SISÄLLYS: (continued 5)

o.

Tule tytti Turjan maalta, Neiti laskeite Lapista, Hyyssä sukka, jäässä kenkä, Hallassa hamosen helma, Hyinen kattila käessä, Jäinen kauha kattilassa, Hyyvyttele, jäähyttele Tulen tuomia vihoja, Viskoa vilua vettä, 10 Riittehistä ripsuttele, Tulen tuomille vioille, Valkean valelemille!

p.

Oi Ukko yli-jumala, Ukko pilvien pitäjä, Hatakkojen hallitsia, Iätä iästä pilvi, Nosta lonka luotehesta, Länkä lännestä lähetä, Syrjin yhtehen syseä, Limitysten noita liitä, Sa'a hyytä, sa'a jäätä, 10 Sa'a voietta hyveä, Paikoille palanehille, Tulen tuimille vioille, Tee tuli tehottomaksi, Valkea varattomaksi, Ett' ei polta poikoasi, Turmele tekemätäsi!

Toisin:

10. Sa'a viljalta vilua,

q.

Oi Ukko, ylinen herra, Mies on vanha taivahinen, Jok' olet kihlan kiinni pannut, Ilman luottehet lukinnut, Tungeite tähän tulehen, Vaivu tähän valkeahan, Vesi suussa, vesi päässä, Vesihattu hartioilla; Astuos tulista tietä, 10 Säkehistä säihkyttele, Viskele vilua vettä Tulen tuimille jälille, Laita tuuli tuulemahan, Vilu ilma viilomahan, Paikoille palanehille, Tulen tuiki polttamille, Ett' ei märkinä menisi, Eikä karstoin katkeaisi!

r.

Nouse veestä veen emäntä, Rapakosta rautahammas, Syömähän tätä pahoa, Luonnotonta lappamahan, Tuoppa lampi tullessasi, Se visko tulen vihoille, Paikoille palanehille, Tulen tuiki mennehille, Jott' ei viikkoa vihoa, 10 Eikä kauvan karvastele!

Toisin:

2. Ve'en eukko kultakutri,

s.

Vesiviitta vaaran poika, Kaunis kallion sikiä, Vuoen vuoressa levännyt, Kauvan maannut kalliossa, Kytkeite tähän kytöhön, Painaite tähän panuhun, Tee tuli tehottomaksi, Panu miehuuettomaksi; Tuovos vettä tuohisella, 10 Kanna kaksivantisella, Kahen kantosen välistä, Koivun kolmen juuren alta, Hyyinvettä ja vilua, Tulen tuimille pahoille, Tääll' on tuli turmellunna, Panu tehnynnä pahoa, Ylitse tahon Jumalan, Päitse auvon autuahan!

Toisin:

1, 2. V. Vaiton (Vaitan) p. Suoviitta Kalevan lapsi, 2. Siniviittainen s. 15, 16. Kun panu pahan tekevi, Tuli tuhmin (tuiki) turmelevi,

63. Tulta lumotessa.

a.

Neitsy Maaria emonen, Hyvä äiti armollinen, Menes tuonne toisialle, Pimeähän Pohjolahan, Lumivaaran kukkulalle, Pohjoispuolelle mäkeä, Jossa pyy pesän pitävi, Kana poiat kasvattavi, Tuoppas lunta, tuoppa jäätä, 10 Jolla tulta tummentelet, Valkeata vaivuttelet, Tulen tuiki polttamatta, Valkean viottamatta! Kun ei siitä kyllin liene, Pane paitasi panuhun, Vyösi vaski valkeahan, Ne tunge tulen väkehen, Nepä liekkihin levitä; Anna silkkisi sininen, 20 Käteheni kääreheksi, Jolla tulta tummentelen, Valkeata varventelen! Tuli tuima nukkukohon, Maaria makuuttakohon, Vesi kulta valvokohon, Jesus päältä katsokohon!

Toisin:

9. Ota jäätä, veä vettä,

b.

Panu poika Aurinkoisen, Auringottaren tekemä, Alla ahjojen asuja, Liejessä lepäeliä, Himmennäite hiilihisi, Tummennaite tuhkihisi, Kytkeite kypenihisi, Poroihisi peitteleite, Päivällä pieltäväksi 10 Honkaisessa huonehessa, Kivisessä kiukahassa, Yöllä piileteltäväksi Hiilisessä hinkalossa, Kehän kultaisen kes'ellä! Tuli kulta tuupukohon, Valkeainen vaipukohon, Vesi vanhin valvokohon, Tuli nuorin nukkukohon!

Toisin:

1, 2. Tuli p. A. Panu Jesuksen panema, Tummene sinä tulonen, Vaimene nyt valkeainen, 2. Aurinkoisen pojan poika, 5, 6. Hiukeneite (himmeneite) h. Tunkeneite (tuli tummu) t. 7, 9. Kätkeite k., P. pivon piellä, 12, 13. Y. liejessä l., H. hiertimessä, 16. Valo kulta v.

c.

Panutar parahin neiti, Tule tänne tarvittaissa, Tummentamahan tulosta, Vaimentamahan valosta, Heilahuta helmojasi, Lekahuta liepehiä, Tuli niele turkkihisi, Valkeainen vaatteihisi, Isketä ripasihisi, 10 Varo vaateriepuihisi, Ett' ei polta poskillensa, Vierillensä tee vikoa!

Toisin:

8. V. vatsahasi, 10. Kätke v.

d.

Nunnus ilman tyttäriä, Höyhenys Panuttaria, Tule tänne kutsuttaissa, Ajaite anottaessa, Tuovos hyytä tullessasi, Tuovos hyytä, tuovos jäätä, Ilmassa on hyytä kyllin, Sekä hyytä jotta jäätä, Jolla hyyllä hyy'yttele, 10 Jäähyellä jäähyttele, Hyyllä hyyä hyppyseni, Jäällä jäähytä käteni, Tee tuli tehottomaksi, Humu huumehettomaksi, Ett' ei kyyä kynsiäni, Käsiäni kärryttele!

Toisin:

1. Munnus i. tyttäristä, 1, 2. Tule neiti taivahasta, Impi pilvestä piraha, Höyhenes Panuttarista, 9, 10. J. h. hyy'yttelen, J. jäähyttelen, 11, 12. Pistän hyyhyn h., J. jäähytän k. 13, 14. Teen tulen t., Humun h.

e.

Hyinen eukko Pohjolasta, Pohjan akka harvahammas, Hyistä kelkkoa vetäös, Jäistä tankkoa taluos, Läpi tuimien tulien, Läpi polttavain porojen, Jott' ei polta poskiani, Kärvennä kätösiäni; Veäppäs vetinen lumme 10 Kahen puolen kämmentäni, Tulen tuiki polttamatta, Valkean varistamatta, Kostaissa tulen tuhoja, Tulen lientä lievittäissä!

Toisin:

1. Louhi Pohjolan emäntä, 7, 8. J. e. p. poikiani, K. käperiäni;

64. Uhritoimissa.

a.

Kunnotar valittu vaimo, Kärehetär kultavaimo, Tule kullan keittämästä, Hopean sulattamasta, Annan kullat kulppihisi, Hopeat pikarihisi, Nämät on kullat kuun ikuiset, Päivän polviset hopeat, Isoni soasta saamat, 10 Tavottamat tappelosta, Minun lasna ollessani, Piennä piehtaroiessani, Isän polven korkeuisna, Äitin värttinän pituisna.

Toisin:

5. Ota k. k. 8. P. selkeät (mannunpolviset) h.

b.

Puhas metsolan emäntä, Metsän kultainen kuningas, Kuule kultaiset sanani, Hopeaiset lauseheni, Kullalla mie kuikuttelen, Hopealla houkuttelen; Käyvös kullan muuttehelle, Hopean vajehukselle, Sinun on kullat karvaisemmat, 10 Sinun himmemmät hopeat, Minun on kullat kuuleammat, Hopeani hohtavammat, Käeten soasta käyty, Uhotellen ulkomailta, Vetämät Venäeheltä, Alta Riian riitelemät.

Toisin:

7, 8. Käy k. valaimille, H. jakaimille, 8. Sulle kullat, mulle karvat, 11. M. o. k. kuulusammat (kirkkahammat),

c.

Tapion talon isäntä, Tapion talon emäntä, Metsän ukko halliparta, Metsän kultainen kuningas, Mimerkki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Siniviitta viian eukko, Punasukka suon emäntä, Tule kullan muuttelohon, 10 Hopean vajehtelohon! Minun on kullat kuun-ikuiset, Ijänpäiväiset hopeat, Ne on kullat Ruotsin kullat, Ruotsin hohtavat hopeat, Torin on tuotu Torniosta, Tappeluin rajan takoa, Taattoni soasta saanut, Tavotellut tappelusta; Ne kuluvat kukkarossa, 20 Tummentuvat tuhniossa, Kun ei oo kullan muuttajata, Hopean vajehtajata.

Toisin:

9, 10. T. k. vaihtimille, H. murentimille! 17, 18. T. s. saamat, Vanhemman varustelemat;

d.

Metsän ehtosa emäntä, Kultainen metsän kuningas, Tule jo kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan! Ota kullat kullastasi, Hopeat hopeastasi, Kullat annan kynsillesi, Kämmenillesi hopeat, Tapion talon hyväksi, 10 Metsolan ihastukseksi. Lempiliinasi levitä Alle minun kultieni, Ilman maahan tippumatta, Rikkoihin rivestymättä, Ne on kullat, kuulut kullat, Jotk' on saatu Saksan maalta, Riioin Riiasta peritty, Tanemarkin tappelosta.

e.

Salon Herra, maan isäntä, Kaunis kankahan eläjä, Mielikki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Käy nyt kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan, Tapiolan rikkaueksi, Metsän impien iloksi; Pane maalle palttinasi, 10 Lempiliinasi levitä, Alle kullan kuumottavan, Alle huohtavan hopean, Kullan maahan tippumatta, Hopean rivestymättä, Ei kullat kuluhun joua, Hukkahan hyvät hopeat!

65. Varkaanviemää peruuttaissa.

Nouse Kalma kaaheille Varkahani vartiaksi, Kalujeni kaitsiaksi, Omoani ottamahan, Vietyä peruuttamahan, Hirmukourilla kovilla, Kaikkivallan kahlehissa! Hippa Hiien tyttäriä, Kipinätär, Hiien kissa, 10 Revi reisiä jalosti, Kipeninä kiusaele, Ett' ei saisi yöllä maata, Eikä päivällä levätä, Ennen tuomatta takaisin, Panematta paikallensa, Viemänsä, varastamansa, Mun omani ottamansa, Saamansa, saloamansa!

66. Varkaita varoessa.

Otavatar yön on tyttö, Öinen valvoja vakainen, Tule tänne, tarvitahan, Käyvös tänne, kutsutahan Varojani valvomahan, Kalujani kaitsemahan, Kaonnutta katsomahan, Vietyä paluuttamahan!

67. Varoitessa.

a.

Nouse ennen Eine-eukko, Hengenhaltia havaitse, Ennen noian nousemista, Katehen kavahtamista, Mielen liian liikkumista, Tietomiehen tempomista, Pojan ainoan avuksi, Miehen kuulun kumppaliksi! Jos et itse jouakkana, 10 Et itse kehannekkana, Pistä tänne piikojasi, Käske käskyläisiäsi, Paras tänne, ei pahinta, Pisin tänne, ei lyhintä, Kerallani keikkumahan, Kanssani kävelemähän!

Toisin:

3, 4. E. n. nousematta, K. kavahtamatta, 5, 6. M. l. liikkumatta, T. tempomatta, Ylimielen liikkumatta, Tienkävian tietämättä,

b.

En tieä poloinen poika, En poika polon-alainen, Mistä hoivoa huhuime, Mistä vämmeän väkeä, Taatoltako taivahasta, Vai emolta maa-emästä; Oi emoni vaimo vanha, Maammo kaunis kantajani, Jo olet kauvan maassa maannut, 10 Viikon nurmessa nurunut; Nouse maasta maammoseni, Kalmistosta kantajani, Väkinesi, voiminesi, Väeksi vähän urohon, Tuoppa turkki tuonen maasta, Tuhatnyplä tuonen turkki, Jonka päälleni puetan, Noien noitien varaksi! Monta on noitoa kylässä, 20 Tietäjätä tien ohessa, Äijä velhoja vesillä, Katehia kaikin paikoin.

c.

Tule Jesus turvakseni, Väekseni, voimakseni, Ellös heitä Herra Jesus, Hylkeä hyvä Jumala, Naisten naarojen sanoihin, Kusikinnerten kiroihin, Akkojen ajatuksihin, Miesten mielimurtehisin, Joka lehvän leikkaella, 10 Joka sammakon sanoa; Seiso eessä seinänäni, Asu aitana takana, Ett' ei pysty noian nuolet, Eikä tietäjän teräkset; Tuo mulle tulinen miekka, Kanna kuuran karvallinen, Säkehinen säihäytä, Käteheni oikeahan, Jolla paiskoan pahoja, 20 Rumat henget ruhtaisisin, Jolla hurttia hosuisin, Koljumit kovasti löisin!

d.

Ylemmäksi huokoaime Pääni päälle taivosehen; Tule Luoja loitsimahan, Jumala puhelemahan, Nyt on Luojan loitsu-aika, Jumalan puhelu-aika; Itse istuos Jumala, Alennaite armollinen, Vakaiseksi vartiaksi, 10 Ole ainoisna apuna Kateita kaatamassa, Vastuksia voittamassa; Päästä miestä päättehistä, Päättehistä, puuttehista, Kylän suuren suuteluista, Kirokiukkuisten sanoista, Huorien holantehista, Vaimojen valantehista, Akan kehnon keksinnöistä, 20 Pitkähiuksen himpehistä, Miehen mustan murtehista, Rymännyksen ryötehistä, Sukukunnan suusanoista, Lajikunnan lausunnoista!

Toisin:

15. E. suurista sanoista, 19. A. k. noitehista, 21. M. mustista vihoista, M. mieliarveluista,

e.

Laita Luoja lapselleni, Varavaippa, turvaturkki, Jonka alla yöt olisi, Päivät päällänsä pitäisi, Aina onnen vuotehella, Sekä selvällä sijalla, Turvassa totisen Luojan, Armossa jalon Jumalan! Jos ken suulla suuteleisi, 10 Sanoilla sa'atteleisi, Pane sulku suun etehen, Haitta hammasten välihin; Suunsa sammaloittukohon, Kielensä maottukohon!

Toisin:

10. Sanoillansa saatteleisi,

f.

Kave eukko, luonnon tyttö, Kave kultainen korea, Tule, noiu noitujia, Kiroa kiroajia, Kaa'a maalliset katehet, Veelliset velhot sorra; Kuo mulle kultakangas, Helkytä hopeakangas, Valmista varahamonen, 10 Vaippa vaskinen varusta, Jonka alla yöt asuisin, Päivät päälläni pitäisin, Avulla hyvän Jumalan, Toimella totisen Luojan, Jott' ei poika pois tulisi, Emon tuoma erkaneisi, Eksyisi emon tekemä, Vaimon kantama katoisi!

Toisin:

1, 2. Neitsy Maaria emonen… 8. Heiluta h. 12. P. päällä puuhoaisin, 17-18. Ett' ei lyijy miestä löisi, Tinapalli paiskoaisi!

g.

Ututyttö, neitoterho, Keritse kiveltä villat, Katko karvat kalliolta, Tee mulle utuhamonen, Vanu mulle vaskivaippa, Jonka alla yöt olisin, Päivät päälläni pitäisin Tuon noian noituessa, Susiturkin syytäessä, 10 Laskiessa Lappalaisen.

h.

Nouse neiti lähtehestä, Hienohelma hettehestä, Heinikosta hienosormi, Kutri kultainen kulosta, Tukenani tuutimahan, Varanani vaappumahan, Katehiset kaatamahan, Pahansuovat sortamahan, Häjyjä hävittämähän, 10 Vastuksia voittamahan, Etiseltä ilmaltani, Takaiselta varjoltani, Sivulta molemmin puolin, Kupehelta kummaltaki; Poista poies nuoret noiat, Vanhat arpojat aseta, Tuonne tunge nuoret noiat, Vanhat arpojat ahista, Sotke soihin sammalihin, 20 Itse hyppeä ylitse! Äijä on maassa tietäjiä, Maan povessa mahtajia, Noitia joka norolla, Kateita kaikin paikoin, Velhoja joka veräjä, Joka aita arpojia.

i.

Maan tyttö, manuen neiti, Kuule kultaiset sanani: Nosta maasta miehiäsi, Mannusta urohiasi, Sata seipähän sijasta, Tuhat kannon kainalosta, Sata miestä miekatonta, Tuhat miestä miekallista, Väekseni, voimakseni, 10 Kaikki kansakunnakseni, Noien noitien sekahan, Tietäjien tienohille!

k.

Mannun ukko maasta nouse, Poika pellon penkerestä, Kirkon kirjatun sivusta, Satalauan lappeasta! En ota pyytöhön oravan, En kutsu jänön jälille, Taho en ilveksen ajohon, Enkä hirven hiihantohon, Otan itseni varaksi, 10 Avukseni, ainokseni, Tuekseni, turvakseni, Jonka turvin työt tekisin, Avuin aitoa panisin, Varoin vettä souteleisin.

l.

Maan isäntä, maan emäntä, Maan on kultainen kuningas, Luohu luohutellessani, Ole oikein, seiso selkein, Ett' et nouse noituessa, Et kiihy kirottaessa; Puhas maa, puhas mantu, Puhas mannun hallitsia!

m.

Neitsy Maaria emonen, Pyhä piika taivahinen, Vaimo valkean verevä, Retupilven reunimmainen, Tule tänne, tarvitahan Näille töille työntyessä, Raaoille rakentuessa, Asioille astuessa! Jos tapahut taivosessa, 10 Retupilven reunan päällä, Niin tule tulen utuna, Alennaite auterena; Kunsas tullet maata myöten, Hiihtäös lipein suksin, Kunsas tullet merta myöten, Soutaos punaisin pursin, Venosella kultaisella, Airoilla hopeisilla; Jos jou'ut joen takana, 20 Joutuos joesta poikki, Silkki sillaksi vetäös. Punalanka portahaksi! Kylä vastahan tulevi, Käy läpi kylän kujaisen, Läpi kaupungin katuisen, Läpi linnan uulitsaisen, Kepsuta kepein kengin, Sukin mustin muikuttele, Sukin valkein vaella, 30 Hienoin helmoin hemmahtele, Kuo mulle kultakangas, Vaippa vaskinen varusta, Jonka alla yöt lepeän, Päivät päällä puuhaelen! Jos ei anna aika myöten, Tahi itse et kehanne, Työnnä pisin piikojasi, Paras palkkalaisiasi, Kerallani keikkumahan, 40 Kanssani karehtimahan, Katehia katsomahan, Vastuksia voittamahan!

Toisin:

2. P. p. pikkarainen, 7, 8. Tätä neittä naittamahan, Miestä viemähän vihille! 24, 25. K. l. k. kujien, L. k. katujen, 26, 27. L. l. uulitsojen, Käy tänne k. k. 32, 33. Vala mulle vaskivaippa, J. a. y. makoan (elelen),

n.

Neitonen norosta nouse, Kultarintainen kulosta, Kanssani kapajamahan, Kerallani keikkumahan; Ole yöllisnä tukena, Päivällisnä vartiana, Yöt on istu ikkunoissa, Päivät kuunnellen kujalla, Veräjillä vierevillä, 10 Varvuilla vapisevilla, Ei tuo vasten itseäni, Eikä vasten joukkoani, Vaan on vasten vastuksia, Vasten vaivoja pahoja!

Toisin:

7. Y. o. i. ikkunoilla,

o.

Omp' on poika Pohjolassa, Mies pitkä Pimentolassa, Jonk' on paistoi partajouhet Kuin on lehto liepehillä, Jonka tukka tuuhotteli Kuin on männikkö mäellä; Tule poika Pohjolasta, Mies pitkä Pimentolasta, Väeksi vähän urohon, 10 Miehen pienen miehuueksi, Jott' en turhiin tulisi, Häpeihin hämmenisi, Noien noitien noroilla, Tietomiesten tienohilla!

Toisin:

3. J. p. partakarvat 5. J. t. tuu'ittavi 12. H. hämmentyisi (hämmästyisi),

p.

Punahattu Tuonen poika, Kierosilmä, vääräleuka, Sysi noiat syrjällehen, Maan katehet kallellehen; Ammu noitia maha'an, Peruksehen perkeleitä, Katehilta silmä kaiva, Viillä vatsa vastuksilta! Ken katehin katsonevi, 10 Silmin kieroin keksinevi, Vetäös verinen hursti, Hurmehursti huiahuta, Taivosesta maahan asti, Sio silmien etehen!

q.

Oi Ukko, isä ylinen, Mies on tarkka taivahinen, Ole puolla poikiesi, Aina lastesi apuna; Poista velhot puoleltani, Kaitseksentele katehet, Satuloi sata oritta, Tuhat miestä miekottele, Kerallani kulkemahan, 10 Kanssani karehtimahan, Katehia kaatamahan, Pahoja porottamahan, Etiseltä ilmaltani, Takaiselta puoleltani, Päältä pääni, vierestäni, Kupehelta kummaltaki, Ett' ei poika pois tulisi, Emon lapsi lankeaisi, Luojan luomalta luvulta, 20 Pyhän Synnyn säätämältä!

Toisin:

18. E. tuoma erkaneisi,

r.

