VIITESELITYKSET:

[1] Zeitschrift für Völkerpsychol. u. Sprachwissensch. B. 5.

[2] Litteraturbl. 1850 s. 36-8.

[3] Ueb. die ep. Dicht. d. finn. Völker, besond. d. Kalevala.

[4] Esipuhe Kalevalan uuteen laitokseen § 9.

[5] Fosterländskt Album I.

[6] Ennen mainitussa paikassa.

[7] Kirjall. Kuukauslehti 1879 N:o 5 ja 7.

[8] Tillfäll. uppsatser s. 71.

[9] Den homeriska frågan s. 55 y.m.m. paikkaa.

[10] Verhandl. d. gelehrt, Estn. Gesellschaft zu Dorpat, B.V.H. 4, s. 16.

[11] Lönnrot'in esipuhe uuteen Kalevalan laitokseen, § 1.

[12] Lönnrot, Anmärkn. t. d. nya Kalevala-upplagan, Litteraturblad 1849 s. 16.

[13] Esipuhe uut. Kalevalaan, § 5.

[14] Vischer, Aesthetik, die Dichtkunst §§ 865-870.

[15] Vanhan Kalevalan runo 30, v. 84-94. Uudessa laitoksessa on käytetty siitä poikkeeva toisinto; mutta vertaus Viron runoihin todistaa, että tähän otettu muoto on alkuperäinen, sillä maailman alku-aineitten järjestyskin, samoin kuin kasvikunnan luominen, kuului Kalevan poikien tehtävään.

[16] R. 7, v. 89; vertaa myös r. 2, v. 279.

[17] R. 5, v. 230.

[18] R. 10, v. 270.

[19] R. 43, v. 233.

[20] R. 23 v. 711.

[21] R. 29 v. 413, 452.

[22] R. 7.

[23] R. 2 v. 265, 361.

[24] R. 15 v. 230.

[25] R. 42 v 75

[26] R. 10 v. 423, r. 47 v. 21.

[27] Tässä on kuitenkin molemmat Wäinämöisen soitannon toisinnot luetut yhdeksi runoksi.

[28] Huomattava yhtähyvin on että eräs inkeriläinen toisinto sisältää hauskan lisäyksen kostoretkeen. Siinä nimittäin Kullervo perille tultuaan tervehtii: "terve, selkeä setäni, Selkeät setäni lapset, Selkeä sedän miniä!" Toiset eivät häntä tunne; silloin hän taas lausuu: "etkö muista murtovuotta, Tai et tappelukevättä, Kun tapoit minun taloni, Tapoit tarkat vanhempani, Vain et tappanut minua? Ei olis paljoa pitänyt; Vaaksan ois vaatetta pitänyt, Kaksi laudan kappaletta. Nyt miusta kasvoi valmis kaiho, Ja viipyi vihan pitäjä!" Länkelän keräelm. Inkeristä, Soikkulasta, vihko P, VIII toisinto 23.

[29] Vertaa meidän kirjallisuudessamme: N. af Ursin, Den Homeriska frågan.

[30] Niebelungenlied'in valajaksi nykyiseen muotoon arvellaan erästä Kürenberger nimistä runoniekkaa 12:lla vuosisadalla; kuitenkin on huomattava, että saksalaisten kansanrunoelmain syvä tutkija Simrock tätä arvelua jyrkästi vastustaa.

[31] Esipuhe uuteen Kalevalaan, § 1.

[32] R. 42 v. 61.

[33] R. 43 v. 3-12.

[34] R. 12 v. 59-118.

[35] R. 36 v. 25.

[36] R. 39 v. 51-61, 109-114.

[37] R. 39 v. 167.

[38] Kanteletar III, 21.

[39] Lönnrot'in Mehiläinen v. 1837 Tammikuun numero.

[40] Vertaa tästä, niinkuin myös Kalevalaa läpikäyvästä ajatuksesta, myös Tengström'in kirjoitusta Kalevala, Fosterl. Album I.

[41] Ueber d. finn. Epos, A. Höfers Zeitschrift f. d. Wissensch. d. Sprache, 1846 I. 1, 8. 13.

[42] Rosencrantz Geschichte d. Poesie s. 287.

[43] Vorlesung. üb. d. Wissensch. d. Sprache I s. 269.

[44] Niinkuin tästä näkyy, on hänen käsityksensä täydellisten kansan-eposten nimeä ansaitsevista runoelmista toinen kuin Steinthal'illa, onpa hän joukkoon pannut Sháname'nkin, joka on taiderunoilijan tekemä.

[45] Aesthetik, III, d. Dichtkunst § 876.

[46] R. 3 v. 295.

[47] R. 42 v. 469.

[48] R. 43 v. 83.

[49] R. v. 187.

[50] R. 35 v. 56.

[51] R. 8, v. 11.

[52] R. 10 v. 7. — Katso paitsi näitä vielä esim. hääpitojen kuvausta r. 25 v. 383-404, Louhen sotavalmistusta r. 43 v. 1-22 y.m.

[53] R. 39 v. 299. Painetussa Kalevalassa ei järjestys ole oikein luonnollinen; tässä on käytetty asianmukaisempaa, johon useat toisinnotkin antavat syytä.

[54] 10 v. 311-408.

[55] R. 43 v. 41-74.

[56] R. 6 v. 65.

[57] Huomattava on kuitenkin, että Kalevalan jumalat, aivan toisin kuin kreikkalaiset, ovat kaikkea omituista luonnetta vailla; se tulee niiden itsenäisyyttä puuttuvasta asemasta Suomen loitsu-uskonnossa, niinkuin tässä luvussa vähän myöhemmin tulee esitettäväksi.

[58] R. 44 v. 207.

[59] R. 37 v. 13.

[60] R. 15 v. 51.

[61] R. 15 v. 123.

[62] R. 36 v. 126-155.

[63] R. 23 v. 447.

[64] Kylkiluut hakattiin irti elävän vangin selkäpiistä ja väännettiin sitten ulospäin ikäänkuin siiviksi.

[65] Tosin löytyy toisinto Ilmarisen toisesta kosintoretkestä, jossa hän silpoo rinnat ryöstetyltä morsiamelta ja viepi ne paistettuina anopille syötäväksi. Mutta se on, niinkuin vasta tulee nähtäväksi, laina Germaneilta.

[66] R. 7 v. 247.

[67] R. 30 v. 363-438.

[68] R. 34 v. 43-86.

[69] Thersiteen kuvaus Iliadissa ei ole viatonta pilaa, vaan katkerata pilkkaa; kertomus ontuvasta Hefaistosta on ainoa humorillinen.

[70] R. 30 v. 103-106.

[71] Saxbäck'in keräelm. Inkeristä N:o 4575, runo 474.

[72] R. 18 v. 9-12, 19-22.

[73] R. 18 v. 409-416.

[74] R. 21 v. 153-174.

[75] R. 25 v. 375.

[76] R. 46 v. 399.

[77] R. 9 v. 161.

[78] R. 17 v. 560.

[79] R. 24 v. 35.

[80] R. 25 v. 663.

[81] R. 25 v. 283.

[82] R. 25 v. 631.

[83] R. 4 v. 199.

[84] R. 44 v. 84.

[85] Vischer, Aesthetik, Die Dichtkunst § 858.

[86] Prov. Ahlqvist on ainoa, joka on Ruotsiksi kääntänyt kappaleen Kalevalasta vaihtelevalla ja sen kautta juuri alkuperäistä enemmän vastaavalla runomitalla.

[87] Niebelungenlied on jo melkein jättänyt syrjään eriskummallisuuksien maailman, jota vastaan niillä vielä Eddan sankarilauluissakin on tärkeä sija (esim. Fafner-lohikäärme, liekkipiirissä nukkuva Sigrdrifa). Venäläisten "vanhempain sankarein" töissä on loitsimisella sangen suuri osa, "nuorempien" seikkailuissa se on harvinaisempi, vaikkei kuitenkaan vielä peräti kadonnut. Suunnattomia jättiläisiä y.m.s. nähdään kumpaisissakin. Mutta yhtähyvin ei ole loitsu näiden runoin koko henkeen niin kiintynyt, kuin Kalevalaan.

[88] R. 20 v. 123.

[89] R. 20 v. 21.

[90] Ainoa poikkeus siitä on tavallansa Wäinämöisestä lähtevä ääretön veritulva, joka täytti seitsemän venettä. R. 9 v 17.

[91] R 19 vv. 203-288.

[92] Tämä seikka näkyy kuitenkin olevan lainattu.

[93] R. 3 vv. 285-330.

[94] R. 12 vv. 253-296.

[95] R. 9 vv. 271-392.

[96] R. 14 vv. 31-78, 106-230.

[97] R. 32 vv. 49-158, 207-314, 493-542.

[98] Ainoat itsenäisemmät jumalat ovat metsänhaltijat. Jokapäiväinen kova kokemus oli nähtävästi suomalaiselle metsäkansalle todistanut, ettei Tapion saloilla aina oma voima auta.

[99] Katso esim. r. 9 v. 579, r. 16 v. 401, r. 36 v. 351, r. 37 v. 241.

[100] R. 18 vv. 111-160.

[101] R. 16 vv. 181-226.

[102] Tämä nuoruuden kuvaus on kuitenkin vasta myöhempää syntyä; alkuaan, niinkuin vanha Kalevala näyttää, oli Wäinämöinen kohta syntymisensä jälkeen järjestänyt Kaos'in maailmaksi; niin myös virolaisten toisintoin mukaan Kalevin poika, joka tässä arvattavasti on Wäinämöinen, itse istuttaa puut ja kasvit, ilman Pellervoisen avutta. Hän oli siis ajateltu syntymästä asti kaikkiviisaaksi.

[103] R. 7 v. 83.

[104] K. 19 v. 511.

[105] R. 39 v. 112.

[106] R. 39 v. 173.

[107] R. 40 v. 141.

[108] R. 40 v. 259.

[109] R. 40 v. 307.

[110] R. 2 v. 368.

[111] R. 41 v. 23.

[112] R. 41 vv. 175, 176, 183, 184.

[113] R. 41 v. 283. Toinen toisinto, jonka 44:s runo sisältää, kuvaa kanteleen synnynkin hyvin runollisella tavalla. Wäinämöinen kuulee koivun itkevän kovaa kohtaloansa, lohduttaa sitä ja veistää siitä kanteleen kopan. Kielet sai hän tuon immen hiuksista, joka ei itkenyt, ei iloinnut, ainoasti lauleli, ikävöiden sulhoansa. Senvuoksi Suomen lyyrillisessä runoudessa heliseekin "murhe, mutta murhe ruusun punertava!"

[114] R. 43 v. 78.

[115] R. 49 v. 403.

[116] R 18 v. 247.

[117] R. 10 v. 107.

[118] R. 17 v. 43.

[119] R. 40 v. 216.

[120] Unohtaa tosin ei saa, että Ilmarinen omin päin keksii raudan ja että hän ilman tiettyä käskyä on kuun sekä auringon valmistanut; mutta nämät molemmat nähtävästi kuuluvat aikaisempaan runojemme muotoon.

[121] R. 10 v. 291.

[122] %. 39 v. 35.

[123] R. 38 v. 279. Mahdollisesti lainattua.

[124] R. 37 v. 209.

[125] R. 24 v. 467.

[126] R. 18 v. 267.

[127] R. 37 vv. 1-34.

[128] R. 10 v. 480.

[129] R. 10 v. 89.

[130] R. 8.

[131] R. 8 v. 71.

[132] R. 8 v. 93.

[133] R. 10 v. 245.

[134] R. 10 v. 441-462.

[135] R. 18 v. 650.

[136] R. 18 v. 657.

[137] R. 18 v. 679.

[138] R. 22 v. 75.

[139] R. 22 v. 99.

[140] R. 22 vv. 137-183.

[141] R. 22 v. 314.

[142] R. 22 v. 249.

[143] R. 22 v. 263-272.

[144] R. 22 v. 295-311.

[145] R. 22 v. 403.

[146] R. 23 v. 29.

[147] R. 23 v. 83.

[148] R. 23 v. 231.

[149] R. 23 v. 169.

[150] R. 23 v. 185.

[151] R. 23 v. 217.

[152] R. 23 v. 291.

[153] R. 23 v. 313.

[154] R. 23 v. 419.

[155] R. 23 v. 423.

[156] R. 23 v. 437.

[157] R. 24 v. 107-116.

[158] R. 24 v. 140.

[159] R. 24. v. 148.

[160] R. 24 v. 199.

[161] R. 24 v. 211-264.

[162] R. 24 vv. 443-462.

[163] R. 29 v. 227.

[164] R. 11 v. 75.

[165] R. 11 v. 247.

[166] R. 11 v. 261.

[167] R. 11 v. 277.

[168] Yksi toisinto (Lönnr. keräelm. A II 6) Ven. Karjalasta kuitenkin lisää: Miehen toisen tarpehella.

[169] R. 12 v. 62.

[170] R. 12 v. 75.

[171] R. 12 v. 100.

[172] R. 12 v. 115.

[173] R. 12 v. 151.

[174] R. 12 v. 221.

[175] R. 13 v. 97.

[176] R. 13 v. 203.

[177] R. 15 v. 75.

[178] R. 15 v. 612.

[179] R. 20 v. 485.

[180] R. 26 v. 15.

[181] R. 26 v. 91.

[182] R. 26 v. 93.

[183] R. 26 v. 107.

[184] R. 26 v. 345.

[185] R. 26 v. 349.

[186] R. 26 v. 357.

[187] R. 26 v. 393-412.

[188] R. 27 v. 19.

[189] R. 27 v. 23.

[190] R. 27 v. 36.

[191] Niin oli vielä tämän vuosisadan alussa tapa kumminkin Wiipurin läänissä. Katso Raussin kertomusta Vehkalahden pitäjästä Kirjall. Seuran käsikirjoitus-kokoelmassa.

[192] R. 27 v. 61.

[193] R. 27 v. 68.

[194] R 27 v. 134.

[195] R. 27 v. 259.

[196] R. 27 v. 284.

[197] R. 27 v. 319.

[198] R. 27 v. 401.

[199] R. 29 v. 359.

[200] R. 29 v. 365.

[201] R. 29 v. 387.

[202] R. 29 v. 479.

[203] R. 29 v. 501.

[204] R. 29 v. 589.

[205] R. 30 vv. 55-116.

[206] R. 4 v. 15.

[207] R. 4 v. 215.

[208] R. 4 v. 235.

[209] R. 4 v. 255.

[210] R. 4 v. 267.

[211] R. 4 v. 305.

[212] R. 4 v. 323.

[213] R. 4 v. 489.

[214] Vischer, Aesthetik, d. Dichtkunst § 876.

