kellotapuliin, näpähytettiin vasemman käden nimettömällä sormella kolme kertaa vanhimman tahi suurimman kellon laitaan ja sanottiin: "herätä kaikki hautaan soittamasi kuolleet varkaan kimppuun!"

Hyvää kalastus-onnea varten oli onki tehtävä nuppineulasta, jota kolmena sunnuntaina oli pidetty kirkon kynnyksellä.

Jos heitti kolme suolaraetta ahjoon, jossa rauta oli kuumenemassa, niin voi sitä sitten tulikuumana vetää läpi kouransa, ett'ei polttanut vähääkään, kun vaan sanoi: "ei rauta tulinen, tulisempi minä olin jo ennen syntymätäni."

Juohtoväkeä loitsija kiersi kolmesti loitsusanoja lukiessansa. Sen tehtyä ei tarvinnut mitään pahaa matkalla peljätä.

Kun kotiinsa manattu paha oli sinne tullut ja ruvennut nostajaansa eli lähettäjäänsä vaivaamaan, niin sen saattama kipu, vihotus ja ajettumus kohta alkoi masentua; samoin kävi, jos loitsija uhka-, manaus- tahi muilla sanoilla ja keinoilla oli pahantekijän käärmeen, koiran taikka muun elävän hengiltä saanut. Muutamat loitsijat uhkasivat saattaa itse pahantekijänki paikalle tulemaan, jos vika ilman ei paranisi.

Otollisin rukousten, kuin monen muunki taikatyön aika oli torstai-iltana tahi sunnuntai-aamuna. Ukkoa ja muita rukoillessansa loitsijat eivät kuitenkaan tarkottaneet muuta, kuin että tulisivat johtamaan ja auttamaan heitä, sillä itse tekivät, mitä jumalaltansa rukoilivat.

Uhraamasta ja muitaki taikatöitä tekemästä palatessansa loitsija ei saanut taaksensa katsoa; se olisi koko työn mitättömäksi tehnyt.

Loitsijat ja erittäinki kuoharit työhön ruvetessansa lukivat aina kateen sanat hyvin karaistulla mielellä pahain silmäntelijäin pelvoksi, varsinki jos joku toinen oli tiettyvissä, joka myös mielellään olisi tainnut työhön lähteä.

Sammatissa Maaliskuulla 1880.

E. L.

Yhteisiä sanoja.

1. Loitsian perustussanoja.

a.

Kuin silloin sanottanehen, Miten tutkaeltanehen, Kun aika tosin tulevi, Hätäpäivä päälle saapi? Jo minä poloinen poika, Jo olen joutunut johonki, Näille töille työlähille, Vallan töihin vaikeisin, Puutteita purkamahan, 10 Päätteitä päästämäkän, Rikkeitä riisumahan, Vastuksia voittamahan. Nyt minua tarvitahan, Tarvitahan, vaaitahan, Syvän synnyn tietäjäksi, Ison pulman purkajaksi: Ruvennenko, rohtinenko, Tarttunenko, tohtinenko, Käsin ruttohon ruveta, 20 Käsin käyä perkelehen, Rumalaista rutjomahan, Ponnetonta polkemahan? En minä mitänä voine Ilman armotta Jumalan, Toimetta totisen Luojan; Avun Luoja antakohon, Avun Herra heittäköhön, Avun suokohon Jumala, Saatua minun sanani, 30 Käytyä minun käteni! Jesuksen on suu sulava, Suukseni sukeutukohon, Jesuksen käpeä kieli, Kielekseni kääntyköhön, Jesuksen sopeat sormet, Sopikohot sormikseni; Mihin ei sanani saane, Saakohot sanat Jumalan; Kuhun ei kääntyne käteni, 40 Käyköhöt käet Jumalan; Mihin ei sormeni sopine, Sopikohon Luojan sormet; Mihin ei henki höyrähtäne, Herran henki höyrytköhön!

Toisin:

37. M. saanevi s. 39. K. e. käteni käyne, K. kääntänen käteni, 43. Mihin henki höyrynevi.

b.

Armoa minä anelen, Huojennusta huokaelen, Ylähältä taivosesta, Luota Luojan kaikkivallan, Mistä armot annetahan, Huojennusta hoivatahan, Ovet armon auki käyvät, Turvat tuttavat tulevat. Herra hoivan heittäköhön, 10 Avun tuokohon Jumala, Minun silmin nähtyäni, Mielin arvaeltuani, Suin sulin puheltuani, Hengin huokaeltuani, Käsin päälle käytyäni, Sormin suoriteltuani! Saakohon minun sanani Läpi luun, läpi jäsenen, Läpi lämminten lihojen, 20 Läpi suonten soljuvien, Iho'on imento raukan, Emon tuoman ruumihisen!

Toisin:

1-4. A. m. anoisin, Hoivoa rukoeleisin, Isoltani Jesukselta, Emoltani Maarialta, 8. Merkit t. t. 15, 16. Kourin korjaeltuani, S. suorusteltuani, Peukaloin pieltyäni!

c.

Suutani sovittelen ma, Säveltäni säätelen mä, Kolmasti koan ovella, Viiesti veräjän suulla. Niin on lämpimät sanani, Kuin on luotu saunan löyly, Vesi viskattu viaton, Läpi kuumista kivistä, Kivistä kivuttomista, 10 Paasista pakottomista; Suu mulla Jumalan luoma, Kieli Jesuksen tekemä; Minkä suustani sanelen, Sen suusta sulan Jumalan, Minkä kerron kielestäni, Sen kielestä suuren Luojan, Minkä parrasta pakisen, Alta parran autuahan; Jos on mulla suu sulava, 20 Sulavampi suu Jumalan, Jos on kieleni käpeä, Käpeämpi Luojan kieli, Jos on kaunoinen käteni, Käsi Herran kaunoisempi, Jos väkeni voimallinen, Väkevämpi Kaikkivallan.

Toisin:

11, 12. Suun on luonunna Jumala, Herra hengen antanunna; 19, 20. J. o. m. s. suloinen, Suloisempi s. J.

d.

En puhu omalla suulla, Puhun suulla suuremmalla, Maarian sulalla suulla, Herran hengellä hyvällä, Lämpöisellä läyhyttelen; En liiku omin lihoini, En väiky omin väkini, Liikun Luojani lihoilla, Väikyn väellä Kaikkivallan. 10 Minkä suustani puhunen, Sen puhun Jumalan suusta, Minkä kielestä keritän, Kielen Jesuksen nenästä, Minkä päästäni panelen, Sen päästä parahan Luojan, Min minä pesen ve'ellä, Pesen Jesuksen verellä, Huuhon Herran hurmehella.

Toisin:

1-5. E. p. omasta suusta, P. suusta puhtahasta, Vaikutan valantehesta, M. sulasta suusta, L. läiköttelen; 7-9. E. värky (värvi) o. v. L. Jesuksen l. Pyhän Hengen voiman kautta.

e.

Ei ole tässä nuorisossa, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa, Tämän pulman purkajaista, Tämän lastin laskiaista, Kykkärän kerittäjäistä, Nämät on kykkärät kyläiset, Vaan ei vastukset kotoiset.

f.

Kun ei lie minussa miestä, Niin panen parempiani, Nostan maasta mannun eukot, Hiekasta hevos-urohot, Väekseni, voimakseni, Tuekseni, turvakseni, Tässä työssä työlähässä, Tässä tuskassa kovassa. Kun ei lie minussa miestä, 10 Ukon pojassa urosta, Nouskohon norosta miehet, Miekkamiehet liettehestä, Kankahasta kalpamiehet, Hevosväki hiekan alta, Jok' on viikon maassa maannut, Kauan lieossa levännyt, Pojan ainoan avuksi, Miehen kuulun kumppaliksi!

g.

Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tämän päästön päästäjäistä, Tämän rienan riisujaista, Louhi, Pohjolan emäntä, Tule päästöt päästämähän, Nämät rienat riisumahan! Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, 10 Päivätär, pätevä neito, Tule päästöt päästämähän, Nämät pulmat purkamahan, Kykkärät kerittämähän! Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Kave eukko, luonnon tyttö, Kave kultainen, korea, Tule päästöt päästämähän, Rikkeitä riisumahan, 20 Kiehittämähän kiroja! Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tule, Hiisi, Hiitolasta, Jumaloista jukkaselkä, Tämän jakson jaksajaksi, Kauhean kaottajaksi!

Toisin:

23, 24. Onhan Hiittä Hiitolassa, Jumalata taivahassa, Otan Hiien Hiitolasta, Tahi taivahan Jumalan,

h.

Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tulkohon joku jumala Kaikki päästöt päästämähän, Kaikki pulmat purkamahan, Kaikki jaksot jaksamahan, Mennä suuren, mennä pienen, Mennä pitkän perkelehen, Syömästä, kaluamasta, 10 Ristittyä rikkomasta, Kastettua kaatamasta, Tehtyä teloamasta!

i.

Kysyn Luojalta lupoa, Kaikki vallalta varoa: Ruvennenko, rohtinenko, Tarttunenko, tohtinenko, Tähän työhön työlähäsen, Raatehesen raskahasen, Saaessa sotahan surman, Kera tau'in tappelohon, Kiroja kehittämähän, 10 Päätteitä päästämähän. Jos ei minussa miestä liene, Ukon pojassa urosta, Käsin ruttohon ruveta, Käsin käyä tappelohon, Saatan sanan Luojan luoksi, Kirjan Jesuksen kätehen, Pääni päällä taivosessa, Joka pilviä pitävi, Haitukoita hallitsevi, 20 Poutapilvissä asuvi, Alla taivahan tasaisen; Otan Luojan loitsimahan, Jumalan puhelemahan, Kaikkivallan katsomahan.

Toisin:

6. Raa'antahan raskahasen, Asiahan ankarahan.

k.

Minä mies Jumalan luoma Näitä töitä tehtäessä Aina armolla Jumalan, Toimella totisen Luojan, Jos mulle tuho tulevi, Hätäpäivä päälle saapi, Mistä mä anon apua, Mistä huuan hoivausta, Avukseni, armokseni, 10 Tuekseni, turvakseni, Ett'en seikkoihin sekoisi, Hätihini hämmentyisi? Tuolta ma anon apua, Tuolta huuan hoivahutan, Pääni päältä toivosesta, Isältäni, Luojaltani; Otan ma kurelta kulkun, Kajavalta kaulan pitkän, Joutsenelta juorottimen, 20 Sääkseltä säveän äänen, Jolla huuan huijahutan Ylähälle pääni päälle. Isäni, ikuinen Luoja, Esivanhemman Jumala, Avun mulle antakohon, Turvan mulle tuottakohon, Ett' ei mua syyttä syöä, Eikä tau'itta tapeta, Ei luvatta suuren Luojan, 30 Suomatta jalon Jumalan! Tulkohon Jumalan turva, Apu Herran astukohon, Apu kuusta, auringosta, Apu einetten emistä, Turva luonnon tyttäristä, Vara vaimoista pyhistä!

Toisin:

3, 4. Aina Herran armon kautta, Voimalla isän Jumalan, 6. H. hämmentävi, 9. A. ainokseni, 15, 16. Isältäni Jesukselta, Emoltani Maarialta, 30. Ilman suomatta J. 31. T. J. tunti (Isältä turva), Jumalasta turva tullos, 35. T. onnen t.

l.

Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen Puhun torven taivoselle, Pillin pilvien lomatse; Huutelen hätäisen äänen, Panen äänen pakkoisen, Läpi maan, läpi manuen, Läpi taivahan tasaisen, Josta armot auki käyvät, 10 Rikki vieryvät veräjät. Tuhat tuttua tulevi, Sata Herran sankaria, Ylähältä taivosesta, Alahalta maaemästä, Väeksi vähän urohon, Miehen pienen miehuueksi, Näissä töissä työlähissä, Asioissa ainoisissa.

Toisin:

2. U. heikkohartioinen, U. aivan unteloinen, Huovisheikkoinen hipiä, 4. P. p. lomahan; 7. L. m., l. manalan,

2. Varomussanoja.

a.