Ukkoni, isä ylinen, Vaari vanha taivahinen, Aita rautainen rapaja, Teräksinen tarha laai, Maasta lähin taivosehen, Taivosesta maahan saatse, Suojaksi minun väkeni, Oman kansan katteheksi; Teräksillä seivästele, 10 Vitsastele maan maoilla, Kääri kyillä käärmehillä, Sisiliskoilla sitele, Jotka noitia näkevät, Katehia katselevat; Heitä hännät häilymähän, Keskipaikat keilumahan, Nokkapuolet nousemahan, Päät vankat vapajamahan, Tänne hännin häilymähän, 20 Tuonne päin kähisemähän, Ulos suin suhisemahan, Ulos kielin kiehumahan, Kuulioita kuokkimahan, Näkiöitä näykkimähän, Vihansuovat sortamahan, Pahat maahan painamahan, Syömähän kylän kiroja, Lausehia lappamahan, Rikkehiä riisumahan, 30 Haittoja hajottamahan!

Toisin:

3, 4. Tarha tamminen r. Pihlajainen pystö pistä, 5, 6. Sata syltä maa-emähän (maan sisähän), Tuhat syltä taivosehen, 11. Käännä kirjokäärmehillä, 16. K. keikkumahan, 18. P. (suut) mujot mutelemahan, 19, 20. Tänne purstot puikkamahan, Sinne päät päräjämähän,

s.

Taos Ukko rautatarha, Aita rautainen rakenna Rautaisilla aiaksilla, Vaskisilla vitsaksilla; Ylähäksi aita nosta Maasta saatse taivosehen, Noian nousemattomaksi, Tietäjän tehottomaksi; Teräksestä tee veräjät, 10 Sepenistä seiväsparit, Kääriskele käärmehillä, Väännä mustilla maoilla, Päin ulos, sisähän hännin, Kita kirrin laulamahan, Suu ulos suhajamahan, Pääpuoli päräjämähän, Kierten käyä keijolaisen, Kaarten kulkea katehen, Aiasta takaisin puolin, 20 Veräjistä ulkopuolin! Min noiat alenteleikse, Sen sä aitoa alenna, Jott' ei maan matonenkana Pääse aiasta alatse, Min noiat ylenteleikse, Sen sä aitoa ylennä, Ett' ei ilman lintukana Lennä aiasta ylitse, Ylähäksi kokko lenti, 30 Ylemmäksi aita tehkös, Alahitse kyy matavi, Alemmaksi aita pannos!

Toisin:

6. M. asti t. 11. Käännättele k. 13. Pää u., s. häntä, 21, 22. Jos n. a,, Sinä a, a. Kun n. a., Silloin a. a. 25, 26. Jos (kun) n. y., Sinä (silloin) a. y.

t.

Ukko kultainen kuningas, Aina vahva varjelia, Nosta kyytä kymmenkunta Tahikka sata matoa Kerallani keikkumahan, Kanssani kamuamahan, Alas hännin häilymähän, Ylös kielin kiehumahan; Katehille kuoppa kaiva, 10 Hauta varsin valmistele, Yheksän sylen syvyinen, Johon noiat päin menevät, Kaikki kaatuvat katehet! Kun ei siitä kyllin liene, Linna rautainen rakenna, Varustaos vaskivalli, Late rautainen rapaja, Vaskiseinät seisottele, Esteheksi noian nuolen, 20 Kaiheksi katehen silmän!

Toisin:

18. Vaskikansi katteheksi,

u.

Oi Ukko ylijumala, Puota putki taivosesta, Valahuta vaskitorvi, Kultakilpi kirvottele, Johon putkehen pueime, Vaskitorvehen varoime, Ett' ei pysty noian nuolet, Eikä tietäjän teräkset; Tuoppa kultakirvehesi, 10 Hopeainen tapparasi, Jolla leikon Lemmot kaikki, Sekä pilkon perkelehet, Kaa'an noiat nuolihinsa, Velhot veitsirautoihinsa, Tietäjät teräksihinsä, Pahat miehet miekkoihinsa!

v.

Ukko kultainen kuningas, Hopeainen hallitsia, Tule pilvissä pimaten Poutapaikoissa pamaten, Tuo mulle kipuinen kirves, Valahuta vaskiponsi, Jolla haitat hakkeleisin, Nuolet Lemmon leikkeleisin, Vastukset hajotteleisin! 10 Kun saan, Ukko, kirvehesi, Varakseni vaskiponnen, Tuhat vuorta poikki lyönen, Sata rauaista mäkeä, Tempoan teräsneniä, Tulisia tuiskittelen, Hakulaisia hajotan, Jotta Hiiet himmeneisi, Perkelehet pelkeäisi, Maan kamalat kammastuisi, 20 Katoaisi maan katehet! Jos siitä vähä tulisi, Tuo mulle tulinen miekka, Kalpa kullankarvallinen, Jolla noitia otelen, Katehia maahan kaa'an, Konnan koiria komennan, Sekä pieksän perkeleitä, Pirulaisia pitelen, Kaikki Hiiet himmastutan, 30 Maan kavalat kammahutan, Pelästytän perkelehet, Painelen väen pakanan!

Toisin:

7, 8. J. Lemmon leikkeleisin, Hakkoaisin Hiien haitat, 14, 15. Telkytän t, T. tuiskuttelen, 23. Kanna k. (tänne rautakanki), 28. Jolla ma pirut pitelen,

x.

Ukko taivahan napainen, Itse ilman suuri herra, Tuoppa turvani suvesta, Turva toinen luotehesta, Piä pilvissä keräjät, Sekehissä neuvo selvä, Iätä iästä pilvi, Kohottele koillisesta, Nosta lonka luotehesta, 10 Länkä lännestä lähetä, Pilven pitkältä perältä, Koko kolmelta taholta, Yheksältä yhjäytä, Nurin puolin nyhjäytä, Syrjin yhtehen syseä, Lomitusten loukahuta, Sa'a hyytä, sa'a jäätä, Sa'a rauaista raetta, Teräksistä tellittele, 20 Sa'a kyitä käärmehiä, Vasten suita suihkavia, Kitoja kähäjäviä! Äijä on suita suihkavia, Kitoja kähäjäviä, Noien noitien noroilla, Sekä velhojen vesillä, Tietomiesten tienohilla, Lakkipäien lainehilla, Noustessa noron neniä, 30 Mäkipäitä möyrymiesten.

Toisin:

22. K. kehajavia!

y.

Oi Ukko ylinen herra, Istuja ijän-ikuinen, Jymypilvien pitäjä, Hattarojen hallitsia, Puippas riihesi tulinen, Säkehinen säilähytä, Taivas reijiksi revitä, Ilman kansi ikkunoiksi, Jymähytä jyskyjäsi, 10 Pamahuta paakkujasi, Poutapilvissä pomise, Pauka ilman palkehessa, Iske tulta ilman päältä, Vala tulta taivahasta, Katehia kaatamahan, Velhoja hävittämähän, Noitia tähystämähän, Tietäjiä tempomahan! Paljo on teillä tietäjiä, 20 Noitia joka norolla, Velhoja joka vesillä, Katehia kaikin paikoin Kujan suussa kulkemassa, Aitoviertä astumassa.

Toisin:

3. Vallan piirissä p. 8. Ilma kaikki i. 13, 14. I. t. taivahasta, Järähytä järven päässä, 15. K. katsomahan, 19-21. Äijä on tiellä t. Paljo noitia n. V. j. veräjä,

z.

Ukko taivahan jumala, Lähe kanssa, käy keralla, Väeksi vähän urohon, Miehen pienen miehuueksi; Anna, Ukko, uuluasi, Väkeäsi mies väkevä, Tuo miekka tuhannen miehen, Saatata sa'an urohon, Käteheni oikeahan, 10 Että taitaisin tapella Vasten vastuksen väkeä, Häviöhön häijyt saisi, Perkele peri katohon, Tuiki tuimenettomaksi!

Toisin:

2. L. k. k. avuksi, 5, 6. Tuoppas, U., ummertasi, Siniviitta vimmertäsi,

aa.

Oi Ukko ylijumala, Taatto taivahan napainen, Jou'uttele jousi suuri, Katso kaaresi parahin, Pane vaskinen vasama Tuon tulisen jousen päälle, Ammu noitia noroilla, Tietäjiä tienohilla, Ammu kautta kainalojen, 10 Halki hartiolihojen; Saata noiat nukkumahan, Tietäjät uneksimahan, Siksi pitkäksi ikeä, Kuuksi kullan valkeaksi!

Toisin:

9-14. A. halki hartioista, Kautta kainalo-lihojen; Kaa'a noiat nuolihinsa, Tietäjät teräksihinsä, Velhot veitsirautoihinsa, Ampujat aseihinsa!

bb.

Nouse veestä veen emäntä, Sinilakki lainehista, Hienohelma hettehestä, Puhasmuotoinen muasta, Väettömälle väeksi, Turvaksi tuettomalle, Nosta miehiä merestä, Umpilammista urohot, Jokiloista jousimiehet, 10 Kalpamiehet kaivoloista; En taho vasten itseäni, Enkä vasten seuroani, Otan vasten vastuksia, Vasten vastuksen väkeä!

Toisin:

10. Avannoista aika poiat; 11, 12. E. ota (ei tuo) v. i., E. (eikä) v. s. 14. V. muita rikkeitä!

cc.

Onko vuoressa väkeä, Alla kallion apua? Ompa vuoressa väkeä, Alla kallion apua; Anna vuori voimoasi, Väkeäsi vaaralainen, Miehen ainoan avuksi, Yksinäisen ympärille, Ett' ei miestä syyttä syöä, Tahi ei tau'itta tapeta!

Toisin:

5, 6. A. kallio apua, Vuori voimoa liseä,

dd.

Tule vanha Väinämöinen, Tietäjä ijän-ikuinen, Puhumahan puoleltani, Viereltäni virkkamahan; Tuo tänne tulinen koira, Rakki rauan karvallinen, Syömähän kylän kiroja, Kylän noiat noppimahan! Kun ei siitä kyllin liene, 10 Anna vanhoa väkeä, Ijän kaiken istunutta, Homehessa huokunutta, Jok' on kauvan maassa maannut, Viikon viiassa levännyt, Väekseni, voimakseni, Kaikki kansakunnakseni, Tuo miekka tuliteräinen, Anna mulle ilman miekka, Jolla riisun rikkehiä, 20 Haitat maahan hakkaelen, Poies kalmat karkottelen, Mustarintaiset murennan, Jolla Hiiet hirvittelen, Sekä pieksän perkelehet, Oikealta puoleltani, Vasemelta varjoltani, Kulen kullaisna keränä, Hopeaisna vuolangenna, Ett' ei pysty noian nuolet, 30 Eikä tietäjän teräkset!

Toisin:

17, 18. Tuo mulle tulinen miekka, Kanssani kamala m. 27. Kerin (käyn, käyen) k. k.

ee.

Nouse maasta musta kukko, Kana rautainen kavehi, Kerallani keikkumahan, Kanssani karehtimahan, Katehia kaatamahan, (Noitia nukuttamahan), Katehilta silmä kaiva, Noi'ilta nenä repäise!

Toisin:

1, 2. N. m. kulta- (rauta-) kukko Rautakannuksin kavaha,

ff.

Nouskate meriset miehet, Umpilampiset urohot, Somerosta suomuviitat, Hietahelmat hettehestä, Pilvisauvojen pituiset, Korpikuusten korkeuiset, Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Sekahani seurumahan, 10 Kanssani karehtimahan, Kateita kaatamahan, Vastuksia voittamahan, Jott' ei liika liioin söisi, Vastus viljalta vitaisi!

Toisin:

1. N. nokiset m. 3-6. S. suomuselkä, Hietahelma h. P. pituinen, Korpikuusen korkeuinen,

gg.

Ylös maasta miekkamiehet, Mannun-aikaiset urohot, Kaivoloista kalpamiehet, Jokiloista jousimiehet; Nouse metsä miehinesi, Korpi kaikki kansoinesi, Vuoren ukko voiminesi, Vesihiisi heimoinesi, Väkinesi veen emäntä, 10 Veen vanhin valtoinesi, Neitoset joka norosta, Hienohelmat hettehistä, Miehen ainoan avuksi, Pojan kuulun kumppaliksi, Jott' ei pysty noian nuolet, Eikä tietäjän teräkset, Ei asehet ampumiesten, Eikä velhon veitsirauat!

Toisin:

2. Korren keskeltä u. 5-7. Nouse Hiisi heimoinesi, Lähe kehno kansoinesi, Perkele perehinesi,

68. Verenjuoksua sulkiessa.

a.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Tule tänne, käy välehen, Välehemmin tarvitahan, Veren maahan vuotaessa, Hurmehen hurahtaessa; Pistä pieni peukalosi, Liitä sormesi suloinen, Veren tielle telkimeksi, 10 Tulevalle tukkeheksi, Jott' ei juoksisi jokena, Lammikkona laskeuisi! Vaan jos ei totelle tuosta, Vaajanne väheäkänä, Käy turve tuvan takoa, Sammal saunan salvoksesta, Tulevalle tukkeheksi, Salvaksi samoajalle; Kun ei tuostana totelle, 20 Tuovos tänne taivahasta Viisi pellavaspivoa, Kuusi villakuontaloa, Tukkehehsi tuiman reiän, Paikaksi pahan veräjän; Heitä hienot helmuksesi, Esiliinasi levitä, Rautaraukan ratkomihin, Terän hienon tempomihin, Veä päälle lemmen lehti, 30 Kulta-ummisko kuleta, Veren maahan vuotamatta, Punaisen putoamatta!

Toisin:

9. V. t. typpeheksi, 16. S. a. karsinasta (seinän alta), 21, 22. Y. Villakuontaloa, K. pellavaskupoa, 26. Pane paitasi parahin,

b.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Tule tänne tarvittaissa, Käy tänne kutsuttaessa, Kuin välehen tarvitahan, Sie jou'u sitä pikemmin, Niekla kultainen käessä, Sulkkuniitti nieklan päässä, Jolla suonet. solmuelet, 10 Verisuonia vetelet, Ompelet utuisin niekloin, Kurot kultalangoillasi, Punaisen putoamatta, Tippumatta tilkankana; Ota silkki silmiltäsi, Tauko päästäsi tavota, Sio silkkinauhoillasi, Pane palmikoisillasi, Reikiä revennehiä, 20 Haavoja halennehia; Kun ei tuosta kyllin liene, Ota vyöltä Väinämöisen Kaapu kellankarvallinen, Kun ei tuostana totelle, Sivallappa Luojan silkki, Ota kaapu kaikkivallan, Pane Luojan palmikoilla, Kääri Luojan käärehillä, Noita rauan ratkomia, 30 Suu sinervän silpomia, Tehkös yöllä terveheksi, Päivällä imanteheksi, Yöt on nahkoa vetele, Päivät kalvo kasvattele, Ehommaksi entistänsä, Paremmaksi muinoistansa!

Toisin:

15, 16. Päästä s. s., Tauvut (tasma) p. tapoa, 16. Päre p. punainen, Kultalanka kulmiltasi, 17. S. silkkirihmoillasi,

c.

Neitsy Maaria emonen, Pyhä piika taivahinen, Hienot helmasi kokoa, Käy tänne kepein kengin, Sukin sulkkuisin vaella, Pukemissa puhtahissa, Valkeissa vaattehissa, Veren suuta sulkemahan, Hurmetta huristamahan, 10 Jott' ei kuohu koprilleni, Eikä päälleni päräjä; Pane sulku suun etehen, Hame piiloiksi hajota, Paitasi tulipunainen, Veritulvan tuppeheksi! Kun ei tuosta kyllin liene, Pane salvaksi sanasi, Veren tielle telkimeksi, Haavan tuiman tukkeheksi! 20 Veri jääksi jäätyköhön, Hurme hyyksi hyytyköhön, Tahnaksi takistukohon, Veri vuotamattomaksi, Suonet soutamattomaksi, Alta hyppimättömäksi, Päältä potkimattomaksi!

Toisin:

5. Sulkkuisissa sukkasissa, 11, 12. E. p. pärise; P. s. rauan suulle,

d.

Neitsy Maaria emonen, Pyhä piika pikkarainen, Lennä pitkin pilven äärtä Alas maahan taivahasta, Suonia sitelemähän, Veren suuta sulkemahan; Tuovos tuohinen vesiltä, Lohkaise lepästä lastu, Veä veitsi huotrastasi, 10 Tapoas on taskukirves, Jolla lastun leikkaelet, Hiplaiset hituisen tuota Haavahan halennehesen, Reikähän revennehesen, Reiän suulle sulkimeksi, Veren tielle terheneksi, Jott' ei maito maahan juokse, Puna peltohon putoa!

Toisin:

4-6. Laske lanka t. Jolla suonia sitelen, Veritulvan tukkielen; 8. Laskeos l. l. 12. Panen mie vähäisen t.

e.

Maariatar, kaunis vaimo, Tule tänne tarvittaissa, Tääll' on tullunna tuhoa, Rauta raivoksi ruvennut! Ketreäs rikeinen rihma Rikeisellä värttinällä, Ompeleppas rauan raana, Päitä suonen solmiellos, Mist' on puistunut punainen, 10 Veritilkka tippumassa, Veren maahan vuotamatta, Varina valaumatta! Kun ei tuosta kyllin liene, Tuovos pikku kattilasi, Jolla verta keitetähän, Hurmetta varistetahan, Veritilkan tippumatta, Rikoille ripahtamatta!

Toisio:

5, 6. K. ritinen r. Ritisellä v. Jolla hurmetta tymeän,

f.

Helka vaimo hempeätär, Tule tänne, tarvitahan Suonia sovittamahan, Päitä suonten solmimahan! Ota suosta sammalia, Tuovos turvemättähiä, Veren suulle sulkimeksi, Veren tielle telkimeksi, Tukis multaturpehilla, 10 Maan saroilla sammaltele, Peitä pienillä kivillä, Reikeä repeytynyttä, Ett' ei maito maahan pääse, Puna peltohon putoa!

Toisin:

1-6. Nouse neitonen norosta, Punaposki puutiosta, Tao hietoa helmoissasi, Sammalia saumoissasi, 4. P. s. sulkemahan (Jäseniä jatkamahan)! 6. T. maasta turppahia, 9. T. multaturppahilla, 12. R. repeynyttä,

g.

Heitä Herra kintahasi, Vala Herra vanttuhusi, Tuppeheksi tuiman reiän, Paikaksi pahan veräjän, Maion maahan vuotamatta, Punaisen putoamatta! Lukotkohon Luojan lukko, Sana Herran salvatkohon, Ett' ei maito maahan juokse, 10 Rikkoihin veri viaton, Ylitse Jumalan luonnon, Yli aivon autuahan!

Toisin:

8. Salpa H. s.

h.

Tule Ukko ilmollinen, Käy tänne kutsuttaessa, Veren suuta sulkemahan, Tulevata tukkimahan, Ett' ei pursku parralleni, Valu vaaterievuilleni; Tuki tuota turpehilla, Mätä mättähän paloilla, Vaan jos ei totelle tuosta, 10 Tunge turpea kätesi, Paina paksu peukalosi, Liitä sormesi lihava, Tukkeheksi tuiman reiän, Paikaksi pahan veräjän, Veren vuotamattomaksi, Suonten soutamattomaksi, Veä päälle lemmen lehti, Kultalumme luiskahuta!

Toisin:

7. T. suuta t. 18. E. luikahuta (luiahuta)! Mesilumme l.

i.

Ukko vanha valkopäinen, Tule tänne tarpehesen, Terin aurasi aseta, Kärin käännä luottimesi, Tuonelan tuvan perille, Pyhän pellon penkerehen, Tukku turvetta repäise, Kappale karamätästä; Tuovos tukko Tuonen maalta, 10 Salpa Kalman karsinasta, Veren suulle sulkimeksi, Veren tielle telkimeksi, Tuki suuta turpehella, Mätä mättähän murulla, Veä verho peitteheksi, Kalvo päälle katteheksi, Verho päivällä vetele, Yöllä kalvo kasvattele!

Toisin:

6. P. p. pientarehen (piertanehen), 8, 9. Muru mustoa mätästä; T. t. tuonelasta,

k.

Tulikulkku Lappalainen, Kuivakulkku Pohjolainen, Joka joi joet tuliset, Säkehiset virrat särpi, Tule verta särpimähän, Veren suuta sulkemahan, Hurmetta huroamahan, Tuovos tulppa tunturista, Päätenaula Pohjolasta, io Veritulvan tukkeheksi, Vaskipillinen varusta, Tinapilli tienaele, Veret keuhkoihin vetele, Syämehen säännöttele, Syämessä sija verellä, Keuhkoloissa kellarinsa, Alla maksojen majansa, Alla pernojen pesänsä!

l.

Homma kimmain kuningas, Tule tänne tarvittaissa, Ammoin suonet soutelevi, Liikkuvi lihajäsenet, Veri tulvana tulevi, Hurme huppeloittelevi! Tule tulvan tukkijaksi, Salvaksi samoajalle, Veren suuta sulkemahan, 10 Kitoa kiristämähän, Tuoppas liuskale lihoa, Lemmon reijestä repäise, Pahan hengen palleasta, Tämän tulvan tukkeheksi, Jott' ei maito maahan juokse, Miehen kauno kastehesen!

m.