[215] Esipuhe uuteen Kalevalaan § 3.

[216] Lönnrot'in Kantele I s. 6. Se on tässä useitten värssyin poistamisella lyhennetty.

[217] Kanteletar III, 10, s. 259.

[218] R. 36 v. 129.

[219] R. 30 v. 95.

[220] R. 27 v. 68, 184.

[221] R. 27 v. 206.

[222] R. 43 v. 9, r. 40 v. 14.

[223] Esim. Groundstroem N:o 7 Konnun kylistä likellä Kaarostaa; Reinholm 12. N:o 81 Toksovalta ja Sakkulasta. Muutamissa toisinnoissa pääskynen munii vuorelle (Europaeus v. 3 N:o 47 Järvisaaresta Itä-Inkerissä) tai koivun latvaan (Europ. s. 22 Toksovalta).

[224] Esim. Gottl. N:o 140 Taipalsaaresta.

[225] Esim. Europ. v. 3 N:o 17 Inkeron pitäjästä.

[226] Esim. Slöör Y. I N:o 3 Raudulta.

[227] Esim. Europ. K s. 178 Uudeltakirkolta. — Länsi-Inkerissä siitä joskus tehdään sauna, jossa jumalat kylpevät. — Siellä myös välistä on tammenruno liitetty Lemminkäis-runoihin, josta edempänä.

[228] Törneroos v. 10 N:o 377 b.

[229] Esim. Länkelä P VII s. 8; Reinh. XII N:o 95 Sakkulasta.

[230] Esim. Pyhäjärveltä (v. A. Ahlqvist III N:o 30), Koivistolta (v. K. Europaeus s. 173), Antrean pitäjästä (sam. p. s. 4); Markkovasta Itä-Inkerissä (Europ. III N:o 203), Lempaalasta Pohj.-Inkerissä, (Reinh. VIII s. 39).

[231] Esim. Ahlq. A. IX N:o 20 Raudulta, Stråhlm. N:o 60 Venjoelta.

[232] Esim. Saxbäck N:o 274 Vuoteelta, Törneroos 396 b.

[233] Esim. Törner. N:o 136 Länsi-Inkeristä, Ahlq. A. II N:o 5 Pyhäjärveltä.

[234] Esim. Tyröstä Keski-Inkerissä (Stråhlm. I. 17) Venjoelta (sam. N:o 106). Nämät muodostukset ovat siis yhtäpitävät Kantelettaren III:n kirjan N:o 21:n kanssa.

[235] Lempaalasta (Ahlq. A. XIV s; 9).

[236] Nähtävästi hänelle annetaan rukkaset kosiessa, vaikka kertomus on hiukan hämärä. — Esim. Länkelä VII N:o 10 Soikkulasta ja Narusista.

[237] Esim. Slöör Y. N:o 56 Raudulta, Europaeus K. N:o 665 Lempaalasta, Reinholm v. 11 N:o 278 Sakkulasta.

[238] Europ. v. 3 N:o 218 Keski-Inkeristä. Tässä luulisi näkevänsä hämärän muiston Väinämöisen uinnista, jos ei se ylimalkain olisi myöhempi, ainoasti pohjoisempana tavattava muodostus.

[239] Esim. Reinh. 11 N:o 278 Sakkulasta.

[240] Paikkoja Inkerissä.

[241] Länk. VII s. 5 Soikkulasta.

[242] Länk. VII s. 9 myös Soikkulasta.

[243] Idempänä Keski- ja Pohjois-Inkerissä samoin kuin Viipurin puolella on samallaisia alkuja — niin että pääskyläinen päivän lintu munii mereen tai että Kullervo soittaa lehmänluista torvea, josta säikähtyneeltä Ilmariselta pihdit putoo ja kultamuru singahtaa mereen ja kummassakin tapauksessa saari j.n.e. syntyy — hyvin yleisesti sovitettuna balladiin, jossa yli maiden manterein kehuttu neito ei huoli hänelle tulevista monista kosijoista (välistä hän niinkuin painetun Kalevalan Kyllikki, sanoo: Suotta kultanne kuluvi y.m.), siksi kuin yksi mies tulee, joka kääntää mielen, tai Kojosen poika hänet viepi ja tappaa, taikka Nurmi-Tuomas s.o. kuolema tempaa. — Viimeksi mainittu alku on nähtävästi kilpakosinnasta peräisin, jossa Ilmariselta niin-ikään pihdit putoo, kun hän saa tiedon Väinämöisen kosintaretkestä, sekoitettuna yhteen Kullervon riemusoiton kanssa sepän emännän tapon jälkeen; ja siitä on mahtanut muodostua Kullervon kulkeminen kultineen (joka sisaren turmelukseen kuuluu), ja Ilmarisen nimi taas välitti tuon tulen synnystä otetun alun, missä hän iskee tulta. Viimeinkin on pääskynen tullut tähän sovitetuksi sen kautta, kun sen munasta uudemmissa toisinnoissa monesti syntyy saari. Itse näihin alkuihin liitetty balladi löytyy muuten myös erikseen.

[244] Esim. Stråhlm. II Tyrö N:o 34, Länkelä IV 28 Seitskarron saaresta.

[245] Esim. Europ. v. 3 N:o 83 Markkovasta, N:o 139 Inkerolta.

[246] Esim. Ahlqvist A. N:o 125 Pyhäjärveltä Käkisalmen puolella, Slöör XII N:o 24 Lempaalasta.

[247] Pohjois-Inkerissä sekä Käkisalmen puolella, esim. Slöör VIII N:o 35, Ahlq. A. N:o 277.

[248] Soikkulasta (Groundstroem N:o 239).

[249] Esim. Groundstr. N:o 79 Skuoritsasta, N:o 138 Narusista. — Toisellainen toisinto alkaa sillä, että äiti aamulla varhain niittää heiniä, polttaa ne poroksi ja tekee lipeää niillä pojan päätä pestä, joka sitten lähtee Tuonelta (välisti myös Konnulta) kosimaan. Esim. Stråhlm. Tyröltä N:o 33. Huomattava on tämän alun yhtäpitäväisyys monien tammen syntyjen kanssa, jossa samalla tavoin tehdään lipeää Päivän pojan päätä pestä. (Nämät toisinnot tavataan varsinkin Suomen Pohjois-Karjalassa.)

[250] Esim. Ahlq. A. N:o 409 Raudulta, N:o 542 Lempaalasta. Tämä toisinto löytyy yksistään Pohjois-Inkerissä ja Käkisalmen puolella. Joskus harvoin tapahtuu kosinta Saaresta, joskus nimitetään kosija "Ilmari Kojosen poika", joskus on kultaneidon takominen tähän liitetty. Yleisempi on Kojosen pojan kosiminen Konnusta, jolloin monilla ansiotöillä saatu morsian tavallisesti ilmautuu paksuksi, rumaksi pallukaksi.

[251] Saxbäck v. 9 N:o 938 Toksovalta Pohj.-Inkerissä.

[252] Europ. K. s. 176 Uudelta Kirkolta.

[253] Reinh. v. 12 N:o 95.

[254] Reinh. v. 12 N:o 8 y.m.

[255] Groundst. N:o 223 Soikkulasta Narvan seudulla, Reinholm v. 8 s. 2 Pohjois-Inkeristä, Ahlq. A. VII s. 16 Sakkulasta y.m.

[256] Törneroos v. 10 N:o 131 Länsi-Inkeristä, Saxbäck v. 9 N:o 215 Vuoteelta Pohj.-Inkerissä, Ahlq. A. N:o 75 Pyhäjärveltä.

[257] Reinh. v. 8 s. 45.

[258] Reinh. v. N:o 8 Sakkulasta.

[259] Reinh. v. 12 N:o 84 Heinäjoelta. Tämä viimeksi mainittu on vaillinainen toisinto yhdestä Kerimäen runosta ja luultavasti sieltä kuultu. Ylimalkaan tuntuvat nämät muistot Lemminkäisestä pohjoiselta kaiulta.

[260] Esim. Europ. v. 3 N:o 109 Markkovasta, Saxbäck v. IX N:o 8 Raudulta.

[261] Esim. Törner. N:o 196.

[262] Yksistään Pohjois-Inkeristä ja Käkisalmen seudulta eli, niinkuin lyhyyden vuoksi vasta sen yhteisesti nimitämme, Pohjois-Inkerin saarekkeesta. Esim. Slöör v. Y. IX N:o 11 Lempaalasta, Sirelius v. V. N:o 20 Pyhäjärveltä.

[263] Esim. Slöör IX N:o 7 Lempaalasta, V N:o 45 Raudulta.

[264] Törner. N:o 173 Länsi-Inkeristä.

[265] Törner. N:o 374 Lounais-Inkeristä.

[266] Groundstr. N:o 172. Kattilasta Länsi-Inkerissä. Samaan runoon kuuluvia katkelmia löytyy usein muissakin yhteyksissä. Niin joskus Kojosen poika tai joku muu ryöstää tytön ja rupeaa mittaamaan kauneuttansa ja mielevyyttänsä hänen kanssaan. Kun tyttö hänet voittaa, mitataan miekatkin, mennään ulos Torajoelle, jossa hän leikkaa tytön kaulan, "niinkuin kannelta kapustan" (esim. Groundstr. 207 Soikkulasta). Turvan etso samoista paikoista milloin minkin pahanteon jälkeen tavataan useassa runossa, joskus myös sijan pyytäminen Suomeen. — Tämä jälkimmäinen on usein myös sovitettu veneen veistoon ja veneretkeen, mutta välistä ilmautuvat säkeet: paeta pahantekijän, piillä pilloniekan näyttävät mihin tämä loppu oikeastaan kuuluu. (Esim. Europ. I N:o 441 Venjoelta). — Yhdessä lyyrillisessä runossa Toksovalta Koillis-Inkerissä (Saxb. 926) nähdään Saaresta lähtijän surusanat hiukan muuttuneina. — Myös ilmautuu lyyrillisissä lauluissa jokseenkin usein kysymys: Mikset eilen meillä käynyt, Kun olvet jokena juoksit, Viinat virtoina välisit, Olvet läikkyit lähtehessä, Tuopit rotjossa romoit, Pikarit pinon välissä (esim. Saxb. 499 Vuoleelta, Groundstr. N:o 144 Narusista Länsi-Inkerissä). Viimeinkin on usein lyyrillisissä ja häärunoissa kuvaus kevytmielisestä elämästä; Ei ole sitä kylää Joss' ei 10 taloa y.m. (esim. Saxb. 125 Vuoleelta, Europ. K. N:o 560 Uudelta Kirkolta).

[267] Groundstr. N:o 252 Soikkulasta.

[268] Groundst. v. 1 N:o 223 Soikkulasta; Törneroos v. 10 N:o 373 luultavasti samoilta paikoilta.

[269] Katso Kirjallis. Seur. kokoelmia vihk. I, K, ja 3 (Europ.), A, (Ahlqv.), P, (Länkelä), Y, (Slöör), 10 (Törneroos ja Tallqvist), Stråhlman'in keräelmiä, 8 (Reinholm), 1 (Groundstroem); Pieni runoseppä (Europ.)

[270] Soikkulasta (Groundstr. N:o 242).

[271] Sam. p. N:o 235.

[272] Groundstr. N:o 235 Soikkulasta; vertaa myös Länkelä VII s. 18 Soikkulasta.

[273] Groundstr. N:o.201 Kattilasta.

[274] Y. Slöör VIII s. 2 Lempaalasta.

[275] Pyhäjärveltä (v. A, Ahlqvist II s. 5), Antrealta ja Kurkijoelta (v. 77, Saukko s. 26, 28).

[276] Pyhäjärveltä (v. A, Ahlqvist II s. 10), Kuolemajärveltä (v. K, Europaeus s. 220), Hiitolasta ja Antrealta (v. U, Saukko s. 24, 25) y.m.

[277] Uudeltakirkolta (v. K, Europaeus s. 187), Kuolemajärveltä (v. I, Europaeus III s. 6).

[278] Pyhäjärveltä (v. A, Ahlqvist III s. 10), Sakkulasta (sam. p. VI s. 11), Raudulta (sam. p. XI s. 2).

[279] Pyhäjärveltä (v. A, Ahlqvist IV s. 9), Sakkulasta (sam. p. VII s. 12), Raudulta (sam. p. IX s. 9), Antrealta (v. 77, Saukko s. 26) y.m.

[280] Reinh. v. 11 N:o 324 Sakkulasta, Gottl. N:o 187.

[281] Sic!

[282] Ahlqv. A. X s. 17 Raudulta.

[283] Sic! — paadet.

[284] Reinh. v. 12 N:o 95 Sakkulasta.

[285] Esim. Länkelä P. VI s. 30 Soikkulasta, Ahlqv. A. XIII s. 14 Toksovalta Pohj.-Inkerissä; Ahlq. A. II s. 1 Pyhäjärveltä, Merón v. 3 s. 19 Hiitolasta.

[286] Enemmän Inkerissä esim. Länk. VIII s. 15 Narusista likellä Narvaa, Ahlqv. A. XIII s. 5 Toksovalta; Sirelius V. s. 28 Pyhäjärveltä.

[287] Enemmän Käkisalmen puolella, esim. Ahlqv. A. IV s. 20 Pyhäjärveltä, Europ. K. s. 186 Uudeltakirkolta, Groundstr. s. 8 Konnun kylistä likellä Oranienbaum'ia y.m.

[288] Europ. I. N:o 441 Inkerinmaalta. Tähän on nähtävästi myös sekoittunut loppuun joku muisto Lemminkäisen paosta Saareen. Lyhyempiä samantapaisia toisintoja on myös Toksovalta (I s. 67).

[289] Esim. Länkelä VIII s. 20 Soikkulasta.

[290] Soikkulasta (v. P, Länkelä III s. 1).

[291] Samaan tapaan kuin keskimmäinen toisinto lauletaan myös Tyrössä (Stråhlman I s. 6).

[292] Ganander Mythol. fenn. v. 1789 s. 34.

[293] Lönnr. S. N:o 42 saatu pastori Blomqvistt'iltä.

[294] Esim. Lönnrot v. S. N:o 109 Juvalta.

[295] Esim. Sirelius v. V N:o 79 Kiteeltä, Lönnrot v. S. N:o 112 Juvalta, K. Krohn N:o 322 Hyrynsalmelta.

[296] Gottlund N:o 578 b luultavasti Pohjois-Savosta. Toinen Gottlund'in saama (N:o 582 Karttulasta) sisältää selvän viittauksen tähän. Muut, joita on koko joukko (esim. Lönnr. S. N:o 163 Kerimäeltä, Arvidsson v. C. XII N:o 3 Kiuruvedeltä, Aspelin A. II 24 Sotkamolta) ovat yksinkertaisemmat, painetun Kalevalan kaltaiset.