Missä mies varoeleime, Uros tuima turveleime? Tuossa mies varoeleime, Uros tuima turveleime, Oven suussa, orren alla, Pirtin pihtipuolisessa, Pihalla kujosen suussa, Veräjissä viimeisissä. Siinä mies varoeleime 10 Vaimollisesta väestä; Ei ole ne varat väkevät, Eikä turvat luotettavat, Niinp' on tuima turveleime, Vaivainen varoeleime, Urohoisesta väestä; Vaatitseime varvikossa, Vitsikossa viititseime, Tien kahen jakaimessa, Sinisen kiven selässä, 20 Heiluvilla hettehillä, Läikkyvillä lähtehillä, Kosken kopruilla kovilla, Ve'en vankan vääntehessä. Siinä mies varoeleime, Uros tuima turveleime, Rautapaitahan paneime, Teräksihin tietteleime, Vaskisukkihin su'ime, Vaskivöihin valmistaime, 30 Veen varalle, maan varalle, Tulen, valkean varalle, Kiven kirjavan varalle, Taivahisen tahkoloille. Rauta on lakki, rautatakki, Rautahattu hartioilla, Rautakin tahat käessä, Rautasaappahat jalassa, Joilla astun Hiien maita, Maita Lemmon leyhyttelen, 40 Ett' ei pysty noian nuolet, Eikä velhon veitsirauat, Ei asehet ampumiehen, Eikä tietäjän teräkset.

Toisin:

8. Selkäaitojen raossa. 22, 23. Koskiveellä kuohuvalla, Kosken kuohuvan kivillä 26. Panupaitahan p.

b.

Millä nyt raatoni rakennan, Varustelen vartaloni? Raaon raualla rakennan, Teräksillä telkittelen, Hyöteleime, vyötteleime, Rautapaitoihin paneime, Teräsvöihin telkitäime, Vai ilman varotteleime Korvalla tulisen kosken, 10 Pyhän virran pyörtehellä. Mies on lustuissa lujempi, Rautapaiassa parempi, Teräsvöissä tenhosampi, Jott' ei huoli huonommista, Hätäile hyviäkänä; Suet saapi suitset suuhun, Karhut rautakahlehisin, Itse on suurinna sutena, Karhu kahta kauheampi, 20 Noilla noitien tiloilla, Tietomiesten tienohilla. Kyllä mä mokomat noiat Apan kolme kulkkuhuni, Kainalohoni kaheksan, Yheksän olan ylitse; Laulan ma mokomat noiat Suin sytehen, päin savehen, Kypenihin kyynäsvarsin, Koprin kuumihin poroihin.

Toisin:

7. Teräsvöillä teenteleime, Vöillä vaski vyötteleime, Lustusihin luotteleime, Lustuloihin lukkeleime, 11. Lustusiss' on mies lujempi, Lastoissa (lustehissa) m. l. 13. Vaskivöissä valmihimpi, Vöiss' on vaski vyölähämpi,

c.

Isoni tulinen turkki Tulisiksi turvikseni, Emoni panuinen paita Panuisiksi paioikseni Tuonelasta tuotakohon, Päälleni puettakohon, Jott' ei pysty noian nuolet, Eikä ampujan asehet! Kun ei tuosta kyllin liene, 10 Ukon voima taivahasta, Maasta maan emosen voima, Väki vanhan Väinämöisen, Avukseni, armokseni, Väekseni, voimakseni, Ett' ei tartu pirun piilit, Pirun piilit, noian nuolet!

d.

Noitia on joka noronen, Velhoja joka veräjä, Joka aita arpojia, Joka tiehyt tietäjiä, Vaan en huoline hätäillä, En varsin varannekana: Keritsen kiveltä villat, Takut talven maannehelta, Katkon karvat kalliolta, 10 Somerolta jouhet suoron, Teen tuosta varahamosen, Jonka alla yöt asunen, Päivät päällä teutaroinen, Ett' ei noita kyllin söisi, Velho viljalta vitaisi. Kun ei tuosta kyllin liene, Kytken kyitä kymmenkunnan, Satuloin sa'an matoja, Sivullani siirtymähän, 20 Lasken karhun kahlehista, Suen suitsista lähetän, Eessäni samoamahan, Jälissäni juoksemahan, Syömähän kylän kiroja, Katehia kaatamahan, Noitia joka norolta, Velhoja joka vesiltä, Joka tieltä tietäjiä, Katehia kaikin paikoin.

Toisin:

20, 21. Karhun rautaisen rakennan, Suen vaskisen varoan, 21. Karhun rautakarvaisenki, 23. Jälestäni j.

e.

Impi pilvestä pirahti, Pyhä piika taivahasta, Istahtihe itkemähän Matoiselle mättähälle. Siinä istui sekä itki; Juoksevi jokea kolme Yhen immen kyynelistä, Yks' on vettä, toinen mettä, Kolmas on tulinen koski, 10 Koskessa tulinen luoto, Luo'ossa tulinen koivu, Koivussa tulinen kotka, Nenä on kuin noian nokka, Kynnet viisi viikatetta Noian nuolta noutamahan, Väkeviä voittamahan, Tietäjiä tempomahan, Katehia kaitsemahan, Ett' ei pysty noian nuolet, 20 Noian nuolet, veitsiverhot, Tietäjän terävät rauat. Mi on noitia noroilla, Nuolihinsa noivukohot, Verhottajat veitsihinsä, Tietäjät teräksihinsä, Väkihinsä muut väkevät!

Toisin:

15. N. n. nostamahan,

f.

Jos minä yritän yksin, Yheksän yrittäköhön, Jos minä kavahan kaksin, Kaheksan kavahtakohon, Minun pojan puolestani, Yksinäisen ympärille; Nouskohon sukuni suuri Kuin on vankka vaaran paltta, Heimokuntani heleä 10 Kuin on pitkä pilven ranta, Siireheni seisomahan, Vieressä vaeltamahan, Vasten vastuksen väkeä, Kohin paikkoja kovia!

Toisin:

7. Nostan ma s. suuren 9. H. herätän Heti heimoni herätän

g.

Ken mua kovin kokevi, Se jo konnoa kokevi, Riiviöä reistoavi, Elikkä emäpirua, Emähiittä hiioavi. Ken mua kovin kokevi Urohoisesta väestä, Miehisestä joukkiosta, Kokekohon koiriansa, 10 Pilatkohon pentujansa; Ken mua kovin kokevi Vaimoisestaki väestä, Naisten naarojen seasta, Kokekohon kohtuansa, Varokohon vatsoansa!

Toisin:

10. P. pyssyjänsä;

h.

Josp' on noiat nosteleikse, Tietäjät ylenteleikse, On mulla kotona koira, Musta koira, rautarakki, Selin seinähän siottu, Rinnoin ristirahvasehen; Se nyt tänne täytyköhön Syömähän kylän kiroja, Kylän noiat nokkimahan, 10 Äkähiset appamahan! Kun ei siitä kyllin liene, Tulkohon merestä miehet, Umpilammista urohot, Avukseni, ainokseni, Vihollisten voittajaksi, Katehien kaatajaksi; Saakohon sata urosta, Tuhat miestä miekkoinensa, Suurilta sotakeoilta, 20 Miesten tappotanterilta! Vaan jos ei sitä totelle, Tuhat mull' on tuttuani, Sata Herran sankaria, Ylähällä taivosessa, Ne tuopi tulisen miekan Parahalta paimenelta Käteheni oikeahan, Jolla haitat hakkaelen, Kaa'an maalliset katehet, 30 Ve'elliset velhot voitan.

i.

Luojan telta tenhollinen, Maarian vakainen vaippa, Turvakseni tuotakohon, Päälleni puettakohon, Ett' ei pysty noian nuolet, Eikä tietäjän teräkset! Kun noiat ylenteleikse, Ylemmäksi huokoaime, Pääni päälle taivosehen, 10 Tuolle taivahan ukolle, Joka pilviä pitävi, Hattaroita hallitsevi, Puhki pilvien puhuvi, Halki ilman haastelevi; Kun noiat alenteleikse, Alemmaksi huokaelen, Maahan alle jalkojeni, Maammolleni maaemähän.

k.

Kuinka kuulin, kuin sanoivat Tässä maassa ollessani, Ilmassa eläessäni Ison entisen ajalla? Noin ma kuulin, noin sanoivat: Jumalani jukkeroinen, Haltiani kekkeroinen Aina autteli minua Noien noitien seassa, 10 Tietäjien tienohilla, Auttoi armokoprallansa, Väkevällä voimallansa, Kantoi miestä kaiken päivän, Laski illalla lepohon.

Toisin:

1. K. k., k. sanoimma 12. V. vallallansa, 14. Heitti i. l.

3. Kateen sanoja,

a.

En tieä kaetta kaita, En varata vastuksia, Näissä töissä työlähissä, Asioissa ankaroissa; Kaitsekohon kain emäntä, Varatkohon Väinämöinen! Ken katehin katsonevi, Silmin kieroin keksinevi, Luonevi vihaisin luomin, 10 Vastuksin varustanevi, Silmät verta vuotakohon, Räämettä räpäjäköhön, Tuonne helvetin tulehen, Pahan vallan valkeahan; Vesikarvat kasvakohot Sille silmien sisähän, Kirvesvarren vahvuiset, Jousijäntehen pituiset, Nekin verta vuotakohot 20 Pitkin, poikin poskiloita! Ken ei katsone katehin, Senpä Jesus siunatkohon Simasilmin ollaksensa, Mesimielin käyäksensä!

Toisin:

11, 12. S. voina vuotakohot, Rasvana rapahtakohot, Hyyhmänä hyräelköhöt, Räntänä rävähtäköhöt, 12. Ränteä räpättäköhön, 17. Varstan v. paksuiset, 17, 18. Veitsenpään on p. Pihtivarsien p.

b.

Ken katehin katsonevi, Silmin väärin väännellevi, Tahi suulla suuellevi, Sanoilla sa'atellevi, Hiien sitta silmillensä, Hiien karsta kasvoillensa, Suuhunsa tulinen tulppa, Lemmon lukko leuvoillensa; Suunsa sammaloitukohon, 10 Kielen kanta katketkohon, Silmä juoskohon simana, Toinen voina vuotakohon, Tuonne tuimahan tulehen, Hiien hiilihinkalohon, Pää kiveksi kuivakohon, Kalvo päälle kasvakohon!

Toisin:

13, 14. T. helvetin tulehen Hiien töille esteheksi,

c.

Ken katehin katsonevi, Kielin kehnoin keksinevi, Ankehin ajatellevi, Sanan harkan haastanevi, Karsta silmähän katehen, Noki noian sieramehen; Hitto suuta sulkekohon, Ja sanoja salvatkohon, Leuvat liioin liikkumasta, 10 Hampahat hajoamasta! Jos ei sitte siitä huoli, On mulla tulinen veitsi Tulisen tupen sisässä, Tulisen sepän tekemä Tulisessa ahjosessa, Jolla sorran suuteliat, Kaotan kaehtiani.

Toisin:

16, 17. J. s. suutelukset, K. katehen luomat

d.

Ken se päälle katsonevi, Viereltä tähystänevi, Katsokoon metisin silmin, Simaluomin luinailkohon! Jospa katsovat katehet, Kierosilmät keksinevät, Risu silmät riipiköhön, Oksa silmät ottakohon; Kuiva kuusi kasvakohon, 10 Rautaoksa pensiköhön, Rautaoksa, karkkulatva, Katehen koan etehen, Johon silmänsä sitovi, Näkimensä näykkäjävi, Jott' ei pääse päästämättä, Selviä selittämättä, Sinä ilmoisna ikänä, Kuuna kullan valkeana!

Toisin:

11. Kuiva kuusi, latva raaka, K. k. karsilatva, 12. E. k. ovelle, 13. J. s. sipuvi (sokaavi), 14. N. näkkäjävi (näppäjävi),

e.

Jospa katsovat katehet, Kierosilmät siiristävät, Ikkunoista irvistävät, Pilkistelevät pihoilla, Kujosilla kuuntelevat, Aitovierin arvelevat, Hiitolan verinen vaippa, Hiien hursti hurmehinen, Viien miehen kannettava, 10 Silmille siottakohon, Korville kohettakohon, Hiien hattu hartioille, Ikkunoissa istujille, Sillan päässä seisojille, Kujan päässä kuurtajille, Välillä väjystäjille, Silmin siintämättömäksi, Korvin kuulemattomaksi!