Tuleppas tulinen Hiisi Tulisesta helvetistä Kolmen poikasi keralla, Kahen kanssa tyttäresi; Hivuksesi Hiisi heitä, Tunge karvaturvakkosi, Veren tielle telkimeksi, Ja kun ei totelle tuosta, Palsta paikaksi repäise 10 Lihavasta reijestäsi Tukkeheksi tuiman reiän, Paikaksi pahan veräjän!

Toisin:

5, 6. Tunge H. hippoasi, Lempo lierilakkiasi, Mätä H. mättähiä, Tunge Juutas turpehia, 6. T. Juutas turvakkosi,

69. Vesimatkoilla.

a.

Soutelemme, joutelemme, Noien velhojen vesillä, Tietomiesten tienohilla, Lakkipäien lainehilla, Miesten syöjällä selällä, Urosten upottajalla; Oisiko airot pikkaraiset, Soutajat vähäväkiset, Pienoiset perän pitäjät, 10 Lapset laivan hallitsiat, Anna Ahti airot toiset, Tuo mulle mela parempi, Anna airoille apua, Huovitusta huoparille, Jotta saisin suorin souta, Ve'et selvin serskitellä, Selät suuret seurustella, Halki aaltojen ajella! Jos aalto ylenteleikse, 20 Kovin käypi korkealle, Ahti aaltoja aseta, Ahin lapset lainehia, Jotta juosta puisen purren, Rautahangan hakkaella, Ve'et väljät välkytellen, Kaaritellen veet kapeat, Tuulen purtta tuuvitella, Länsituulen läikytellä, Ilman kourin koskematta, 30 Airoilla avittamatta!

Toisin:

2-6. N. v. vesille, T. tienohille, L. lainehille, M. syöjälle selälle, U. upottajalle; 13, 14. Itse airoille asetu, Suoritaite soutamahan,

b.

Anna Ahti airojasi, Venettäsi veen isäntä, Airot uuet ja paremmat, Mela toinen ja lujempi, Joilla souan luikuttelen, Selät vetten seurustelen, Katehen koan e'itse, Velhojen veräjän suitse; Äijä on velhoja vesillä, 10 Kateita kaikin paikoin, Virolaista viisin kuusin, Kyröläistä kymmenisin! Anna juosta puisen purren, Purren juosta jolkutella, Vierrä kuplina vesillä, Lumpehilla lainehilla, Vihoin päivän paistamatta, Vihoin kuun kumottamatta, Vihoin tuulen tuulematta, 20 Vihoin saamatta satehen!

Toisin:

11, 12. V. viisi kuusi, K. kymmenkunta! 14, 15. Anna j. j. Kuplina venon v.

e.

Akka aaltojen alainen, Vaimo kuohun korvallinen, Nouse kourin kuohun päälle, Yskin aalloille ylene, Kuohuja kokoamahan, Vaahtipäitä vaalimahan, Eestä purren purjehisen, Tieltä tervaisen venehen, Jott' ei syytöntä syseä, 10 Viatonta vierettele!

d.

Ilolintu ilmahinen, Lennä tuonne, kunne käsken, Ikuisen iän perähän, Päivän koitannan kotihin, Pane posket pussuksihin, Puhalla ihana ilma, Myry myötäinen minulle, Minnekki nyt mennäkseni Noilla väljillä vesillä, Ulapoilla aukeilla!

Toisin:

1. I. ilmarinen, 5. Paa poskesi p.

70. Vettä voimistaissa.

Nouse neiti lähtehestä, Somerosta hienosormi, Nouse vettä noutamahan, Tuovos vettä voimallista, Laula vettä laaullista, Kelvollista keinottele, Tuolta Juortanin joesta, Pyhän virran pyörtehestä, Joll' on Ristus ristittynä, 10 Kaikkivalta kastettuna!

71. Vihollista vastaan merellä.

a.

Oi Ukko, ylijumala, Ilman kultainen kuningas, Rakenna rajuinen ilma, Nosta suuri säien voima, Luo tuuli, lähetä aalto, Ei tuo vasten itseäni, Vasten on purtta vainolaisen, Vasten vastuksen väkeä!

b.

Utu tyttö, terhenneiti, Ilman tyttö auteretar, Seulo seulalla utua, Terhenistä tepsuttele, Laske talma taivahalta, Auer ilmasta alenna, Selvälle meren selälle, Ulapalle aukealle, Ei tuo vasten itseäni, 10 Eikä vasten joukkoani, Vaan on vasten vainolaista, Vasten vastuksen väkeä, Ett' ei näe päälle tulla, Eikä eestäni paeta!

Toisin:

7, 8. Minun pääni päästimeksi, Henkeni pelastimeksi!

72. Voidellessa.

a.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Tule tänne taivahasta, Päältä pilvien alene, Tuoppa vettä tuonnempata, Kanna mettä kappasella, Ylisestä taivosesta, Tähtitarhojen takoa, Kipehien voitehiksi, 10 Vammojen valantehiksi; Lypsä maitoa mesistä, Mesisistä rinnoistasi, Kultakorva kuppisehen, Vaskilaitojen välihin, Itse voia voipunutta, Sivele hätäynnyttä, Kätysillä kaunoisilla, Sormella nimettömällä! Kun ei tuosta kyllin liene 20 Kipehille voitimiksi, Pese Jesuksen verellä, Huuho Herran hurmehella, Pyyhi Luojan kyynelillä, Hautele haluvesillä, Päästä miestä päättehistä, Päästä päivistä pahoista, Sitehistä sitkehistä, Kipuvöistä kiintehistä!

Toisin:

1, 2. Tule taatto taivahinen, Ukko piirien pitäjä, 1-4. Tule neitsy taivahasta, Piika pilvistä alene, 1-8. Nouse maasta maammoseni, Alta nurmen nukkumasta, Tuoppa mettä tuonelasta, Kanna mettä kappasella, 14. Vaskivannosten v. 23. Herran vaahella valele, 25. P. sairas p.

b.

Neitsy Maaria emonen, Muori puhasmuo'ollinen, Tule tänne kutsuttaissa, Tule tarpehen teoksi, Täällä tarkoin tarvitahan, Viat visvoille menevät. Käy pian, välehen jou'u, Kepeissä kenkäsissä, Liinaisissa sukkasissa, 10 Paljahilla paitasilla, Siipi kultainen käessä, Simasiipi kainalossa; Onhan sulla kultakukko Ja kana hopeakarva, Katkaise kanalta siipi, Sulka kultainen kukolta, Ota metsolan mesiä, Tapiolan voitehia, Joilla voia voimatonta, 20 Pahoin tullutta paranna, Voitele yläisin puolin, Voitele alaisin puolin, Voia luut lomia myöten, Jäsenet rakoja myöten, Jott' ei tuska päällä tunnu, Eikä pakko alle painu, Kipu ei keskeä kivistä, Pakko syämehen pakene!

Toisin:

13. Eukko sull' on kultasulka Eukko kultainen sinulla 15. K. k. höyhen, 19, 20. J. v. voipunutta, Palojälkiä p. 23, 24. V. luun neniä m., Jäsenten r. m. 26. E. p. päälle p.

c.

Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Käy kipeät voitamahan, Vaivat vaikahuttamahan; Tuovos tuolta voitehia Päältä taivosen yheksän, Yheksiä voitehia, Kaheksia katsehia, Ota siipi sirkkuselta, 10 Puhas sulka pulmuselta, Päästä pääskyltä vipunen; Voia niillä voisimilla, Hauo niillä hautehilla, Niillä rasvoilla rapaja, Joill' on Jesus voieltuna, Kaikkivalta katsottuna, Pilatuksen piinattua, Pahan vallan vaivattua; Voia alta, voia päältä, 20 Voia keskeltä keralla, Voia kerta ensimäinen Alta aivan terveheksi, Voia kerta keskimäinen Keskeä kivuttomaksi, Voia kerta jälkimäinen Päältä nuurumattomaksi, Laske voie vuotamahan Läpi luun, läpi jäsenen, Läpi lämminten lihojen, 30 Läpi suonten soljuvien, Ele anna märille mennä, Ele visvoille virua, Ele kuplille kulua, Ravahella rakkoloille!

Toisin:

15, 16. Joilla voijit Luojan haavat, Hau'oit haavat kaikkivallan, 17, 18. P. piinatessa, P. v. vaivatessa, P. pistettyä, P. v. vangittua, 19, 20. V. yltä, v. alta, Kerta keskeä sipaise (sivalla), 26. P. murtumattomaksi, 29, 30. L. liikkuvain (liikkuma-) l. L. viereväin (vieremä-) verien, 30. L. suonien sorota,

d.

Koita Jesus kielelläsi, Herra suullasi sulalla, Tokko tunnet voiteheksi, Päätät rasvaksi pätevän, (Tätä voitehen teosta), Kahtalaista kammeria, Vian päälle vietäväksi, Vaivoille veettäväksi! Kun lie voietta vakaista, 10 Vammoille valettavata, Tuo sulka sulalta maalta, Höyhen maalta lämpimältä, Sinisiipi sirkkuselta, Puhas sulka pulmuselta, Jolla voian voipunutta, Pahoin tullutta parannan, Voian yltä, voian alta, Kerta keskeä sivaisen, Ei uro manalle joua, 20 Pitkä tukka tuonelahan!

Toisin:

1, 2. Koe J. k., Suullasi jalo Jumala, Anna Herra sulka suusta, 11-14. Sivultasi siipi työnnä, 20. Tukka pitkä pientarehen.

e.

Kaunis on kipujen eukko, Kipumäen iso emäntä, Vanha voietten tekiä, Simojen sulaelia; Keitä voitehet vakaiset, Katsehet ani parahat, Itse koita kielelläsi, Maista suullasi makua, Onko voie voimallista, 10 Keittämäsi kelvollista, Vian päälle vietäveä, Vammoille valettavoa! Kun lie voie voimallista, Tule tänne tarvittaissa, Heiluttele helmojasi, Anna voietta vakaista Kipeille voiteluksi, Haavoille paranteheksi!

Toisin:

3, 4. Nosta kaste kalliosta, Rasva rauan suumalosta!

f.

Ukkonen, ylinen luoja, Taivahallinen jumala, Keitä vettä, keitä mettä, Keitä voietta hyveä, Ylisessä taivosessa, Päällä pitkän pilven rannan, Leikkoa lohikaloa, Pane taimenta palanen, Pilppa kuuta, toinen voita, 10 Sipale sianlihoa; Keitä voie voimallinen, Jolla voian voipunutta, Voian luut lomattomaksi, Jäsenet raottomaksi, Tuskan tuntemattomaksi, Kivun tietämättömäksi!

Toisin:

6. P. kuuen kirjokannen, 8. P. t. parasta, 10. Pala Palvosen lihoa; Pala Herran palleata;

g.

Ukko kultainen kuningas, Taatto taivon valtiainen, Sylin pilviä syseä, Limitysten noita liitä, Sa'a mettä taivosesta, Sa'a mettä, sa'a vettä, Sa'a voietta hyveä, Katsetta ani parasta; Työnnä torvet taivosesta, 10 Pillit pilvistä lähetä, Joista voie vuotakohon, Katse maalle kasvakohon, Vian päälle vietäväksi, Vammoille valettavaksi!

Toisin:

12-14. Kaste m. karttukohon, Pistoksien pistämille, Keion keihä'än jälille! 14. Vaivoille valantehiksi!

h.

Mehiläinen lintuseni, Metsän kukkien kuningas, Lähe mettä noutamahan, Simoa tapoamahan, Mielusasta metsolasta, Tarkasta Tapiolasta; Nouki kukkia keolta, Keitä mettä kielelläsi, Monen kukkasen kuvusta, 10 Monen heinän helpehestä, Kipeille voitehiksi, Vammoille valuvesiksi!

Toisin:

4. Tymeä t. 11, 12. Rauan raanoihin pahoihin, Tulen tuiki polttamille!

i.

Mehiläinen, meiän lintu, Lennä tuonne löyhyttele Mielusahan metsolahan, Metisehen manterehen, Äijä on mettä metsolassa, Kolme on mesimätästä, Kaksi vaipalla katettu, Kolmas ilman kattamatta; Kasta kaapusi simassa, 10 Sulkasi sulassa meessä, Tuo simoa siivessäsi, Kanna mettä kaapussasi, Vian päälle vietäväksi, Haavoille paranteheksi, Ett' ei haavat happaneisi, Viat vammoille valuisi!

Toisin:

11, 12. T. mettä nuokassasi, Alla siipesi simoa, 12. K. m. kaulassasi (mielellistä), Suussasi suloa voita, 16. V. visvoille viruisi!

k.

Mehiläinen, meiän lintu, Meiän lintu, mieli lintu, Käyppäs mettä metsolasta, Simoa Tapiolasta, Nurmilta mesinukilta, Ahosilta armahilta; Tuovos mettä nurmen päältä, Ahon armahan nenästä, Kukan kultaisen kuvusta, 10 Sa'an heinän helpehestä, Mesi keitä kielelläsi, Sima suussasi sula'a, Vian päälle vietäväksi, Pahoille paranteheksi!

Toisin:

9, 10. Kuuen kukkasen nenästä, Seitsemästä heinän päästä, 11, 12. M. k. kielestäsi, S. suustasi s. 12. S. siipesi nenästä, Lämmitä lakesi päältä, 13, 14. Paikoille palanehille, Tulen tuiki mennehille! Vilun suurihin sijoihin, Pakkasen palelemihin!

I.

Mehiläinen, ilman lintu, Lennä tuonne toisialle, Ylitse meren yheksän, Meripuolen kymmenettä, Ruokosella istumatta, Lehellä levähtämättä, Saarehen selällisehen, Luotohon merellisehen, Tuovos sieltä voitehia, 10 Tuovos voietta hyveä, Yheksältä voitajalta, Kaheksalta katsojalta! Siell' on luotonen meressä, Mesilampi luotosessa, Siinä mettä mieluhista, Siinä voietta hyveä, Joka suonihin sopivi, Jäsenihin kelpoavi.

Toisin:

15, 16. Se on täynnä voitelua, Täynnä mettä mielellistä,

m.

Mehiläinen, mettiäinen, Lennä tuonne liuvottele Yheksän meren ylitse, Yli puolen kymmenettä, Tuurin uutehen tupahan, Palvosen laettomahan, Siellä voitehet tehä'än, Simat siivoin keitetähän, Yhen keittimen sijalla, 10 Yheksästä puun lajista, Yheksissä pottiloissa, Kaunoisissa kattiloissa, Sormenpään sovittavissa, Peukalon mainittavissa; Pistä siipesi simahan, Sulkasi sulahan voihin, Neien nuoren lippahasen, Akan vanhan vakkasehen, Saat sieltä simoa kyllin, 20 Metosia mielin määrin, Pakkasen palelemille, Kovan ilman koskemille!

Toisin:

9. Y. k. selällä, 9, 10. Monen kukkasen kuvusta, Kesäheinän helpehestä, 16. Toinen siipesi metehen, Höynähytä höyhenesi,

n.

Mehiläinen maasta nouse, Simasiipi mättähästä, Lennä tuonne liihyttele Yli kuun, alatse päivän, Otavaisten olkapäitse, Seitsentähtisen selitse; Lennä Luojan porstuahan, Kamarihin Kaikkivallan! Siellä voietta tehä'än, 10 Rasvoja rakennetahan, Hopeaisissa paoissa, Kultaisissa kattiloissa, Missä mettä, kussa vettä, Missä muita voitehia; Mettä kiehuvi kes'ellä, Laioilla suloa voita, Simoa suvinenässä, Päässä pohja rasvasia. Kasta rasvahan kynäsi, 20 Sulkasi sulahan voihin, Tuoppas tuolta voitehia, Kanna noita katsehia, Yheksiä voitehia, Kaheksia katsehia, Kanna Jesuksen käsille, Suulle Maarian sulalle: Koita Jesus kielelläsi, Maaria sulalla suulla, Jos on niitä voitehia, 30 Kaikkivallan katsehia, Joill' on Luoja voieltuna, Katsottuna Kaikkivalta, Pirulaisen pistettyä, Pahan vallan vaivattua!

Toisin:

7. L. L. kellarihin, 26. Sormille sulan Jumalan: 28. Suullasi sula Jumala, 32. Voittuna Jumalan poika,

o.

Mehiläinen, ilman lintu, Lennä tuonne tuijottele Ylähäksi taivosehen, Päälle taivosen yheksän! (Jos sa matkoa pelännet Tahi surret siipiäsi), Sio vastat siiviksesi, Pistä purstoksi piakko, Kule kuun keheä myöten, 10 Päivän päärmettä samoa, Auringon alaisin puolin, Taivon tähtien välitse, Ettäs oikein osannet Harhatielle hairaumatta! Sitte tultua perille, Matkan päähän päästyäsi, Lennä Luojan kammarihin, Ylimmäisehen sijahan, Siell' on viljalta simoa, 20 Siellä mettä mielen määrin, Joilla ennen Luoja loitsi, Puheli puhas Jumala, Voiti Luoja lapsiansa, Pahan vallan vammaksissa. Sivalla simoa siitä, Ota mettä mieltä myöten, Tuovos niitä voitehia, Kanna niitä katsehia, Kipeille voitehiksi, 30 Vammoille valelemiksi!

Toisio:

8. Lapioinen purstoksesi, 9, 10. Lennä k. maloa m. Vieri päivän vieremiä (päälomatse), 12. T. t. tasatse (ta'atse), Läpi taivahan tähitse, 21, 22. Joillapa Jumala voiti, Luoja vammoja valeli,

p.

Mehiläinen, mielilintu, Sinisiipi hyöryläinen, Lennä tuonne liipottele Luoksi vanhan Väinämöisen, Sivalla simainen siipi Vyöltä vanhan Väinämöisen, Jolla voia voipunutta, Pahoin tullutta paranna, Jotta saisi sairas maata, 10 Voisi voihkaja levätä, Saisi maata maatumatta, Nukkua nukisematta!

q.

Lennä pääsky päivän alta, Sinisiipi siuvahuta, Tuo sulka sulasta maasta, Höyhen maasta lämpimästä, Jolla voian voimatonta, Pahoin tullutta parannan, Pyyhin pois pyhät kipunat, Pahat saastat sammuttelen!

Toisin:

2. Tasapursto taivahalta,

73. Vuodentulosta.

Anna Jesus ohravuotta, Jumala jyväkeseä, Jotta me poloiset poiat Poloisella Pohjanmaalla Saisimma Savon rajoilla Pikarin pivohon panna, Suuruspullon suun etehen, Saisi orjatki olutta, Palkollisetki panosta, 10 Vierrettä kiven vetäjät!

Toisin:

10. V. ve'en v.

Syntyjä.

1. Ampiaisen synty.

Impi istuihe kivelle, Kapo paaelle panihe, Hapsiansa harjoavi, Päätänsä panettelevi. Hivus immeltä putosi, Karva katkesi kavolta, Senpä tuuli tuonne kantoi Niittyhyn nimettömähän; Tuost' on tehty ampiainen, 10 Paha lintu paiskutettu, Viini vaskinen selässä, Täynnä viinensä vihoja.

Toisin:

2. K. paasille p. 5. H. immiltä p. 12. T. viininsä v.

2. Etanan synty.

Kivun tyttö, Tuonen poika, Makasivat maakivellä, Kahen kesken kalliolla, Matoja sijittäessä, Etanoita pyyttäessä. Tuli tyttö raskahaksi, Kantoi kohtua kovoa, Viimein vatsansa vajensi, Siitäpä maot sikesi, 10 Siitä syntyivät etanat.

3. Hammasmaon synty.

a.

Hyöryläinen, pyöryläinen, Liinan siemenen kokoinen, Liinan siemenen näköinen, Hammasten hajottelia, Leukaluien leikkeliä, Tieänpä sinun sukusi, Kanssa kaiken kasvantosi: Mies musta merestä nousi, Uros aalloista yleni, 10 Pystyn peukalon pituinen, Uron sormen korkunainen, Haven tuulella tulevi, Hapenesta parta kasvoi, Parralle mato sikesi; Siitäpä kävi katala, Siirtihe paha pakana, Lempisihin leukaluihin, Haluisihin hampahisin, Syömähän, kaluamahan, 20 Luutamahan, louhtamahan, Leukoja levittämähän, Hampahia hakkomahan, Siin' on nyt sinun sukusi, Siinä kaikki karvasiki.

Toisin:

1. Hyöpyräinen, pyöpyräinen, Hyökyräinen, pyökyräinen, 8, 9. Rautamies m. n., U. aallosta y. 10, 11. Toi kipuja tullessansa, Joilla hampahat hajotti, Leukaluita leikkelevi, 12, 13. H. tuulelta t., Hapenelle p. k. 14. Parralla m. s. 16. Siitä siirtihe p. 20. Puremahan, jäytämähän,

b.

Akka vanha villikerta, Luonnotar lihava vaimo, Läksi merta luutimahan, Lainetta lakaisemahan, Kypenistä kyittä päällä, Vaahtivaippa hartioilla, Luuti päivän, luuti toisen, Luuti kohta kolmannenki, Saipa rikka luutahansa, 10 Vaskisehen vastahansa. Huolastihen ottamahan, Nosti luuan lainehista, Pyörähytti vaskiponnen, Ylähäksi päänsä päälle. Rikka oli luuassa lujasti, Tuota hampahin tavotti, Puuttui haiku hampahisin, Emälempo leukaluuhun. Tuosta tuo paha sikesi, 20 Luotui tuosta luun puria, Leukaluun luhistelia, Hampahien hakkoaja, Pään on kaiken kaivelia, Jäsenien jäyteliä.