[297] Ganander Mytholog. fenn. s. 108. Luultavasti Savosta.

[298] Lönnrot. Q. N:o 7 Kiteeltä.

[299] Esim. Gottl. N:o 83 Juvalta.

[300] Rudbeck v. U. N:o 30 lapsivaimon luvun seassa Kivijärveltä t. Viitasaaresta; Ganand. Myth. fenn. s. 23-24, Pohjanmaalta.

[301] Gottlund Pien. run. II N:o 2 Juvalta, K. Krohn N:o 274 Hyrynsalmelta.

[302] Topelius vanh. run. I s. 18 Kemistä, viime vuosisadalla tapahtuneesta kirjaanpanosta, Lönnr. S. N:o 43 Suomen Karjalasta.

[303] Becker, Lis. Ganand. Mythologiaan s. 98-101, Lavonius O. N:o 152 Puumalasta.

[304] Esim. Aspelin A. II N:o 2 Sotkamolta, Arvidsson C. VI, arkki e. Kiuruvedeltä.

[305] Esim. K. Krohn N:o 167, Paltamosta.

[306] Lönnr. A. II 8 N:o 3 (loitsun seassa kokon kynnen kilpistyminen kalliosta ynnä myös kultaneito) Kajaanin puolelta; pala hauin ja kotkan taistelusta, Gottlund N:o 434 Juvalta ison härän runon seassa, niin myös K. Krohn N:o 307 Hyrynsalmelta.

[307] Arvidss. C. VI lehti h luultavasti Kiuruvedeltä (tähän on sekautunut legenda pyhästä Katrinasta, jota Väinämöinen väkisin kosii), Lönnr. S. N:o 228 Kerimäeltä.

[308] Topel. käsikirj. N:o 46 Kemistä, viime vuosisadalta, Becker Tur. Viikkosan. 1820, Lönnr. A. II 3, 57 Kajaanin puolelta, Murinan T. N:o 23 Sodankylästä (palanen riiden synnyn seassa), Gottl. N:o 351 Juvalta (samoin raudan luvun seassa), Lönnr. S. N:o 258 Iisalmesta (jatkettu veneretkellä).

[309] Ahlman v. 3 lehti 14 Juvalta (voiteen luvussa). Ganand. s. 10 luultavasti Pohjanmaalta y.m.

[310] Lönnr. S. N:o 210 (Kantele II s. 3 Kerimäeltä). Niinkuin mainittu, näkyy tämä myös levinneen etelämmäksi, Sakkulaan.

[311] Aminoff, Suomi XI s. 242. Se sama myös Gottlund'in keräelmässä.

[312] Kiteeltä (Kantele IV s. 19).

[313] Kaavilla (V. U, Roschier N:o 37) äiti varoittaa poikaansa menemästä Hiitolan häihin, kuvaten kumminkin yhden surman. — Juvalla (Gottl. 441) orava lähetetään (arvattavasti hapatuksen hakuun) jonka jälkeen äiti varoittaa poikaansa Pohjolan retkestä. — Pohjois-Savossa v. Z. N:o 14 (viime vuosisadalta) humala kasvaa ja hapatus oluesen saadaan tappelevien karjuin kuolasta. — Toisessa luultavasti samalta seudulta (V. Z. N:o 7 Matti Kinnuselta) Hiitola, paha joukko pitää pitoja, Juutas tulee sinne, istuu rahille ja hänelle tuodaan olutta. — Salvurin sanoissa (Juvalta? Gottl. N:o 685) isä, emo sekä kolme Luonnotarta varoittavat ja sitten olutta tarjotaan sekä juodaan.

[314] Lönnr. A. II 2 N:o 21 Lentiirasta, Becker A. II 650 N:o 5 Paltamosta, Lönnr. A. II 8 N:o 13.

[315] Lönnr. A. II 2 N:o 23 Lentiirasta.

[316] Aspelin A. II N:o 4 Sotkamolta aivan täydellisenä, Lönnr. A. II 11 N:o 1 oluen juontiin saakka.

[317] Sic! verevä.

[318] Becker N:o 30, Arvidsson II s. 19.

[319] Ganander Mythol. fenn. s. 49.

[320] Ganand, s. 86, 87 Kemistä, vert. Topelius Vanh. run. L s. 38, Castrén A I N:o 5 Kuhmosta, K. Krohn N:o 199 Ruistijärveltä y.m.

[321] Gottl. N:o 62 Juvalta.

[322] Lönnrot S. N:o 85 Juvalta y.m.

[323] Gottl. N:o 19 Juvalta.

[324] Gottl. Pien. run. II N:o 9 Juvalta.

[325] Esim. Arvidsson v. C VI s. 39, XII s. 11 Kiuruvedeltä; Topel. Vanh. run. I. s. 30 Kemistä. Sama oli myös Ganander'ille tuttu, ja nyky-aikanakin on vielä löydetty katkelmia, esim. Murman v. T. s. 23 Kittilästä.

[326] K. Krohn N:o 314 Hyrynsalmesta.

[327] Gottl, N:o 774.

[328] Gottl. Pien. run. I. N:o 9 Juvalta; Topel. vanh. run V s. 39 Paavolasta.

[329] Ganand. Mythol. s. 24.

[330] Gottl. De proverb. fenn. s. 10.

[331] Pohjanmaalta Becker Z. N:o 3 y.m.; Savon Kangasniemestä Gottl. N:o 592 c.

[332] Kalajoelta (v. 7, Petterson N:o 21).

[333] Fellman kokoelmassaan eteläiseltä Pohjanmaalla arvelee, ettei ne siellä ole kotoperäiset, vaan tuotetut, niinkuin hän yhden sitä varten matkustaneen noidan esimerkillä todistaa, Oulun läänistä tahi Savosta.

[334] Orimattilasta kuitenkin olen herra Erkon kautta saanut 4 rivisen katkelman, joka on yhtäpitävä Kullervon lähdön kanssa (Soitti suolla mennessänsä j.n.e.).

[335] Ruovedeltä v. 7 Paldani N:o 16 Paimenen laulu auringolle ylimalkaan on lyyrillinen eikä Kullervon jaksoon kuuluva. Mutta tässä kappaleessa "kivinen leipä" on vahvempi todiste.

[336] Suomi 1856 s. 48 vv. 94-103; vert. Kaleval, r. 13 vv. 145-6, 197-200. Viimeiset kaksi värssyä oikeastaan eivät löydy Hiiden hirven käsikirjoituksissa, vaan metsäluvuissa.

[337] Sam. p. s. 47 vv. 52-59. Vert. Aunuksen toisintoja esim. Europ. I N:o 8 Tulemajärveltä; Kaleval. r. 25 vv. 31-6.

[338] Kanteletar III N:o 8 w. 100-3; vert. Kalev. r. 29 vv. 3 6. Kenties on kuitenkin päinvastoin mainittu paikka tästä runosta levinnyt Lemminkäisen lauluun. Ainakin on niin varmaan toisen kohdan laita, sen nimittäin, missä Elina pyytää Klausta juomaan puolen siemausta y.m. Se tavataan ainoasti parissa vienanpuolisessa Lemminkäisen toisinnossa ynnä sen lisäksi pari kertaa erikseen, niin ettei se millään tavoin olo voinut vanhasta laulusta tulla uudempaan.

[339] Lönnr. Mehiläin. 1836 Heinäk., Tuiretuisenpoika.

[340] Kanteletar III N:o 5 vv. 32-5. vert Kalev. r. 27 vv. 91-2. Kenties kuitenkin on puheen alainen kohta tästä runosta levinnyt Lemminkäislauluihin. Se ei näet ilmau yleisemmin jälkimmäisissä muualla kuin Vienan läänissä, muuten vaan yhdessä kappaleessa Kajaanin puolelta ja yhdessä Pohjois-Inkerin lyyrillisessä laulussa. Myöskin Mataleenan laulun alku kuinka hän: Kauan kotona kasvoi ja hirren kynnystä kulutti hienoilla helmoillaan y.m. on siirtynyt moneen balladiin. — Samoin on toisessa Helkavirressä, Inkerin runossa, (Kanteletar III N:o 9) tuo kohta, missä morsian Lalmannin laivan nähdessään sanoo: jos lienet lintuparvi, niin sä lähde lentämähän y.m. saanut sijan venäjän-karjalaisissa kilpakosinnan toisinnoissa, ja niistä tullut painettuun Kalevalaan.

[341] Kanteletar III N:o 32.

[342] Kaarle herttuan runosta on kaksi vähän eriävää käsikirjoitusta tallella, toinen yliopiston kirjastossa, toinen Turun linnassa.

[343] Yliopiston toisinnossa.

[344] Esim. Slöör Y. IX N:o 7 Lempaalasta.

[345] Vanhan virsikirjan N:o 168 v. 2.

[346] Kalev. r. 47 vv. 89-92.

[347] Nylander'in kokoelma N:o 3.

[348] Tässä on siis sekaisin jälkiä Kullervosta, Kaukon taistelusta Pohjolassa, Lemminkäisen kurkistamisesta niemessä, kun Samporetkeläiset kulkevat ohitse, sekä Väinämöisen lopullisesta lähdöstä. Pyhässämaassakin Turun puolella tarinoidaan että Hiidet sieltä läksivät pois punaisessa paatissa ja Turun saaristolaisten puheen mukaan Kalavan pojat purjehtivat pois Suomesta paaden päällä. Reinholm'in käsikirjoit. 63 vihko.

[349] Nyand. N:o 4.

[350] Tässä on siis taas selviä muistoja Kullervosta, Sampotaiatelusta sekä kenties loitsutaistelusta Lemminkäisen ja Pohjolan isännän välillä.

[351] Setälä, Munapoika, Lännetär 1882 s. 5-9.

[352] Kolmas Munapojan kappale on Mynämäeltä, Turun lähiseudulta.

[353] Ne ovat melkein kaikki Lounais-Suomesta (Setälä s. 12).

[354] Sahalahdesta Hämeessä (Järvisen kok. III N:o 27).

[355] Nylander I N:o 7.

[356] Paldani I N:o 11.

[357] Reinholm'in käsikirj. 64 vihko. Turun seudulla ja Orimattilassa Uudellamaalla, hän siinä työssä suuttuu ja viskaa kovasimensa. Setälä s. 16. Joskus sanotaan niitty Limingan niityksi ja huomattava on että Munapoikakin käy tätä perkaamaan, josta nähdään että he ovat yksi henkilö.

[358] Nyland. N:o 45.

[359] Setälä s. 20.

[360] Setälä s. 21.

[361] Reinh. 6 v. [362] Esim. Nyland. I N:o 6 ja N:o 65 Sahalahdesta. Jälkimmäisessä on puhe linnasta, jossa nuot 12 Kalevanpoikaa asuvat.

[363] Reinh. 6:s vihko.

[364] Pinkovasta, Kreutzwald Myth. Lied. V a.

[365] K. 15 vv. 330-332.

[366] R. 9 v. 43.

[367] R. 26 v. 707.

[368] Pinkovasta. (Myth. L. V b).

[369] Pinkovasta (Myth. L. IV).

[370] Jarvasta (Neuss, Estn. Volkslied 7); samallaisia myös Varsinais-Virosta ja Läänestä.

[371] Pihkovasta (Neuss, 1); huomaa yhtäläisyyttä pesinpaikassa muutamien inkeriläisten runoin kanssa.

[372] Verh. d. estn. Ges. B. II, H. 2 s. 64.

[373] Pihkovasta (Myth. L. 5, a). Vertaa myös Myth. L. 2 c Pihkovasta, jossa kuitenkin Vana isa (samoin kuin Ukko Kalevalassa r. 9 vv. 33-6) itse toimittaa kaikki.

[374] Kalevipoeg VIII w. 648-681.

[375] Pihkovasta (Myth. L. 3).

[376] Kalevip. VI vv. 772-908.

[377] Varsinais-Virosta (Neuss 10).

[378] Järvasta (Neuss 56 6).

[379] Tohtori Wesken suullisen ilmoituksen mukaan.

[380] Kalevip. XIV vv. 828-36; suorasanaisen tarinan mukaan.

[381] Varsinais-Virosta (Neuss 2).

[382] Tarton murteen alalta (Hurt Vana kannel N:o 106).

[383] Varsinais-Virosta (Neuss 100 d.).

[384] Järvamaalta (Myth. L. 6).

[385] Läänestä (R. 4 vv. 616 j.s.).

[386] Sama paik. vv. 823-7; vert. Kalevalan r. 4 vv. 333, 334.

[387] Varsinais-Virosta (Neuss 52 b).

[388] Varsinais-Virosta (Neuss 75 b).

[389] Varsinais-Virosta (Neuss 21 a).

[390] Pihkovasta (Neuss 115).

[391] Tähtisikerö = seula.

[392] Verh. d. estn. Geselsch, B. II h. 4 s. 73.

[393] Kalevala r. 7.

[394] Läänestä (Kalevip. IV vv. 47-52). Vertaa suomal. toisinnoissa: joutui sormet soutimiksi, kämmenet käsimeloiksi.

[395] Kalevip. r. 16.

[396] Inkerin toisinnoissa joskus rakennetaan tammesta kirkko.

[397] Fählmann (Verhandl. d. estn. Gesellsch. II, h. 2 s. 84).

[398] Varsinais-Virosta (Neuss 38).

[399] Tarton murteen alalta (Hurt, Vana kannel N:o 109).

[400] Varsinais-Virosta (Neuss 63 c); sama härkä myös tapetaan Kalevinpojan juhlapitoja varten, jolloin hänestä laveammalta lauletaan (r. 19 vv. 313-41).

[401] Kalevip. r. 19 vv. 678-693.

[402] Läänestä (Kalevip. r. 6 vv. 550-576).

[403] Samallainen, vaikka ei niin raju, on Kalevalassakin kuvaus oluen vaikutuksesta, r. 20 vv. 415-424.

[404] Varsinais-Virosta (Neuss 3 d v. 10-13), vert. Kaleval, r. 21 vv. 153-174.

[405] Varsinais-Virosta (Neuss 3 a, 6), e; niin myös lisättynä Kalevipoeg-runostossa r. 1.

[406] Tähti on onnellinen kosija.

[407] Varsinais-Virosta Neuss 3 a vv. 42-49; vert. Kalevalan r. 21 w. 69-114.

[408] Sama paik. vv. 50-54, Kalevip. r. 1 vv. 265-270; vert. Kalevalan r. 21 vv. 220-224.

[409] Sam. p. vv. 57-64.

[410] Kalevala. r. 19 vv. 5-14.