Toisin:

5. K. kuurtanevat, 6. Läpi aian katsonevat, Aian raosta arvelevat, 7. H. v. viitta, Panulan v. paita, 8. Tapiolan hurmehursti, 11. E. kohettukohon (kohottukohon), Korvihin kumottakohon, Lemmon kuotta korvillensa, 17, 18. Silmän katsoja siruiksi, Päähyt ilman ikkunoiksi, Suuhut taivahan navaksi!

f.

Ken katehin katsonevi, Valehin valvattanevi, Tahi kielin keksinevi, Sa'atellevi sanoilla, Suuhunsa omat sanansa, Päähänsä omat panonsa, Ajatukset alle vyönsä, Koitukahat kohtuhunsa, Vatsanansa vaipukahat, 10 Maatukahat maksoihinsa, Pernoihinsa peittykähät, Kiertykähät keuhkoihinsa, Syämehen sykertykähät, Olkahansa oikeahan, Vasemehen kantapäähän!

Toisin:

6, 7. P. pahat kätensä, A. itsehensä,

4. Kostosanoja.

a.

Ken mitä kehottelevi, Kielen kullan keikuttavi, Saakohot omat sanansa, Vierköhöt omat vikansa, Kotihinsa koitukohon, Majallansa maatukohon, Syämessänsä syöpyköhön, Maksoissansa maistukohon, Keuhkoissansa kiertyköhön, 10 Helmoissa hypitelköhön, Ruvetkohon ruumihisen, Käyköhön käpylihoihin! Ken sanani kertonevi, Läpi päästä lähteköhön, Aivoista alentukohon, Kielen kanta kiertyköhön, Hiukset päästä hiertyköhön, Neuloina teräsneninä, Äiminä ä'äsperinä! 20 Ken kiroin kiroelevi, Sanovi kirosanoja, Kulkkuhun tulinen tulppa, Vaaja vaskinen kitehan, Hiien haitta hampahisin, Lemmon lukko leukoihinsa, Kielensä kivettyköhön, Suunsa sammaloitukohon!

b.

Kuka lienevi kironnut, Kiron kielin kuikuttanut, Kiron huulin humpsuttanut, Kiron hampahin hakannut, Sen kivet kiroelkohot; Ken lienevi louhtanunna, Sitä louhet louhtakohot; Ken lienevi paahtanunna, Sitä paaet paahtakohot; 10 Ken lienevi rikkonunna, Sitä riiet rikkokohot; Ken lienevi kaehtinunna, Sitä kalma kaehtikohon; Ken lienevi suuellunna, Sitä surma suuelkohon, Kielensä märäntyköhön, Suunsa sammaloitukohon!

c.

Ken mua kovin kokevi, Tunge, Hiitola, tulehen, Isännät perisopesta, Emännät ovisopesta, Suin sytehen, päin tulehen, Polvin kuumihin poroihin; Silmät käännä kellellehen, Niskat ruttohon rutaise, Vello verta hartioissa, 10 Sotke suolia sisässä, Keitä keuhkoja mahassa, Ennenkun sanani saapi, Tahi mieli miettinevi, Ajatus on arvannevi!

Toisin:

13. T. m. juohtunevi,

5. Alkuperäisyyden tiedustus.

a.

Etsittelen eukkoasi, Muistuttelen muoriasi, Mist' oot, pulma, puuttununna, Taikea tapahtununna, Iho'on imento raukan, Emon tuoman ruumihisen. En tunne tekiätäsi, Enkä tieä saajoasi, Ootko tauti Luojan luoma, 10 Surma säätämä Jumalan, Vain olet teko tekemä, Toisen tuoma, toisen luoma, Pantu tänne palkan eestä, Rahan änskällä rakettu, Tekemähän tinkatöitä, Rahatöitä raatamahan, Kannettua kaatamahan, Tehtyä teloamahan? Lienet tauti Luojan luoma, 20 Surma säätämä Jumalan, Niin mä luome Luojanani, Heitäime Jumalanani; Ei Herra hyveä heitä, Luoja kaunista kaota. Kun lienet teko tekemä, Pulma toisen pungastama, Kyllä saan sukusi tietä, Löyän synnyntäsijasi: Tuolta ennen pulmat puuttui, 30 Tuolta taikeat tapahtui, Tietomiesten tienohilta, Laulumiesten laitumilta, Konnien kotisijoilta, Taikurien tanterilta, Noitien noronenistä, Mäkipäistä möyrymiesten, Salanaarojen sanoista, Pitkähiusten pintehistä, Pohjan pitkästä perästä, 40 Lapin maasta laakeasta, Peuran piehtaro-sijoista, Hirven hiihtokankahilta, Kalmalaisten kartanosta, Manalan ikimajoilta, Mullista muhajavista, Maista liikuteltavista, Somerilta pyöriviltä, Hiekoilta heliseviltä.

Toisin:

14. R. ängällä r. Rakettu rahan nenästä (perästä), 16. Rahan tiestä raastamahan, 41. Poron poikima-sijoilta,

b.

Mist' oot, herja, heittäynnä, Hiien tauti, tarttununna, Syömähän, verinen koira, Manan rakki, raastamahan, Ristittyä rikkomahan, Kastettua kaatamahan? Ootko suosta, vai oot maasta, Vain oot veestä vellottunut, Hettehistä heittäynyt, 10 Lähtehistä läikähtynyt, Ve'en liitasta lipunut, Veen kalvosta kapunut? Onko sua luoten luotu, Luoten luotu, pannen pantu, Ootko tullut tunnotonna, Tavoitonna tammoellut, Sukukunnan suuteloista, Lajikunnan lausunnoista, Kiihtynyt kylän kiroista, 20 Tarttunut kylän sanoista, Miesten mielistä pahoista, Urohien uhkannoista, Akkojen ajatuksista, Naisten naarojen sanoista.

Toisin:

2. Kusta, turma, tänne tullut, 22. Konnien komennehista, K. kopinehista,

c.

En nyt tuota tunnekkana, Enkä arvata älyä, Mist' oot, Hiisi, hingannunna, Perkele, perehtynynnä, Syämehen syyttömähän, Vatsahan viattomahan: Ootko velhojen vesistä, Umpilammin lumpehista, Lummekoirien ko'ista, 10 Vesihiien hinkalosta, Meren mustista mu'ista, Tuhannen sylen syvästä, Vai oot Kalman kankahalta, Maasta manteren sisästä, Miehen kuollehen kohusta, Ikimennehen ihosta, Kalmalaisen kainalosta, Manalaisen maksan alta, Ristin kannoista rikottu, 20 Naisten kalmoista katsottu, Kirkon kirjatun sivulta, Pyhän pellon pientarelta, Suurilta sotakeoilta, Miesten tappotanterilta.

Toisin:

9. Lummekorjutten (vesikorjutten) k. 10. Vesihiitten h. 13-14. V. o., Kalma, kalmistosta, Perkele, pyhästä maasta, 15-16. Tuolta kuolleihen ko'ista, Kaonneihen kartanosta,

d.

Mistä sie, paha, panihet, Kusta, lempo, leikkasihet, Mistä, rietta, riivasihet, Hiien heitto, herjasihet, Ken se on sinua luonut, Kuka kurjoa kyhännyt, Syömähän, kaluamahan, Puremahan, louhtamahan? Ootko, vieno, veestä vierryt, 10. Ve'en vaahesta valunut, Virroista vihisevistä, Koskista kohisevista, Kosken kuohuista kovista, Palavista pyörtehistä, Suurilta meren seliltä, Lakkipäistä lainehista, Vaiko vienoista vesistä, Jokiloista juoksevista, Hereistä hettehistä, 20. Läikkyvistä lähtehistä? Vai oot, turkka, maasta tullut, Peiko, pellosta ylennyt, Ahoilta alastomilta, Mailta kyntämättömiltä, Notkoilta noroperiltä, Soilta sammalettomilta, Mutalinnan liepehiltä, Vesiharjun hartehilta, Metsähiien hinkalosta, 30 Viien vuoren vinkalosta, Vaaran vaskisen laelta, Kuparisen kukkulalta, Kontion kivikolosta, Karhun louhikammiosta, Hukan juoksevan jäliltä, Alakärsän askelilta, Revon rääyntä-sijoilta, Jäniksen jävintä-mailta, Varsan vaahesta valettu, 40 Koiran kuohusta kokoiltu? Vai tullut tulisijoista, Kerätty kekälehistä, Tullut kuumista kivistä, Saunasta savun seasta? Vai oot tuulen tuuvittama, Ahavaisen vaapottama, Tasaisella taivahalla, Poutapilvien perillä, Tullut tänne tuulen teitä, 50 Ahavan ajelumaita, Tuulen tuutimasijoilta, Ahavan ajelemilta?

Toisin:

5, 6. Kukapa sinun on l. K. kummasen kuvannut, 9. Ootko maasta vai ve'estä, Ootko vierinnä veestä, 14. Veen vankan vääntehestä (vääntimestä), 17. V. malloista (melloista?) v. 21, 22. V. o. manni m. nousnut, Poika, p. y. 23. A. vesattomilta, 27. Metsän linnan l. 34. K. kiimintäsijoilta (kiimakankahilta), K. tulikalliosta, K. kaatamatiloilta (tappotanterilta), 36. Suen suuttuma-sijoilta, 37. R. reuvuntas. (reilemäs.) 38. J. jävittämistä (jäpösimestä), Jänön jättämätiloista, 43, 44. Kuuman kiukoan k. Saanut saunan sammalista?

e.

Mistä puuttui pulmahinen, Kusta taikea tapahtui, Onko tauti tuulen tuoma, Tuulen tuoma, veen vetämä, Hattupurjehen hakema, Meren tyrskyn työnnyttämä, Vai on maasta manteresta, Sisästä salon sinisen, Kummun kultaisen ko'ista, 10 Havulaarin lappiosta, Ruohoista rohisevista, Kuusista kohisevista, Hongista hohisevista, Mätäpäistä mäntylöistä, Latvasta lahon petäjän, Vaiko siitä seipähästä, Joss' on korppi koikkununna, Lintu musta muikkununna?

Toisin:

6. M. vaahen vaapottama, 8. Salosaaren kainalosta, 16-18. Saatu (sa'an) seipähän sijasta, J. o. k. korvettihin, Musta lintu murhattihin?

f.

Mist' oot, turma, tänne tullut. Livahtanut, liika tauti, Petäjäisihin pesihin, Huonehisin honkaisihin? Tuuliltako taivahilta, Vai syviltä veen navoilta, Tullut tuulena tupahan, Savuna sisähän saanut? Tulestako, tervastako, 10 Vaiko rauasta sulasta, Vaiko vanhoista sijoista, Vaiko vatturaunioista? Pihoistako, pelloistako, Kivistäkö, kannoistako, Vai oot hautunut havuista, Painunut pajun vesoista, Tullut kalmiskankahista, Kuuen kirkkomaan sisästä, Saanut kirkkokierroksista, 20 Pyhäpaikka-pyörröksistä, Jossa lyyli loittanevi, Mieli palvoin pantanevi?

Toisin:

2. Liika tauti tarttununna, 14-16. Ootko kiertynyt kivistä, Vaiko painunut pajuista, 17. T. Kalman kammiosta,

6. Työnsä korjaussanoja.

a.

Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan, Kipeäsi voitamahan, Vaivasi valelemahan, Ennen kun sanon emolle, Virkan vierin vanhemmalle: Poikasi teki pahoa, Lapsesi tihua työtä. Enemp' on emolla huolta, 10 Vaiva suuri vanhemmalla, Pahoja parantaessa, Tammottaissa taikioita, Kun poika pahoin tekevi, Lapsi tuhmin turmelevi.

Toisin:

14. L. tuiki t. L. ankein (arvoisin) asuvi.

b.