Toisin:

1, 2. Akka vanhan Väinämöisen, Vaka vanha Väinämöinen, 9. Suka puuttui (rikka tarttui) l. 13. Tuliluuan, v. 16. Senpä h. tapasi (makaisi), 19. Tuosta sai pahantekiä, 19, 20. Syntyi siitä miehen syöjä, Loihen poika l. p.

c.

Luonnotar lihava vaimo, Akka vanha villikerta, Lähti luutoa lehosta, Vastaksia varvikosta; Neula rinnasta putosi, Neula vaskinen valahti, Kulisten meni kulohon Ja helisten heinikkohon, Siitäpä mato sikesi, 10 Siitä syntyi tuonen toukka, Haluisihin hampahisin, Poloisihin poskipäihin, Luun syöjä, lihan puria, Hammasten hajottelia.

d.

Tyttö Pohjolan sokea, Väinämöisen vanha piika, Pyyhki pientä pirttiänsä, Lakaeli lattiata, Läksi rikka luuastansa, Varpa vastasta karisi, La'aistulle lattialle, Pyyhitylle permannolle, Pitkin sillan juomuksia. 10 Tuost' on syöjä syntynynnä, Kaluaja kasvanunna, Tuop' on suuhun suikahtihe, Siitä kielelle lipaisi, Hakaroitsi hampahille, Syömähän verilihoja, Veriluita luhtomahan.

e.

Syöjätär paha emäntä, Sakehetar rauan eukko, Survoi rauan suurumia, Telkytti teräsneniä, Rautaisella kalliolla, Leppäisessä huhmaressa, Leppäisellä petkelellä, Leppäisen tuvan sisässä. Minkä survoi, senpä siekloi, 10 Appoi noita jauhojansa, Murut haihtui hampahisin, Istuivat ijenlihoihin, Hampahia hakkomahan, Leukaluita luhtomahan.

Toisin:

3. S. r. siemeniä,

f.

Pikku mies merestä nousi, Pikku kirvehyt käessä, Kassarainen kainalossa, (Tapasip' on tammen tiellä, Rannalla rutimon raian); Iski puuta kirvehellä, Tarpaisi tasaterällä, Puuttui lastu kirvehesen, Puuttui lastu ja lujasti; 10 Kynsin, hampahin tavotti Tuota irti saahaksensa, Siitä puuttui pulma suuhun, Tuli haiku hampahisin, Lemu leukoihin levisi; Syntyi siitä suuri syöjä, Paha hampahan hakia.

g.

Repo kantoi katkon luita, Repo kantoi ja kalusi, Kahen kallion välitse, Viien vuoren liepehitse, Siitäpä mato sikesi, Siitä syntyi tuonen toukka, Tuop' on leuvoille levisi Ja hajosi hampahille.

4. Hauvin synty.

Yöllä Liipo liinan kylvi, Kauko päivän kasvatteli, Tuosta nousi nuori taimi, Taimi nousi, liina kasvoi; Tuli tuuli kolmialta Liinan päätä puistamahan, Puisti tuuli liinan päätä, Hampun siementä sirotti, Tuonne tuuli liinan viepi 10 Pyhän virran pyörtehesen, Siinä tuoli tuuditteli, Vesi pitkäksi venytti, Kasvoi siitä kaunis hauki, Ve'en venkala kohosi.

Toisin:

1. Y. Liito l. k. 3. T. n. hampun t. 8. H. latvoa hajotti

5. Hevosen synty.

Hiiest' on hevosen synty, Vuoresta valion varsan, Tuli-uksessa tuvassa, Rautaharjassa pajassa, Pää sen on kivestä pantu, Kaviot on kalliosta, Sääret rauasta rakettu, Teräksestä selkä tehty.

Toisin:

2. V. valitun v. 4. Vilukannon karsinassa,

6. Hirven synty.

Miss' on hirvi syntynynnä, Karin poika kasvanunna? Tuoll' on hirvi syntynynnä, Karin poika kasvanunna, Nevan tuulisen selällä, Tiheällä tuomikolla, Paksulla pajupehulla, Selkä on koivun konkelosta, Sääret aian seipähistä, 10 Pää on saarnen juurikasta, Muu raato lahosta puusta, Karvat karvakorttehista.

Toisin:

1. Mist' o. h. s. 7. Paksuilla pajupehoilla,

7. Horkan synty.

Kyllä tieän horkan synnyn, Arvoan alun katalan: Horkka on tuulen tuu'ittama, Vilun ilman viihyttämä, Tuulen tuoma, veen vetämä, Kovan ilman kohti saama, Tullut tuulen tuppurissa, Ahavan rekira'oissa, Vasten meitä vaivaisia, 10 Kohti koitopäiväisiä.

8. Hylkeen synty.

Mies on nousevi merestä, Aallosta ylenteleikse, Meren luotojen lukia, Veen kalojen katselia, Kuus' on kukkia käessä, Kuus' kunki kukan nenässä, Kaikk' on täynnä raaniloita, Ne on hyytyi hylkehiksi. Hyle poika pyöreäinen 10 Meren ympäri meniä, Meren nurmen nutturainen, Hylkynä sinun isosi, Hylkynä sinun emosi, Hylkynä sinä itseki, Mene tästä, kunne käsken, Meren mustahan mutahan, Sinisen saven sisähän, Lohikäärmehen kitahan!

Toisin:

5. K. o. kuppia (kukkoa) k. 8. Siit' o. h. hylkeheksi. 12, 13. Hylky isäsi, hylky emosi,

9. Ihmisen synty.

Ihminen ihala ilme, Sukukunnan suuri luomus, Tehty on mullan kakkarasta, Mullan kaakusta rakettu, (Sille Herra hengen antoi, Luoja suustahan sukesi).

10. Kaalimadon synty.

Pulleroinen, palleroinen, Mato musta, maan näköinen, Tietähän sinun sukusi: Sinervö sinun isosi, Sinervö sinun emosi, Sinervöisiä sisaret, Sinervöinen muu sukusi, Sinervö sinä itseki. Kun ensin emosta synnyit, 10 Kuuntelime, kääntelime, Kuulin nurmelta nurinan, Notkon pohjalta porinan, Kulisten menit kulohon, Helähellen heinikkohon.

Toisin:

7. Sinervö sukusi suuri,

11. Karhun synty.

a.

Miss' on otso synnytetty, Mesikämmen käännytelty? Tuoll' on otso synnytetty, Mesikämmen käännytelty, Luona kuun, tykönä päivän, Otavaisten olkapäillä. Sielt' on maahan laskettuna Sisälle salon simaisen, Vierehen vihannan viian, 10 Maksankarvaisen malohon. Sinisirkku metsän neiti Tuu'itteli, liekutteli, Kultaisessa kätkyessä, Hihnoissa hopeisissa, Alla kuusen kukkalatvan, Alla pensovan petäjän. Siitä otso ristittihin, Harvakarva kastettihin, Korvalla tulisen kosken, 20 Pyhän virran pyörtehellä. Ken rupesi ristijäksi? Itse Himmerkin kuningas, Tuo rupesi ristijäksi, Harvakarvan kastajaksi, Neitsy Maaria emonen, Pyhä piika pikkarainen, Sepä kummiksi kuvautui, Sekä kantoi kastehelle. Mikäs pantihin nimeksi? 30 Lullamoinen, lallamoinen, Karva kaunis röyhetyinen, Mesikämmen källeröinen.

Toisin:

5. L. k., malossa p. 8, 9. Sisähän s. s., V. metisen v. 11. S. m. eukko 16. A. penseän (pienoisen) p. 22, 23. Juhannes jumalten pappi Ristiäksensä lupasi, 19-24. Tuolla Juortanin joella (joessa) P. v. pyörtehessä, Itse oli Ristus ristimässä Kaikkivalta kastamassa,

b.

Otsoseni, ainoiseni, Mesikämmen kaunoiseni, Kyllä mä sukusi tieän, Miss' oot otso syntynynnä, Saatuna sinisaparo, Jalka kyntinen kyhätty: Tuoll' oot otso syntynynnä Ylähällä taivosessa, Kuun kukuilla, päällä päivän, 10 Seitsentähtien selällä, Ilman impien tykönä, Luona luonnon tyttärien. Tuli läikkyi taivahasta, Ilma kääntyi kehrän päällä, Otsoa suettaessa, Mesikkiä luotaessa. Sieltä maahan laskettihin Vierehen metisen viian, Hongattaren huolitella, 20 Tuomettaren tuu'itella, Juurella nyrynärehen, Alla haavan haaralatvan, Metsän linnan liepehellä, Korven kultaisen kotona. Siitä otso ristittihin, Karvahalli kastettihin, Metisellä mättähällä, Sarajoen salmen suulla, Pohjan tyttären sylissä. 30 Siinä se valansa vannoi Pohjan eukon polven päässä, Eessä julkisen jumalan, Alla parran autuahan, Tehä ei syytä syyttömälle, Vikoa viattomalle, Käyä kesät kaunihisti, Soreasti sorkutella, Elellä ajat iloiset Suon selillä, maan navoilla, 40 Kilokangasten perillä; Käyä kengättä kesällä, Sykysyllä syylingittä, Asua ajat pahemmat, Talvikylmät kyhmästellä, Tammisen tuvan sisässä, Havulinnan liepehellä, Kengällä komean kuusen, Katajikon kainalossa.

Toisin:

22. A. h. haaraniekan, 36. Lupais käyä k. 40. Kisakangasten p.

c.

Astui impi ilman äärtä, Neiti taivahan napoa, Kävi pilven piirtä myöten, Taivahan rajoa myöten, Sukassa sinertävässä, Kirjavassa kaplukassa, Villavakkanen käessä, Karvakoppa kainalossa, Viskoi villan pään vesille, 10 Laski karvan lainehille, Selvälle meren selälle, Lake'ille lainehille. Noita tuuli tuu'itteli, Ilma lieto liikutteli, Ve'en henki heilutteli, Viinnä villakuontalona, Kuunna pellavaskupona, Ranualle salon simaisen, Nenähän metisen niemen. 20 Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, Juoksi vyöstähän vetehen, Sukkarihmasta sulahan, Vyölapasta lainehesen, Koppoi kuontalon vesiltä, Villat hienot helmoihinsa, Nuot on liitti liukkahasti, Kapaloitsi kaunihisti, Vaahterisehen vasuhnn, 30 Kätkyehen kaunoisehen. Siitä kulki kuusikkohon, Sinisen salon sisälle, Kummun kultaisen sivulle, Alle vuoren vaskirinnan, Näki kuusen kukkalatvan, Kukkalatvan, kultalehvän, Nostatti kapalonuorat, Vitjat kultaiset kuletti, Oksalle olovimmalle, 40 Lehvälle leveimmälle. Tuu'itteli tuttuansa, Liekutteli lempeänsä, Alla viien villavaipan, Alla kaattuan kaheksan, Sisällä salon sinisen, Kehän kultaisen kes'ellä, Siinä otsosen sukesi, Jalokarvan kasvatteli, Petäjäisessä pesässä, 50 Kutiskossa kuusisessa. Kasvoi otso kaunihiksi, Yleni ylen ehoksi, Lyhyt jalka, lysmä polvi, Tasakärsä talleroinen, Pää levyt, nenä nykerä, Karva kaunis röyhetyinen. Ei ollut vielä hampahia, Eikä kynsiä kyhätty, Mielikki metsän emäntä 60 Itse tuon sanoiksi virkki: "Kyheäisin kynnet tuolle, Kanssa hampahat hakisin, Kun tuo ei vioille saisi, Painuisi pahoille töille." Niin otso valansa vannoi Polvilla metsän emännän, Eessä julkisen Jumalan, Alla kasvon kaikkivallan, Ei tehäksensä pahoa, 70 Ruveta rumille töille, Itse oli Luoja tuomarina, Luojan lapset lautamiesnä. Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, Läksi hammasta hakuhan, Kynsiä kyselemähän, Pihlajilta pinkeiltä, Katajilta karkeilta, Jukaisilta juurikoilta, 80 Kesun kannoilta kovilta; Eipä sieltä kynttä saanut, Eikä hammasta tavannut. Honka kasvoi kankahalla, Kuusi kummulla yleni, Hongassa hopeaoksa, Kuusosessa kultaoksa, Ne kapo käsin tavotti, Niistä kynsiä kyhäsi, Niitä liitti leukaluuhun, 90 Ikenihin istutteli. Siitä laski lallokkinsa, Ulos lempensä lähetti, Pohjan maita polkemahan, Saloja samoamahan, Pani suota sotkemahan, Viitoa vitaisemahan, Ahoviertä astumahan, Kangasta kapuamahan, Vaan ei antanut lupoa 100 Tulla karjan käytäville, Karjan kellon kuuluville, Tiukujen tirinä-maille.

Toisin:

1-8. Yrjänä ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, 1-17. Kulki Kuihtana vesille, Laski villoja vesille, Kuppaeli kuontaloita, Nuot on kulki kuusi vuotta, Seuloi seitsemän keseä, Kulki pellavaskupona, Vieri villakuontalona, 19. Nenähän pakananiemen. 20, 21. Neitsy Maaria emonen, Pyhä piika pikkarainen, Maaria metinen neiti Näki villanpään vesillä, 44. A. kaapuan k. 49, 50. Alla tammisen talahan Salakaarten kartanossa. 50. Kirjavassa kammarissa. 89. Sekä hankki hampahia, 89, 90. Niist' on hammas ensimmäinen, Ensimmäinen, viimeinenki.

d.

Muistan, murri, synnyntäsi, Maan kamala kasvantasi: Tuoll' oot sykkö syntynynnä, Maan kamala kasvanunna, Pohjan pitkässä perässä, Lapin laajassa salossa, Leppävaaran liepehillä, Havuvaaran harteilla, Putkinen sinun isosi, 10 Putkitar sinun emosi, Putkisia muu sukusi, Putkinen sinä itseki. Sie olet saatu sammalilla, Kasvanut kanervikoissa, Paksussa pajupehossa, Tiheässä tuomikossa, Pohjaispuolella puroa, Päivän puolella mäkeä; Olinpa minäki siellä 20 Ylimmäisnä lautamiesnä Tevanoa tehtäessä, Haavasta rakettaessa. Lavekämmen Pohjan eukko Pään mäkäisi mättähästä, Selän hongasta hotaisi, Hampahat vesikivestä, Silmät kuutilon kivestä, Korvat kengän telluksesta; Siitä ristille ritaisi, 30 Sekä kantoi kastehesen.

Toisin:

1, 2. M. murrin syntynehen, Pahan karren kasvanehen, 7, 8. Kolmen koivun juuren alla, Kahen kannon kainalossa, 11, 12. Hongistossa sun s. Petäjikössä pesäsi. 17, 18. Suojapuolella kiveä, Pohjan puolella mäkeä; 24. P. m. maakivestä (pääkivestä), 27, 28. S. kuutaman k. Jalat villakuontalosta;

12. Keräjäin synty.

Teki perkele pesänsä, Paha pahnansa panetti, Maanherran majan sisähän, Tuomarin tuvan etehen, Nimismiehen niskan päälle, Lautamiesten lattialle, Pispan pitkihin hijoihin, Papin paian kanluksellen, Siinä latoi lapsiansa, 10 Siitteli sikiöitänsä, Riioiksi rikasten miesten, Keräjiksi kansan köyhän.

Toisin:

11, 12. Herroille herukkeheksi, Häviöksi k. k.

13. Kissan synty.

Kyllä tieän kissan synnyn, Halliparran hauteleman: Kissa on saatu kiukoalla, Nenä neittä, pää jänistä, Häntä Hiien palmikkoa, Kynnet kyitä käärmehiä, Jalat muita muuramia, Muu ruumis suen sukua.

Toisin:

2. Parta on hallin h. 5. H. käärmehen kähyä,

14. Kiven synty.

a.

Kivi on Kimmon Kammon poika, Maan muna, kakara pellon, Kimmahattaren tekemä, Vuolahattaren vanuma, Syöjättären syänkäpynen, Mammottaren maksan piippu, Äijöttären kasvattama, Perna pienen Joukahaisen.

Toisin:

1. E. Kimman Kamman (Kääjän) p. K. kiikko mammon (Lemmon) p. K. Kimman mamman maksa (maksi), 2. Pellon perna, mannun maksa, 3. Huorahattaran t. 5, 6. S. syänkeränen (syämen syrjä), M. m. pilkku,

b.

Ken kiven kiveksi tiesi, Kun oli otraisna jyvänä, Nousi maasta mansikkana, Puun kylestä puolukkana, Taikka häilyi hattarassa, Piili pilvien sisässä, Tuli maahan taivahasta, Putosi punakeränä, Kaaloi kakraisna kapuna, 10 Vieri vehnäisnä mykynä, Läpi pilvipatsahien, Puhki kaarien punaisten, Hullu huutavi kiveksi, Maan munaksi mainitsevi.

Toisin:

4. P. juuresta p. Yleni ylen hyvänä, 5, 6. T. häälyi h., Punapilvien s. Nuoren neitosen nisuissa, Kasvajaisen kainalossa,

15. Koin synty.

Koi syntyi kotalahella Suussa joen Juortanaisen. Huorat huuhtoi huntujansa Joen suussa Juortanaisen, Siitä sitten koi sikesi, Siitä puuttui luun puria, Lihan syöjä, luun puria, Veren uuelta vetäjä, Ilman paalia keittämättä, 10 Vaskella varistamatta, Läksi koira kulkemahan, Sai mato matelemahan, Meni luuta luusimahan, Lihoa liottamahan, Märkinä märättämähän, Panemahan paisumina.

Toisin:

11, 12. Saip' on koina k., Matona m.

16. Koiran synty.

a.

Tuulest' on penuen synty, Ahavasta koiran alku; Louhiatar vaimo vanha, Portto Pohjolan emäntä, Perin tuulehen makasi, Lonkamuksin luotehesen, Teki tuuli tiineheksi, Ahava kohun kovaksi. Mit' on kohtunsa kovana? 10 Kohussansa koiran kantoi, Penun alla pernojensa, Maksoissansa maan itikan, Yksikuisen, kaksikuisen; Kuun on kolmannen lopulla Alkoi luoa luomiansa, Vajennella vatsoansa, Kohustansa koiran luopi, Penun alta pernojensa, Ken kantoi kapalorievut, 20 Lapsen karkean kapalon? Haivon akka raivokerta, Se kantoi kapalorievut, Liinoissansa liekutteli, Helmoissansa heilutteli, Laitti poian polkemahan, Villahännän viitomahan. Pohjolan parahin neiti, Sepä seisoi seinänvieret, Asui ikkunan alukset, 30 Simoa sulaelevi; Sima hyytyi hyppysihin, Jolla voiti hampahia, Tuli koira kunnollinen, Sai sepeli siivollinen, Jott' ei syö vähäistäkänä, Pure pikkuruistakana.

Toisin:

1, 2. Tuulelt' o. p. s., Ahavalta k. a. 2. Penun päivän paistamasta; 3, 4. Untamolan (Ulappalan) umpisilmä, Uppo Väinölän sokea, Penitar valio vaimo, Peniatar pieni vaimo, 4. P. P. sokea, 9. Mitä tuon kovana kohtu? 12. Makuutteli maksoissansa, 19. K. k. kapalonuorat, 21. Havon a. r. 25, 26. Pani p. p., Viluhännän v.

b.

Kyllä tieän koiran synnyn, Arvoan alun penikan: Tehty on rikkatunkiolla, Vainiolla valmistettu, Yheksän isän aloa, Yhen äitin synnyttämä. Manuhutar maan emäntä Pään mäkäisi mättähästä, Sääret hankki seipähistä, 10 Korvat lammin lumpehista, Ikenet iästä iski, Turvan tuulesta rakensi.

17. Koivun synty,

Neitonen norolla istui, Hienohelma heinikossa, Itkeä tihuttelevi, Kyynel vieri kyykerteli Punaisilta poskipäiltä Maa-emähän jalkoihinsa, Pyöreämpi pyyn munia, Raseampi rastahien. Siitä kasvoi kaunis koivu, 10 Yleni vihanta virpi, Vesa manteren vetämä, Tuulettaren tuu'ittama, Latva täytti taivahalle, Oksat ilmoille olotti.

Toisin:

2. Punaposki poimetteli, 9, 10. S. k. k. taimi (tammi), Y. metinen mänty, 11, 12. Tuuliainen tuu'itteli, Taivonen vesin valeli, Tuulettaren tuu'ittama, Pakkasen imettelemä,

18. Korpin synty.

a.

Kyllä tieän korpin synnyn, Syöjän synnyn arvaelen, Mist' on saatu musta lintu, Kusta korppi kasvatettu: Konnan korppi, Lemmon lintu, Ilkeämpi ilman lintu, Se syntyi sysimäellä, Kasvoi hiilikankahilla, Kerätty kekälehistä, 10 Sysipuista synnytetty, Pää pantu patapaloista, Ruho Lemmon rukkipuusta, Pursto Lemmon purjehesta, Kontit puista konkeloista, Vatsa vaivaisen säkistä, Suolet Lemmon neulikoista, Perä ilman renkahasta, Kupu kattilaranista, Kaula Hiien kangaspuusta, 20 Nokka noian nuolen päästä, Kieli Kirkin kirvehestä, Silmät kuukkalan kivestä.

Toisin:

3. Mistä syöjä maahan syntyi, 5. K. k., lieto l. 9. Kekäleistä keipoteltu, 11. P. p. patarauista,

b.