[411] Kanteletar III N:o 1.

[412] Varsinais-Virosta (Veske Eesti rahvalaulud I N:o 48).

[413] Saarenmaalta (Neuss 24 b). Tarton murteen alalta (Hurt, Vana Kannel, N:o 14); vert. Kaleval, r. 21 vv, 369-374 ja 392-400.

[414] Kalevip. r. 1 v. 808-812; Kaleval. r. 24 vv. 323-6.

[415] Kalevip. r. 8 vv. 145-161; vert. ensimmäistä häävirttä, r. 19 vv. 407-482.

[416] Saarenmaalta (Verhandl. d. gelehrt. estn. Ges. z Dorpat, B. VII h. 2, Holzmayer Osiliana s. 94).

[417] Saarenmaalta (samassa paik. 95); vert. Kaleval, r. 23.

[418] Varsinais-Virosta (Veske N:o 63).

[419] Tarton murteen alalta (Hurt, Vana Kannel N:o 54 e). Vert. Kaleval, r. 23.

[420] Kalevip. r. 8 v. 186, vert. Kaleval, r. 24.

[421] Saarenmaalta (enn. mainit. paik. s. 97); vert. Kaleval, r. 24.

[422] Varsinais-Virosta (Veske, Eesti rahva laulud, esim. annus N:o 71); samassa kirjassa on myös useammissa muissa häälauluissa tähän vivahtavia lyhyempiä kohtia. Sitä vastaan pari Neuss'in kirjaan otettua häävirttä Rahkavieren seudulta (84) ovat vähä enemmän yhden kaltaiset, joka löytyy Kantelettaressa (I 126).

[423] Varsinais-Virosta (Neuss, 15).

[424] Fählmann (Verh. d. estn. Gesellsch. II h. 2 s. 64).

[425] Varsinais-Virosta (Veske, Verh. d. estn. Ges. VIII h. 3 s. 66).

[426] Kalevip. r. 17 v. 126; vertaa myös r. 7 v. 117.

[427] Kalevip. r. 13.

[428] Kalevip. r. 4.

[429] Läänestä (Kalevip. r. 5 v. 458); vert. Kaleval. r. 12 vv. 159-172, 428-432; katso myös r. 26 v. 291.

[430] Kalevip. r. 17 v. 95.

[431] Saarenmaalta (Verh. d. estn. Ges. VII, h. 2 s. 57).

[432] R. 12.

[433] Läänestä (Kalevip. r. 4 vv. 548-61, r. 5 vv. 205-6); vert. Kaleval. r. 15 vv. 195-204, 245-8, 259.

[434] Kalevip. 14 vv. 765-6, suorasanaisen tarinan mukaan.

[435] Kalevip. r. 3 vv. 560-637; vert. Kaleval, r. 29 vv. 453-82.

[436] Kalevip. r. 1 v. 80.

[437] Verh. d. estn. Gesellsch. B. V h. 4 s. 16; vertaa nimeä Soini Pohjanmaalta saadussa Kullervo-runossa.

[438] Kalevip. r. 2 v. 660; vert. Kaleval. r. 31 v. 87.

[439] Varsinais-Virosta (Neuss 24, d); vert. Kaleval, r. 31 v. 279.

[440] Kalevip. r. 12 vv. 770-981; vert. Kaleval. r. 33 vv. 1-14, 25-36, 69-80.

[441] Eestirahva ennemuistes. jutud s. 283.

[442] Läänestä ja Varsinais-Virosta (Kalevip. r. 6 vv. 582-640); osaksi runoa.

[443] Kalevip. r. 6 v. 43; vert. Kaleval, r. 34 vv. 49-54, 71-86.

[444] Läänestä (Kalevip. r. 6 vv. 85-128); vert. Kaleval, r. 34 vv. 111-116, 141-162.

[445] Pihkovasta (Neuss 92, a); vert. Kaleval, r 34 vv. 179-188.

[446] Läänestä (Kalevip. r. 4 vv. 246-358, 418-475).

[447] Läänestä (Kalevip. r. 7 v. 200).

[448] Läänestä (Kalevip. r. 3 vv. 277-382).

[449] Huomattava on, että Untamokin Suomessa sikesi.

[450] Pihkovasta (Neuss 93); vert. Kaleval, r. 36 vv. 23-36.

[451] Pihkovasta (Neuss 39).

[452] Varsinais-Virosta (Neuss. 101, k.); vert. Kaleval, r. 36 vv. 163-174.

[453] Kalevip. r. 7 vv. 318-342; vert. Kaleval, r. 36 vv. 211-220.

[454] Kalevip. r. 17 vv. 106-119, 126-30.

[455] Kalevip. r. 20 vv. 137-247. Katso tätä kaunista kuvausta, joka on verrattomasti laveampi vastaavaa Kalevalassa, r. 36 vv. 155-162.

[456] Kalevip. r. 5 vv. 489-496, 505-510.

[457] Kalevip. r. 20 v. 835-880 suorasanaisesti kerrottu.

[458] Europ. K. N:o 315 Jyskyjärveltä.

[459] Abhandl. d. Berliner Akad. d. Wiss. v. 1862 s. 417.

[460] Runo 50 v. 447.

[461] Vuonnisesta (E, Borenius v. 1872 N:o 121).

[462] Vuonnisesta (sam. p. N:o 114).

[463] Vuonnisesta (v. E, Borenius v. 1872, N:o 87).

[464] Pyhäjärveltä (v. A, Ahlqv. IV s. 5); vert. myös toisinto Raudulta (sam. paik. VIII s. 7).

[465] Kalevip. r. 16 vv. 13-27; vert. Kaleval, r. 39 vv. 127-145. Kalevinpojan 16 r. on tuttu koko Pohjois-Virossa.

[466] Tämän jälkeen hän pyytää kotkaa kantamaan itseänsä perille (Kalevip. v. 16 vv. 28-42). Samoin isä Kalevikin saapui kotkan selässä Viroon. (Kalevip. r. 1 vv. 97-108). Nämät kohdat sopisi verrata Wäinämöisen ensimmäiseen tuloon Pohjolaan, mutta kotka siinä ilmautuukin ainoasti painetussa Kalevalassa (r. 7 v. 119), ei koskaan kansan suusta saaduissa toisinnoissa.

[467] Kalevip. r. 16 vv. 100-135; vert. Kaleval, r. 16 vv. 9-18. Myös virolaisessa sadussa Helde-puu-rajuja (Ennemuist. jut. s. 318) on tähän kuuluva muisto.

[468] Kalevip. r. 16 vv. 206-217.

[469] Kaleval. r. 39 v. 422.

[470] Kalevip. r. 16 vv. 272-286.

[471] Läänestä (Neuss 83 b); vert. Kaleval, r. 39 v. 299-310; katso myös Louhen valmistushankkeita merelle r. 43 vv, 13-18.

[472] Kalevip. r. 2 vv. 850-858.

[473] R. 39 vv. 101-2, 112-114. Sampojakson toisinnoissa tämä oikeastaan ei kuitenkaan tule ilmi; se löytyy vaan yhdessä runossa, jossa Wäinämöinen aikoo Pohjolaan.

[474] Kalevip. r. 6 vv. 464-474 (suorasan.) ja 477-8 (run.).

[475] Kalevip. 16 vv. 758-766.

[476] Kalev. r. 29 vv. 577-588.

[477] Kalevip. r. 16 vv. 35-38, 48-53.

[478] Varsinais-Virosta (Neuss 13); vert. Kaleval, r. 40 vv 235-9, 284-288; r. 44 vv. 205-214.

[479] Järvasta ja Varsinais-Virosta (Verhandl. d. gel. estn. Gesellsch., B. I h. 1 s. 42); vert. Kaleval, r. 41 vv. 31-210.

[480] Saksalaisessa käännöksessäkin voipi monin paikoin alkusoinnun vaatimusten avulla selvästi erottaa runon muodon. Niin esim. ovat kyyneleet epäilemättä virranneet "läbi kuue villakuue, läbi seitsme siidisärgi".

[481] Varsinais-Virosta (Neuss 25).

[482] Järvasta (Myth. Lied. 6).

[483] Kalevip. r. 3 v. 529.

[484] Tarton piirikunnasta (Neuss 51 b); tässä mainitun Jutan sanoo Fählmann Wanemuisen tyttäreksi.

[485] Pihkovasta (Myth. Lied. 7).

[486] Kaleval. r. 43 vv. 271-6. Niinkuin näimme tulee sama seikka myös esiin inkeriläisissä toisinnoissa.

[487] Donner, Lappalaisia lauluja, Suomi, toinen jakso, 11:s osa s. 58-64.

[488] Esim. v. E, Borenius N:o 17 Aunuksen läänistä. Kuitenkin on muistettava että tämä toisinto nähtävästi on varsin myöhäinen muodostus ja siis tuskin sopinee verrattavaksi.

[489] Tämä kohta kuitenkin alkuaan ei kuulu Samporetkeen, vaan erääsen legendaan.

[490] Länsi-Suomesta on saatu suorasanainen tarina, joka pää-asiallisesti on yhtäpitävä tämän lappalaisen laulun kanssa.

[491] Donner, Lapp. laul. (ent. paik. s. 80-86). Vertailut tässä, niin kuin edelliseen nähden, osaksi Donner'in mukaan.

[492] Vanha lappalainen hautaustapa.

[493] Fries, Lappiska Eventyr o. Folkesagn s. 140-161.

[494] Meljnikov, Otsherky byta Mordvy (Russk. Vestnik 1867 v. IX s. 219); saatu Samaran läänin Ersäläisilta.

[495] Simbirsk'in läänistä (sam. p. s. 228).

[496] Sama p. s. 228; myöskin Simbirsk'istä.

[497] Sam. p. s. 229. Myös Nischni-Novgorod'in läänistä.

[498] S. 228.

[499] S. 228.

[500] S. 221.

[501] S. 224.

[502] S. 229.

[503] Meljnikov (Russk. Vestn. X s. 399, 421).

[504] Sam. p. s. 401.

[505] S. 400, 401.

[506] S. 399.

[507] S. 398, 400.

[508] S. 400, 402.

[509] S. 403.

[510] Meljnikov (Russk. Vestn. IX s. 220).

[511] Mainov, Otsherky byta Mordvy, brak s. 54.

[512] Sam. p. 109, 124, 134.

[513] S. 134.

[514] S. 133.

[515] Osaksi on jo Unkarilainen Barna tätä huomauttanut.

[516] Kalev. r. 1 vv. 211, 212.

[517] Kaleval. r. 41. vv. 247-66.

[518] Verhandl. d. estn. Gesellsch. B. I h. 1 s. 41; Vert. myös tarua suden syntymisestä (Wiedemann, Aus d. inner. u. äusser. Leben d. Esten s. 440).

[519] Kalevip. r. 12 vv. 152-164, 182-270.

[520] Sekin on muutamassa toisinnossa Wäinämöisen omana toimena (v. E, Borenius 1872 N:o 76 Vienan läänistä).

[521] V. Q, Lönnrot, C. s. 18, luultavasti Suomen Karjalasta.

[522] V. E, Borenius vuonna 1871 N:o 27 Aunuksesta, y.m.

[523] Fries, Lapp. mythol. s. 133-137.

[524] Meljnikov (Russk. Vestn. 1867 s. 222).

[525] Sampo olisi aivan luonnollinen vähennysmuoto Sampaasta, samoin kuin Tuomo Tuomaasta.

[526] Esim. Kaleval. r. 41 vv. 99-102, 109, 110.

[527] Kalev. r. 41 vv. 103-8 y.m.; Myth. Lied. 5 a, v. 51 y.m.

[528] Kalevip. r. 11 vv. 23-32.

[529] Kaleval. r. 15 vv. 53-6.

[530] Kaleval. r. 45 v. 117.

[531] Kaleval. r. 15 v. 330.

[532] Kaleval. r. 46 vv. 355-398.

[533] Suom. kans. loitsurunoja s. 292.

[534] Sam. p. s. 274, 334.

[535] S. 332.

[536] S. 328.

[537] S. 329, 331.

[538] S. 293.

[539] S. 283.

[540] S. 285.

[541] Suom. kans. loitsur. s. 275.

[542] S. 295.

[543] S. 313, 345.

[544] Kaleval. r. 45.

[545] Suom. kans. loitsur. s. 286, 287, 329.

[546] S. 288.

[547] Fries Lapp. mythol. s. 168.

[548] Sam. p. s. 57; Radien on = råda (hallita).

[549] S. 72.

[550] Päiven paarne v. 195; Pischan Paschan poika v. 66.

[551] Fries Lapp. myth. s. 85-92.

[552] Tähän asti painetut ovat melkein kaikki puhtaasti lyyrillisiä, joku pieni balladintapainen poisluettuna; kuuluu kuitenkin myös löytyvän epillisiä, jotka valitettavasti vielä ovat arkistoissa kätkössä (Mainov, Otsherky byta Mordvy s. 94).

[553] Mordvin közlések (Budenz'in järjestämistä Regulyn papereista), Nyeltudomanyi közlemények V s. 150, saatu Mokschalaisilta.

[554] Ahlqvist Mokscha-Mordvin. Sprachlehre s. 32.

[555] Sam. p. s. 133, Reguly s. 112. Tätä yhtäläisyyttä Kalevalan tammen kanssa Donnerkin huomautti (Lappal. laul.).

[556] Ahlqvist s. 109.

[557] Ahlqvist'in matkakertomus (Suomi 1857 s. 10). Tätä yhtäläisyyttä Ahlqvistkin jo huomautti.

[558] Reguly s. 85, 108; vert. myös s. 103, kaikki Ersäläisiltä.

[559] Mainov s. 82.

[560] Sam. p. s. 93.

[561] Sam. p. s. 130.

[562] Liitettäköön tähän lopuksi vielä täydellisyyden vuoksi pari otetta mordvalaisista lauluista ja saduista, joissa jotain hiukan meidän Kalevalaamme vivahtavaa ilmautuu, vaikka niin kovin vähäisessä määrässä, ettei sitä voi sukulaisuudeksi sanoa. Muutamassa sadussa (Ahlqvist'in kieliop. s. 108) on mieheltä vaimonsa tullut ryöstetyksi. Mutta hän soittaa ryöstäjille niin taitavasti, että he tanssivat itsensä uuvuksiin ja nukkuvat. Näin hän saapi vaimonsa jälleen pois viedyksi. Eräässä laulussa (Reguly s. 112 Ersäläisiltä) taas sotapalvelusta pelkäävä poika soisi syntyneensä koivuksi tai kiveksi; edellisessä tapauksessa veli hänet hakkaisi tulisoihtu-puiksi, jälkimmäisessä louhisi soraksi pihalle. Kummassakaan tapauksessa hän ei lähtisi kotoa, vaan olisi omaisilleen hyödyksi. Tuo satu, niinkuin näemme, hiukan muistuttaa Wäinämöisen menettelystä Sampoa ryöstäessä, laulu taas Lemminkäisen äidin neuvoja, mihin poikansa saisi mennä Pohjolan kostoa piilemään.