Jos olet syämen syöjä, Tahi keuhkon kierteliä, Tahi maksojen maruja, Sivuloien siirteliä, Kulmien kolottelia, Hammasten hajottelia, Leukojen levitteliä, Lapaluien luistelia, Käy tänne häpeämähän, 10 Töitäsi parantamahan, Tahikka sanon emolle, Isällesi ilmi annan; Äijä on emolla työtä Pojan teitä polkiessa, Jälkilöitä korjatessa, Kipeitä voiellessa.

Toisin:

12. Vanhemmallesi valitan; 14. P. töitä tuntiessa,

c.

Tule tänne, jou'utaite Töitäsi häpeämähän, Haavojasi haistamahan, Kipeäsi nuolemahan, Metisillä huulillasi, Metisellä kielelläsi! Ota suuhusi kipeät, Haiku alle hammastesi, Leuku leukapielihisi, 10 Vammat vatsahan omahan, Pahan pillan tehtyäsi, Pahan työn suettuasi, Pahan sulle, pahan mulle, Pahan meille kummallenki. Jos olet pahoa tehnyt, Teet paremmin, kun parannat, Hyvempi on itsellesi, Helpompi on hengellesi.

7. Vihotussanoja,

a.

Pois vihojen vimmaukset, Puhas siunaus sijahan, Minun suin puheltuani, Hengin huokaeltuani; Vihat vierköhöt vetehen, Pahat maahan painukohon, Niinkuin kivi lainehesen, Rauta aaltohon ajaikse!

b.

Vie pois vihasi tästä, Muunne kanna karvahasi; Visko viitahan vihasi, Haikeasi haavistohon, Heleähän heinikkohon, Kulon kultaisen sekahan, Tahi kaiva kankahasen, Maaperähän mättähäsen, Tuulimurtojen sekahan, 10 Karasmättähän sisähän! Et siellä sijoa saane, Tuonne sie vihasi visko, Tuonne tunge turmiosi, Tuonne vammasi vajota, Turjan koskehen kovahan, Palavahan pyörtehesen, Mennä viiletelläksensä Pohjattomahan merehen, Suuhun rautaisen matehen, 20 Merinauan nauttehesen! Et siellä sijoa saane, Tuonne vieretä vihasi, Tuonne aja ailahasi, Tuiman tunturin laelle, Vaaran vankan liepehelle, Tuulen tuljuteltavaksi, Vilun ilman vietäväksi, Ahavan ajeltavaksi, Pimeähän Pohjolahan, 30 Päivättömille perille!

Toisin:

4. Hajottele haavikkohon, Kanarvoihin katkerasi, 6. Heitä kuumahan kulohon, 8. Ala multamättähien, Sinimättähän sisähän, 9, 10. Kiven kirjavan kolohon, Paaen paksun palleahan!

c.

Sulakohot sun vihasi Kuin suola suli meressä, Painukohot sun pahasi Kuin hiekka vetehen painui, Vaipukohot vaikeasi Kuin vaha tulessa vaipui, Kaotkohot karvahasi Kuin on kaste kankahalla Ihosta imehno raukan, 10 Karvasta kavon tekemän! Sula on terva tehtäessä, Rasva räyvyteltäessä, Sulemmaksi sun vihasi, Räykeämmäksi sitäki! Niin sulat sinun vihasi Kuin on voi sulattaessa, Kesämaito lypsettäissä, Tahi talvinen avento!

Toisin:

2 1/2. Rasva räytyi riehtilässä, Tahi rasva kattilassa, 4. K. santa v. p. 7. K. katkerasi 13, 14. Sulempi sini sitäki! 18 1/2. Henki huokaeltaessa!

d.

Sulakohot sun vihasi, Muuttukohot muojuesi Voin sulan sulautehen, Maitosen makeutehen! Sulempi Jumalan armo, Armo Luojan armahampi. Sima suustasi sula'a, Mesi keitä kieleltäsi, Panemillesi pahoille, 10 Luomillesi kykkyröille! Veä päälle lemmen lehti, Kultalumme luikahuta, Jott'ei viikkoa vihoa, Eikä kauvan karvastele!

Toisin:

4. Kesämaion muotoiseksi; 8. M. k. kielelläsi, 9, 10. Paikkoihin panemihisi, Vammoihin vanumihisi! 12. Luojan l. l.

e.

Syö itse sinun vihasi, Suuhusi omat pahasi, Panot kummat kulkkuhusi, Kipeät kitusihisi; Juovos viinana vihasi, Olunna omat kipusi, Hapanvennä haikeasi, Maitona pahat panosi, Mennä mielikarvahasi, 10 Munavoina murtehesi, Läpi luisten leukaluusi, Läpi haikuhammastesi, Läpi kuivan kulkkutorven, Kautta kielenkantimesi Kupuhusi kultaisehen, Vaskisehen vatsahasi, Keltaisihin keuhkoihisi, Makeihin maksoihisi, Sykerrytä syömehesi, 20 Saata sappesi sisähän.

Toisin:

4. K. ki'uksihisi; 5. Veäs v. v. 5-9. J. viinassa v. Olvessa o. hyväsi, Hapanveessä h. Maiossa omat makusi, Meessä mielimuuttehesi, (Meessä muut on muujuesi) Muuta viinaksi v. Maioksi p. makusi j.n.e. 8. M. makeutesi, 9. M. mielihaikeasi, 13, 14. Läpi silmäsi sinisen, Läpi kuuen kylkiluusi

8. Luovutussanoja.

a.

Ruvennenko, ryhtynenkö, Käynenkö, kykeynenkö, Tätä Hiittä hieromahan, Paholaista painamahan? Nyt sun, perkele, pitävi Muunne muuttoa majasi, Etsiä elosijasi, Siirtyä sijasta tästä. Mene, Hiisi, helvettihin, 10 Paha, vuorehen pakene, Ennen toista torstakia, Tulevata tiistakia, Tahi sun tomuksi survon, Huulet survon huhmarossa, Kielen pieksän petkelellä, Hampahat kivellä jauhan.

Toisin:

9, 10. Ajan Hiien h. Pahan v. porotan,

b.

Millä ennen liiat liikkui, Millä toipui kehnot toimet? Noilla ennen liiat liikkui, Noilla toipui kehnot toimet, Noilla saamilla sanoilla, Syvän synnyn syytämillä. Niillä sieki, liika, liiku, Niillä sie, paha, pakene, Liiku liikuteltaessa, 10 Järky järkyteltäessä! Liian liikkua pitävi, Pahan vallan pois paeta, Nyt on liitto Uikkuasi, Lähtöaika lähteäsi, Tästä ihmisen ihosta, Emon tuoman ruumihista.

Toisin:

2. M. t. huonot t. Pahat tau'it taantelihen? 7, 8. Etkö s. l. l. Etkö s. p. p. 9, 10. L. liikutellessani, J. järkytellessäni!

c.

Lähe nyt, lempo, lentämähän, Kilpasiipi, kiitämähän, Siniviitta, siukomahan, Maan paha, pakenemahan, Elikkä etsin emosi, Vanhemmallesi valitan! Sija siirrä, maja muuta, Etsi entinen sijasi, Muuta muuanne majasi, 10 Mistä tullutki oot tänne! Kun liet tullut vettä myöten, Mene poijes suota myöten; Kun liet tullut suota myöten, Mene poijes maata myöten; Kun liet tullut maata myöten, Mene pois mäkeä myöten! Valjastan tulisen ruunan Rekehen sevättömähän, Koijahan perättömähän, 20 Yli mäet mennäksesi.

Toisin:

2. Kipusiipi, siitämähän,

d.

Lähe nyt, Hiisi, hiihtomahan, Mies paha, pakenemahan, Piru pitkä, pirstomahan, Saatana, samoamahan, Ennen päivän nousemista, Koin Jumalan koittamista, Auringon ylenemistä, Kukon äänen kuulemista! Nyt on Hiien hiihtoaika, 10 Saatanan samu'u-aika, Pahan vallan vaape-aika, Aivan armas lähtöaika. Tie on tehty mennäksesi, Lipua on liiaksiki, Kuutamainen kulkeasi, Valkea vaeltoasi, Hevosella tietä myöten, Suksilla mäkeä myöten, Venehellä vettä myöten, 20 Pohjan pitkähän perähän, Sini siellä ollaksesi, Kun ei kuuta, aurinkoa.

Toisin:

15. Nyt on kuuhut k. 20. Pimeähän Pohjolahan, Paksuhan Palentolahan,

e.

Lähe nyt, liika, liikkumahan, Poiken luoma, luopumahan, Lihan syöjä, liikkumahan, Paha, pois pakenemahan, Ihmisraukan ruumihista, Vaivaisesta vartalosta, Minun silmin nähtyäni, Luomin longoteltuani! Nyt on liian liikeaika, 10 Maan pahan pakenovuoro, On nyt herjan heittoaika, Ulos kumman kulkuaika, Syämestä syyttömästä, Vatsasta viattomasta. Luopui ennen luotu lempo, Erkani emollinenki, Tämän noian noituessa, Tämän lapsen laatiessa, Niin miks'et sinäki, kehno, 20 Luovu, hiomaton pakana, Haihu, koira haltiaton, Erkane, emoton rakki!

Toisin.

4. Peto, p. p. 9, 10. N. o. l. liitos-aika, Ja p. pakenokuuro, 14. V. varattomasta. 20. L. l. sikiö, 22. Häpeä, hävytön r.

f.

Jopa ennen aikoinansa Liikkui vahvat linnan portit, Järkkyi rautaiset saranat, Tornit linnan torkahteli, Välähteli linnan västit, Liikkui linnat, järkkyi järvet, Vuoret vaskiset vavahti; Ilma liikkui liitoksista, Jäsenistä maa järähti, 10 Puhki syöstyi suuret pilvet, Taivas reikihin repesi, Ilma kaikki ikkunoiksi, Tullessa Jumalan tunnin, Avun Herran auvetessa; Niin miks'et sinäki liiku, Mik'set liiku, liika muoto, Miks'et, paha, pois pakene, Eroa, sinä epatto, Tämän tunnin tutkaimella, 20 Tämän ajan ahtehella; Nyt on kallis armon aika, Korkea Jumalan juhla, Papit messuhun menevi, Saavat saarnahuonehelle.

Toisin:

4. Torit l. toisin kääntyi, 8. Linnat l. l. 10. P. s. s. pellot, 12. Tähet tärkkyi taivahalla, 14. Tahi H. tammoessa; 20. T. päivän päärmehellä; 21. N. o. k. kannis a.

g.

Eroa, sinä emoton, Paha poika, päivällinen, Käänny, kehno, käskemättä, Nenäyhy neuvomatta, Tahi käsin käsketähän, Nenin täältä neuvotahan. Tietty on sinun sukusi, Mun sukun' on tietämättä, Mun on suurempi sukuni, 10 Sekä laajempi lajini: Ihmistä minun ihoni, Kasvanaista kainaloni. Etkö sie, häjy, häpeä, Tunne huuti, Hiien hurtta, Lähe, kumma, kulkemahan, Paha, poikkehen pakene! Juokse portimon jaloilla, Mene kärpän kämmenillä, Sivalla sian näköisnä, 20 Karvaryökäisnä rypeile, Mene huuten helvettihin, Parkuen pahalle maalle! Siellä on sijasi valmis, Ei täällä sinun sijoa Hyvänkänä tahtehella, Pahankana ansehella.

Toisin:

2, 3. P. p. palvohinen, Käy, hävytön, k.

h.

Lähe tästä, Hiien hurtta, Hiien hurtta, Lemmon rakki, Haamu harmian näköinen, Muju muitten perkeleitten! Lähe, herja, häätämästä, Kide, kurja, kunne käsken, Livu liittoleivillesi, Mene määrämämmillesi, Siirry kuin sininen nuoli, 10 Vieri kuin veran nukelma, Puraite punakeränä, Silkkilankana sivata!

i.

Himmene jo, Hiien hurtta, Häpeä, hävytön koira, Lähe pois kohusta, konna, Maksoistani, maan kamala, Hiien riena, riesumasta, Hengellistä herjomasta! Etkö pääse päästäessä, Pääse päästäjän keralla, Tämän päästön päästäessä, 10 Tämän jakson jaksaessa, Tämän pulman purkaessa, Kykkärän kehittäessä? Pääsihän ennen Päivän poika Päivättären päästäessä, Pääsi ennen kuu kehästä, Riihen rautaisen sisästä. Kave kuun kehästä päästi, Päästi päivän kalliosta, Kuumehen kehittämästä, 20 Pirulaisen peittämästä, Kivisehen kalliohon, Riihen rautaisen sisähän.