Hoi sie korppi koito lintu, Korppi kolmen Lemmon lintu, Maassa on sinun majasi, Koivussa sinun kotisi; Kyllä sun sukusi tieän, Kanssa kaiken kasvantosi: Koottu oot koan noesta, Tulipuista tukkueltu, Sysilöistä synnytetty, 10 Pantu kaikesta pahasta, Ruppa Hiien rukkasesta, Sorkat Hiien värttinöistä, Suolet Hiien vyötehistä, Jalat ilman värppänöistä, Kynnet tervastikkusista, Siivet Lemmon viuhkamoista, Höyhen hiilestä hiottu, Korvat koivun lehtilöistä, Silmä Hiien siemenistä, 20 Toinen rautahernehestä, Nokka noian kirvehestä, Kieli kelon keihä'ästä.

Toisia:

10. Pökkelöistä pyöritelty, 16, 17. Siipi L. v., Toinen tuohesta kohlattu,

19. Kuvun synty.

Kupu kumma, Lemmon pahka, Tieänpä sinun sukusi, Mist' oot syplä syntynynnä, Maan kamala kasvanunna, Kertynynnä Lemmon keträ, Hiien pallo paisununna, Tähän hengen huokumille, Kaklan kaloille lihoille: Sumust' on sinun sukusi, 10 Sumusta sinun emosi, Sumusta sinun isosi, Siitä valta vanhempasi, Siell' on viisi veikkoasi, Kuusi kummisi tytärtä, Seitsemän setäsi lasta, Sinne siirtyös itseki Niittyihin nimettomihin, Nimen tietämättömihin!

20. Kyykäärmeen synty.

a.

Yön tyttö, hämärän neito, Pitkän puhtehen pitäjä, Keträsi kivisen langan, Somerisen soilotteli, Kivisellä keträpuulla, Vaskisella värttinällä; Katkesi kivinen lanka, Somerinen sormiltansa, Kiviseltä keträpuulta, 10 Vaskiselta värttinältä. Mi lie päiksi päätynynnä, Siitä sai paha sikiö, Siitä syntyi kyytöläinen, Sikisi mato manalan.

Toisin:

4. Someroisen s. 8. Someroinen lanka sortui,

b.

Vaka vanha Väinämöinen Vuoria hajottelevi, Kallioita kaatelevi, Räntäisissä rukkasissa, Vaskivanttujen varassa; Sai miekan tuliteräisen, Sylkytteli miekkoansa Vuoren rautaisen raossa, Kahen kallion välissä, 10 Louhen viien vinkurassa. Sormus kultainen solahti Vuoren rautaisen rakohon, Kahen kallion välihin, Louhen viien vinkurahan, Siitä sitten sykkö syntyi, Kyhäytyi kyytöläinen.

Toisin:

3. Kallioita vierittävi, 10, 14. Vuoren v. v. 16. Kyhäsitte k.

21. Käärmeen synty.

a.

Tieän sykkö synnyntäsi, Maan kamala kasvantasi, Mistä kyy kulohon synnyit, Mato maalle siunattihin: Sie oot sykkö synnytetty, Maan kamala kasvateltu, Karkealla kalliolla, Matalalla maaemällä. Hiisi juoksi maata myöten, 10 Juoksi Hiisi, maa hikoili, Juoksi soita, juoksi maita, Lapin laajoja saloja, Hiki tippuvi tukasta, Vaahti parrasta valuvi. Uupui julma juostessansa, Väsyi väännätellessänsä, Vaipui vankamo kivelle, Kaatui maahan kalliolle, Menehtyi mäen nenälle, 20 Nurmipaaelle nukahti. Viikon vuorella makasi, Kauvan kallion nenällä, Kovin korskui maatessansa, Nukkuessansa nurisi, Valui kuona konnan suusta, Kina ilkeän kiasta, Vaahti vankasta nenästä, Tölkki Lemmon tölleröstä, Ukon uuelle kivelle, 30 Karkealle kalliolle. Kulki Syöjätär sivutse, Söip' on kuolan kalliolta, Kuola kulkussa kytevi, Hakaroipi hampahissa, Sylki suustansa vesille, Laski kuolan lainehille. Tuota tuuli tuu'itteli, Meren läikkä läikytteli, Selvällä meren selällä, 40 Lapovilla lainehilla; Vesi sen pitkäksi venytti, Ilma väänti värttinäksi, Siitä tuuli maalle tuopi, Vesi niemelle vetävi, Viima viskoi kalliolle, Korkean kiven kolohon; Tuuli sen kovaksi tuuli, Ahavainen kuivaeli, Päivä paistoi käppyrähän 50 Rannalla kiven kolossa, Kiven kirjavan kylellä, Pahan paaen parmahalla. Hiisi siihen hengen antoi, Piru silmät siunaeli, Lempo leukaluut sukesi, Kehno hampahat keräsi. Tuli tuosta tuonen toukka, Tuonen toukka, maan matonen, Syntyi synty käärmehelle, 60 Pahalle nimi panihe.

Toisin:

2. M. kavala (poika kalkki) k. 7, 8. Sileällä k., Mustan korven kainalossa. 15, 16. U. viimein j., V. värvytellessänsä, 18. K. maata (konna, viimein) k. 20. Kutta nurmelle n. 24. N. nurahui, 27, 28. V. v. nokasta, Tölkkä L. töllöröstä, 46. Kirjavan k. selälle (kylelle); 56. Häijy h. k.

b.

Voi sinä paha pakana, Tietähän sinun sukusi: Läksi Juutas juoksemahan, Väipäs väipöttelemähän; Häijy häässä häimertynyt, Pahan työn on tehtyänsä, Juoksi päivän, juoksi toisen, Juoksi kohta kolmannenki, Ilkeä tuli iästä, 10 Konna päivän koitimesta. Matkan pitkän tultuansa, Päivän kolmannen perästä, Uupui Juutas juostessansa, Väsyi väipötellessänsä, Kaatui maahan kalliolle, Retkahti kiviroville, Vaipui vaaran rintehelle, Raukesi rapakivelle; Maatessansa korskaeli, 20 Väkevästi vääntelihe. Jesus tietänsä käveli, Matkoansa mittaeli, Kolmen poikansa keralla, Kahen kielikumppalinsa, Juutas tieltä loikahtihe, Rajakenkä kalliolta, Sai piru pirettämähän, Pötkähti pakenemahan; Läksi kuola konnan suusta, 30 Räkä räivän sieramista, Tuon päivä kovaksi paahtoi, Piru pitkäksi venytti. Santta Pietari näkevi Konnan kuolan kalliolla, Rään pahan rapakivellä; Katselevi, kääntelevi, Mi on mytty kalliolla, Sai tuosta sanelemahan: "Mikä tuostakin tulisi, 40 Ja kuka kuvautuisi, Jos sa Herra hengen loisit, Silmät siunaisit Jumala?" Niin sanovi suuri Luoja, Puhuvi puhas Jumala: "Pahasta paha tulisi, Konna konnan siemenestä, Ilkeä isottomasta, Epatto emottomasta". Santta Pietari sanovi, 50 Kerran toisen kerkeävi: "Luoppas Herra henki tuolle Siunoa Jumala silmät, Anna kulkea kulossa, Helähellen heinikossa, Pujotella puien juuret, Katsella kanervan varret!" Äsken Herra hengen antoi Silmät siunasi Jumala, Pahan miehen oksentohon, 60 Konnan ilkeän kinahan. Siitä sitten sykkö syntyi, Liseni paha litikka, Sai käärme kähäjämähän, Mato musta muikomahan, Mahan maata kulkemahan, Vatsallahan vaeltamahan.

Toisin:

4. V. väipästelemähän (vääpästelemähän); Väikäs väikästelemähän; 13. U. Ruotua j. 15, 16. Jesuksen ilokivelle, Luojan leikkikalliolle, 18. Päivän puolelle mäkeä; 19. Kuollessansa k. 21, 22. Oli meiän suuri Luoja Tietänsä kävelemässä, 25. Piru t. loikastihe, 28. Pötkäisi (mies paha) p. 29, 30. Vuoti (juoksi) k. k. s. Vaahti vankan leukaluusta, 34. Löysi kuplan kalliolta, 36. Kepillänsä kääntelevi, Koetteli sormellansa, 39-41. Jotain tuostaki t. J. kutain k., Kun s. H. h. 1. 43, 44. Jesus vastasi vakainen: "Ei pahalle hengen tarvis, 46. Kipu k. kuoliosta (oksennosta), 55, 56. Pujotellen p. j., Katsellen k. juuret!" 57. Antoi H. h. tuolle, 64. M. m. muikkamahan, 66. Viitoa vitelemähän.

c.

Mist' on synty syysmaolla, Tapa talvikäärmehellä? Tuost' on synty syysmaolla, Tapa talvikäärmehellä: Kihokuola Aijön poika, Tuo kiltto kivellä istui, Nukkui kaltto kalliolla; Tuop' on tuosta vierähtävi Pohjaispuolelle kiveä, 10 Kino tippui kiian suusta, Kuona konnan leukaluilta, Senpä Syöjätär havaitsi, Söi kinon kiven kylestä, Sylkäisi kinon vesille, Lapahutti lainehille. Kuola kulkevi merellä, Vieri laatta lainehilla, Vaahti vankoilla vesillä, Tuli tuuli, tuon kokosi, 20 Ajoi aalto kalliolle, Putken rautaisen sisähän, Paksun heinän paltehesen. Siit' on synty syntynynnä, Siitä kasvo kasvanunna; Mist' on tuolle henki saatu, Mistä viskattu vihoja? Tuolt' on sille henki saatu Sekä viskattu vihoja, Tuolta helvetin tulesta, 30 Pahan vallan valkeasta.

Toisin:

5. Ikoma kivellä istui, 5, 6. Kihama (Kilamo) kivellä istui, Kaltto istui kalliolla, 15. Lävähytti (laski kuolan) 1. 16. Kupla k. m. 18, 19. V. aaltojen selällä, Tuuli sen tukkuhun kokosi,

d.

Mato musta maan-alainen, Toukka tuonen karvallinen! Tieän mä sinun sukusi, Kanssa kaiken kasvantosi: Syöjätär sinun emosi, Vetehinen vanhempasi. Souti Syöjätär vesiä, Tulikulkku turjutteli, Venehellä vaskisella, 10 Punaisella purjehella; Sylki Syöjätär vetehen, Laski laatan lainehille. Tuota tuuli tuu'itteli, Veen henki heilutteli, Tuu'itteli vuotta kuusi, Senki seitsemän keseä, Selvällä meren selällä, Lake'illa lainehilla, Vesi sen pitkäksi venytti, 20 Päivä paistoi pehmeäksi, Ve'en tyrsky tyyräeli, Aalto rannalle ajavi, Meren hyrsky hylkeävi, Puun on paksun pallehille. Kulki kolme Luonnotarta Rannalla meren rapean, Meren pauhun partahalla, Ne tuon rannalla näkivät, Sanoivat sanalla tuolla: 30 "Mipä tuostaki tulisi, Kunpa Luoja hengen loisi, Silmät päähän siunoaisi?" Sattui Hiisi kuulemahan, Mies häjy tähyämähän, Itse luojaksi rupesi, Antoi Hiisi hengen tuolle, Syöjättären sylkemälle, Konnan ilkeän kinalle; Siitä kääntyi käärmeheksi, 40 Muuttui mustaksi maoksi.

Toisin:

11, 12. Hänpä päätänsä sukivi, Hapsiansa harjoavi, Haihtui haiven harjastansa, Hivus vierähti vetehen, 12. Lapa lieto (lievo, livo) l. 13, 14. T. t. tutjutteli, Meri lieto liekutteli,

e.

Kivun tyttö, kuolon neito, Tuop' on nurmelle nukahti, Kaatui maalle kaltosalle, Kirjavan kiven kylelle; Tuli suuri tuulen puuska, Iästä vihainen ilma, Teki neien tiineheksi, Kostutti kohulliseksi. Siitä syntyi syntyminen, 10 Sikisi paha sikiö, Sai käärme kähisemähän, Kusiainen kulkemahan, Matamahan maan matonen, Pienen neulan pistämähän Joko ihmisen ihoa Tahi karvoja kapehen.

Toisin:

6. I. iso vihuri, 14. P. n. neulomahan

f.

Kasvoi puu pyhällä maalla, Putki maalla puhtahalla, Nousi putki puuta vasten, Sara sammalen varassa, Piru putkehen puhalsi, Solahutti sormuksehen, Siitäpä mato sikesi, Suikulainen, puikulainen, Vääntyi siitä värttinäksi, 10 Siitä kääntyi käärmeheksi, Maan päällä mateliaksi, Tiellä teukalehtajaksi.

Toisin:

7. Siitä silkkuna s.

g.

Mato musta, kyy viherä, Toukka tuonenkarvallinen, Kyllä mä sukusi tieän, Tieän kaiken kasvantosi, Mist' olet kyhätty kyhjö, Kusta sykkö synnytelty: Tuonen akka rautahammas, Koukkusormi, käykkäleuka, Keträsi kesoisen päivän, 10 Sykysyisen yösyämen, Veri kuorsi kuontalosta, Vaskisesta värttinästä, Siit' olet kyhätty kyhjö, Siitä sykkö synnytelty.

Toisin:

6. K. syppy s. 11. V. k. kuortanosta,

h.

Kehnot käärmettä rakenti, Kyhjöt kyytä keträeli; Sai käärme rakennetuksi, Kyhätyksi kyy vihainen, Yhtenä kesäisnä yönä, Sykysyisnä vietinkinä. Mist' on pää pahalle pantu? Pää pahan pavun jyvästä; Mist' on aivot ankeloisen? 10 Virran vankan vaaluvista; Mist' on silmät siitoalla? Lemmon liinan siemenistä; Mist' on korvat konnan päässä? Lemmon koivun lehtosista; Mist' on kuonoa kohettu? Tuonen tuuran taittumasta; Mist' on suuta suunniteltu? Suu solesta Syöjättären; Mist' on kieli keksittynä? 20 Keion keihä'än kärestä; Mist' on hampahat haettu? Neuloista Manalan neion; Mist' on ilkeän ikenet? Ikenistä Kalman immen; Mist' on raatoa rakettu? Pahan immen palmikosta; Mist' on selkä seisotettu? Hiien hiiliseipähästä; Mist' on häntä häikiöllä? 30 Hiusletistä Hiien neien; Mist' on suolet solmittuna? Vyöltä Hiien vyöllisistä; Mist' on henki heittiöllä? Hiien hiiliahjoksesta; Mist' on tunto turmiolla? Kuohusta tulisen kosken; Mist' on syyetty syäntä? Syöjättären syänkävystä; Mistä viskattu vihoja? 40 Vaahesta vihaisen virran.

Toisin:

8. P. p. pataranista (patarämästä); P. pantu pataranoista; Pahasta patalohista; Pahan miehen (hengen) peukalosta; Paulan päästä paitulaisen; Välisestä Väinöttären; Paholaisen paian tupsu; Pohjan neien rintarisku; Rintasolki Syöjättären; Ritikaisen rintasolki; Vyölappa joentakaisen; 9. M. o. a. annettuna? 10. Kosken kuohusta kovasta; Kuohusta tulisen kosken; Ve'en vankan vääntehestä; 11. M. o. s. siunaeltu (siunattuna)? M. o. s. sirrittävät? M. o. siihen silmät saatu? 12. Silmät simpukan jyvistä; Silmä silpukan (silkkunan) kivestä; Toinen kullan hernehestä; (Toinen rauan (Riian) hernehestä); Silmä kuulkonan (kuukunan) kivestä, Toinen rauan suurimasta; Silmä kullan (Tuonen) simpukasta, Toinen tuomen marjasesta; (Toinen liinan siemenestä); 13. M. o. k. korjaeltu? 14. Pantu on pajun lehistä (nenästä); Korvat lammin korttehista; 15. M. o. tuohon turpa saatu? M. o. turpa turmiolla? 16. Paholaisen paulan päästä; 18. Suu Lemmon sulan kynästä; 18. Syöjättären rintasolki; 19. M. o. k. keitolaisen (kelvottoman)? M. o. k. keiaheltu (keisattuna)? M. o. k. keion (kehnon, konnan) suussa? 20. Keitolaisen (Keion poian) keihä'ästä; Keihä'ästä Äijön poian; Äiön äimän (tuuran) taittimista; Kieli Lemmon (Keion) keihä'ästä; Miekasta tuliterästä; Miekasta Kalevalaisen (Kalevan poian); Hivuksista Hiien neien, Karvasta emäkapehen; Hivuskarva Hiien neien; Se on Hiien heinähanko; Hiitolaisen heinähanko, Piitolaisen pistinrauta; Pikatuonen pistinneuvo; Keiolaisen (Keion poian) kenk'oranen, Toinen haara kieltä tuotu, Saatu Väinölän suasta; 21. M. o. h. häjyllä? 22. Hiien neion neulasista; Okahista Tuonen otran, Ripsistä vihannan viljan, Toiset puolet hampahia Tuonen hauvin hampahista; Pellon pienistä kivistä; 23. M. o. isketty i.? 24. I. Tuonen neion; Ikenet emäkavoista (-kaloista); Orahista Tuonen touvon (otran), Helpehistä Hiien kauran, Putkelle punelevasta, (Putkehen puhelevasta), Verihinsä vierivästä; Vehnän vienosta jyvästä, Kauran hienon helpehestä, Ruuaksi rupeavasta, Verissänsä vierevästä; 25. M. o. tuohon ruumis saatu? 26. Raato Lemmon raivon päästä (rairon päästä, raapuista); Viholaisen virven päästä, Paholaisen paulan päästä; Kyröläisen kyntöruoska, Virolaisen aian vitsa; Kyytöläisen (Kyynäläisen) kyntöruoska, Ahtolaisen aian vitsa; Ahikaisen (Ahottaren, Ajattaren) aianvitsa, Manalaisen matkasauva; Virolaisen virsun paula, Kerolaisen kehrävarsi; Kengän paula Keitolaisen, Rihmaletti Lempolaisen; Hivusletti Lemmon neien, Palmikko pahan sikiön; Hivuskarva Hiitolaisen, Pannahaisen partakarva; 27. M. o. s. siunattuna? 28. Vyö vyöltä Tapion vaimon, Paitulaisen paita vyöhyt; Se on Hiien hiili- (heinä-) hanko, Pahanhengen paistinvarras; Kapo oli tielle kaatununna, Impi ilman nukkununna, Viini vaskinen selässä, Nuoli vaskinen sisässä, Siit' on selkä suoritettu, Siitä tehty selkäruoto; 29. M. o. h. häälättynä, Pursto puuhattu pahalle? 30. Pahasta pajuvesasta; Paholaisen palmikosta; Tupesta Kalevan poian; Paitulaisen (Paholaisen) paian nauha; 32. Pahan (Hiien) vyöltä vyöllisiä, Helmasta heliseviä; Paitulaisen paitavöistä; 33. M. o. h. häikiöllä (heitettynä)? M. o. tuolle henki saatu? 34. Henki Hiien hiiloksesta; Henki helvetin tulesta, Saatanan sysimäestä; Henki höyrystä pahasta, Hiien kosken kuohunnasta; 38. Syöjättärestä syäntä; Syän pantu Syöjättären; Syöjättären syänkäpynen, Mammottaren maksan kirppa; 40. Vipahasta Hiien virran.

22. Liinan synty.

a.

Paloi ennen paljon maita, Paljon maita, paljon soita, Pahana palokesänä, Tulivuonna voimatonna. Jäi paikka palamatonta Suurimmalla suon selällä, Tuiman tunturin laella, Kahen kantosen lomahan, Koivun kolmen juuren alle. 10 Kannon juuri kaivetahan, Sieltä löytyi liinan siemen Tuonen toukan kätköksestä, Maan matosen säilöksestä. Vene vanha poltettihin Korvalla tulisen kosken, Tulikosken kääntehellä, Tuli tuhkia läjänen, Koko kuivia poroja, Purren puisen polttamilta 20 Venehen kyettämiltä. Siihen liina kylvettihin, Kylvettihin, kynnettihin, Yhtenä kesäisnä yönä, Siitä silloin taimi nousi, Kasvoi pellavas perätön, Yhtenä kesäisnä yönä.

Toisin:

5. J. vähän p. 12, 13. T. t. kätkösestä, M. maon varustamista. 16. T. kääntämällä,

b.

Sisarekset Sotkottaret, Kälykset käpeät naiset, Nuo on löysi Tuonen toukan, Tuonen toukan, maan matosen, Kahen kantosen välistä, Kolmen koivun juuren alta. Toukka Tuonen poltettihin, Maan matonen paistettihin, Ilkeä kisistettihin, 10 Kypeniksi kypsettihin, Portin Pohjolan e'essä, Lapin lastutanterilla; Tuli tuhkia vähäisen, Hieman hienoa poroa. Minne tuhkat pantanehen? Tuhkat tuonne kannettihin Peltohon saviperähän, Vaaran vankan liepehesen, Tuohon liina kylvettihin 20 Tuonen toukan tuhkasihin, Kypenihin maan matosen, Siitä nousi nuori taimi, Pensi pellavas peritön, Liina liitoton yleni, Yhtenä kesäisnä yönä, Kahen päivyen välillä.

Toisin:

2-4. Ijankaikkiset kälykset, Löyettihin T. toukka, T. toukka, m. matonen, 8. M. mato kyetettihin, 10. Kyy vihainen k. 11. Juurella kesuen kannon, 22. Tuosta n. hampun t.

c.