[563] Ermans Archiv f. wissensch. Kunde v. Russland XVII s. 387. (Wischnevski aikakauskirjassa Vestn. georgaf. obschestvo).

[564] Aleksandra Fuchs (Zapiski o Tschuvasch. i Tscheremis. Kazansk kub. s. 254, 294).

[565] Behterev (Votjaki, Vestn. Europy 1880 Syysk. v. s. 167). Oikeastaan on tämä kirjoitus Wotjakeista, vaikka hän vertailun tähden myös ottaa Tscheremissein uskon puheeksi.

[566] Ganander Myth. fenn. s. 34.

[567] Meljnikov (enn. main. paik. s. 231).

[568] Fuchs s. 93; Zbojev Ermans Arch. XIII s. 70-73.

[569] Par'-aikaa on heistä kuitenkin nyt teoksia tekeillä lehtori Aminoff'illa sekä tohtori Buch'illa.

[570] Aminoff'in matkakertomus (öfvers. af vetenskaps-societ. förhandl. XXI s. 232).

[571] Meljnikov s. 231.

[572] Behterev (enn. main. p. s. 151). Hän puhuu myös In-mar'in äidistä, Mumu-Kaltsina'sta, joka tekee maan viljavaksi ja pitää huolen eläväin sikiämisestä; siis olisi hän Ange-Patäin sekä Ilman immen vastine. Mutta Aminoff taas arvelee Mu-kylds-in'iä miespuoliseksi, maassa eläväksi maan jumalaksi.

[573] Syrjän. häälaul., koonnut Castrén, käänt. Aminoff s. 14; vert. Kaleval, r. 22 vv. 329-334, r. 23 vv. 101-4; 55-78; 449-452. Vert. myös syrjän. häälaulua Sawaitov'in kieliopissa s. 154.

[574] Syrjän häälaul., koonnut Castrén, käänt. Aminoff s. 15; vert. Kalev. r. 22 vv. 273-304, r. 23 vv. 35-48.

[575] S. 19; vert. Kalev. r. 22 vv. 77, 78; r. 24 vv. 443-462.

[576] Rogov (Materialy dlja opisan. byta Tsermjakov) Permsk. sborn. II s. 74-105.

[577] Katso Reguly Antal Hagyomanyai I, s. 67-70 (Unkarin tiede-akatemian vuosikirjan 12 os. I vihk.), missä hänen keräelmänsä ovat nimeltä luetellut.

[578] Mà kuljitem mait (maan luomisen taru), suorasanainen, saatu Pohjois-Voguleilta (main. paik. s. 119-134).

[579] Hunfalvyn selityksen mukaan.

[580] Tämä sanottiin vielä 16:lla vuosisadalla, Herberstein'in siellä käydessä, Maailman vyöksi, sam. p. s. 2.

[581] Sen on myös Hunfalvy jo osaksi huomauttanut.

[582] Kalev. r. 47 vv. 87-8.

[583] Reguly, a Vogul föld és nép, s. 200-207, Numel vajlem éri (Taivaasta alastulon virsi).

[584] Etelä-Voguleilta saaduista ei ole vielä saatu selvää.

[585] Reguly s. 208-233.

[586] Kalev. r. 46 v. 350.

[587] Vv. 97-8.

[588] Vert. Tapion "kivistä linnaa" r. 14 v. 116.

[589] Kalev. r. 46 vv. 107-116.

[590] Hunfalvy yllämainitussa Regulyn teoksessa s. 234, Strahlenberg'in ja Pallas'in mukaan.

[591] Reguly s. 136, 141.

[592] S. 137.

[593] Kältesch-sadussa, Reguly s. 144.

[594] S. 165.

[595] S. 166-8.

[596] Nähtävästi toinen Kulj-ater'in nimitys.

[597] Tarun jatko on sitten hämärä, koska Hunfalvy ei oikein ole saanut selvää eteläis-vogulilaisesta murteesta, jolla se on kirjoitettu. Huomautettakoon siinä ainoasti vielä se merkillinen seikka, että käki neuvoo Kulj-ater'ia, aivan kuin Kalevalassakin merestä noussutta Wäinämöistä.

[598] Reguly s. 140.

[599] Kalev. r. 45 vv. 215-6.

[600] R. 47 vv; 225-6, 233-5.

[601] R. 9 vv. 380-2.

[602] Reguly, s. 156-8.

[603] S. 147. Hunfalvynkin huomion on tämä yhtäläisyys vetänyt puoleensa ja erittäin on hän siihen verrannut sen Vipusen tarun muodon, joka ilmautuu suorasanaisessa sadussa Seppo Ilmarisen kosinnasta (Suom. kans. sat. ja tarin. I s. 3-4).

[604] Castrén'in kertomuksessa Ostjakkein uskonnosta (Res. o. forskn. I s. 298-312) ainoasti veden hengen Kulj'in nimi muistuttaa vogulilaisesta tarusta. Toisessa paikassa (II s. 167) hän kyllä mainitsee Ostjakeillakin olevan sankarilauluja, vaan ei tuo yhtään esiin. Ahlqvist'in kielinäytteet Pohjois-Ostjakin murteesta (Ueb. d. Sprache d. Nord-Ostjaken) ei myös sisällä mitään.

[605] Katso Barna, a Finn Költeszétröl ja Mordvaiak pogány istenei, joihin tätä ainetta koskevat tutkimukset ovat kootut. Unkarilaisista loitsuista tulee vasta tämän teoksen toisessa osassa puhe, yhdessä Suomen loitsuin kanssa.

[606] Vert. Aranyin, Erdélyin, Krizsan keräelmiä.

[607] Castrén, Res. o. forskn. II s. 306-7.

[608] Res. o. forskn. II s. 169.

[609] Kalev. r. 19 vv. 357-400.

[610] Res. o. forskn. IV s. 167-192.

[611] Esim. neitoin lentämisen joutsen-puvussa, kuolleitten herättämisen elämänvedellä, sieran, piin ja kamman viskaamisen taaksensa, joista kasvaa jyrkkä-äyräinen joki, vuori ja metsä perään-ajajan esteeksi.

[612] Res. o. forskn. IV s. 178.

[613] Kalev. r. 28 vv. 185-234.

[614] Res. o. forskn. I s. 272-3 Pohjois-Euroopasta.

[615] Res. o. forskn. II s. 167. Tatarilainen sankarin nimi taas on saatu persialaisesta Batur'ista l. Bahadur'ista.

[616] Radloff, Prob. d. Volkslitterat. d. türkische Stämme Südsibiriens, I, 175-84.

[617] Schiefner'in selityksen mukaan persialaisen Ormuzd'in nimi, siinä muodossa, joksi sen jo Buddhan-uskoiset Mongolit ovat vääntäneet.

[618] Mai-tere ja Mandischire ovat Buddhan uskolaisilta lainattuja Jumalan-arvoon pyrkiviä pyhimyksiä; Podo-Sünkü Schiefner'in arvelun mukaan samasta uskonnosta otettu Buddha Sakjamuni. (Katso Schiefner'in esipuhetta Radloff'in I:een osaan).

[619] Radloff I s. 285.

[620] Saakoon tässä myös vielä sijansa samalta heimokunnalta saatu taru tulen synnystä, vaikkei sitä sovi sanoa suomalaisen kaltaiseksi. Luotuansa ihmisen, sanoi näet Kudai: "Kuinkas tää alaston raukka on tarkeneva pakkasessa, pitää hänelle tulta hankkia". Ulgön'in kolme tytärtä eivät osanneet sitä keksiä. Kudai tuli silloin itse sinne, vaan kompastui pitkään partaansa, josta tytöt nauruun purskahtivat. "Miträs te minua pilkkaatte", tiuskasi heille ylijumala, "te, jotka ette edes osaa keksiä kiven terävyyttä ettekä teräksen kovuutta!" Tämän puheen ottivat tytöt opiksi, ja iskivät tulta neuvotulla tavalla. (Radl. I s. 285).

[621] Huomatkaamme kuitenkin myös sekaan tulleita kristillisiä ja Buddhan-uskoisia aineita.

[622] Radl. I s. 11 Altailta. Vert. Kuvauksia Pohjan neidosta toisinnoissa esim. V. E, Borenius 1871 N:o 65 Vuonnisesta.

[623] Schiefner, Heldensag. d. Minusinskisch. Tataren s. 354.

[624] Radl. II s. 613, Sagailaisilta.

[625] Radl. I s. 105 Altailta.

[626] Schiefner esipuheessa.

[627] Schiefner esipuheessa. Vert. Kalevinp. astuntaa r. 17 vv. 110-125.

[628] Schiefner s. 152, 284. Vert. Kalevip. r. 17 vv. 99-105.

[629] Schiefner s. 236. Vert. Kalevip. r. 3 vv. 631-7 (run.).

[630] Radl. I s. 188 Altailta; Kalevinpojan makaamisesta jää moneen paikkaan merkkejä.

[631] Kadloff II s. 119.

[632] Schiefner s. 187, 271; Kalevip. kaalaa syvien järvienkin läpi.

[633] Esim. Schiefn. s. 71, 186; Kadl. I s. 86 Altailta; Kalevip. monessa paikassa.

[634] Schiefn. s. 238; Vert. Kalevip. r. 11 v. 276-284.

[635] Schiefn. s. 246.

[636] Radl. I s. 73 Altailta.

[637] Radl. I s. 39 Altailta. Toisessa laulussa ilmautuu samallainen käärme (Schiefn. s. 204-5).

[638] Radloff I s. 352 Schorheimolta.

[639] Vihko E N:o 1, Borenius, Seämärveltä Aunuksessa. Toisinnossa Pyhärveltä (N:o 11) on hau'in sijassa neidon isä, Hiihten ukko.

[640] Suorasanainen tarina, Radloff I s. 225 Altailta, Tatarilaiset sankarit ovat ylimalkaan hyvin nuoret; tavallisesti lähtevät retkilleen viimeistään 9-vuotisina; vert. Kullervoa, run. 31 vv. 90, 95.

[641] Tämä voiman-osoitus, joka myös löytyy suomalaisessa Mikko Mieheläinen nimisessä sadussa ja muutenkin on laajalle levinnyt germanilaisiinkin ja venäläisiin lauluihin, kuuluu alkuperäänsä persialaiseen sankarirunohon.

[642] Laulu, Radloff II s. 254-8; vert. r. 31 vv. 121-140.

[643] Laulu, Schiefn. s. 7.

[644] Radloff III s. 335-64; vert. Kullervon kosto r. 33 ja polttaminen r. 31 vv. 151-170.

[645] Merkitsee kulta-ruhtinas; tämmöisiä kullasta otettuja nimiä on hyvin paljon Tatarilaisten lauluissa.

[646] Schiefn. s. 7; vert. äidin kysymystä Lemminkäiseltä, joka Pohjolan isännän on surmannut (r. 28 vv. 69-114).

[647] Schiefn. s. 60; vert. Lemminkäisen herätystä äitinsä kautta ja melkein samalla tavalla kerrottua Pohjolan väen nukutusta, ennenkuin Sampo ryöstetään (r. 15, 211-238, r. 42 vv. 65-80).

[648] Esim. Schiefn. s. 289, 307; vert. Kalev. r. 18 vv. 535-556, 603-8.

[649] Radloff I s. 79, 80, 84 Altailta; vert. Lemminkäisen toista retkeä Pohjolaan r. 26 sekä Ilmarisen hau'inpyyntiä ansiotyönä.

[650] Radloff II s. 202-3 Altailta; vert. Kyllikin ryöstöä r. 11.

[651] Radloff II s. 602 Sagailaisilta; vert. Lemminkäisen jäähyväissanat r. 12 vv. 201-212.

[652] Radloff I s. 24-5 Altailta. Vert. Kalervon kaatuminen ja Kullervon synty (r. 31), Lemminkäisen ja Kullervon keskusteluja äitinsä kanssa r. 26, 38 ja Pischa-Pascha tämän kirjan s. 191.

[653] Radloff IV s. 13-14, Baraba-heimolta. Hyvin merkillinen on, paitsi muita yhtäläisyyksiä, myös tuo muiden, välillä olevain kansain lauluissa löytymätön seikka, että Kosy Körpöz polttamalla pakoittaa äitiänsä tunnustamaan. Juuri samalla lajilla Pischa Paschan poikakin leivottaa leivän äidillään ja pitää häntä kädestä kiinni, siksi kun äiti kuuman leivän polton tuskissa ilmoittaa hänelle isän murhaajan nimen. Olisivatko Altai- ja Baikal-nimet, joita tästä lappalaisesta runosta on luultu löytäneensä, muuta kuin sulaa satunnaisuutta? (Katso Donner, Lappal. lauluja, Pischan Paschan pardne vv. 46, 47).

[654] Radloff IV s. 341 seur. Tomsk'in ja Tymen'in Tatareilta.

[655] Radloff II s. 407 Sagailaisilta; vert. r. 41.

[656] Sam. p. 708, Sagailaisilta saatu suorasanainen tarina; vert. r. 44 vv. 273-83.

[657] Esim. Schiefner s. 197.

[658] Schiefner s. 335; vert. r. 20 vv. 119-126, r. 21 vv. 153-174.

[659] Katso Radloff II s. 658 seur. ja III s. 8-22.

[660] Schaschkin schamanin-uskonnosta (o shamanstk) Venäl. maantiet. seuran toimit. 1883 v. II s. 30. — Sama luomistaru on laajalle levinnyt Pohjois-Amerikan Indianeinkin kesken. Koirankylki- ja Chippeway-Indianit kertovat ainoasti olleen vettä; ei ollut muita olentoja, paitsi Isoa Henkeä suuren linnun muodossa, jonka silmäys oli salama, siipien lekutus synnytti jyrinää. Kerran hän sukelsi meren pohjaan ja nouti sieltä maailman rakennus-aineet (Mannhardt German. Myth. s. 40, otettu Klemm'in kirjasta Kulturgeschichte II s. 155, 160).

[661] Schaschkin s. 33.

[662] Katso Bergmann Nomad. Streifer. unt. d. Kalmücken III ja Hardy, a manual of Budhism.

[663] Mahdollisesti ovat ne Venäläisiltäkin myöhemmin tulleet, joilla samat tarut myös löytyvät, ja jotka varmaankin ovat tuoneet Burjateille noiden taruin kanssa usein yhteenliitetyn kertomuksen vedenpaisumuksesta sekä Noasta (Schaschkin s. 34).