Toisin:

2. Pakene, pakanahenki, 18. Päivän päärmestä selitti, (P. päärlystä s.)

9. Kyydityssanoja.

a.

Jos sä kyytiä kysynet, Anonet ajohevosta, Kyllä sulle kyyin annan, Hankin harmajan hevosen, Kotihisi mennäksesi, Maillesi palataksesi; Teen sille kivestä kynnet, Sääret vaskesta valatan, Suitset suoniset sovitan; 10 Jos ei suoniset pitäne, Suitset rautaiset rakennan. Kun ei siitä kyllin liene, Annan kyyin ankaramman, Ajajan panen paremman: Ota Hiiestä hevonen, Varsa vuoresta valitse! Hiiess' on hyvä hevonen, Mustatukka tunturissa, Hyvälle hypittäjälle, 20 Ajajalle ankaralle Rautaisissa ratsahissa, Vaskisissa valjahissa. Pää sen on kivestä pantu, Varsi vaskesta valettu, Teräksestä selkä tehty, Jalat rauasta rakettu; Turpa tulta tuiskuavi, Säkeniä säärivarret. Sen ei kynnet jäällä nulju, 30 Jalat räisky kalliolla, Ilmankana iljanella, Kalmankana kaljamalla.

Toisin:

16. Vuoresta valittu varsa! 32. E. kalliolla.

b.

Lienet kyytiä kysyvä, Anova ajohevosta, Kyllä sulle kyyin löyän Ja annan ajohevosen: Hiiess' on hyvä hevonen, Tulitukka tunturissa, Jonka turpa tulta iski, Nenä varsin valkeata; Sill' on rautaiset kapiot, 10 Teräksiset temmottimet, Suitset suussa synnynnäiset, Kasvannaiset kankirauat. Se jaksaa mäkehen mennä, Nousta notkon penkerehen, Ei sen vuohiset varaja, Eikä sääret säikähtele, Vuoria vaeltaessa, Mäkipäitä mentäessä.

Toisin:

6, 7. Punatukka t. J. t. t. tuiski, 12. Päitset päässä kasvannaiset.

c.

Jos et voine vuorta nousta, Kipuvuorta kiivetellä, Hiiess' on hyvät hevoset, Vuoressa valiot varsat; Ota Hiiestä hevonen, Konkari kovilta mailta, Hiien ruuna ruskeampi, Tulitukka, rautaharja, Tuvan päältä päistittävä, 10 Aialta satuloitava, Sehän voipi vuoret nousta, Kaikki kalliot samota; Ei sen kynnet kilpistele, Eikä kalpistu kapiot, Kivikoita kiitäessä, Rantoja ramuttaessa; Lampi sill' on lautasilla, Vesi selvä selkäluilla, Josta noiat vettä juovat, 20 Tulikulkut kuihkoavat. Valjasta tulinen varsa, Tulisella tanterella, Aja kalliot kovasti, Pesät Hiitten pelmu'uta, Tuika kuin tulikipuna, Liiku kuin lipeä koira; Ei hikoa Hiien ruuna, Ei kastu Manalan kaunis.

Toisin:

4. V. valitut v. 6. K. kovalta maalta, 13, 14. E. s. k. kyykästele, Kapiot ei kalpistele, 17. Rasva on l. l. 28. E. k. M. kauris.

d.

Ootkos kyytiä kysyvä Isolahan mennäksesi, Laitan sulle kylmän kyyin, Valmistan kivisen kelkan, Reen rautaisen rakennan, Panen paasiset jalakset; Ota hepo helvetistä, Poropetra Pohjan maalta, Kulkeaksesi kotihin, 10 Isolahan saahaksesi! Kun et sie sitä totelle, Etkä lähtene hevillä, Saat sä kyyin kynsistäsi, Altasi ajohevosen; Nouse siipeisi nojahan, Lepehellä lentämähän; Tai ota sukusi sukset, Hiien kalhut rautakannat, Kysy Hiieltä kypärä, 20 Lakki laajan perkelehen, Yli meret mennäksesi, Lammit laikutellaksesi, Joet pitkin juostaksesi, Järvet järkytelläksesi!

Toisin:

2. Kyllä sulle kyyin neuvon, 10. Syntyhysi s. 18. Heimokuntasi hevoset, 24. J. liuvotellaksesi.

e.

Saaos Hiien hiihtosukset, Ota Lemmon lentoneuvot, Paholaisen paksu sauva, Joilla hiihät Hiien maita, Lemmon lehtoja samoat, Lylyin luisin luikottelet, Hilpotellen Hiien maita, Pahan maita paipotellen, Hiien aitojen alatse, 10 Pahan pellon pientaretse, Hiihät helvetin tulehen, Pahan vallan valkeahan. Kivi on tiellä poikkipuolin, Se poikki porahtakohon; Hako tiellä pitkinpuolin, Se kaheksi katketkohon; Uros tiellä pystynpuolin, Sep' on laitahan lähetä! Aita vastahan tulevi, 20 Ammu aita mennessäsi, Riehto aitoa repäise, Viieltä vitsasväliltä, Seitsemältä seipähältä, Kaheksalta kaskipuulta!

Toisin:

2. S. H. hienot s. Lemmon leppäiset sivakat, 3. Pahan miehen (hengen) p. s. 5. L. maita leyhyttelet (leuhuttelet), Hiien hirmukankahia, 22. V. vitsasparilta,

10. Kipusanoja.

a.

Tokko on väessä tässä, Urohoisessa väessä, Miehisessä joukkiossa, Päähän pöyän pantavata, Lautahan rakettavata, Tämän tuskan tuntiata, Kivun kiinni ottajata, Ailahien appajata, Ihosta imento raukan, 10 Emon tuoman ruumihista? Kipeä on kivuissa olla, Vaiva vammoissa asua. Kun ei lie väessä tässä, Nykyisessä nuorisossa, Eikä vanhassa väessä, Vian päälle vietävätä, Taikean tapoajata, Vamman vaikahuttajata, Omp' on kokko, maini kokko, 20 Joll' on silmät siiven päässä, Näkimet kynän nenässä. Se nyt tänne täytyköhön Tau'in nuolen taittajaksi, Kivun kiinni ottajaksi, Taikean tapoajaksi, Suolan suuruksen seassa, Vieä viiletelläksensä Harakoille haavat suuret, Korpille kovat kipeät, 30 Variksille muut on vaivat. Kun ei tuosta kyllin liene, Kave ennen jaksot jaksoi, Jaksot jaksoi, päästöt päästi; Se nyt tänne täytyköhön Tämän päästön päästäjäksi, Tämän jakson jaksajaksi. Kun ei siitä kyllin liene, Lyhyt akka, Tuonen tyttö, Kivut kiinni ottakohon, 40 Vammat vaikeroittakohon, Vieä viiletelläksensä Rasiassa rautaisessa Tuonen mustahan jokehen, Manalan alantehesen. Kun ei vielä siitä liene, Ei totelle tuostakana, Onhan ilmalla imeistä, Jumaloita taivahassa, Nämät tuskat tuntemahan, 50 Kivut kiinni ottamahan, Ailahat asettamahan, Vaivat vaikahuttamahan.

Toisin:

38. Kiputyttö, Tuonen neiti,

b.

Tuonne mä kivut lähetän, Tuonne tuskat tuikkaelen, Keskelle meren selosta. Tuo kiva Kipulan neito Istua tyhyttelevi Kiven kirjavan tyvellä, Paaen paksun pallehella, Tuo kipuja ketreävi Vaskisella värttinällä, 10 Kivut kiertävi kerälle, Sykkyrälle syyllättävi; Kerän viskovi vetehen, Syytävi meren syvähän. Sieltä sitä ei nouettane Sinä ilmoisna ikänä, Kuuna kullan valkeana.

Toisin:

4. Kiputyttö Kiian n. Kiputyttö kinnerneito

c.

Kolm' on neittä Luonnotarta, Istua tihuttelevat Tien kolmen jakaimessa, Ve'en neljän vieremässä, Kipuja keräelevät, Vaivoja vakoelevat, Kirjavahan kirstusehen, Vaskisehen vakkasehen; Käsiänsä kuoriksevat, 10 Rintojansa raapiksevat, Itkevät ikäviänsä, Kun ei tuotane kipuja. Äskenpä hyvä olisi. Kun kipuja tuotahisin Illallaki, aamullaki, Kerran keskipäivälläki. Heretkäte itkemästä, Kyllä mä kipuja annan, Kannan kohta kontin täyen, 20 Sylen täyeltä syseän, Ihosta imento raukan, Raavas raukan ruumihista, Sa'an karvan kantajasta, Tuhannen tuhuttajasta.

Toisin:

1, 2. Akka istuvi mäellä

d.

Jos kivuilla kiskotahan, Vaivoilla pakotetahan, Vien kivut Kipumäelle, Vaivat vaaran kukkulalle; Kitkavi kivinen korja, Paukkoi paasiset jalakset, Kipumäelle mentäessä, Kipuvaaran kukkulalle, Kiskottaessa kipuja, 10 Vaivoja ve'ettäessä. Kiputyttö, Tuonen neiti, Istua tyhyttelevi Keskellä Kipumäkeä, Kipuvuoren kukkulalla, Toivoessansa kipuja, Kipuvakkanen käessä, Kipusiipi kainalossa, Jolla käärivi kipuja Kipuisehen kipposehen, 20 Vammaisehen vakkasehen, Itkeä tihuttelevi, Sylin syäntähän pitävi, Käsivarsin vatsoahan, Kun ei näe kivut tulevan, Eikä vammat vailahuvan.

Toisin:

1, 2. Jos yhä kivuilla kosket, Tahi vammoilla pakotat, Vien sinun Kipumäkehen, 19, 20. Kirjavahan k., Vaskisehen v.

e.

Kattila on Kivuttarella, Pata Väinön tyttärellä, Jolla keittävi kipuja Keskellä Kipumäkeä, Kipuvaaran kukkulalla. Kylä on keskellä mäkeä, Keto keskellä kyleä, Lähe keskellä ketoa, Kivi keskellä lähettä, 10 Siinä reikeä yheksän, Jotk' on väätty vääntiällä, Puhkaistu puraisimella. Se on reikä koskimäinen, Yheksän sylen syvyinen, Siihen kivut kiskotahan, Tuskat tuimat tungetahan, Pahat vammat vallatahan, Pakkopäivät painetahan, Öin yrittämättömiksi, 20 Päivin pääsemättömiksi.

Toisin:

7, 8. Kota k. k., L. k. kotoa, 10, 11. Laukku keskellä kiveä, Jok' o. v. v. 15-20. Tuohon ma kipuja kiskon, Tuohon vaivoja vähennän, Tuohon tungen tuskapäitä Sekä riisun rikkehiä, Ihosta alastomasta, Vartalosta vaivaisesta. 17, 18. P. vaivat vangitahan, P. paiskatahan,

f.

Kivutar, kipujen eukko, Kantoi torvea tulista Keskellä Kipumäkeä, Kipuvaaran kukkuralla; Kirposi kipuna yksi, Putosi tuli punainen, Kipuvaaran kukkuralle Tuimiksi tulen vihoiksi, Kivuiksi inehmisille. 10 Kiputyttö, Tuonen neiti, Tuo itse kivuissa itki, Vaikeroipi vaivoissansa, Polvin pyörivi porossa, Käsivarsin valkeassa, Kipuja keräelevi, Käessä kintahat kiviset. Keittävi kipuja noita Pikkuisella kattilalla, Rautaisella riehtilällä, 20 Rahin rautaisen nenässä, Jott' ei tuskille tulisi, Eikä vammoille valuisi.

Toisio:

17. Keitti vuorella kipuja 21, 22. Iholle imehno raukan, Raavas raukan ruumihille.

g.