Kuoli muulloin musta ruuna, Vaipui valkea hevonen, Nurmelle nimettömälle, Maalle tuntemattomalle, Luilla nurmi vierrettihin, Hara vanha poltettihin, Akka vanha korvettihin. Tuli tuhkia vähäinen, Sai poroa pikkuruinen, 10 Tuohon liina kylvettihin; Yöllä Liiko liinan kylvi, Kauko päivän kasvatteli.

Toisin:

6. Raana v. p. 11. Y. Liito l. k.

23. Läävämadon synty.

a.

Piika istui pilven päällä, Kapo kaaren kannikalla, Neito päätänsä sukivi, Hapsiansa harjoavi, Kammalla kasarisella, Hopeaisella sualla; Taittui haara harjastansa, Kammastansa pii mureni, Selvälle meren selälle, 10 Lakeille lainehille. Tuota tuuli tuu'itteli, Ve'en henki heilutteli, Rannalle kiven kolohon, Paaen paksun partahalle. Siitä vääntyi värttinäksi, Sekä kääntyi käärmeheksi, Kujahan kurettelihe, Läävähän lähettelihe, Kujan kulmujen sekahan, 20 Alle heinän helpehien. Siitä luorihin lorahti, Sisiliskona sivahti, Alle parsien panihe, Maholehmän maion alle; Asui akkojen jaloissa, Aina naisten askelilla, Maitomaljalle mateli, Voikiulut keiahteli.

b.

Akka salmen korvallinen Oli päätänsä sukiva Harjalla hopeisella, Kuparisella sualla; Taittui taina harjastansa, Suastansa pii pirahti, Tuolle laajalle lahelle, Selvälle meren selälle, Tuulen kutiteltavaksi, 10 Aaltojen ajeltavaksi. Tuuli tuota tuu'itteli, Aalto rannalle ajeli, Siit' on synty syysmaolla, Tavat talvikäärmehellä, Joka läävässä lätivi, Alla nurkkien nutivi.

Toisin:

14. Alku t.

c.

Kuutar itki kultiansa, Päivätär hopeitansa, Kyynel tippui silmistänsä, Vierähti vesipisara, Kaunihille kasvoillensa, Kaunihilta kasvoiltansa Riveälle rinnallensa, Tuosta vierähti norohon; Siitä kasvoi kaunis tammi, 10 Yleni vihanta virpi. Mies pieni merestä nousi, Aalloista ylenteleikse, Tuskin korttelin pituinen, Vaimon vaaksan korkeuinen, Pikku kirvehyt käessä, Kirjavarsi kirvehessä; Tuopa taisi tammen kaata, Puun sorean sorrutella, Mipä tuosta lastu lähti, 20 Se merehen mestattihin, Vesi sen vaaheksi valutti, Aalto rannalle ajeli. Akka vanha raivokerta Oli sotkut sotkemassa, Räpälehet räpsimässä, Tuon kokosi konttihinsa, Pisti pitkäkielehensä, Kantoi kontilla kotihin, Pitkäkielellä piha'an, 30 Etanoiksi tehtäväksi, Toukiksi suettavaksi. Kaatoi kuohun kontistansa, Nakkasi navetan luoksi, Kujan kulmujen sekahan, Peittävi pihan rikoilla, Kattoi kartanon kuloilla, Tuosta tuo suku sikesi, Kasvoi valkea matonen, Läävässä läkerteliä, 40 Sonnassa sokertelia, Matelia maitomaljan, Kiulun korvan kierteliä.

Toisin:

23-27. A. v. villikerta, Se oli sotkujen pesiä, Räpähien räiskyttäjä (räiköttäjä), Vaahen koppi koprihinsa, Koprillansa konttihinsa, Portto Pohjolan emäntä Oli sotkuilla oleva Paitojansa purkamassa, Vaskivakkanen käessä, Johon kuohua kokosi, Ve'en vaahtea valutti, 27. Keräeli kesselihin, 31. Maan maoiksi luotavaksi, 33. Riputteli rikkoihinsa, 40. S. soristelia,

d.

Susi juoksi jäätä myöten, Hauki uipi jään alatse, Suen suusta kuona tippui Tuon halean hauvin luille; Tuonpa tuuli maalle tuopi, Ve'en henki heiluttavi, Aalto rannalle ajavi, Vaaheksi kiven kolohon. Annikki Ahimon neiti, 10 Aina sotkuilla asuja, Tuon kokosi konttihinsa, Kantoi läävän karsinahan, Tuostapa tuo synty syntyi, Tuostapa paha panihe, Pikku valkea matonen, Lumenkarva luikeroinen.

e.

Portto Pohjolan emäntä Oli päätänsä sukiva, Hapsiansa harjoava, Letti päästänsä putosi Selvälle meren selälle, Ulapalle aukealle, Tuonp' on tuuli maalle työnti, Raju kantoi kalliolle. Hiien piika pikkarainen, 10 Vaimo valkean verinen, Katselevi, kääntelevi, Sanovi sanalla tuolla: "Portto Pohjolan emäntä Tuon on heitti helmoistansa, Viskoi tuonne villojansa, Katkoi karvoja vesille, Jotka tuuli maalle työnti, Raju kantoi kalliolle; Mitä nyt tuosta tehtänehen, 20 Ja kuta kuvattanehen, Hivuksista herjan vaimon, Mieron porton palmikosta?" Istui kyhjö kynnyksellä, Kehjo keskilattialla, Vähjö väännähti perässä, Istuivat itähän rinnoin, Etelähän päin elävät. Sanoi kyhjö kynnykseltä, Kehjo keskilattialta, 30 Itse istara perästä: "Noista toukkia tulisi, Sukeutuisi maan matoja." Tytöt kyitä ketreävät, Vattuloivat maan matoja, Pyöri lumpio lujahan, Vääntyi värttinä kovahan, Maan matoja kyttäessä, Keträtessä käärmeitä. Se oli alku tallitoukan, 40 Synnyntä pahan sikiön, Sikopahnassa sikisi, Kasvoi lammaskarsinassa, Sykysyisillä rikoilla, Talvisilla tanterilla. Tuo oli työnsä ensimmäinen, Jonka joutuen käkesi: Puri Ristuksen hevosen, Kaatoi varsan Kaikkivallan, Läpi luisen tallin sillan, 50 Puhki soimen vaskipohjan.

Toisin:

1-3. Kyhjy päätänsä sukivi, Hapsiansa harjoavi, Selvällä meren selällä, 4. L. lemmolta p., Hivus Hiien tyttäreltä, Hivus hiieltä p. Letti Lemmon tyttäreltä, 16. Povestansa mieron portto, 23-26. I. kyhjä (kyhjy, kyyjä, kyytö, kyykky) k. Kehju (kähjö, keito) k. Vähjy väännälti p. 25. Y. maassa väänälteli, Itse istara (kullero) p. Nuorimmat (nuoramo) perisopessa, Sokea pajan (tuvan) sopessa, 33. T. k. kyttelevät, T. kyttävät matoja, 34. Keträsi ketulan vöitä, Koston loimia lokatti, 39, 40. Siitä syntyi talvitoukka, Mato musta maasta nousi, 42. K. lampokarsinassa,

f.

Itse vanha Väinämöinen, Se vanha Kalevan poika, Kun ennen sotahan läksi, Kehotteli keinojansa, Sulitteli nuoliansa, Navetassa naisten luona. Sai keihäs kärestetyksi, Nuolensa sulatetuksi, Sylkytteli keihästänsä 10 Peltohon saviperähän; Keihäs katkesi kaheksi, Pura peltohon putosi, Tipahti tinainen naula, Rengas vaskinen valahti, Sekin sontahan solahti Kujan kulmujen sekahan. Siitä sitten sykkö syntyi, Siitä kasvoi liukas lintu, Yleni otus parahin, 20 Lumenkarva luikkalainen.

Toisin:

1, 2. Kullervo Kalevan poika 1-8. Isversko (Istara, Lispori) kävi sotia Kolmekymmentä keseä, Otti keihosen olalle, 13, 14. T. t. neula, Neula valkea v. Sormus kultainen solahti Vyöstä vanhan Väinämöisen, Kolmijatkosta tupesta, 18. S. k. kaunis l.

24. Maahisen synty.

a.

Maast' on maahinen kotoisin, Punapilpero pihoista, Maan vihoista, veen vihoista, Sammakon salavihoista; Siit' on sykkö syntynynnä, Maan kavala kasvanunna, Vaan en tuota tunnekkana, Miten lie nyt tänne tullut, Nousnut ihmisen iho'on, 10 Karvahan kavon tekemän, Tulen moisna polttamahan, Panun laisna paahtamahan, Etanana vai matona, Vainko muuna maahisena. Matalat jalat maolla, Matalammat maahisella: Kun sa lienet maasta nousnut, Niin maahan sinun manoan; Kun liet vieno veestä tullut, 20 Niin vieno vetehen vieri; Kun lienet tulesta tullut, Niin sä tungeite tulehen, Vie vihasi mennessäsi, Ota pois omat pahasi!

Toisin:

12. Palon laisna (valkeana) p.

b.

Vesihiisi vettä souti, Kapo nuori notkutteli, Venehellä vaskisella, Airoilla tinasiloilla, Pääsi maalle mansikkana, Vieri vehnäisnä tahasna; Siit' on maahisen sikiö, Siitä synnyit sykkö raukka, Vaan nyt pois sinun manoan, 10 Ei täällä sinun sijasi, Maass' on maahinen sijasi, Ve'essä vetosen lempo.

25. Noidan synty.

Kyllä tieän noian synnyn, Sekä alun arpojia: Tuoll' on noita syntynynnä, Tuolla alku arpojien, Pohjan penkeren takana, Lapin maassa laakeassa; Siell' on noita syntynynnä, Siellä arpoja sikesi, Hakoisella vuotehella, 10 Kivisellä pääalalla.

26. Nuolien synty.

a.

Honka kasvoi kankahalla, Kipuvuoren kukkulalla, Tuosta noita nuolet laati, Ampuja pahat asehet: Teki nuolen yksikannan Oksista alimmaisista, Teki nuolen kaksikannan Oksista kes'ellä puuta, Teki nuolen kolmikannan 10 Oksista ylimmäisistä; Ampui noita nuoliansa, Äikytti äkähiänsä, Minkä minnekki osasi, Eihän noita tuosta huoli, Käykö ihmisen iho'on, Tahi karvahan kapehen.

b.

Annikki on Saaren neiti Kävi Isteron sotoa, Kirposi tinainen tilke, Hopeinen pääte pääsi, Kahen kallion lomahan, Sen noita käsin tavotti Ennen maahan ehtimistä, Mantuhun rupeamista, Vei sen seppojen pajahan. 10 Sen seppo kaluksi laati, Takoi tuosta noian nuolet, Ampujan pahat asehet; Ampui noita nuoliansa, Ampui nuolen taivosehen, Tahtoi taivonen haleta, (j.n.e. kats. pistoksen synty),

27. Oluen synty.

a.

Tietähän oluen synty, Juoman alku arvatahan: Ohrast' on oluen synty, Humalasta julki juoman, Vaikk' ei tuo ve'että synny, Eikä tuimatta tuletta. Humala, Remusen poika, Piennä maahan pistettihin, Kyynä maahan kynnettihin, 10 Viholaisna viskottihin, Vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Siitä nousi nuori taimi, Yleni vihanta virpi, Nousi puuhun pienosehen, Kohti latvoa kohosi. Osmon ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän, Ohra kasvoi kaunihisti, 20 Yleni ylen ehosti, Osmon uuen pellon päässä, Kaskessa Kalevan poian. Osmotar oluen seppä, Kapo kaljojen tekiä, Otti ohrasen jyviä, Kuusi ohrasen jyveä, Seitsemän humalan päätä, Vettä kauhoa kaheksan, Panevi pa'an tulelle, 30 Laittoi keiton kiehumahan. Keitti ohraista olutta Kerkeän kesäisen päivän, Sai oluen keitetyksi, Vaan ei saanut käyneheksi. Arvelee, ajattelevi, Mitä tuohon tuotanehen Oluelle käyttimeksi, Kaljalle kohottimeksi. Näki maassa palkoheinän, 40 Poimi maasta palkoheinän, Hieroi kaksin kämmeninsä, Hykersi käsin molemmin, Molempihin reisihinsä, Hieroi nää'än kultarinnan. Sanoi tuon on saatuansa: "Näätäseni, lintuseni, Mene tuonne, kunne käsken, Metsän synkkähän salohon, Jossa tammat tappelevat, 50 Kovin ottavat orihit, Käsin vaahtea valuta, Koprin hiivoa kokoa, Oluelle käytteheksi, Kaljalle kohotteheksi!" Näätä nöyrä neuvottua Jopa juoksi, jotta joutui, Pian juoksi matkan pitkän Metsän synkkähän salohon, Missä tammat tappelivat, 60 Kovin ottivat orihit. Valui vaahti tamman suusta, Kuola kuonosta orihin, Sen kantoi kavon kätehen, Toi olalle Osmottaren. Kapo kaatoi kaljahansa, Osmotar oluehensa; Sai olut pahantapainen, Pani miehet mieltä vaille, Mielipuolet meuhomahan, 70 Hullut huppeloitsemahan, Lapset laitti itkemähän, Muun kansan murehtimahan. Kalevatar kaunis neiti, Tyttö sormilta sorea Sekä liukas liikunnalta, Aina kengältä kepeä, Liikkui sillan liitoksella, Keikkui keskilattialla, Näki lehen lattialla, 80 Poimi lehen lattialta. Katselevi, kääntelevi, "Mitä tuostaki tulisi Kavon kaunihin käsissä, Hyvän immen hyppysissä?" Kantoi sen kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin; Kapo kaksin kämmeninsä, Hykersi käsin molemmin, Molempihin reisihinsä, 90 Mehiläinen siitä syntyi. Mehiläinen liukas lintu Sep' on lenti, jotta joutui, Pian lenti pitkän matkan, Välehen välin lyhenti, Saarehen selällisehen, Luotohon merellisehen, Nurmelle mesinukalle, Simapellon pientarelle. Kului aikoa vähäisen, 100 Pirahteli pikkuruisen, Jo tulla tuhuttelevi, Saaha saaveroittelevi, Toi simoa siivessänsä, Kantoi mettä kaapussansa, Sen kantoi kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin, Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa. Siitä nousi nuori juoma, 110 Yleni olut punainen, Puisen uuen uurtehessa, Korvon koivuisen sisässä; Sai olonen valmihiksi, Metu miesten juotavaksi.

Toisin:

2. Alku taarin a. Mistä syntyi julki juoma: 22. Kalevaisen kaskimaalla, 23, 24. O. pani olutta, Kalevatar vettä kantoi, 34. Ei saanut hapanneheksi. 43. Reisihinsä reikutteli, 55. N. n. neuvottava 90. Mehiläisen synnyttävi. 101. J. t. tuputtelevi (turahtelevi, hyryttelevi), 102. S. hyppelöittelevi (vihmeröittelevi), Käyä kähveröittelevi (kääveröittelevi, käärämöittelevi, kääkeröittelevi, käärähyttelevi), 110. Y. kavesten kalja,

b.

Humala huhusi puusta, Vesi virrasta vihelsi, Ohra pellon penkereltä: "Konsa me koolle saamme, Milloin yhtehen yhymme, Konsa toinen toisihimme, Kekrinäkö, joulunako, Vaiko vasta pääsiäisnä; Yksin on elo ikävä, 10 Kahen kolmen kaunosampi." Hyvä on tyttö Pohjan neiti Arvelee, ajattelevi, "Mitä tuostaki tulisi, Jos ma nuot ko'olle saatan Sekä yhtehen yhytän, Laitan toinen toisihinsa." Punalintu puusta lauloi: "Saisi noista julki juoma, Tulisi hyvä olonen, 20 Tekiälle taitavalle, Oikein osoajalle." Hyvä on tyttö Pohjan neiti Poimivi humalan päitä, Otti ohrasen jyviä, Vettä virran pyörtehestä, Ne hän yhtehen yhytti, Saatti toinen toisihinsa, Keitteäksensä käkesi Puisen uuen uurtehessa, 30 Korvon koivuisen sisässä. Kuu kiviä kuumettihin, Salo puita poltettihin, Kesä vettä keitettihin, Talvi pantihin olutta; Punalintu puita pilkkoi, Västäräkki vettä kantoi, Mehiläinen mettä tuopi Nosteheksi nuoren juoman. Tuosta nousi nuori juoma 40 Korvon koivuisen sisässä, Kuohui korvien tasalle, Ärjyi päälle äyrähien, Tahtoi maahan tyyräellä, Lattialle lasketella. Tuosta tuima tunnettihin, Tunnettihin, tuomittihin, Arveltihin aikanansa Kaata maahan maan hyväksi, Kaata ennen kasvamatta, 50 Suureksi sukeutumatta. Hyvä on tyttö Pohjan neiti Itse tuon sanoiksi virkki: "Voi poloinen päiviäni, Voipa töitäni typerä, Kun panin paha-olosen, Tavattoman taarin laitoin: Ulos korvosta kohosi, Lattialle lainehtivi." Punalintu puusta lauloi, 60 Rastas räystähän rajalta: "Ei ole paha-oloinen, On juoma hyvä-oloinen, Tynnyrihin tyhjettävä, Kellarihin käytettävä, Tynnyrissä tammisessa, Vaskivannetten sisässä." Taari lausui taitavasti, Itse virkki, noin nimesi: "Paha on olla puolikossa 70 Tapin vaskisen takana; Kun et laita laulajoita, Istuta iloitsioita, Ulos tyrsin tynnyristä, Pois pakenen puolikosta; Rikki potkin puolikkoni, Pois ma pohjani porotan, Menen toisehen talohon, Yli aian naapurihin, Jossa juoahan ilolla, 80 Ja remulla reiatahan." Se oli oluen alku, Sekä alku että synty; Mistä sai hyvän nimensä, Mistä kuulun kunniansa? Virkkoi kissa kiukoalta, Kasi lausui lautsan päästä: "Kun tuo lie hyvä-oloinen, Olut olkohon nimensä!" Siitä sai olut nimensä, 90 Sekä kuulun kunniansa, Kun oli hyvä-oloinen, Hyvä juoma hurskahille, Fani naiset naurusuulle, Miehet mielelle hyvälle, Hurskahat iloitsemahan, Hurjat hoiperoitsemahan.

Toisin:

2, 3. Y. kaivosta syvästä, O. p. pientarelta: 5. Konsa koolle ja koholle, 7, 8. Joulunko pitkinä pyhinä, Pääpyhinä p. 11. Osmotar oluen seppä 33. Meri v. k. 36. Tijanen pani olutta, 61, 62. E. o. pahantapainen, O. j. hyväntapainen, 65, 66. Nassakassa t. Tapin vaskisen takana. 68. Ylen virkki viisahasti: 71, 72. K. e. l. laulajata, I. iloitsiata, 85, 86. Punalintu puusta lauloi, Rastas räystähän rajalta: 95, 96. Hurskahat ilottelevi, H. tappeloittelevi.

28. Pakkasen synty.

a.

Pakkanen pahansukuinen Ja poika pahantapainen, Joko nyt sanon sukusi, Kuuluttelen kunniasi? Tieän mä sukuperäsi, Tieän kaiken kasvantosi. Pakkanen pajoilla syntyi, Kova ilma koivikolla, Ikiturmasta isästä, 10 Emosta epattomasta, Kylmän ruoppahan kylellä, Jäisen kaakun kainalossa. Ken se pakkasen imetti, Kovan ilman koitutteli, Kun oli maammo maiotonna, Emonen utaretonna? Käärme pakkasen imetti, Kova ilma koitutteli, Käärme syötti, kyy imetti, 20 Mato maiolla piteli, Utaresta uuttomasta, Nännillä nenättömillä; Pohjaistuuli tuu'itteli, Vilu ilma viihytteli, Pahoilla pajupuroilla, Soilla räykymättömillä. Siitä kasvoi karkeaksi, Yleni ylen jaloksi, Sai poika pahantapainen, 30 Tuli turmion alainen. Ei ollut nimeä vielä, Pojalla epäpäöllä; Sitten lapsi ristittihin, Alle kastin kannettihin, Lähtehelle läikkyvälle Kultakallion navalle, Nimi pantihin pahalle, Ylettihin riiviölle, Pantihinpa pakkaseksi, 40 Korvien kohottajaksi, Kynsien kivistäjäksi, Vaatijaksi varvaspäien.

Toisin:

9. Isästä iki pahasta, 41. K. kyseliäksi,

b.

Tuop' on musta Pohjan akka. Raani pakkasen emonen, Istuihe itähän rinnoin, Selin tuulehen makasi, Katseleikse, käänteleikse, Katsoi kaarnapohjosehen, Kuinka kuu kehälle nousi, Päivä kaarelle kavahti; Teki tuuli tiineheksi, 10 Päivän koitto kohtuiseksi. Mitä kantavi kohussa? Kantoi kolme poikalasta; Synnytteli poikiansa, Laa'itteli lapsiansa, Pohjolan koan perässä, Pimentolan pirtin päässä. Kutsui Luojan ristimähän, Jumalan nimeämähän, Kun ei Luoja tullutkana, 20 Itse risti riiviönsä, Yhen pani Tuulettaren, Toisen pani Viimattaren, Viimeisen vihaisen poian Sen panevi Pakkaseksi, Joka kynsiä kysyvi, Alta jalkoja anovi.

Toisin:

2. Ulappalan umpisilmä, 23. Kolmannen Puhurin p.

e.