[664] Bergman III s. 198.

[665] Deutsche Mythol. s. 1229. Castrénkin, niinkuin tiedämme, tahtoi johtaa Sammon nimen buddhalaisesta lähteestä. Hän oli näet eräältä Burjatilais-papilta saanut kuulla Tibet'issä olevan sennimisen kirkon. Sanaa Sampo sanottiin Tibetin kielellä äännettävän Sang-fu ja sen merkitsevän salalähteen (Res. o. forskn. II s. 398-9). Schiefner kuitenkaan ei arvellut jälkimmäistä sananselitystä paikkaansa pitäväksi.

[666] Vert run. 2 vv. 191-216, r. 43 vv. 277-88, 385-98.

[667] Bergmann IV.

[668] Bergmann III.

[669] Katso ruotsal. käännöstä hänen kirjoituksestaan, Fosterl. album II.

[670] Föreläsn. i finsk mythologi s. 273-5, 308-14, 324.

[671] Finl. Allm. Tidn. 1871 N:o 56, 58.

[672] Kalevipoeg jumalaistar. ja histor. kannalta katsottuna (Suomi V 1866).

[673] Ueb. d. estn. Sage v. Kalevipoeg, Ueb. d. Wort Sampo im finn. Epos, Ueb. Kalevala u. Kalevingen (Kaikki Pietarin tiedeakatemian toimittamissa Mélanges russes v. IV).

[674] Ueb. d. Sage v. Kullervo; Die estn. Sagen v. Kalevipoeg (molemm. Berlin'in tiedeakatemian toimittamissa Abhandlungen'issa v. 1852, 1862).

[675] German. Mythen v. 1858.

[676] D. Herabkunft d. Feuers u. des Göttertranks 1859.

[677] Simrock, Deutsche Mythol. s. 93.

[678] Kalev. r. 9 v. 29.

[679] Simr. s. 412.

[680] Kalev. r. 30 v. 185.

[681] Simr. s. 94, 154-7. Kuitenkin on Thonar l. Thor Saksalaisilla jo vanhastaan ollut tulen haltijana palveltu ja ilmautui siellä kolminaisuutena monesti Vodan, Thonar ja Thyr.

[682] Katso muistutukset Eddan käännökseen s. 422.

[683] Huomaa hirven ja joutsenen pyyntiä 13:ssa ja 14:ssä runossa,

[684] Esim. vihko G. Europaeus s. 158 Melaselästä.

[685] Vihko H. s. 90 luultavasti Aunuksesta. Veljesten nimet siinä kyllä ei ole mainitut, mutta toimista päättäin ei voi runo tarkoittaa ketään muuta.

[686] Odin'in kuvaus, jos ei toista paikkaa mainita, on otettu Simrock'in saksalaisesta mythologiasta.

[687] Völsungasaga I. 17.

[688] Ganander Mythol. s. 103.

[689] Saxo Grammaticus Histor. Daniae lib. II s. 41.

[690] Vanh. Edda, Runatal. v. 17.

[691] Toisissa taruissa taas omistetaan se Freyr'ille.

[692] Samassa tilaisuudessa, jolloin hän Hadding'ia kantaa. Kuitenkin on Wäinämöisen ratsastus myöhempi muodostus.

[693] Vanh. Edda, Vafthrudnismál.

[694] R. 3 v. 87. Tämä vaan ilmaantuu yhdessä ainoassa toisinnossa ja on siis nähtävästi satunnaista.

[695] Kanteletar I, 90.

[696] Yhdeksänluku on muutenkin merkillinen ja tavallinen Germanein taruissa. Gerda esim. lupaa 9 yön jälkeen tulla Freyr'in omaksi, maailmata löytyy yhdeksän y.m. Niinpä on Kalevalassakin hyvin usein laita. Mehiläinen esim. lentää yli meren yhdeksän, puolen kymmenettä. Wäinämöinen on syntymättä 9 yrön ikeä j.n.e. Samoin Viron runoissa 9 on armo-yötä, 9 perittyä pyhää y.m.

[697] Vanh. Edda, Vegtamsqvida.

[698] Vanh. Edda, Runatal v. 9.

[699] R. 3 v. 287.

[700] Simr. s. 464, Ynglinga sagan mukaan. Sama kerrotaan muuten myös venäläisistä ja servialaisista noidista. (Buslajev, Russk. Nar. poezia s. 246).

[701] Ynglingasaga luku 6.

[702] Neus, Estn. Volkslied. 51 h; Wiedemann, Aus d. äusser. u. inner. Leb. d. Esten s. 420.

[703] Hän sanoo: se juuri onkin sankari-laulun olento, että se jumalat, jotka jo uskonnollisessa käsityksessä olivat saaneet täydesti inhimillisen muodon ja vapaasti liikkuvan ihmisluonteen, nyt todella vetää alas ihmiskunnan piiriin. Mutta samassa ottaa se sankareinsa kuvauksiin koko joukon vanhoja luonnonperäisiä piirteitä, jotka nyt näin kiintyneinä, kivettyneinä säilyttävät muiston edellisistä taruaikakausista, sillä aikaa kuin samat jumalat, eläen elävässä, yhä edistyvässä uskonnollisessa tunteessa, ovat kansan maailmankäsityksen kaikkein vaihtelemisten alaiset ja yhä enemmän kadottavat niitä piirteitä, jotka heidän alku-aikaista luonnonperäisyyttänsä muistuttavat (Germ. Myth. s. 565).

[704] Gudrun, Simrock'in käännös, värssyjaksot 379, 389.

[705] Saxo Lib. III s. 111, 123. Vertaa sokea soittaja Inkerin runoissa.

[706] S. 87.

[707] Mannhardt 44, 47, y.m.

[708] Katso Wiedemann'in sanakirjaa. Osman on Viroksi myös valurauta ja nähtävästi otettu ruotsalaisesta vanhasta Ozmunds-jern'istä. Olisiko tämä kenties jossain yhteydessä, vaikkei siihen tiedetä todisteita, Odin'in ja jonkun raudan keksintötarun kanssa. Vanha Edda Völuspássa (v. 7) ainoasti kertoo, että Asat rakensivat ahjoja ja takoivat rautaa, luoden pihtejä sekä muita hyviä sepänkaluja.

[709] Simr. s. 407.

[710] Nuor. Edda, Skalda I. 35.

[711] Kalev. r. 7 vv. 333-8.

[712] Wiedem. Aus d. äuss. u. inn. Leb. d. Esten s. 420.

[713] Mannh. s. 142-3.

[714] Grimm, Mythol. s. 165, Mannhardt Germ. Mythen s. 418.

[715] Mannh. s. 378 Skaldskaparmál'in mukaan.

[716] Vanh. Edda, Völuspá v. 14, 16.

[717] Mannh. s. 207.

[718] Luku 18.

[719] L. 19, 20.

[720] Vilkinasaga 1. 21, 22. Odinkin takoo kultakuvan, joka varkaan ilmoittaa (Simrock s. 337 Saxon mukaan).

[721] L. 23.

[722] Vilkinasaga 1. 25, 26, 28, 29.

[723] L. 30.

[724] Kalevala-runoin toisinnoissa ei kuitenkaan tule aina esiin kaikki nämät aineet eikä aina samat.

[725] Kalev. r. 10 vv. 177-8.

[726] R. 18 v. 221-236.

[727] S. 125.

[728] Esim. Slöör Y VII s. 19 Lempaalasta.

[729] Nuor Edda, Dämisögur 62.

[730] Kalev. r. 7 vv. 3, 4. Niinkuin vasta saamme nähdä, on tämä kuitenkin myöhempi muodostua.

[731] Katso Peringskjöld'in esipuhetta ruotsalaiseen käännökseen.

[732] Simrock muistutuksessaan saksalaiseen käännökseen s. 422.

[733] Kalev. r. 38 v. 282.

[734] Kalevip. r. 1 vv. 130-732.

[735] Kalevip. r. 2 vv. 57-434, 560-646.

[736] Muutamat sen alku-aineista tulevat myös esiin eräässä färöläisessä laulussa (Lyngbye, Färöisk qväd. Loka Thaattur, s. 500), jossa Odin'in, Hoenir'in ja Lokin apu on yhteydessä ohranjyvän, joutsenen höyhenen sekä kalan mätijyvän kanssa.

[737] Nuor. Edda, Skalda luku 43.

[738] V. 4.

[739] V. 22-23.

[740] Kalev. r. 10 v. 414.

[741] Vuokkiniemeltä v. 1872 Genetz N:o 11.

[742] Mannh. 399.

[743] D. Herabkunft d. Feuers u. des Göttertranks s. 115-6. Mannhardt huomauttaa että Thor'in vasara on nimeltään Mjölnir (jauhaaja) ja siis luultavasta välistä käsitettiin petkeleksi, joka kuuluu myllyn ensimmäiseen muotoon, huhmareen. Tässä huhmaressa, pilvessä, survomalla hän saattaa auringon kullan takaisin. Huhmaren nimestä stampa johtikin jo Schiefner Sammon.

[744] Saxonis Grammatici Historia Daniae, Müller'in painos, lib. VIII s. 420 seur.

[745] Kalevip. r. 16. Tuo, Suomen ja Viron runoja ylempänä verratessa, huomaamatta jäänyt kirous, on toiselta puolen myös silminnähtävästi yhtäpitävä niiden Kalevalan värssyin kanssa, jotka kertovat, että Sammon ryöstön jälkeen oli, "elo leivätön Lapissa".

[746] Saxo, VIII s. 430-1.

[747] Kalev. r. 30.

[748] Simrock s. 252-61; vert. Nuor. Eddaa, Gylfaginn. 1. 44-8, Skalda 18. Edellisen tarun arvelee Simrock nykyisessä muodossa verrattavasti nuoreksi. Muutama seikka samassa tarussa on kenties antanut aihetta yhteen tapaukseen Kullervo-runoissa, niinkuin vasta saamme nähdä, koska Venäjän sadut tulevat puheeksi.

[749] Vanha Edda, Hymisqvida.

[750] Katso Kalev. r. 47, 48 ja tämän kirjan a. 139, 140. Eräässä ruotsalaisessa sadussa sankari myös nukuttaa noita-akan tulipiin avulla ja vapauttaa ryöstetyn neidon.

[751] Nuor. Edda, Gylfaginning 1. 42.

[752] Mannhardt s. 184, 194. Myöhemmässä hyvin yleisessä skandinavilaisessa sadussa on tämä taru muodostunut siihen tapaan, että jättiläinen tarjoutuu pyhälle Olaville (Thor'ia aina vastaavalle pyhimykselle) rakentamaan kirkkoa. Siitä hänen pitää saaman aurinko ja kuu, mutta jos otetaan selvää hänen nimestänsä, on palkka oleva menetetty. Koska sitten tämä on tapahtunut, halkeaa hän tuhansiksi kallionlohkareiksi (Mannh. s. 185). Virolaisessa runossa on Olavin nimi taas siirtynyt siihen mestariin, joka Kalevinpojalle linnoja rakentaa (15 runo) ja palkka-ehdot ovat kadonneet. Siinä on siis vanhempi ja myöhempi muodostus sekaantuneet. Jälkimmäinen on Suomessakin kirkonrakennus-tarinana kiintynyt useampiin paikkoihin.

[753] Kalevip. r. 11 vv. 149-180, (suorasan.), r. 13 vv. 161-202 (suorasan.); Mannhardt s. 123-4, 147, 154.

[754] Kalevip. r. 12 vv. 703-32; Simrock s. 234. Samallaisia kaalaamis- ja sillanrakennusjuttuja kerrotaan meilläkin Vihdin ja Lohjan pitäjissä Hiidestä.

[755] Monissa paikoissa.

[756] Kalevip. r. 11 vv. 285-393 (suorasan.).

[757] Vanh. Edda, Thrymsqvida l. Hamarsheimt. Vielä lähempänä tätä tarua on pari virolaista satua Päristaja poeg ja Pikse pill (Eesti rahva ennemuistes. jutud).

[758] Kalevip. r. 15 vv. 341-466 (suorasan.).

[759] Nuor. Edda, Skalda 1. 18.

[760] Kalevip. r. 11 vv. 785-949. Vanha äiti, joka hänet ensin piiloittaa, tulee myös esiin toisessa Thor-tarussa, Hymisqvidassa.

[761] Nuori Edda, Skalda 1. 18.

[762] Kalevip. r. 20 vv. 761-84.

[763] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 48.

[764] Kalevip. r. 10 vv. 889-974 (run.).

[765] Vanh. Edda, Hymisqvida, Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 45; katso myös Simrock s. 266.

[766] Kalevip. r. 13, 14, 17, 18.

[767] Nuor. Edda Bragaroedhur 1. 56; Vanh. Edda, Hymisqvida; Afanasjev Narodn. russk. skazki, esim. I N:o 5, V s. 242 y.m. Meillä on myös samallaisia satuja esim. Mikko Metsolainen t. Mieheläinen (Suom. kans. sat. ja tarin. I s. 10-29). Ihmeellisellä tiukusellakin, jonka helistämisellä Kalevinpoika kaikki esteet voittaa (Kalevip. r. 17 vv. 611-68, r. 18) on vastineensa ruotsalaisessa sadussa, (Mannhardt s. 448-9). Tämä tiuku on nähtävästi ukkosen jyrinästä muodostunut.

[768] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 50.

[769] Kalev. r. 47 vv. 245-364, r. 48 vv. 1-266.

[770] Faeröiske qvaeder, saml. af Lyngbye s. 503.

[771] Simrock'kin panee tämän laulun yhteyteen suomalaisen tulensynnyn kanssa (Deutsch. Mythol. s. 106-113). Toiselta puolen on tässä myös sukulaisuutta Lemminkäisen piilo-yritysten kanssa Pohjolan isännän tapon jälkeen r. 28 vv. 191-234.

[772] Simrock s. 113.

[773] Samalla lailla kuin näissä Pohjanperän taruissa, niin Simrock huomauttaa (s. 114), piiloittavat kreikkalaisessakin Thetis ja Eurynome Hephaiston (tulen jumalan) vedessä yhdeksän vuotta, siksi kun hänelle suuttunut ylijumalan puoliso Here leppyi.

[774] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 50.

[775] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1 34.

[776] Kanteletar III N:o 6 vv. 582-848.

[777] Kalevip. r. 19 vv. 89-103 (suorasan.).

[778] Kalevip. r. 20 vv. 981-1006.

[779] Mannhardt kuitenkin arvelee Lokin alkuaan olleen jumalain vihollisen, sitten vasta muuttuneen joksikuksi aikaa ystäväksi (s. 85).