Kivutar, kipujen neito, Äkäätär eukko äijä, Mikä istuvi mäellä, Kipuvuoren kukkulalla, Kuka käy mäkeä pitkin Heiluvilla helmoillansa, Kipukintahat käessä, Jalassa kiviset kengät; Kipuja kokoelevat, 10 Vaivoja vakoelevat, Kipuisehen kipposehen, Vaivaisehen vakkasehen. Saatua kipuja kyllin Siellä keittävät kipuja Keskellä Kipumäkeä, Kipuvuoren kukkulalla, Kolmijalka kattilassa, Rautaisessa riehtilässä, Kolmen sormen mentävässä, 20 Peukalon mahuttavassa.

Toisin:

6. Heilutellen helmojansa, 8. Kipukenkä kainalossa; 12. Valkeahan v. 19. Pienen s. m.

11. Yleisiä nuhdesanoja.

Ku käski pahalle työlle, Kenpä kehnolle kehotti, Nokkoasi nostamahan, Karseasi kääntämähän, Tekemähän näitä töitä, Töitä kalman katkomahan? Käskikö sinun isosi, Isosiko vai emosi, Vaiko vanhin veljiäsi, 10 Vai nuorin sisariasi, Vaiko muu sukusi suuri, Heimokuntasi heleä, Kun sa teit tihua työtä, Työtä turhoa tukahit? Eipä käskenyt isosi, Ei isosi, ei emosi, Eikä vanhin veljiäsi, Ei nuorin sisariasi, Eikä muu sukusi suuri, 20 Heimokuntasi heleä, Itse teit tihua työtä, Katkoit kalman karvallista, Laait paljolta pahoa, Aivan päästäsi omasta, Ylitse tahon Jumalan, Päitse auvon autuahan.

Toisin:

23. Äijältä tihua työtä, Työtä aivan törkeätä, 26. P. aivan a.

12. Haltioihin saattosanoja.

a.

Luontoani nostattelen, Haastattelen haltiata; Nouse, luontoni, lovesta, Haon alta, haltiani, Kiven alta, auttajani, Sammalista, saattajani; Tule, Kalma kauhistava, Tule tuskissa kovissa Tuekseni, turvakseni, 10 Varakseni, voimakseni, Näille töille tehtäville, Vammoille vaottaville!

Toisin:

4. Syntyni, syvästä maasta, Hongan a. h. 12. Arvan lyöjälle avuksi!

b.

Nouse, luontoni, lujasti, Hengen haltia, havaja, Kiven alta, kiilusilmä, Paaen alta, paikkaposki, Luontoni kivenkovainen, Karva rauan karkiainen; Ukon luonto, eukon luonto, Isoni, emoni luonto, Luonto valtavanhempani, 10 Oman luontoni lisäksi; Päälleni palava paita, Ja turkki tulipunainen, Jotta Hiiet himmeneisi, Maan kamalat kaippeneisi, Tämän noian noituessa, Lappalaisen laatiessa!

Toisin:

10. Päälle luontoni omani; Siihen luontoni omani; 13, 14. Etkö jo, Hiisi, himmastele, Maan kamala, kammastele,

c.

Liikkuos, liha, minussa, Halu, miehen hartioissa, Nouse, luontoni, lujasti, Haltiani, haikerasti, Luonani lovehtimahan, Kanssani kavehtimahan, Vastuksia voittamahan, Sotisia sortamahan; Nouse pois makoamasta, 10 Lehossa lepeämästä! Viikon oot jo maassa maannut, Kauvan kaihessa sijassa, Jott' et kuollutta parempi, Kalmalaista kaunihimpi; Nouse niinkuin nousit ennen Minun nostatellessani! Silloin vuoret voina vuoti, Kalliot sian lihana, Simana salot siniset, 20 Oluena umpilammet, Alahaiset maat yleni, Ylähäiset maat aleni, Tullessa Jumalan tunnin, Avun Herran auvetessa, Tämän lapsen lausiessa, Minun nostatellessani.

Toisin:

10. Maan alla makoamasta (Maitona makoamasta), Leppänä lehehtimästä, Haapana havisemasta, 20. Lapohina u. 23, 24. Jumaloista tunnon tullen, Mielen (avun) miehistä hyvistä, 25, 26. Minun liikutellessani, Minun järkytellessäni.

13. Hätäsanoja.

Kuinka silloin lauletahan, Ja kuten kujerretahan, Kun aika tosin tulevi, Hätäpäivä päälle saapi? Noin silloin sanottanehen, Tosin tutkaeltanehen: Tulkohon Jumalan tunti, Apu Herran auvetkohon, Tämän puskun puskiessa, 10 Ilkeän alustaessa, Hätäisen huutaessa, Pakkoisen parkuessa! Huuti, huuti, Hiitten hurtta, Raukea, Manalan rakki, Kannettua kaatamasta, Tehtyä teloamasta! Ollet Hiisi helvetistä, Tai piru Pimentolasta, Josko pienin perkeleitä, 20 Tai jaloin saatanoita, Mene, Hiisi, helvettihin, Perkele, Pimentolahan, Siellä sua kaivatahan, Tuloasi vuotetahan; Siellä itkevi isosi, Välittävi vanhempasi, Verisillä vuotehilla, Punaisilla polsterilla.

Toisin:

8. Herran tahto tammokohon, 9. T. p. puskuessa, 13. H. h. Hiien koira, 20. Jaloimpia saatanoita,

14. Kerskaussanoja.

a.

Ei minua noiat noiu, Eikä laula Lappalainen; Itse noiun noitujani, Lapehin lapehtiani, Katehelta silmän kaivan, Noialta nenän nutistan, Olkohonpa mies-eläjä, Mustapintainen musikka, Tahi vaimoinen eläjä, 10 Velho ruskeaverinen, Valkeanverevä vaimo, Veret kaikk' yhen tekevät. Kun ma lähen laulamahan, Saan itse sanelemahan, Laulan halki hartionsa, Puhki leukansa puhelen, Paian kauluksen kaheksi, Rikki rintalastasesta; Siit' on laulan lakin päähän, 20 Siitä laulan alle lakin Vihkon Viipurin matoja, Joukon jouhikäärmehiä, Joilla syötän syöjiäni, Purioitani puretan, Syötän konnat koipinensa, Sisiliskot siipinensä, Käärmehet käpälinensä, Maot mustat muojuinensa, Parahille tietäjille, 30 Noi'ille, kaehtijoille.

Toisin:

18. R. rintansa repäisen; 25. S. k. karvonensa.

b.

Ei minua laula Lappi, Eikä tunge Turjalainen; Itse laulan Lappalaisen, Sekä tungen Turjalaisen, Salasyöjäni sanelen, Vihan suovan sorruttelen, Soille karjan käytäville, Pahan paikan portahaksi, Sorkkihin sotahevosen, 10 Kavioihin vainovarsan, Suin sytehen, päin savehen, Hampahin vesihakohon, Kynsin kylmähän kivehen, Sormin suohon sammalihin; Koprin kuumihin poroihin, Kypenihin kyynäsvarsin, Sylin paatehen paha'an, Sinisen kiven sisähän.

c.

En mä tänne tullutkana Tieottani, taiottani, Ilman innotta isäni, Varuksitta vanhempani, Miesten syöjien sijoille, Urosten upottajille. Uuhi uunna syötäköhön, Rieskana revittäköhön, Vaan ei mies minun näköinen, 10 Eikä mies pahempikana, Uros untelompikana. Minua on vyötty miesten vyöllä, Pantu miesten palkimella, Solmittu uron solilla. Jo minua noiat noitui, Koki kolme Lappalaista, Kolme noitoa kovoa, Yheksän yli pahoa, Kolmena kesäisnä yönä, 20 Yheksänä syksy-yönä, Aivan alkosen alasti, Rikorihman kiertämättä; Senpä hyötyivät minusta, Sen verran minusta saivat, Min kirves kivestä saapi, Napakaira kalliosta, Järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuvasta.

Toisin:

1. En oo tänne lähtenynnä 5, 6. M. syöjähän kylähän, U. upottajahan. 16. Noiat noitui, näit näkiät, (N. n., kyyt kiroili), 19, 20. Yhtenä kesäisnä yönä, Kolmasti k. y., Yheksästi s. 21. Iholla alastomalla, Alasti vesikivellä, 22. Riporihman tehtysättä;

d.

Ei minuhun piilit pysty, Terärauat tee tehoa; Ei ne pysty noian nuolet, Eikä tietäjän teräkset; Terän vennoksi vetäisen, Kären käännän käppyrähän; Mull' on hiekkainen hipiä, Rauankarstainen kamara, Runko tehty tervaksista, 10 Hongan oksista osattu. Jos tahon tasoille panna, Miesten verroille veteä, Laulan noiat nuolinensa, Ampujat asehinensa, Velhot veitsirautoinensa, Tietäjät teräksinensä, Rutjan koskehen kovahan, Kinahmehen kauheahan, Alle koprun korkeimman, 20 Alle pyörtehen pahimman, Keskelle kosken kiviä, Palavia paateroita, Tulena palelemahan, Säkehinä säihkymähän. Siellä noiat nukkukohot, Siellä maatkohot katehet, Kunnes heinä kasvanevi, Läpi pään, läpi kypärin, Läpi noian olkapäien, 30 Läpi hartiolihojen, Noialta makoavalta, Katehelta nukkuvalta.

Toisin:

7-9. M. o. hiekasta h. R. karstasta kamento, Min' oon t. t. 17. Turjan (Tuonen) k. k.

e.

En ma sitten lienekkänä Mies mieheksi mainittava, Emän tehtoisen tekemä, Vaimon varman sonattama, Jos ma syyttä syötänehen, Rieskana revittanehen. Min' oon noian nnorin poika, Vanhan arpojan vasikka, Kävin ennen seppälässä, 10 Kävin ennen, kävin eilen, Vieläpä tänäki päänä, Teräksiä teettämässä, Rautoja rakentamassa. Teräksestä kengät teetin, Paian vaskesta valatin, Jott' ei pysty noian nuolet, Noian nuolet, velhon veitset, Tietäjän teräs-asehet. Minkä noiat noitunevat, 20 Kunka nähnevät näkiät, Tienkäviät temmannevat, Lappalaiset lausunevat, Kotihinsa koitukohon, Majahansa maatukohon; Noitukohot itsiänsä, Laulakohot lapsiansa, Sukuansa surmatkohot, Heimoansa herjatkohot! Itse noita noivukohon, 30 Tienkäviä kääntyköhön, Käsikannus kaatukohon, Langetkohon Lappalainen, Tekemihinsä terihin, Luomihinsa kykkäröihin, Noita nuolihin omihin, Tietäjä teräksihinsä, Velho veitsirautoihinsa, Lappalainen lauluihinsa!

Toisin:

15. P. rauasta rakensin, 31. Kannuskäsi k. 35. Itse noita nuolihinsa,

f.

Ei minussa miestä liene Syvän synnyn tietäjätä, Vaan kuitenki kaikitenki Vielä nyt iällä tällä, Kun saanen sanelemahan, Lähtenen puhelemahan, Ei minua syyttä syöä, Eikä tau'itta tapeta. Ken mua kovin kokevi, 10 Sen koen minä kovemmin; Mie kun miksiki rupean, Kummaksi kuvaeleime, Nurin nuttuni mutelen, Väärin käännän vaatteheni, Saan ma tieot tietäjiltä, Otan mahin mahtajilta, Laulan noiat nuolinensa Min mikäli, kun kukali, Sorkin suohon sortuvaksi, 20 Kankahalle kaatuvaksi, Niittyhyn nivuslihoista, Kankahasen kainaloista; Laulan leuvan liettehesen, Parran paikkahan paha'an; Tulen tungen noian suuhun, Tervan tietäjän kitahan, Jokohan kuivi noian kulkku, Lakahtui Lapilta kieli, Syöä Tuonen toukkasien, 30 Maistella Manan matosten.

g.

Minä mies Jumalan luoma, Tekemä hyvän tekiän, Kahen kantama kapehen, Luoma kolmen Luonnottaren, Noiun noiat, näen näkiät, Laulan kaikki Lappalaiset, Laulan Hiiet hiihtämähän, Saan pahat pakenemahan, Maille kuulumattomille, 10 Nimen tietämättömille; Panen surman suitset suuhun, Kalman kahlehet olalle, Kivikontin selkähänsä, Rautaharkon hartioille, Tungen suohon soiluvihin, Umpilampihin upotan.