Häitä Hiitola pitävi, Paha joukko juominkia, Tappoi häiksehen hevosen, Pioiksensa pitkäharjan, Veri tuonne viskottihin Hiitolan pajan perähän; Nousi tahna taivahalle, Auer ilmahan yleni, Siitä pilviksi pirahti, 10 Paneutui pakkaseksi. Lumikki hevosen varsa Sep' on Pakkasen imetti Utaresta uhkuvasta, Näkyvillä nännillänsä, Pakkanen paha sikiö Halki hartiot imevi, Utaren u'uttomaksi, Nännitki nenättömiksi. Sai poika imetetyksi, 20 Ristityksi, kastetuksi, Hopeaisella joella, Kultaisella lähtehellä; Kuljus pantihin nimeksi, Kuljus poika Pakkaselle, Kuljus Pakkanen itseki, Kuljuksia muu sukunsa. Vei tuon Luoja taivosehen, Vaan Kuljus ajattelevi: Läyli on olla lämpimässä, 30 Palavassa pakko suuri. Loip' on Luoja lähtehesen, Asui Kuljus lähtehessä, Kesäkauen kellitteli. Virkki Luoja taivahasta: "Nouse pois nyt nuori poika Tannerta tasottamahan!" Läksi Kuljus lähtehestä, Alkoi aloilla asua, Veräjillä viehkuroia, 40 Puut puri lehettömiksi, Heinät helpehettömiksi, Ihmiset verettömiksi.

Toisin:

4. P. pitkäjouhen, Murkinoiksi (ruuiksensa) mustan ruunan, 6. Pohjolan p. p. H. koan etehen; 7, 8. N. höyry t., Utu i. y. 11-13. L. tytär Tapion Imetteli poikoansa Rippuvilla rinnoillansa, 17. Utaretki päättömiksi, 21-22. Tuolla Jortanan j. Pyhän virran pyörtehellä; 23. Kuhjus p. n. 24-26. Kuhjus — Kuhjuksia

29. Pistoksen synty.

a.

Kasvoi ennen kaunis tammi, Vesa verraton vetihe, Kovin kasvoi korkeaksi, Latvoin taivolle tavotti, Piätti pilvet juoksemasta, Hattarat hasertamasta, Puolen päiveä pimitti, Kaihti maata kolmanneksen. Nuoret neuvoa pitävät, 10 Ikäpuolet arvelevat, Kuinka kuutta oltanehen, Päivättä elettänehen, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla Pohjanmailla. Kaivattihin kaatajata, Pahan tammen taittajata, Etsittihin, eipä löytty, Haettihin, ei havaittu; Ei ollut väessä tässä 20 Sitä miestä meiän maalla, Urohoisessa väessä, Miehisessä joukkiossa, Tämän tammen taittajata, Puun solean sortajata. Nousi musta mies merestä, Uros umpilainehista Eikä suuri, eikä pieni, Uros keskikertahinen, Pystyn peukalon pituinen, 30 Kolmen sormen korkeuinen, Kirves kirjattu olalla, Kirjavarsi kirvehessä, Päässä paasinen kypärä, Jalassa kiviset kengät; Tuopa tahtoi tammen kaata, Ruhtoa rutimon raian. Astua teputtelevi, Käyä kääkälöittelevi, Astui puun on juuruelle, 40 Ison tammen taittamille; Laski puuta kirvehellä, Tarpaisi tasaterällä, Iski kerran, iski toisen, Iski kerran kolmannenki, Tuli tuiski kirvehestä, Panu tammesta pakeni. Lastut puusta pyörähteli, Lohkarehet lonkahteli, Niitylle nimettömälle, 50 Maalle mättähättömälle, Tuonne toisia pirosi, Ylen laajalle levisi, Selvälle meren selälle, Ulapalle aukealle. Niin kerralla kolmannella Jopa taittoi tammen poikki, Rutaisi rutimon raian, Puun vihannan vierähytti, Tyvin illisti itähän, 60 Latvoin luopi luotehesen, Poikki Pohjolan joesta, Sillaksi ikuhiseksi, Mennä miehen matkalaisen Pimeähän Pohjolahan. Mi oli lastu lonkahtanut, Mestattu meren vesille, Meren selvälle selälle, Lakeille lainehille, Sitä tuuli tuu'ittavi, 70 Meri lieto liikuttavi, Aalto rannalle ajavi, Meren tyrsky tyyreävi, Lahtehen nimettömähän, Nimen tietämättömähän, Jossa Hiitola asuvi, Paha kansa kaupitsevi. Hiien koira rautahammas, Rannan juoksia ikuinen, Joutui rannat juoksemassa, 80 Someret sirottamassa, Keksi lastun lainehilta, Koppoi lastun lainehilta, Tuon kantoi kavon kätehen, Hiien immen hyppysihin. Kapo tuota katselevi, Katselevi, kääntelevi, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuostapa jotain tulisi, Kun oisi sepon pajassa, 90 Miehen mahtavan käsissä; Saisi noita nuolet tuosta, Ampuja iki asehet." Sattui kehno kuulemahan, Mies paha tähyämähän, Tuon paha pajahan kantoi, Tuosta nuolia tekevi, Vasamoita valmistavi, Pistokseksi ihmisille, Hevosille ammukseksi, 100 Äkähiksi raavahille. Piru piiliä tekevi, Äkähiä äiteröivi, Vuoressa teräksisessä, Rautaisessa kalliossa. Teki piiliä pinosen, Ko'on nuolia kovia, Pajassa ovettomassa, Ilman ikkunattomassa, Päät tekevi tervaksesta, 110 Varret tammesta vanuvi, Oksasta tulisen tammen, Väkähästä puun punaisen. Silitteli nuoliansa, Silitteli, sulitteli, Pääskyn pienillä sulilla, Vipusilla viirulinnun. Mistä sai sulitusrihmat? Tuolta sai sulitusrihmat Hivuksista Hiien immen, 120 Hapsista halukapehen. Sai nuolet sulinneheksi, Millä noita karretahan? Kyyn on käärmehen kähyillä, Maon mustilla mujuilla. Katsoi kaarensa parahan, Siihen jäntehen panevi Hännästä uve-orihin, Karvoista emäkapehen. Koppovi tulisen jousen, 130 Jännitti tulisen jousen Vasten polvea vasenta, Alta oikean jal'ansa. Otti nuolen orheimman, Valitsi parahan varren, Oikaisi tulisen jousen, Olallehen oikealle, Ampui nuolen ensimmäisen Ylähäksi päänsä päälle, Sinisehen taivosehen, 140 Pitkän pilven rannan päälle. Tahtoi taivonen haleta, Ilman kaaret katkiella, Ilman riehtoset revetä, Ilman kansi kallistua, Tuskissa tulisen nuolen, Äkähissä Äijön poian; Se nuoli peräytyi sinne, Jott' ei kuulu kuuna päänä. Ampui tuosta toisen nuolen 150 Maahan alle jalkojensa, Tahtoi maa manalle mennä, Mäet mullaksi mureta, Hietaharjut halkiella, Kankahat kaheksi mennä, Tuskia tulisen nuolen, Säkeniä puun punaisen; Se sinne iki peräytyi, Ett' ei kuultu kuuna päänä. Ampui kohta kolmannenki 160 Viimeisen vihaisen nuolen, Halki maita, halki soita, Halki synkkiä saloja, Vuorehen teräksisehen, Rautaisehen kalliohon; Nuoli kilpistyi kivestä, Kalpistihe kalliosta, Meni ihmisen iho'on, Vaivaisehen vartalohon. Se piili perittänehen, 170 Nuoli nouateltanehen, Sanan voimalla Jumalan, Aina Herran armon kautta.

Toisin:

6. H. hatsertamasta (harittamasta, hatartamasta), 9, 10. Neiet n. p., Orpanat osaelevat (ajattelevat), 11. K. k. lietänehen (eistänehen), 16. Tämän t. t. (Tammen poikki t.) 29, 30. Kesäpaarman paksunainen, Härän kynnen korkunainen, 37. A. tuputtelevi (tuhuttelevi), 37, 38. Tuo tulla tuhutteleikse, K. kääkälöitteleikse, 40. I. t. tasman luoksi, 41, 42. Puipi (lyöpi) p. k., Tammea t. 43, 44. I. k., i. kaksi, Kovin äijä kuin on kolme, 45, 46. T. säihkyi k., Tamu (talu, yty) t. p. 47, 48. Siitä lastuset (lastuja) sirahti, Pirahti (pirosi) sini siparet, 48. L. lohkeavi, 59, 60. Tyven työnnytti (iskevi) i. Latvan laski l. 62. S. iku-sijaksi, 65. M. o. l. tuonne luotu, 70-72. Ilma liika l., Raju r. a., M. t. työnnätteli, 77-80. Pohjan Musti, musta koira, Rakki rauan karvallinen, Päätyi lahta (merta) kiertämässä, Somerta sirehtimässä, 82-84. Tuo lastun mereltä tuopi, Kantavi k. käsihin, Hiitten i. h. 88. Mitä tuostaki t. 90-92. Hyvän mahtajan k. Tuosta nuolia tulisi, Vasamoita valmistuisi, 92. A. hyvät a. 101, 102. P. p. takovi, Ä. ällyttävi, 123. Käärmehen kähitsemillä, 126, 127. S. j. tapasi jouhista ujon upehen, 132. A. kantansa vasemen. 141, 142. T. t. hajota, I. kaari k. 151-153. Maa oli syttyä tulehen, Säkeninä säikehellä, Hietakankahat kat'eta, 163-166. V. hopeisehen, Kivisehen k. N. kilpesi k., Kalpesihe (kalpastihe) k.

b.

Kasvoi muinoin kaunis tammi, Yleni vihanta virpi, Hietaharjun hartehilla, Kultakunnahan kukuilla; Olovahka oksiltansa, Leveähkä lehviltänsä, Latva täytti taivahalle, Lehvät ilmoille levesi, Peitti päivän paistamasta, 10 Kaihti kuun kumottamasta, Otavat ojentumasta, Tähet taivon kulkemasta. Vilu viljalle tulevi, Kamala ve'en kaloille, Outo ilman lintusille, Ikävä imehnosille, Kun ei päivyt paistakkana, Eikä kuutamet kumota, Vasten noita vaivaisia, 20 Kohti koitopäiväisiä. Etsittihin tuota miestä, Haettihin miestä mointa, Ku tuon tammen taitteleisi, Puun sorean sorteleisi, Vierottaisi puun vireän, Raataisi rutimon raian. Eipä löytty raatajata, Puun murskan murentajata; Ei ollut sitä urosta, 30 Ei niin miestä urheata, Ollut ei omassa maassa, Suloisessa Suomenmaassa, Kaunihissa Karjalassa, Eikä tullut tuonnempata Ruotsinmaasta rohkeasta, Vienosta Venäjänmaasta, Tämän riikin riitamaasta, Joka taisi tammen kaata, Ruhtoa rutimon raian, 40 Satalatvan langettoa. Nousipa merestä miesi, Uros aalloista yleni, Ei tuo ollut suuren suuri, Eikä aivan pienen pieni: Koko korttelin pituinen, Vaimon vaaksan korkeuinen, Maljan alle maata mahtui, Seulan alle seisomahan. Tukka oli kannoilla takana, 50 Parta polvilla e'essä, Rautahattu hartioilla, Rautasaappahat jalassa, Rautarukkaset käessä, Rautakirjat kintahisssa, Rautavyöhyt vyölle vyötty, Rautakirves vyön takana, Rautavarsi kirvehessä, Rautaponsi varren päässä. Hivelevi kirvestänsä, 60 Tahkaisi tasatereä, Rautaisella kalliolla, Vuorella teräsperällä, Viitehen vironkivehen, Kuutehen kovaisimehen, Seitsemähän sieranpäähän, Kaheksahan kanturahan; Yöt ou kirvestä hiovi, Päivät vartta valmistavi. Sai kirves hivelleheksi, 70 Varsi valmistelleheksi, Jo uros uroksi pääsi, Mies on mieheksi rupesi: Jalka maassa teutaroipi, Päähyt pilviä pitävi, Niin on paistoi partakarvat Kuin on lehto liepehellä, Niin on tukka tuuhottavi Kuin on männikkö mäellä. Astua lykyttelevi, 80 Käyä kuukahuttelevi, Leveillä liehumilla, Syltä on housut lahkehista, Puoltatoista polven päästä, Kahta kaatehen rajasta. Astui kerran, astui toisen, Tavottavi tammen luoksi, Yhen polki jalkojansa Hienoiselle hietikolle, Toisen polki jalkojansa 90 Maalle maksankarvaiselle, Jo kerralla kolmannella Tuli tammen juuruelle, Väkähille puun punaisen, Ikuisille ailahille. Iski kiinni kirvehensä, Tammehen tasateränsä, Läksi lastu puun kylestä, Pirastihen pintalastu, Senpä tuuli tuonne kantoi 100 Suurelle meren selälle Väinämöiselle venoksi, Purren puuksi laulajalle. Iski vielä kerran, toisen, Eipä ollut aikoana, Taittoi tammen, maahan kaatoi, Latvoin suurehen suvehen, Tyvin kohti koillisehen, Kaiten kaarnapohjosehen. Katselevi lastuloita 110 Vieremillä puun punaisen, Tammen laajan tanterella, Itse tuon sanoiksi virkki: "Saisipa tästä tarvespuita Oksista tasaisen tammen; Kenpä oksan ottanevi, Se otti ikuisen onnen, Kenpä lehvän leikannevi, Leikkasi ikuisen lemmen, Ken se latvan taittanevi, 120 Se taittoi ikuisen taian." Mi oli lastuja pironnut, Mikä pääsnyt pälkäreitä, Aaltojen ajeltavaksi Meren selvällä selällä, Niitä aaltonen ajeli, Meren läikkä läikytteli, Tuulen henki heilutteli, Vesi rannalle vetävi, Pitkän niemosen nenähän, 130 Rantahan pahan pakanan. Hiien piika pikkarainen, Vaimo valkean verevä, Se oli poukkujen pesiä, Räpähien räiskyttäjä, Pitkän portahan nenässä, Suuren laiturin laella. Tuopa lastuset tapasi, Pilkkoi ne pilastehiksi, Leikkoi lehmän lastusiksi, 140 Kokoeli konttihinsa, Kantoi kontilla kotihin, Pitkäkielellä piha'an; Koppoi lastut kontistansa, Kaatavi ne kartanolle. Kolme on veljestä ko'issa, Ne tuosta kyselemähän: "Mitä noista noita saisi, Kuta keito kallitseisi?" Kapo tuon sanoiksi virkki: 150 "Jonki noista saaja saapi, Miesi taitava takovi, Saapi noita nuoleksia, Lempo lehtikeihäitä, Pikatuoni pistoksia." Päätyi Hiisi kuulemassa, Sai paha tähyämässä, Pani poikansa pajahan Vanumahan nuolen päitä, Takomahan keihäitä. 160 Läksi poikanen pajahan, Poika nuolia tekevi, Vanuvi vasaman päitä, Laati piiliä pinosen, Ko'on nuolia kovia, Takoi tuuria tusinan, Teki kimpun keihäitä, Oksista tulisen tammen, Äkähistä puun punaisen; Tehnyt ei suurta eikä pientä, 170 Teki kesko keihäitä, Joilla pisti mies-satoja, Tuhansia tuikutteli. Otti piru pistimensä, Keito keihä'ät tapasi, Keikutteli keinojansa, Äijytti äkähiänsä, Pistokseksi ihmisille, Ammukseksi raavahille: Ei hän Hiisi tuosta huoli, 180 Kunne nuolensa lähetti, Saiko sarviraavahasen, Hevosehen hirvisehen, Vaiko ihmisen iho'on, Karvahan kavon tekemän.

Toisin:

2. Y. v. virvi, 5, 6. Olovampi o., Leveämpi l. 7, 8. L. tirppoi t. (tarttui taivosehen), L. pilvihin ylettyi, Latvan taivolle levitti, Oksat ilmoille ojenti, 9, 10. Esti p. p., Kuu raukan k. 10. Kuun kätki (Luojan) k. Kuutosen (kuutamot) k. 14. Kavelo (kavela) v. k. 15. Ilman linnuille ikävä, 17, 18. Kun ei konsa (armas) päivyt paista, Kuuhut kultainen (eikä kuutamet) k. 25. V. p. vihannan, 37. Kahen r. r. 41, 42. Mies pieni (musta) merestä nousi, Ukko a. y. Ukkonen (pikku mies) merestä nousi, U. aaltojen kes'estä, Nousi rautamies merestä, Rautasuinen, rautapäinen, 43, 44. Eikä uro aivan s. E. uro aivan p. Eikä aivin suurimpia, E. aivin pienimpiä: 45-50. Ukko yhtä kyynärätä, Parta kahta kyynärätä, Vähän kuollutta parempi, Kaonnutta kaunosampi, 49. Hivus k. t 51. Ve'en hattu (vaskihattu) h. 52, 53. Ve'en saappahat j., Ve'en kintahat k. 54, 55. Ve'en k. k., Ve'en v. v. v. 56-58. Ve'en k. v. t, Ve'en v. k., Ve'en p. v. p. 63, 64. Viiellä virosimella, Kuuella kuluttimella, 65, 66. Seitsemällä sieran päällä, Kaheksalla kannikalla; 71, 72. J. u. u. muuttui (urosta läksi), Mies on miehelle pätevi: 79, 80. A. on keikotteli, K. kulleroittelevi, 82, 83. S. suusta housun lahke, Puolentoista p. p. 86. Tallustavi t.l. 87. Y. astui j. 89. T. astui j. 91, 92. Astui kerran kolmannenki Juurelle tulisen tammen, 98. Pirastaikse (jo pirahti) p. 105-108. Taisi (tahtoi) tammi kallistua, Lysmyä rytimön raita; Tyven työnti pohjosehen, Latvan suurelle suvelle. 115. K. tuosta oksan otti, 117. K. tuosta lehvän leikkoi, 119, 120. K. tuosta lastun lappoi, Se lappoi i. t. 121-124. Mikä l. pirosi, M. pääsi p. Nepä tuuli tuonne tuopi Keskelle (aalloille) Aluejärven, 129. Tuonen mustahan jokehen, Saattavi sarajokehen, Kahen kallion välihin, Vuoren kolmen koukkehesen, 135. Tuonen mustassa joessa, 143, 144. Loi ne kontista pihalle, Kaatoi lastut k. 147, 148. "M. n. n. teetät, K. k. kallihtutat?" 152. S. n. nuolipuita, 154. Pirulainen pistosneuvot. 155, 156. P. piru k., Perkele t. 160, 161. Poika läksi Pohjan maalle Nuolia te'ettämähän, 163. Nuolen päitä nuljuttavi, 179, 180. E. h. H. tuota tieä, Kunne nuoli mennytkänä,

e.

Kasvoi ennen suuri tammi, Virpa virhetön yleni, Tuo tammi pahantapainen, Päivän peitti latvallansa, Lehvillänsä kuun kehitti, Otavaisen oksillansa. Vaikea valotta olla, Ikävä imehniskoilla, Ilman päivän paistamatta, 10 Kuutaman kumottamatta, Eikä tullut tuota miestä, Ei sitä emosen lasta, Nuorisosta nousevasta, Eikä varsin vanhastosta, Joka tammen taitteleisi, Puun murhan murenteleisi; Ei ollut omalla maalla, Näillä raukoilla rajoilla, Kahen Karjalan välillä, 20 Kolmen riikin riitamaalla. Etsittihin maitten päältä, Viiestä pitäjähästä, Kuuen kirkon kuuluvilta, Kun ei löytty kuitenkana, Haettihin taivahasta. Tuli ukko taivosesta, Luultavasti luottavainen: Syltä rinnoilta leveä, Sylt' on hattu harteilla, 30 Kahta kaatiot jalassa, Kirves kultainen olalla, Varsi kulta kirvehessä, Hopeata ponnen päässä. Katseleikse, käänteleikse, Astui yhen jalkojansa Pajupehkon penkerehen, Toisen astui jalkojansa Juurelle mehevän tammen. Hakkasi mehevän tammen, 40 Tasalatvan taskutteli, Latvan iskevi itähän, Tyven luopi luotehesen. Minkä tuosta lastun laski, Se on lammin lumpehiksi, Minkä oksia pirotti, Ne merelle mesteleikse Meren aaltojen ajella, Meren tyrskyn tyrskytellä. Tuli rakki rantahinen, 50 Juoksia joen sivuinen, Se juoksi kivi kiveltä, Hyppäsi havu havulta, Näki mustasen merellä, Nouti mustasen mereltä, Kantoi keiolle kätehen, Häjyn miehen hyppysihin. Keito tuon käsin tavotti, Katselevi, kääntelevi: "Tuostapa nuolia tulisi, 60 Vasamoita valmistuisi." Vuoli piiliä pinosen, Kolmisulkia kokosen, Yhen tammen taittumista, Puun murskan murenemista. Minkä saatti valmihiksi, Sen pojat sulittelevi Peipun pienillä sulilla, Varpusen vipusimilla, Sian karjun harjaksilla, 70 Hämähäkin höytyvillä. Kolm' on poikoa pahalla, Ruhjo yksi, rampa toinen, Kolmas on peri sokea, Ruhjo jousen jännittäjä, Rampa piilien pitäjä, Ampuja peri sokea. Ruhjo jousen jännittävi, Antoi ampujan kätehen. Ampuja peri sokea 80 Koittelevi nuoliansa Pitkin soita, pitkin maita, Pitkin pitkiä pihoja, Ampui nuolen yksikannan Ylähäksi taivosehen, Pilvihin pirajavihin, Hattaroihin pyörtevihin; Taivas reikihin repesi, Ilma kaikki ikkunoiksi, Itse tuon sanoiksi virkki: 90 "Se nuoli mänösi sinne, Ei sitä peritä sieltä, Ei tarkoin taho takkana." Ampui nuolen kaksikannan Maa-emähän jalkoihinsa, Maa alla pakahtelevi, Maan on mullat murjahteli, Paaet vahvat paukahteli, Kivet rannalla rakoili; Se nuoli mänösi sinne, 100 Ei sitä peritä sieltä. Ampui nuolen kolmikannan Tuohon Pohjolan mäkehen, Kohti vuorta korkeata, Vasten varvikkomäkeä. Ampui kilveten kiveä, Kalvatellen kallioa, Se kivestä kilhuksihe, Kalliosta kalhuksihe, Tahtoipa tavata siitä, 110 Luoa luontokappaleita, Käyä ihmisen iho'on, Karvoihin kavon tekemän; Vaan sill' ei sijoa siellä, Se sieltä perittänehen.