[780] Simrock s. 97.

[781] R. 45 v. 24.

[782] Vert. Suom. kans. loitsuluk. s. 322 N:o 34 ja s. 324 toisintoin rivi 1.

[783] Sam. paikka s. 332.

[784] Sama p. s. 283.

[785] Sama p. esim. s. 286.

[786] Simr. s. 43.

[787] Simrock s. 313, 346; Kalev. r. 45 vv. 31-2.

[788] Nuor. Edda Gylfaginn. 1. 46; Saxo VIII s. 431, jossa Utgarthilocus ilmaantuu käsistä ja jaloista kahlittuna. Vert. vielä Simrock s. 102-3.

[789] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 49.

[790] Saksassakin on logi (Ruots. låga) pehmeämmässä Lohe-muodossa. Mannhardt kuitenkin selittää Lokin nimen lukitsijaksi, koska hän muka alkuaan sulki sadetta suovan pilvenneidon linnanansa (Germ. Myth. s. 84).

[791] Skiruisför-laulussa.

[792] Simrock s. 66.

[793] Vanha Edda.

[794] Vanha Edda, Völuspá, v. 42.

[795] Saxon kertomuksessa Gormos'in ja Thorkil'in retkestä Geruthus'en luokse. Yhdessä jaksossa tämän kanssa olevalla toisella retkellään käypi Thorkil, niinkuin näimme, Utgardilokin luona, jossa Utgard (Skandinavein taruissa maanpiirin äärimmäinen perä, pahain jättiläisten asunto) nähtävästi on yhtä kuin meidän _Ulappala:, (ulko-sanasta).

[796] Vanh. Edda: Fafnismál ja Sigrdrifarmál.

[797] Sudet Eddassa usein sanotaan Hel'in koiriksi, josta ennen mainittuin portinvartijain oikean laadun voi arvata.

[798] Kalev. r. 26 vv. 439-776, r. 27 vv. 371-88.

[799] Nuor. Edda, Gylfaginn. 22.

[800] Petersen, Nord. myth. s. 335-6.

[801] Samaten on Venäläisten lauluin sankari Dobryinuschka, jonka seikat myös monessa suhteessa ovat muodostetut Sigurd-tarun mukaan, saanut nimensä sanasta dobryi = hyvä, lempeä.

[802] Yhtenäisimpänä on Balder-taru kerrottu Nuoressa Eddassa, Gylfaginning'in 49:ssä luvussa. Vanhassa Eddassa on siitä ainoasti hajallisia viittauksia, enimmin Vegtamsqvidassa.

[803] Vertaa tähän hyvin läheistä kertomusta Wäinämöisen ja Tuonen tyttären keskustelusta, ennen kuin jälkimmäinen saattaa edellisen veneellänsä Tuonelan joen poikki (Kalev. r. 16 vv. 159-386).

[804] Kalev. r. 12 vv. 41-54.

[805] I laulu.

[806] Vanh. Edda, Atlamál v. 14-15. Färöläisessä laulussa varoittaja on Högnin äiti (Högnars qvad).

[807] Esim. Kalev. r. 9 vv. 171-200; r. 46 vv. 407-418.

[808] Deutsche Mythol. s. 81.

[809] Kalev. r. 14 w. 416-24.

[810] v. 407.

[811] Vanh. Edda Atlamál v. 55 ja Dráp Niflunga, Nuor. Edda Dämisögur 1. 62, Vilkinasaga 1. 356, Völsungasaga 1. 37.

[812] Huomattava on myös että paimen neuvoo Wäinämöiselle tien Vipusen luo, siis Tuonelaan (r. 17 vv. 9-24).

[813] Saxo histor. Daniae lib. III.

[814] Samallaisia uusien tarunmuodostuksien syntymisiä väärinymmärrettyjen vanhain nimien kautta itse germanilaisessakin kielikunnassa osoittaa Mannhardt sangen useasti (esim. German. Myth. s. 382). Musta Margareetta esim. on tullut Pohjois-Saksassa pelätyn yöhaltijan nimeksi, nähtävästi sen vuoksi, kun se sekoitettiin Valkyriain maineen, markrid'in l. myrkrid'in (metsänratsastajan) kanssa.

[815] Deutsch. Mythol. s. 87.

[816] Simrock s. 173.

[817] Skaldskaparmál 13 (Vert. Simrock'ia s. 79).

[818] Kalev. r. 12 vv. 491-2.

[819] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 42.

[820] Myös venäläinen sankari Dobryinuschka, jonka paha noitavaimo oli metsähäräksi muuttanut, palautetaan ihmiseksi äitinsä (toisinnoissa myös sisaren tai kummitädin) toimen kautta.

[821] Näitä nyt esitettäviä piirteitä ei ole paikoillensa yllä-esitettyyn vertailuun sovitettu siitä syystä että vanhemmat ja uudemmat ainekset Lemminkäis-runoissa täten selvemmin astuisivat lukijan silmän eteen.

[822] Färöläisessä Sigurd-laulussa (v. 3-5) Brynhild Hindarvuorella istuessaan myös pimentää auringon paisteen kauneudellaan, ja ylpeytensä on niin suuri, että hän ei katso yhtään kosijaa vertaisekseen.

[823] Kalev. r. 12 vv. 57-8.

[824] Völsungasaga 1. 24.

[825] Vihko E. Borenius v. 1872 N:o 38 Uhtuesta.

[826] L. 25.

[827] Völsungasaga 1. 30. Löytyy jo myös Vanhan Eddan 3:ssa Sigurd-laulussa.

[828] V. 58.

[829] Kalevip. r. 6 vv. 237-474 (suuri osa runoa); Faeröl. laul. v. 72-3; Vanh. Edda, 2 Sigurd-laulu; Nuor. Edda, Dämisögur 1. 62; Völsungasaga 1. 15.

[830] Kalevip. r. 6 vv. 399-442.

[831] L. 40.

[832] Sama kuvaus nähdään myös Eddassa (1. Helgi-laulu v. 9). Vertaa tähän miekkojen ja keihäitten kuvauksia Kalev. r. 30 vv. 103-6, r. 39 vv. 106-8.

[833] Kalevip. r. 6 vv. 582-610 (osaksi run.).

[834] Sam. p. vv. 682-702 (suorasan.).

[835] Vanh. Edda, toin. Sigurd-laulu v. 5; Nuor. Edda, Dämisögur 62 y.m.

[836] Kalevip. r. 20 vv. 41-122.

[837] Vanh. Edda, Atlaqvida vv. 26-7; Nuor. Edda, Dämisögur 62 (Skalda) y.m.

[838] Kalevip. r. 20 vv. 646-736. Eräässä toisinnossa murha onnistuu (Schott, Kalevip. s. 485, Inland 1852 palsto 929).

[839] Vanh. Edda, Brynhild-laulun katkelmassa on vaan sanottu, että hän tapettiin ulkona, vaan Niebelungenlied lisää sen tapahtuneen, koska hän kallistui juomaan lähteestä (16 laulu).

[840] Förol. laulu v. 197-8. Tämä on muisto Eddasta, jossa Freyr myös viimeisessä taistelussa maailman lopussa on miekkaansa vailla.

[841] Bragarödur 1. 57.

[842] Havamál v. 12, 13, 104-110.

[843] Simrock (Deutsche Mythol. s. 223 seur.) huomauttaa, että Suttung'in oma perään-ajo kotkana on myöhempi muodostus. Tässä on siis suomalainen runo yhtäläinen molempien muodostusten kanssa.

[844] Esim. Lönnr. A. II 3, 34 Ponkalahdelta. Painetussa Kalevalassa siirretty hänen ensimmäiseen retkeensä.

[845] Esim. Lönnr. Q. N:o 223 Kivijärvellä, Becker N:o 30 Pohjanmaalta.

[846] Lönnr. 6, 55-7 Tsenasta. Painetussa Kalevalassa siirretty Lemminkäiseen; r. 43 vv. 231-36. Seuraavat värssyt on Lönnrot toisesta runosta lisännyt. — Toisessakin Eddan tarussa (Bragarödur 56) eräs jättiläinen kotkana ajaa yhtä Asaa takaa, joka haukkana pakenee. Silloin Asat sytyttävät rovion, jonka savu estää vainoojan näkemästä. Kenties voisi siihen verrata sitä parissa Ilamantsin toisinnossa ilmautuvaa seikkaa, että Väinämöinen, päästäksensä Pohjolan emännästä, nostaa sakean sumun ja upottaa veneensä meren pohjaan, jossa hän on kolme vuorokautta, yhtä kauan juuri kuin Odin Gunnlöd'in luona.

[847] Vanh. Edda, Hymiskvidha ja Oegisdrecka.

[848] Esim. Europ. K. s. 4 Repolasta, Boren. 1872 N:o 149 Kiimasjärveltä.

[849] Esim. ruuhi (Trog), Savossa ruhta, luhta slavilaisesta lug = niitty, Virossa toht- meidän tuohi y.m.

[850] Tästä tarusta on nyt vaan pikkuinen katkelma tallella, mutta useat jäljet osoittavat, että se ennen oli suurempi.

[851] Gylfaginning 1. 47-8, 45. Vielä uudemmissa muodostuksissa, niinkuin jäljempänä saamme nähdä, Thor'in koko matka pakkasen ja jäitten kotiin tapahtuu meritse.

[852] Koko Latvajärven ryhmä Sampo-runoissa.

[853] Simrock selityksissään Eddaan s, 391 arveleekin mahdolliseksi, että ne alkuaan olivat yksi persona ja Mannhardt Germ. Myth. s. 81-4 todistaa että Oegir joskus on käsitetty Thor'in viholliseksi. Hän piti ylä-ilman meren, sadevedet, valtansa alla, josta ne Thor vapahtaa. Semmoisena hän siis on likeistä sukua pilvissä asuvalle indialaiselle Ahis-lohikäärmeelle, jonka Indra, (Thor'in vastine) kukistaa.

[854] Harbardsljod vv. 16-18.

[855] Simrock Deutsche Myth. s. 176-205.

[856] Sama p. s. 196-8, 330-3.

[857] Esim. Ahlqv. A. N:o 368 Raudulta.

[858] S. 139.

[859] Simrock s. 37. Edellisen hirven hän panee yhteen Solar-ljodissa nimenomaan mainitun auringon hirven kanssa.

[860] Sirel. N:o 122 Suistamolta.

[861] Kalev. 15 vv. 277-9.

[862] Vv. 307-310.

[863] German. Mythen s. 64-8. Hänkin vertaa tähän runoa Lemminkäisestä. Se ajatus, että luitten rikkominen esti uudestaanherätystä, mahtoi olla syynä Keski-ajalla niin tavalliseen teilaukseen, joka oli tavallista mestausta ankarampi rangaistus.

[864] Kalev. r. 15 vv. 339-44.

[865] Mannhardt s. 70.

[866] Kalev. r. 15 vv. 385-556, 603-8.

[867] Kalevip, r. 2 vv. 218-312 (runoa).

[868] Mannhardt s. 243, 246 seur.

[869] Mannhardt s. 252 ruotsalainen, s. 417 englantilainen.

[870] Mannhardt s. 417.

[871] Ei Kalevalassa eikä myös Loitsurunoihin otetuissa toisinnoissa s. 271-4.

[872] Kalev. r. 1 vv. 179-84; samoin Viroksi (Myth. u. mag. Lieder V b).

[873] German. Myth. s. 71.

[874] Vanh. Edda, Vegtamsqvida v. 15.

[875] Katso Simrock'in muistutuksia hänen kääntämäänsä anglosaksilaiseen Beowulf-runoelmaan s. 169-76.

[876] Sama p. s. 169. Sceaf'in ja Valin yhteydestä katso Simrock, Deutsche Mythol. 293-5.

[877] Vanh. Edda, edellinen laulu Helgi Hunding'in tappajasta v. 6, 10.

[878] Vanh. Edda, Sinfiötlalok.

[879] Vanh. Edda, 2:n laulu Sigurd'ista.

[880] Simrock'in selityksen mukaan Völ'in s.o. Val'in pojat. (Deutsch. Mythol. s. 295).

[881] L. 1.

[882] L. 1.

[883] L. 2. Huomattava on tässä syntyä suovan omenan viskaaminen polvelle samoin kuin sotka laskee maailmaa synnyttävän munan Wäinämöisen polvelle. Sikiön viipyminen seitsemän vuotta taas muistuttaa Wäinämöisen samallaista tilaa seitsemän "yrön ikeä".

[884] L. 2. Tämä puu on muisto germanilaisesta maailmapuusta, Yggdrasil'ista, ja siis, niinkuin edempänä saamme nähdä, sukulaisuudessa Kalevalan ison tammen kanssa.

[885] L. 1.

[886] L. 8. Myös vanhassa Eddassa on vähäinen viittaus, kun Hunding'inpoika toisessa Helgilaulussa soimaa Sinfjötliä, että hän söi susien kanssa (v. 36).

[887] L. 9.

[888] L. 11.

[889] L. 12, 13.

[890] Luku 139, 140, 142.

[891] 1 laulu Regin'istä v. 33.

[892] Sam. p. vv. 36-8.

[893] Völsunga-saga 1. 13.

[894] L. 14, 15.

[895] Tähän vastaa täydellisesti Lemminkäisen lisääntulo Samporetkeläisten laivaan. Hänkin tuli niemeltä ja toi tullessaan lisälaitoja veneen partaan koroittamiseksi myrskyn varalle (Kalev. r. 39 vv. 331-420).

[896] Völsunga-saga 1. 17.

[897] Nimet ovat tässä toisinnossa vaihtuneet, niin että Regin on lohikäärmeenä.

[898] Vilkina-saga 1. 144-6. Loppu on nähtävästi mukailtu ylläkerrotusta tarusta, jossa Odin tekee yhdeksän miehen työt.

[899] Kalev. r. 31 vv. 1-4.

[900] Kalevip. r. 1 vv. 85-90, 97-108.

[901] Kalevip. r. 3 vv. 57-166, 589-637, r. 8 vv. 519-30. Metsäretkellään on veljillä suuri apu heidän koiristansa; metsänriistan vastaan-yhtyessä aina kiskoi Irmi, katkoi Armi, mursi maahan Mustikoira (vv. 76-7). Nämät koirat muistuttavat mieleen Thor-taruille sukua olevissa saksalaisissa saduissa esiintulevat koirat Haltan (Pidä kiinni), Greifan (Käy kimppuun) sekä Brich Ståhl und Eisen (Murra terästä ja rautaa), joiden avulla ihmetyöt toimitetaan (Mannhardt s. 216). Suomessakin (Karjalassa A II 8 Lönnrot s. 19) lauletaan runo, jossa vanha Kalevanpoika lähtee metsälle, Luikki, Laikki ja Puritsa koirat mukanaan.