Toisin:

10. Paikoille papittomille; 11, 12. P. s. suitsiloihin, K. rautakahlehisin, 15. Soihin sammalettomihin,

h.

Ei minua noiat noiu, Eikä temmo tietomiehet, Tällä tiellä kuolevaksi, Matkalla masenevaksi, Nuorena nukahtavaksi, Verevänä viereväksi; Pesip' on emo minua, Alasti alakivellä, Kolmitse kesäisnä yönä 10 Joka tiellä tietäjäksi, Joka maalla malttajaksi, Kotonani laulajaksi, Ulkona osoajaksi. Jopa ennen aikoinansa, Jo minua noiat noitui, Noiat noitui, kyyt kiroili, Mielivät minua panna, Uhkasivat uuvutella, Soille sotkuportahiksi, 20 Silloiksi likasijoille, Vaan minäpä mies mokoma En tuossa kovin hätäillyt: Itse loime loitsijaksi, Sain itse saneliaksi, Lauloin laulajat parahat Pahimmiksi laulajoiksi, Sian nahkan silmillensä, Koiran nahkan korvillensa, Jalkahan kiviset kengät, 30 Kivikintahat kätehen, Kiviharkon hartioille, Päähän paasisen kypärin.

Toisin:

10, 11. Tievesillä tietäjäksi, Maavesillä mahtajaksi, Suovesillä soittajaksi, 31, 32. Tinariipan rinnoillensa, Kivilakin päälaelle.

i.

Noin ne miehet miettinevät, Akat kanssa arvelevat: Ei minussa miestä liene, Lapin virren laulajata, Vaan kuitenki, kaikitenki Annas katsoa, kokea, Kumman kynnet kilpistyvi, Kumman jätkyvi jäsenet, Noustessa nokimäkeä, 10 Kipuvuorta kiivetessä. Enkä viitsi viisastella, Panen tarkkoja tosia: Jos on teillä tietäjiä, Tahi mailla mahtajia, Tahi noitia noroilla, Kateita kaikin paikoin, Kivet suuhun syrjin syöstän, Paaet lappehin lapelen, Noi'ille noroperillä, 20 Katehille kaikin paikoin. Kuullen noian noituvaksi, Katehen karehtivaksi, Tulpan tungen kulkkuhunsa, Huulet survon huhmaressa, Kielen pieksän petkelellä, Hampahat kivellä jauhan, Mielen malttamattomaksi, Korvat kuulemattomaksi.

Toisin:

8. E. varpahat vajovat, 13, 14. J. o. tiellä t. T. maalla mahtajia, 17, 18. Paaen painan noian suuhun, Kiven tietäjän kitahan, 18. P. l. latelen, 24. Nuolen noian sieramihin,

k.

Min' oon poika Pohjolaisen, Turjalaisen tuuvittama, Lappalaisen liekuttama Rautaisessa kätkyessä; Ukko räyski taivahalla, Ukko räyski, maa järisi, Vennä vettyi Luojan pilvet, Tulla taivonen särähyi, Tätä lasta luotaessa, 10 Ilmoille suettaessa. Sen nyt mieheksi sanoisin, Urohoksi arveleisin, Joka jouseni vetäisi, Kiveräni kiinnittäisi; Äsken päänä eilisenä Sylen syöksin keihäsvartta Peltohon saviperähän, Maahan aukerettomahan, Kynsin lypsin kyyt vihaiset, 20 Käsin käärmehet pitelin, Tuhat miestä miekottelin Yhtenä kesäisnä yönä; Kävin kontion kotona, Kirjokarhun kartanolla, Panin suet suitsiloihin, Karhut rautakahlehisin, Emälemmon liekapuuhun, Hiien hirtehen ripustin.

Toisin:

2. Tyrjälaisen t.

l.

Eipä Hiitto tiennytkänä, Mi hippo minusta syntyi, Mi kapo minusta kasvoi; Jos minun tuho tulevi, Jo silloin tuho tulevi, Jo tuho tuhannen miehen, Sa'an miehen miekallisen. Hiis' on hirveä metsässä, Minä Hiittä hirveämpi, 10 Karkea emäkekarhu, Minä kahta karkeampi. Ei mua liioin linnat estä, Aiat rautaiset aseta, Kiskon mie kiviset linnat, Portit auki pongahutan, Ratkon aiat rautaisetki, Teräksiset tieltä temmon; Panen noiat nukkumahan, Katehet makoamahan, 20 Etiseltä ilmaltani, Takaiselta puoleltani, Kupehelta kummaltaki. Jos noiat kohotteleikse, Katehet kavahteleikse, Tuotan mie kokon tulisen, Vaakalinnun valkeaisen, Nuot on noiat noppamahan, Katehet kaottamahan.

Toisin:

10. Karhu karkea metsissä, 27, 28. Syömähän kylän kiroja, Kylän noiat nokkimahan.

m.

Oli ennen aikoinansa, Oli mulla musta koira, Rakki rauan karvallinen, Aina portilla asuva, Veräjillä viereksivä, Rautaisissa kahlehissa; Se oli linnoilla lihonnut, Kaupungissa kasvateltu, Viisikymmentä keseä, 10 Saman verran talviaki, Katehen koan etehen, Vastuksien vainioille, Kateita kaatamahan, Vastuksia voittamahan.

Toisin:

4. A. uksilla a. 10. Yheksän yrön ikeä,

n.

Kolm' on koiroa minulla, Jotka linnassa lihotin, Kaupungissa kasvattelin, Ajat kaiket kahlehissa; Yks' on irvi, toinen ärvi, Kolmas on puritsa koira; Niillä syötän syöttäjäni, Puretan purettajani, Lihan syötän, luun puretan, 10 Veren hangelle hajotan.

Toisin:

2, 3. Lihotettu linnan päällä, Kahlehissa kasvatettu 5. Y. o. rikki, t rakki, Y. o. liukki, t laokki, Y. o. haukku, t raukku, Y. o. vippo, t vappo, 6. K. o. verinen k. 7, 8. Joilla s. syöttäjiä (syött&jäiset), P. purettajia (purettajaiset),

o.

Ei minusta miehen toisen Kenkiminen kenkihinsä, Paneminen pauloihinsa, Kengin kenkäni lujaksi, Panen paulat kiinteäksi, Pistän piilin permantohon, Varatammen tanterehen, Ett' ei noita kyllin söisi, Velhot viljalta vitoisi. 10 Kun ei siitä kyllin liene, On mulla ori punainen, Hevonen hyvännäköinen, Joll' on lampi lautasilla, Vesi selvä selkäluilla, Lähe länkien sijalla, Josta velhot vettä juovat, Lappavat kylän katehet, Tulikulkut kuihuavat. Vaan eipä noita tiennytkänä, 20 Jopa join minäki siitä Ennen noian nousematta, Katehen havahtamatta, Tein kintahat kivestä, Someresta sormikkahat, Joilla kyyt käsin pitelin, Koprin käärmehet kokaisin; Otin kyitä kymmenkunnan, Satakunnan käärmehiä, Kerallani kulkemahan, 30 Kanssani samoamahan, Edelläni juoksemahan, Vieressä vaeltamahan, Syömähän kylän kiroja, Lausehia lappamahan.

Toisin:

17, 18. Lappalaiset laikkoavat, T. kiukuttavat (kuikkaisevat). 27, 28. Kytkin k. k. Pion täyen käärmehiä,

p.

Jopa ennen aikoinansa Tuli kolme kohtausta Mun poloisen pään varalle, Yksi tuli suota myöten, Toinen muuta maata myöten, Kolmas tuli vettä myöten. Mikä tuli suota myöten, Se ompi korentokulkku; Mikä tuli maata myöten, 10 Se on väärä vemmelkulkku; Joka tuli vettä myöten, Se oli kovin kohtauksista. Vaan minäpä mies mokoma En tuossa kovin hätäillyt: Otinpa kokolta koprat, Havukalta haarottimet, Toiset koprat kontiolta, Karhulta käet kämeät, Joilla konnan kopristelin, 20 Ilkeän iki asetin. Niillä mä pusersin puskut, Niillä taitoin tau'in nuolet.

Toisin:

22. N. t. t. juonet.

q.

Ei urosta syyttä syöä, Miestä tauitta tapeta, Ei luvatta suuren Luojan, Ilman surmatta Jumalan. Kun ei lie minussa miestä, Tämän tuskan tuntiata, Kykkärän kehittäjätä, Onhan tuossa veikossani, Joka Hiisissä asuvi, 10 Vuorissa vaeltelevi. Sen kun ottanen avuksi, Väekseni, voimakseni, Sitten ei tamminen kurikka Luuta polvesta porota, Eikä vaskinen vekara Veä verta hartioista, Tuulen puuska tuiminkana Hiusta korvilta kohota.

Toisin:

1, 2. Eihän meitä s. s., Eikä t. t. 4. Surmatta jalon J. 17. Ei pohjainen pahinkana

r.

Ei ennen minun isoni, Eikä valtavanhempani, Eikä muu sukuni suuri, Heimokuntani heleä, Nouatellut noian mieltä, Lahjotellut Lappalaista, Kateita kaataessa, Vastuksia voittaessa. Ei silloin sinä ikänä, 10 Elinaikana isäni, Liian voimat liitellytse, Pahan tau'it tartellutse; Läksi liiat liikkumahan, Ouot kummat kulkemahan, Jos oli syämen syöjä, Tahi keuhkon kierteliä, Tahi maksojen maruja, Pernojen pemisteliä, Jos sivujen siirteliä 20 Kulmien kolottelia, Hammasten hajottelia, Leukojen levitteliä. Kun lauloi minun isoni, Hikeytyi nivuksen latvat, Pellot liikkui pientarista, Jäsenistä maa järisi, Vuoret vaskiset vapisi, Hopeaiset horjahteli.

Toisin:

25. Nivelistä linnat liikkui,

15. Asetussanoja.

a.

Himmene jo, Hiien hurtta, Raukea, Manalan rakki, Huikea, häpeämätön, Ristimätön, kastamaton, Ristittyä rääsimästä, Hengellistä hieromasta, Syömästä syänkäpyä, Keuhkoloita kiertämästä, Vatsoa vanuttamasta, 10 Vatsavuolta vuolemasta, Napoa nävertämästä, Ohimoita ottamasta, Sivuja sivertämästä, Selkäluita luistamasta, Jäseniä järsimästä, Luhtomasta luunneniä, Repimästä reisiluita, Sääriluita särkemästä, Käsivartta vääntämästä, 20 Rintoa ritistämästä, Kalloa kaluamasta, Pääkamua karhimasta! Jos ei minussa miestä liene, Vankamoisessa varoa, Niin panen parempiani Tämän pulman purkajaksi, Tämän jakson jaksajaksi, Kauhean kaottajaksi: Mies merestä näytteleikse, 30 Turkkiahan tupsuttavi, Nahkojahan napsuttavi, Syltä housut polven päästä, Kaks' on syltä polven alta; Se nyt tänne täytynevi Tämän pulman purkajaksi, Tämän päästön päästäjäksi. Vaan kun ei totelle tuosta, Eikä vaajanne välehen, Omp' on Syöjätär meressä, 40 Joll' on suu keskellä päätä, Kieli keskellä kitoa, Syönyt on sataki miestä, Tuhonnut tuhat urosta; Se nyt syököhön sinunki Leivän syötäväyestä, Pion piettäväyestä! Jos siitä vähä tulisi, Viel' ei tuostana totelle, Nostan maasta mannun eukot, 50 Pellosta peri-isännät, Kaikki maasta miekkamiehet, Hiekasta hevos-urohot; Nostan metsät miehinensä, Katajikot kansoinensa, Petäiköt perehinensä, Umpilammit lapsinensa, Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Väekseni, voimakseni, 60 Tuekseni, turvakseni, Tässä tuskassa kovassa, Työssä varsin työlähässä. Itse ilmoinen Jumala, Itse vanha Väinämöinen, Itse seppo Ilmarinen, Neki tänne täytynevi Nämät tuskat tuntemahan, Kykkärät kerittämähän, Tätä Hiittä hieromahan, 70 Juutasta rutistamahan.