Toisin:

5. L. k. kaotti, 16. P. lihavan liitteleisi; 27. Mujuiseni, muotoiseni, Kaiken karvani näköinen, 31. 32. Vaskikirves olkapäällä, Vaskivarsi k. 46. N. m. miesteleikse (miestelihe) Ne on miehiksi merelle, Urohiksi lainehille 50. Juoksevi j. sivua (sivutse), 61. V. p. pivosen, 63, 64. Korvalla tulisen kosken, Rautalammin reunamaalla. 68. V. vivustimilla (vivusimilla, vivuttimilla), Hyvän linnun höyhenillä, 71-73. K. o. p. pirulla, Ruhja (rujo, ruho) y., r. t. K. verisen sokeli, 84. Päänsä päälle t. 87, 88. Tahtoi taivonen haleta, Ilma kaikki ikkunoita, 94. Alle jalkojen omien, Se on vasten maata mennyt, 95. Maapa aukesi kaheksi, 95, 96. Tahtoi maa pyhä puheta, Maa muruiksi (murjaksi) muljotella, 102. T. Hiitolan m. 103, 104. K. maata k., V. rauaista m. 105-109. A. kilpoten kivehen, Kaipotellen kalliohon, Tuo k. kiljausi, K. kaljausi,

d.

Kasvoipa tulinen tammi (Tulisella tanterella), Tuli poika Pohjolasta, Uros kylmästä kylästä, Pikku kelkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa, Varsi kyynärän pituinen, Terä vaaksan korkeuinen, Terä uusi, varsi vanha, 10 Uuet kintahat käessä, Vanhat kirjat kintahissa. Se kärsi käsin ruveta Puimahan tulista puuta, Säkehistä särkemähän, Tuon pilkkoi pirakkehiksi, Leikkoi lehmilastusiksi. Ne tuuli merehen tuopi, Meren aaltojen ajella Tuonen mustahan jokehen, 20 Manalan alusvetehen; Niist' on noita nuolet saapi, Pirulainen pistosneuvot. Piru piiliä tekevi, Lempo lehtikeihäitä, Oksista tulisen tammen, Puun pahan pirakkehista, Pajassa ovettomassa, Ilman ikkunattomassa; Pirahti pirulta piili, 30 Lehtikeihäs Lemmon luota, Iho'on imento raukan, Emon tuoman ruumihisen.

Toisin:

23. P. tuuria takovi, 30. L. Lemmon pääsi,

e.

U'utar on luonnon tyttö, Terhetär terävä neito, Seuloi seulalla utua, Terhenistä tepsutteli, Nenässä utuisen niemen, Päässä saaren terhenisen, Siit' on synty polttelulla, Polttehilla, pistoksilla, Ihossa alastomassa, 10 Vaivaisessa vartalossa.

30. Puiden synty.

[K. erittäin tammen synty.]

a.

Sampsa poika Pellervoinen Kesät kentällä makasi Keskellä jyväketoa, Jyväparkan parmahalla; Otti kuusia jyviä, Seitsemiä siemeniä, Yhen nää'än nahkasehen, Koipehen kesäoravan, Läksi maita kylvämähän, 10 Toukoja tihittämähän. Kylvi maita kyyhätteli, Kylvi maita, kylvi soita, Kylvi auhtoja ahoja, Panettavi paasikoita. Kylvi kummut kuusikoiksi, Mäet kylvi männiköiksi, Kankahat kanervikoiksi, Notkot nuoriksi vesoiksi. Noromaille koivut kylvi, 20 Lepät maille leyhkeille, Kylvi tuomet tuorehille, Pihlajat pyhille maille, Pajut maille paisuville, Raiat nurmien rajoille, Katajat karuille maille, Tammet virran vierimaille. Läksi puut ylenemähän, Vesat nuoret nousemahan, Tuuliaisen tuu'ittaissa, 30 Ahavaisen liekuttaissa, Kasvoi kuuset kukkalatvat, Lautui lakkapäät petäjät, Nousi koivuset noroilla, Lepät mailla leyhkeillä, Tuomet mailla tuorehilla, Pihlajat pyhillä mailla, Pajut mailla paisuvilla, Raiat mailla raikkahilla, Katajat karuilla mailla, 40 Tammet virran vieremillä.

Toisin:

1. Pellervoinen pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, 1-4. Ahti poika pellervoinen, Sep' on ennen maita kylvi, Itse vanha Väinämöinen, Tietäjä ijän ikuinen, Itse ilmoinen Jumala, Luoja luonnon kaikkivalta, Kunerva Kanervan poika, Tuop' on ennen maita kylvi, 7, 8. Kynsille kesäoravan, Talvikärpän (kärpän hännän) mustasille, Kärpän nahkan nauttiohon (nauttehesen), 10. Ahoja (notkoja, mantuja) t. 25. Pajakat nätäperille, 27, 28. L. lehmus (lentys, lännys) kasvamahan, Puu puhas ylenemähän, 19, 20, 22, 23, 25 maalle; 34-39 maalla.

b.

Semmerpoika vemmeroinen Sep' on ennen maita kylvi, Norot kylvi, nousi koivut, Mäet kylvi, kasvoi männyt, Kummut kylvi, kasvoi kuuset, Harjut kylvi, kasvoi haavat, Kasvoi pienoiset petäjät, Vesat vaivaiset vetihe, Kasvoi hongat hotjamoiset, 10 Ison ilmaiset petäjät, Kasvoi tuomet, kasvoi tammet. Kasvoi kankeat katajat, Katajahan kaunis marja, Tuomehen hyvä he'elmä. Virkki Luoja taivahasta, Puhuvi puhas Jumala: "Kaikki on puut Jumalan luomat. Kaikkivallan kasvattamat, Tuulettaren tuu'ittamat, 20 (Ahavaisen akkiloimat), Vilun ilman viihyttämät, Pakkasen imettelemät".

Toisin:

1, 2. Suon neiti, kanervan poika, Lähti maita kylvämähän, Kyyni kulki kankahia, Kyyni kylvi kankahia, 7. K. penseät (pehmeät) p. 10. Ihon ilmoiset p.

e.

Susi juoksi jäätä myöten, Hauki ui alatse jäätä, Suelta karisi karva, Hauvilta haleva hammas; Kati kaunis, neiti nuori, Tuop' on karvan jäältä poimi, Tyven kaivoi kankahasen, Ukon mustihin mutihin, Latvan alho'on asetti, 10 Tuuli latvahan puhuvi. Siitäpä se synty syntyi, Siitäpä suku sikisi, Kasvoi siitä huolen honka, Mesilauhto metsolassa, Hongattaren huojuttama, Lemmettären liekuttama, Kankahattaren kajuma, Tuulettaren tuudittama, Vilun ilman viihyttämä, 20 Pakkasen imettelemä.

Toisin:

2. H. uipi jään alatse, 7. Pisti karvan k. 14. M. metsolasta, 15, 16. H. hniskuttama, L. liejuttama,

d.

Punaposki Tuonen poika, Potki potkunsa vetehen, Hapahansa harjun alle, Nenähän tulisen niemen, Tuliniemen tutkamehen. Sai sieltä tulisen hauvin, Nousi maalle keittämähän, Hauvin hampahat karisi Niitylle nimettömälle, 10 Nimen tietämättömälle, Nousi siitä suokaranka, Vetihen vesa punainen, Siitä kasvoi kultakuusi, Kuusi kulta kukkalatva.

Toisia:

3. H. h. päähän,

e.

Pohjan neiti mustaposki Kynti soita, kynti maita, Kynti viimein vieruksetki, Soilla kasvoivat kanervat, Pajut pienoiset puroilla, Koivut notkoilla kohosi, Mäkilöillä männyt nousi, Kuuset kummuilla yleni.

f.

Kave juoksi soita myöten, Juoksi soita, juoksi maita, Juoksi alhoja ahoja, Karisteli karvojansa, Viskoi maahan villojansa, Siitä sitten synty syntyi, Siitä kaikki puut sikesi, Siitä joutui jolhat hongat, Pensoi penseät petäjät, 10 Kasvoi kuuset kukkalatvat.

Toisin:

1. Vainio vanha, raivopyörä, 4, 5. Tuop' on katkoi (nykki kave) k. Heitti maahan maan hyväksi, 9. Pensyi p. p.

g.

Puu on syntyi puhtahasta, Havulatva lauhkeasta, Honkapuu romentolasta, Mesilatva metsolasta. Honka poika huojulmainen, Se on Hotjan huolittama, Turjalaisen tuu'ittama, Vaaralaisen vaapottama, Vilun ilman viihyttämä, 10 Pakkasen imettelemä, Taivosen vesin valama, Lamposen levittelemä; Nousi maasta mansikkana, Jukapäänä juurikkana, Kasvoi kaksihaarukkaisna, Kolmihaaraisna kohosi, Kasvoi ilman kastehesta, Versoi taivosen ve'estä, Venyi vehnäisnä tahasna, 20 Voimykynä myllötteli. Kuusi kuhjan kähjän poika, Syöjättären synnyttämä, Maajattaren maasta luoma, Sie oot kummun kasvattama, Pellervoisen pensyttämä, Naservaisen naulitsema, Nousit maasta mansikkana, Mesimarjana metsästä, Lävitsesi päivä paistoi, 30 Kuvettasi kuu kumotti, Mätäs juuresi imetti, Tuuli lehvät tuu'itteli.

Toisin:

5, 6. H. p. hotjelmoinen, S. o. H. kasvattama, 6. Hotjan latvasta vetämä, 7. 8. Tuuliaisen (Tuulettaren, Tutjelmoisen) t. Värjäläisen v. 10. Lämpösen i. 18. V. Jesuksen verestä, 20. Rukihisna kykkärennä. 21. K. kumman kääjän (kyhjön kymmön) p. K. kullan keyretyinen, Kuusipuu Jumalan luoma, 25, 26. Pelleroisen p. Nasarvaisen (Natulaisen) nauloama, 28. M. merestä, 29. Latvatsesi (läpi latvan) p. p. 32. T. latvan t.

h.

Honka on poika hotjamainen, Puu puhas Jumalan luoma, Vesa Jesuksen vetämä, Oras onnen ilmi tuoma, Kanarvaisen kasvattama, Kovan ilman kolkuttama, Jonka oksa mettä tippui, Simoa sirahtelevi; Jumala vesin valeli, 10 Pilvi latvasta piteli, Tuuli vartta tuu'itteli, Ilma lieto liikutteli. Koivu kolkan kasvattama Maalla marjan varsikolla Luoma on kolmen Luonnottaren, Poikolaisen pehmittämä; Leppä ei ole puuksi luotu, Eikä puuksi, eikä maaksi, Luotu on vamman vanteheksi, 20 Vikojen paranteluksi, Kipeille voiteluksi, Vammoille valovesiksi.

Toisin:

2. Petäjä J. l. 8. Huuetta narahtelevi; 13. K. kallan k.

f.

Kaikki on puut Jumalan luomat, Paitsi tuo paha pajakka, Se ompi pakanan luoma, Pirulaisen parran karva; Haapa on Hiien hankitsema, Pihlaja pirun tekemä, Tuomi Lemmon tuu'ittama, Kataja Käsösen poika, Leppä Lemmeksen tekemä, 10 Kanelian kasvattama.

Toisin:

2. Yksin t. p. pajahin (pakatsin), Ängelmä pahinta puuta, 3. Pajupuu p. l. 5. H. o. H. hallitsema (huoripoika), 9, 10. L. Lemmesten (Lengeksen) t. Kaljolaisen k.

31. Raanin synty.

Akka vanha villikerta, Tuulen vilkka, veen vilkka, Kaikkien kalojen vilkka, Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikeata, Kolmekymmentä keseä, Saman verran talviaki, Sai viimein vihaisen poian, Lihan syöjän, luun purian, 10 Senpä raaniksi rakensi. Kasvatteli poikoansa, Säilytti sikiätänsä, Verisissä vaattehissa, Hurmehisissa sovissa. Sen sitten lähetti tuonne Syömähän, kaluamahan, Ristittyä rikkomahan, Kastettua kaatamahan, Lihoja märättämähän, 20 Sekä luita louhimahan.

Toisin:

1. A. v. raivokerta (rautahammas),

32. Raudan synty.

a.

Itse ilmoinen Jumala, Tuo Ukko, ylinen Luoja, Hieroi kahta kämmentänsä Vasemessa polven päässä, Siitä syntyi neittä kolme, Koko kolme Luonnotarta, Rauan ruostehen emoiksi, Suu sinervän siittäjiksi. Neiet käyä notkutteli, 10 Astui immet ilman äärtä, Utarilla uhkuvilla, Nännillä pakottavilla, Lypsit maalle maitojansa, Uhkutit utariansa, Lypsit maille, lypsit soille, Lypsit vienoille vesille. Yksi lypsi mustan maion, Vanhimpainen neitosia, Toinen puikutti punaisen, 20 Keskimäinen neitosia, Kolmas valkean valutti, Nuorimpainen neitosia. Ku on lypsi mustan maion, Siitä syntyi melto rauta, Ku on puikutti punaisen, Siit' on saatu rääkyrauta, Ku on valkean valutti, Siit' on tehtynä teräkset. Oli aikoa vähäisen, 30 Rauta tahtovi tavata Vanhempata veljeänsä, Käyä tulta tuntemassa. Tuli tuhmaksi rupesi, Kovin kasvoi kauheaksi, Poltti soita, poltti maita, Poltti korpia kovia, Oli polttoa poloisen Rauta raukan veikkosensa; Rauta pääsevi pakohon, 40 Pakohon ja piilemähän Pimeähän Pohjolahan, Lapin laajalle perälle, Suurimmalle suon selälle, Tuiman tunturin laelle, Jossa joutsenet munivat, Hanhi poiat hautelevi. Rauta suossa soikottavi, Vetelässä vellottavi, Piili vuoen, piili toisen, 50 Piili kohta kolmannenki, Ei toki pakohon pääsnyt Tulen tuimista käsistä, Piti käyä toisen kerran, Lähteä tulen tuville, Astalaksi tehtäessä, Miekaksi taottaessa. Susi juoksi suota myöten, Karhu kangasta samosi, Suo nousi suen jaloissa, 60 Kangas karhun kämmenissä, Kasvoi rautaiset karangot, Teräksiset tierottimet, Suen sorkkien sijoille, Karhun kannan kaivamille. Tuop' on seppo Ilmarinen, Taki taitava takoja, Oli teitensä käviä, Matkojensa mitteliä, Joutuvi suen jälille, 70 Karhun kantapään sijoille. Näki rautaiset orahat, Teräksiset tierottimet, Suen suurilla jälillä, Karhun kannan kääntamillä, Sanovi sanalla tuolla: "Voi sinua rauta raukka, Kun olet kurjassa tilassa, Alahaisessa asussa, Suolla sorkissa sutosen, 80 Aina karhun askelissa; Kasvaisitko kaunihiksi, Koreaksi korkeneisit, Jos sun suosta suorittaisin, Sekä saattaisin pajahan, Tunkisin tulisijahan, Ahjohon asetteleisin?" Rauta raukka säpsähtihe, Säpsähtihe, säikähtihe, Kun kuuli tulen sanomat, 90 Tulen tuiman maininnaiset. Sanoi seppo Ilmarinen: "Et sä synny rauta raukka, Ei sinun suku sukeu, Eikä kasva heimokunta, Ilman tuimatta tuletta, Ilman viemättä pajahan, Ahjohon asettamatta, Lietsimellä lietsomatta; Vaan ellös sitä varatko, 100 Ellös olko milläskänä. Tuli ei polta tuttuansa, Herjaele heimoansa; Kun tulet tulen tuville, Hiilisehen hinkalohon, Siellä kasvat kaunihiksi, Ylenet ylen ehoksi, Miesten miekoiksi hyviksi, Naisten nauhan päättimiksi." Senpä päivyen perästä 110 Rauta suosta sotkettihin, Vetelästä vellottihin, Saatihin saven seasta; Itse seppo suossa seisoi Polvin mustassa murassa Rauan suosta raaettaissa, Maan murasta muokattaissa, Otti rautaiset orahat, Teräksiset tierottimet, Suen suurista jälistä, 120 Karhun kantapään tiloista. Se on seppo Ilmarinen Siihen painoi palkehensa, Siihen ahjonsa asetti, Suurille suen jälille, Karhun kannan hiertimille; Rauan tunkevi tulehen, Lietsoi yön levähtämättä, Päivän umpehuttamatta, Lietsoi päivän, lietsoi toisen, 130 Lietsoi kohta kolmannenki, Rauta vellinä venyvi, Kuonana kohaelevi, Venyi vehnäisnä tahasna, Rukihisna taikinana, Sepon suurissa tulissa, Ilmi valkean väessä. Siitä seppo Ilmarinen Katsoi ahjonsa alusta, Mitä ahjo antanevi, 140 Palkehensa painanevi. Ensin saapi rääkyrauan, Sitten kuonaisen kuletti, Siitä valkean valutti Alisesta lietsimestä. Siinä huuti rauta raukka: "Oi sie seppo Ilmarinen Ota pois minua täältä Tuskista tulen vihaisen!" Sanoi seppo Ilmarinen: 150 "Jos otan sinun tulesta, Ehkä kasvat kauheaksi, Kovin raivoksi rupeat, Vielä veistät veljeäsi, Lastuat emosi lasta." Siinä vannoi rauta raukka, Vannoi vaikean valansa, Ahjossa, alaisimella, Vasaroilla valkkamilla: "En mä liikuta lihoa, 160 Enkä verta vierehytä; On mun puuta purrakseni, Haukatakseni hakoa, Närettä näpätäkseni, Kiven syäntä syöäkseni, Ett' en veistä veljeäni, Lastua emoni lasta. Parempi on ollakseni, Ehompi eleäkseni, Kulkialla kumppalina, 170 Käyvällä käsiasenna, Kuin sukua suin piellä, Heimoani herjaella." Silloin seppo Ilmarinen, Takoja ijän ikuinen, Rauan tempasi tulesta, Asetti alaisimelle Rakentoa raukeaksi, Takoa teräkaluiksi, Keihä'iksi, kirvehiksi, 180 Kaikenlaisiksi kaluiksi. Takoa taputtelevi, Lyöä helkähyttelevi, Vaan ei kiehu rauan kieli, Ei sukeu suu teräksen, Rauta ei kasva karkeaksi, Terä rauan tenhosaksi. Siitä seppo Ilmarinen Arvellen ajattelevi, Mitä tuohon tuotanehen 190 Ja kuta ve'ettänehen Teräksen tekomujuiksi, Rauan karkaisuvesiksi. Laati pikkuisen poroa, Lipeäistä liuvotteli, Siitä koitti kielellänsä, Hyvin maistoi mielellänsä, Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei nämät hyvät minulle Teräksen tekovesiksi, 200 Rautojen rakento-maiksi." Mehiläinen maasta nousi, Sinisiipi mättähästä, Lentelevi, liitelevi, Ympäri sepon pajoa; Senp' on seppo Ilmarinen Käski käyä metsolassa, Tuoa mettä metsolasta, Simoa simasalosta, Teräksille tehtäville, 210 Rauoille rakettaville. Herhiläinen Hiien lintu, Hiien lintu, Lemmon katti, Lensi ympäri pajoa Kipujansa kaupotellen, Lentelevi, kuuntelevi Sepon selviä sanoja Teräksistä tehtävistä, Rauoista rakettavista. Tuo oli siiviltä sivakka, 220 Kynäluilta luikkahampi, Tuop' on ennätti e'ellä, Nouti Hiien hirmuloita, Kantoi käännellen kähyjä, Maon mustia mujuja, Kusiaisen kutkelmoita, Sammakon salavihoja, Teräksen tekomujuihin, Rauan karkaisuvetehen. Itse seppo Ilmarinen, 230 Takoja alinomainen, Luulevi, ajattelevi, Mehiläisen tulleheksi, Tuon on mettä tuoneheksi, Kantaneheksi simoa, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kas nämät hyvät minulle Teräksen tekovesiksi, Rautojen rakennusmaiksi." Siihen kasti rauta raukan, 240 Siihen tempaisi teräksen, Pois tulesta tuotaessa, Ahjosta otettaessa; Siitä sai teräs pahaksi, Rauta raivoksi rupesi, Veisti raukka veljeänsä, Sukuansa suin piteli, Veren laski vuotamahan, Hurmehen hurajamahan.