Toisin:

6. H. herjomasta, 8. K. keittämästä, 11. N. nävertämästä, 15. J. jäystämästä, 16. Luumuruja murtamasta, 20. Rintoja kivistämästä, 22. Pääkalua koskemasta, 65, 66. Neitsy Maaria emonen, Tässä myöskin tarvitahan

b.

Millä nyt puskuja puserran, Amputautia asetan, Millä nouan noian nuolet, Veän pois veriset neulat, Ihosta imento raukan, Emon tuoman ruumihista? Äsken päänä eillisenä Olin seppojen seassa, Takojien tanterella, 10 Teetin pihet pikkuruiset, Atulat ani vähäiset, Ottorauat oivalliset, Joilla nouan noian nuolet, Keion keihä'ät ylennän; Kovat on koprat kontiolla, Mull' on kolmea kovemmat, Viittä, kuutta vinkeämmät, Millä koprin kohtausta. Vaan jos ei totelle tuosta, 20 Otan koprat kuollehelta, Kahmalot kaonnehelta, Viikon maassa maannehelta, Kourat on kuollehen kovemmat, Kalmalaisen kauheammat. Niillä puskuja puserran, Amputautia ahistan, Vetäisen veriset äimät, Äkä'iset pois ajelen, Sian harjakset sivallan, 30 Ihosta alastomasta, Varsin vaattehettomasta, Panen niillä painajaisen Ala maan, ala manuen, Ala aatran mustan mullan, Ala viien viilinveitsen, Ala vuoren vaskireunan.

Toisin:

2, 3. A. alennan, M. vältän n. n. 11. A. alinomaiset, 15-17. Kovat on minulla kourat, Kauheat on kahmaloni, 20. Saanma k. k. 29. Sivallan sikansa harjat,

16. Uhkasanoja.

a.

Kun et vääjänne välehen, Eronne, emoton rakki, Etsittelen eukkoasi, Muistuttelen muoriasi; Emo ensin lypsetähän, Siitä poika juotetahan Maiolla oman emonsa, Valkoisella vanhempansa. Josp' on et totelle tuosta, 10 Mie sun painelen pajuilla, Pieksän pihlajan vesoilla, Hautelen havun nenillä. Jos ei siitä kyllin liene, Etkä vääjeä välehen, Nostan oinon kierosarven, Härän hankin haatosarven, Panen puskut puskemahan, Saan sarvet satuttamahan. Jos siitä vähän tulisi, 20 Otan koprat kuollehelta, Maan alta manalan koprat, Käet kuokon kalmistosta, Joilla konnat kopristelen, Joilla saatanat satutan. Kun ei tuosta kyllin liene, Otan ma kokolta koprat, Havukalta haarottimet: Onpa kokko, maini kokko, Vellova meren vesillä, 30 Meren aalloilla asuva, Yksi siipi vettä viilsi, Toinen taivasta tavotti. Senpä koprilla kovilla Kohtaukset karkottelen, Mutristelen murhamiehet, Painelen pahantekiät. Kun ei tuostana totelle, Ei erota aiokkana, Otan koprat kontiolta, 40 Veren juojalta vekarat; Kovat on kokolla koprat, Havulinnulla haravat, Koprat on kontion kovemmat, Kynnet karhun kauheammat, Niillä konnan kopristelen, Ilkeän iki asetan. Jos ei jo totelle tuosta, Vielä muistan muunki keinon, Löyän muita luottehia, 50 Vahvempia vastuksia: Ompa mulla musta koira, Karvaturpa karsinassa, Entinen isoni koira, Varsin haukku vanhempani. Suu sen on tulen palava, Kita kiiran lämpiävä, Hampahat kuin hiilihangot, Kieli keskelle sysätty, Syän rauasta rakettu, 60 Suolet vaskesta vatsassa. Söi se jo sataki miestä, Tuhosi tuhat urosta; Sillä mie sinunki syötän, Syötän isosi, emosi, Syötän valtavanhempasi, Sekä muun sukusi suuren; Se sun luinehen purevi, Ruotinehen rouhaisevi, Pään pärisemättömäksi, 70 Hengen huokumattomaksi.

Toisin:

10. Painelen vesipajuilla, 23, 24. J. konnan k., J. saatanan s. 29, 30. Joka vellovi vesissä, Aallon selässä asuvi, 32. T. t. tapasi. 33, 34. Saan minä kokolta kuokat, Havulinnulta haravat, (Linnulta lihan pitimet), Joilla konnat kollahutan, 56. K. kummin lämpiävä, Kuparist' on kulkkutorvi, 61, 62. On syönyt s. m. Turmellut t. u.

b.

Joko mun katsoit kuolleheksi. Kaipasit kaonneheksi? En mä kuollut kuitenkana, Enkä kaiketi kaonnut, Äsken päänä eillisenä Olin kontion kotona, Rautakarhun kartanolla, Suen lauloin suitsi suuhun, Karhun rautoihin rakensin; 10 Kävin kyisen pellon päälle, Kynnin maata kyynalaista, Käänsin maata käärmehistä, Auralla tuliterällä, Vaarnahilla vaskisilla, Kyyt pitelin kynsissäni, Käsissäni käärmehyiset, Tapoin kyitä kymmenkunnan, Sa'an mustia matoja; Viel' on kynnet kyyn veressä, 20 Käet käärmehen talissa. Otan kyiset kintahani, Maanmatoiset vanttuhuni, Joilla outoa otelen, Mututtelen murhamiestä, Lihan syöjän liikahutan, Luikahutan luun purian, Syömästä tulisen koiran, Pahan rakin raastamasta, Ristittyä rikkomasta, 30 Kastettua kaatamasta. Jospa rikot ristittyä, Tahi kaa'at kastettua, Risti sinun rikkonevi, Kaste sinun kaatanevi.

Toisin:

15, 16. Siellä kynsin kyyt pitelin, Käsin käärmehet tavotin, 18. Aivan paljahin kätösin; 26. Puristelen pulmallisen, 28. Hiien r. r.

c.

Oi sinä, paha pakana, Hiien herja hirtettävä, Pahan hengen paistettava, Ellös tänne täyvykkänä! Täällä luuta leikatahan, Jäsentä järitetähän, Tuli aita vierahalta, Saavalta käkeävältä; Täällä paitasi palavi, 10 Hamehesi lämpiävi, Minun suin puheltuani, Hengin huokueltuani. Minkä sie sanan sanonet, Kunka loitset toista vasten, Itsehesi istukohon, Suuhusi omat sanasi, Päähäsi pahat panosi, Ajatukset aivohosi, Syämehesi siutukohon, 20 Keuhkoihisi koitukohon, Maksoihisi maatukohon, Pernoihisi peittyköhön! Kun sa et totelle tuosta, Vaan yhä yritteleihet, On mulla tulinen miekka, Sauvani sarajahalla; Otan miekkani omani, Sauvani sarajahalta, Jolla pieksän perkeleitä, 30 Jolla painelen pahoja, Himmennytän Hiien voiman, Vaivutan pakanan vallan, Päivin pääsemättömäksi, Öin yrittämättömäksi.

Toisin:

4. Täällä Hiiet hirtetähän, Pahat henget paistetahan, 19. Sisälläsi siirtyköhön, 26. Sapeli s. Terärauta tenhollinen, Entinen isoni miekka, Varustama vanhempani; Sen mä seinältä sivallan Käteheni oikeahan, 29, 30. Sillä p. p. Painelen väen pakanan,

17. Manauksia.

1. Eri paikkoihin.

a.

Kun ollet kotoinen koira, Laki lientä lattialta, Pure luuta pöyän alta; Kuu ollet kyläinen koira, Saapunut kylän kiroista, Salanaarojen sanoista, Kyllä sun kyyitän kylähän, Sukuhusi, syntyhysi. Käsin tästä käsketähän, 10 Nenin tästä neuvotahan, Lykitähän, lysmitähän, Syyitähän, syrvitähän, Mieron miehiin hyvihin, Kyläkunnan kuulusihin, Lukiasi luien päälle, Paniasi parmahille. Kun sa lienet mainen Hiisi, Mene maahan, mainen Hiisi, Maahan manteren sisähän, 20 Yheksän sylen syvähän, Kuhun ei konsa päivä paista, Päivä paista, kuu kumota; Kun lienet vesinen Hiisi, Vetehen, vesinen Hiisi, Noille velhojen vesille, Ve'en vankan vääntehille!

Toisin:

3. P. l. penkin (pankon) a. 7. Mennös kyyillä k. 14. Kirkkokunnan kuuluvihin, 26. V. v. viertehesen.

b.

Tuonne ma panen pahoja, Tuonne kehnoja kehotan, Tuonne tungen turmioita, Tuonne riettoja repäisen, Ahoille vesattomille, Maille kyntämättömille, Notkoille noroperille, Soille soikerrettomille, Kussa sammakot kutevat, 10 Likamaot liuhuttavat; Niittyhyn nimettömähän, Nimen tietämättömähän, Jost' ei ruoho maasta nouse, Heinä nurmesta ylene. Et siellä sijoa saane, Niin tuonne sinun manoan Sumuksen vesien päälle, Summahan Sariolahan, Usmihin merellisihin, 20 Ala-ilman auterehen, Kynän joutsenen nenähän, Aina allin kielen alle. Jos ei siitä kyllin liene, Tuonne ma sinun manoan Suuhun Antero Vipusen, Vatsahan vara-väkevän, Jok' on viikon maassa maannut, Kauvan liekona levännyt. Mene vielä, kunne käsken, 30 Kissan kirjavan rekehen, Kukon mustan kannuksille, Kissan kirjavan veteä, Kukon mustan kiiätellä, Linnan luukuille lujille, Portille poriseville! Kun ei siitä kyllin liene, Tuonne ma sinun manoan Revon kirppukiieksehen; Mene sie revon rekehen, 40 Jalaksille juokseville! Revoll' on reki matala, Hyvin juoksevat jalakset, Repo rannalle vetävi, Vetehen sun vierittävi. Mene vielä, kunne käsken, Kunne käsken ja kehotan, Pölkyn pyörivän nenähän, Katajaisen kannon päähän, Suuhun vankuvan variksen, 50 Korpin kiljuvan kitahan, Portimon kiven kolohon, Kesäkärpän kämmenpäille, Päähän pässin rautasarven, Suuhun rautaisen orihin, Hirven harvoihin lihoihin, Lapaluihin Hiitten hirven, Kesäpetran kielen alle, Poropetran palleahan, Suuhun juoksevan sutosen, Mustan koiran hännän alle, Kontion kovihin luihin, 60 Mustan karhun kaatioihin, Rautaisehen puolikkohon, Vaskivannetten sisähän!

Toisin:

2. T. keitoja k. 5, 6. A. alastomille, Vesan versomattomille, 8. S. räykymättömille, 13, 14. J. e. ruohot m. n., Heinät n. y. 22. Meri-allin k. a. 31. K. m. rattahille, 33. K. m. kannattoa, 43, 44. R. sun reessähän v. Etemmä ehättelevi, Hiekoille heliseville, Somerille viereville. 58. Poropeurojen povehen, 59. Suen suuhun, hamaran päähän, 62. Karhun kielen kantimehen, 63, 64. Tervapäähän tynnörihin, Rautaisen munan sisähän.

2. Helvettiin.

Lähe, Lempo, lentämähän, Sinisiipi, siitämähän, Jouhihäntä, juoksemahan, Saatana, samoamahan, Verisillä kynsilläsi, Rautaisilla hampahilla! Kotihisi, konna, riennä, Paha, maahasi pakene, Alle manteren yheksän, 10 Manner puolen kymmenettä, Ikuisehen helvettihin, Paksuhun pimentolahan, Kuss' ei kuuta, aurinkoa, Ilmoa ihoavata, Joss' on muutki murhamiehet, Polvuiset pahantekiät; Sielt' et kuulu kuuna päänä, Ilman sinä ikänä, Vaikk' ois päivyt päästämäsä, 20 Tahi kuu kumartamassa, Otavainen ottamassa, Tähet taivon tahtomassa.