[902] Tämän kirjan s. 242-3.

[903] Kanteletar III, 1.

[904] Kalev. r. 50 v. 423; vert. V. E Boren. N:o 74 y.m.

[905] Kalevip. r. 2 vv. 728-34 (suorasan.).

[906] Vanh. Edda, Runatal.

[907] Kalev. r. 31 vv. 355-8.

[908] Mannhardt s. 26.

[909] Lib. VIII s. 408. Sitten seuraavassa jatkossa ovat Jarmerik'in vaiheet samallaiset kuin ne seikat, jotka Sigurd-tarinoissa Jörmunrek kuningasta kohtaavat (katso Völsunga-sagaa). Tästä näkyy, että tämä juttu puheena-olleesen suureen tarinapiiriin kuuluu, vaikka osaksi muuttuneena sekä tapauksiin, että päähenkilöin nimiin nähden.

[910] II Ismal'in laulu. Vert. kuinka Ilmarinen Pohjolan neidon saamiseksi kyntää kyisen pellon (Kalev. r. 19 vv. 15-100).

[911] Esim. Länkelän keräelmissä v. VII s. 5, 13.

[912] Mannhardt arvelee sen luultavasti olevan germanilaista sukuperää (German. Myth. s. 396).

[913] Lemminkäinenkin ottaa, Pohjolaan mennessään, isänsä vanhan, kauan piilossa olleen miekan. Kalev. r. 26 vv. 333-6.

[914] Kalev. r. 33 vv. 103-122.

[915] Vanh. Edda, Fafnismál vv. 32-8; Nuor. Edda, Dämisögur 62. Färön laulussa on niiden sijassa "vijalintu", suorasanaisissa myöhemmissä tarinoissa ylimalkaan "linnut".

[916] Kalev. r. 31 vv. 247-50.

[917] Europ. K N:o 315 Jyskyjärveltä.

[918] Kalev. r. 14 vv. 271-354.

[919] Vanh. Edda, Fafnismál v. 7.

[920] Völsunga-saga 1. 28. Tämä Sigurd'in alku-aikuinen luultu halpa sääty ja sukuperä mahtanee myös kuvastella Lemminkäisen äidin varoituksessa pojallensa, joka aikoo lähteä Kyllikkiä kosimaan: "ällös menkö, poikaseni, parempihin itseäsi!" niinkuin myös sankarin vastauksessa: "jos en ole kodiltani korea, suvultani aivan suuri, mä valitsen varrellani" j.n.e. (r. 11 vv. 69, 70, 75-7).

[921] Samoin Wäinä-mö, Wella-mo, Jouka-mo.

[922] Vertaa tähän rahainen arkku, täynnä kalleuksia, joka on Kullervolla mukana, silloin kun hän, veroretkeltä palatessaan, sisarensa kohtaa (Kalev. r. 35 v. 169).

[923] Völsunga-saga 1. 22, 23, 26. Myös färöläisessä laulussa (v. 19) Brynhild kehuu Sigurd'ia muita miehiä etevämmäksi, koska hänen kullattu rautapaitansa ja satulansa huikaisee kaikkia silmiä.

[924] Jälkimmäinen esim. v. K, Europ. s. 100.

[925] Mélanges russes IV. Lönnrot on kerran myös selittänyt Kalevan nimen venäläisestä golova- (pää-) sanasta johtuneeksi (Lyhennetyn Kalevalan selityksissä), Castrén vertasi sen turkkilaiseen álep-sanaan, joka sankaria merkitsee (Mythol. s. 251), Ahlqvist'in arvelun mukaan se kenties on liettualainen kalvis = seppä. (De Vestfinsk. språk, kulturord s. 52), Donner sen pani yhteen kaikellaisten sanain kanssa, jotka kalsketta ja kiiltoa merkitsevät (Suomi 1866 s. 169).

[926] Hyndlaliod v. 11.

[927] Schiefner, Mélanges russ. IV.

[928] Nuor. Edda, Skaldskaparmál 1. 64.

[929] Vanh. Edda, Skalda 1. 43.

[930] Vanh. Edda, Grimuismál v. 54; Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 20.

[931] Nuor. Edda, Skaldskaparmál 1. 64.

[932] Luku 10.

[933] Katso Neus, Revals sämmtl. Namen s. 74 (lähteenä Werlauff, Symbolae geogr. med. aevi s. 9).

[934] Kunik, Berufung d. schwed. Rodsen durch d. Finn. u. Russen s. 11. Kolbjag venäläisen ääntämistavan mukaan vastaa skandinavilaista Kalbing, samoin kuin Varjäg on Väring.

[935] Huomattakoon myös virolainen kalevi-sana. (katso Viedemann. sanakirj.), joka tavallisesti hienoa palttinaa, mutta myös purppuraväriä, siis hallitsijan pukua, merkitsee.

[936] Ganand. Mythol. fenn. s. 29.

[937] Erilaisuus vokaaleissa ei ole miksikään haitaksi arvelulle Skilfing- ja Kaleva-nimien yhtäläisyydestä. Sanovathan Skandinavian tarinat meidän Karjalan Kyrjalaksi; sama vaihto on hyvin tavallinen Suomen ja Lapin vastaavissa sanoissa (meidän rinta on Lapiksi radde j.n.e.). Onpa viimein Suomen kielessä itsessäänkin rinnakkain semmoisia muotoja (esim. ikkuna ja akkuna). S:n katoominen alusta todistaa, että nimi on meille tullut lainaksi. Samoin myös on mielessä pidettävä, että vanhoissa saksalaisissakin tarinoissa Schilbung'it esiin tulevat (Simrock s. 431).

[938] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 15; Vanh. Edda, Grimnismál v. 31.

[939] Vanh. Edda Runatal.

[940] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 16.

[941] Vanh. Edda, Grimnismál v. 32-4; Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 16.

[942] Vanh. Edda, Fjölsvinsmál vv. 21-2.

[943] R. 2 vv. 81—8.

[944] R. 2 vv. 191-216.

[945] Vert. tämän kirjan s. 229.

[946] Kalev. r. 10 vv. 430-2.

[947] Kalev. r. 2 vv. 265-82.

[948] D. Herabkunft d. Feuers etc. 29, 130-1.

[949] D. Herabkunft d. Feuers etc. s. 25.

[950] Kalev. r. 2 vv 115-6 151-4, 175-80.

[951] Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 46.

[952] Kalev. r. 20 vv. 21-34, 43-118.

[953] Vanh. Edda, Hymisqvida vv. 17-19; Nuor. Edda, Gylfaginn. 1. 48, Bragaroed. 1. 56.

[954] Kalev. 2 vv. 67-80.

[955] Samallaiset sekaannukset ovat muidenkin kansain taruissa tavalliset. Niin esim. Indiassa Tvaschtri, joka alussa sepitti ukkosen nuolia Vrithraa vastaan, myöhemmin tehtiin tämän isäksi (Mannhardt s. 85).

[956] Kalev. r. 20 vv. 99-100.

[957] Simrock s. 409.

[958] Nuor. Edda, Skalda 1. 17.

[959] Simr. s. 409.

[960] Kalev. r. 3 vv. 337-40; r. 12 vv. 453-6.

[961] Kalev. r. 42 vv. 393-460. Mannhardt (s. 169) jo myös huomauttaa tämän lainan ja muistuttaa että Anglosaksilaisten Thyrs'it niin-ikään asuvat meressä.

[962] Deutsch. Mythol. s. 407-8.

[963] Mannh. s. 207.

[964] Simrock s. 423 Saxon mukaan.

[965] Kalev. r. 2 vv. 59-66.

[966] Esim. v. A II 5 Lönnrot, lehti 49, Uhtuesta.

[967] Mannhardt s. 388, 538-40.

[968] Mannhardt s. 367, 541; Simrock s. 385.

[969] Katso tämän kirjan s. 156.

[970] Kumminkin selittää Kuhn heidän lähisukulaistensa Kreikan vedenneitoin (huomaa Sotkottaret) nimen Najadit alkuaan Naiadeiksi, Naviadeiksi s.o. laivaneidoiksi. He purjehtivat ensin taivaan vesiä, sitten vasta astuivat alas mereen. (Katso Mannhardt s. 366).

[971] V. 3.

[972] Mannhardt s. 587-8.

[973] Nonnen, väännetty alkuperäisestä Nornen-nimestä.

[974] Mannhardt s. 646-7.

[975] Mannhardt s. 455, 466. Hän ei uskalla päättää tulivatko eläintenkin sikiöt ylimalkaan siitä maasta (s. 483). Mielestäni on kuitenkin lasten alastuleminen sieltä siihen riittävä todistus, jonka meidän tarumme vielä vahvistavat.

[976] Mariebregne (Polypodium vulgare). Syystä on arveltu Marian nimen vasta myöhemmin tulleen entisen Freijan sijaan, joka alkuluonteeltaan on yhtä luonnon emän Holdan kanssa. (Katso Mannhardt s. 80, 293).

[977] Vert. tämän kirjan s. 195, 199-200.

[978] Mannhardt s. 557, 559, 565.

[979] Mannhardt s. 409-10; Kalev. r. 4 vv. 401-34.

[980] Simrock s. 478.

[981] Kalev. r. 16 vv. 181—236. Näihin ovat vielä lisätyt tulen surmaamat.

[982] German. Myth. s. 239.

[983] Loppu-r germanilaisissa sanalainoissa muulloinkin katoo Suomessa. Castrén'in johto kreikkalaisesta thanatos-sanasta on liian kaukaa haettu.

[984] S. 341.

[985] Luku 7.

[986] Esim. Kalevala r. 5 vv. 220-41; r. 17, jossa myös yhtäläisyys nimissä Angantyr ja Angervo (joksi Vipunen välistä, esim. V. E, Boren. 1871 N:o 79, 101, sanotaan) kenties on enemmän kuin paljas sattumus; Kalevip. r. 3 vv. 747-78 (run.).

[987] Vanh. Edda, Vafthrudnismál v. 41, Grimnismál v. 18.

[988] Esim. A. Ahlqv. VII s. 16 Sakkulasta; A II 9 Lönnr. s. 22 Ven. Karjalasta.

[989] Simrock s. 445; Kalev. r. 16 vv. 287-302.

[990] Vanh. Edda Völuspá vv. 49-51; Kalevip. XIII vv. 827-48.

[991] Esim. Vanh. Edda, Sigrdrifumál; Kalev. r. 42 vv. 81-94.

[992] Esim. färöläisessä Sigurd-laulussa Tuirik (Didrik) Berniläinen lentää lohikäärmeen muodossa Högnin päälle.

[993] Esim. Saxo lib. V s. 192, VII s. 323. Samassa historiassa (V s. 248) Finnit voitettuna estävät vihollisen perään-ajoa loitsulla: 1:nä päivänä luovat taakseen vuoren kiven viskaamisella, 2:na lumen ripoittamisella joen.

[994] S. 47, 49.

[995] Katso Grimm'in kirjoitusta Kalevalasta (Fosterl. album II s. 78, 98-9, 77).

[996] Afanasjev venäl. sat. (Russk. skazki) IV s. 169.

[997] Afanasjev I s. 175.

[998] Afanasjev, venäl. pyhätarinoita (Russk. Legendy s. 48-52), Nischni Novgorodin läänistä (herra Mainov'in hyväntahtoisen ilmoituksen mukaan), siis Mordvalaisten lähimmästä naapuriudesta. Jokseenkin samaan tapaan löytyy se myös Buslajev'in kirjassa Venäjän kansanrunoudesta (Russk. Narodn. poezia s. 437-40) Malo-Arhangelskin piirikunnasta Orel'in lääniä, paitsi taru ihmisen opettamisesta työhön, joka on Nerehtin'in piirikunnasta (Orel?) ja myös kuultu Vähässä-Venäjässä.

[999] Tämä taru on tässä kerrottu lyhentämällä; niin esim. on korpin ja kyyhkysen uloslähettäminen sekä pirun yritys hiirenä pureksia reikä arkkiin poisjätetyt.

[1000] Afanasjev'in pyhätar. s. 152 (otettu Tereschtsohenkon kirjasta bytj russk. nar. V s. 44-5). Vertaa tähän Kalevalan luomistarussa, kuinka Ilman impi (l. Wäinämöinen) käden käännähdyksellä laittoi niemet, jalan pohjaamisella kalahaudat j.n.e. (r. 1 vv. 263-74).

[1001] Ryibnikov, Pesni IV s. 219.

[1002] Tschasopis Musea Kralovstvi tscheskaho 1866 v. 1, Baje slovanski o stvoreni svieta s. 35-46. Näistä arvollisista lisistä olen kiitollisuuden velassa herra Mainov'ille, joka ne minulle on hyväntahtoisesti kääntänyt.

[1003] Erben oli tämän tarun saanut eräästä Solovetskoi-luostarin kokoelmasta N:o 1138. Muutamassa toisinnossa (Erben s. 39, lähteenä Neven 1858 s. 60) Jumala, herättyään vuosituhantisesta unestaan näki äärettömän meren allansa ja sukelsi pohjaan. Ylös tullessa putosi hänen kyntensä alta siihen tarttunut hiekkasirunen; se on nykyinen maa.

[1004] Buslajev (Russk. nar. poez. s. 148).

[1005] Vuk Karadschitsch, Srpske narodne pripovjetki N:o 18. Montenegrossa lauletaan samaan tapaan Johannes Kastajasta ja Duklian (Diokletianus) keisarista. He joivat itsensä yhdessä juovuksiin meren rannalla ja rupesivat leikkimään, edellinen kulta-omenalla, jälkimmäinen kultakruunulla, Johannes pudotti omenansa mereen. Duklian lupasi sen sukeltamalla tuoda takaisin, jos toinen ei sillä aikaa varastaisi hänen kruunuansa. Vielä paremmaksi vakuudeksi pani hän pahan linnun viereen vartioimaan. Mutta Johannes peitti meren jäällä ja vei kultakruunun. (Erben, mainitussa paikassa).

[1006] Mannh. Germ. Myth. s. 708. Niistä on myös paljon puhetta Kroatein saduissa (Buslajev, Russk. nar. poez. S. 338).

[1007] Schwenck, Mythol. d. Slaven s. 257. Niihin vastaavat Puolalaisten Schala-Vilat s. 255.

[1008] Sam. p. s. 255, 259; Mannh. s. 569-71. Servialaisten lauluissa he myös jo ovat sotaisiksi muuttuneet ja kehoittavat Valkyriain tavalla murhiin sekä tappeluihin.

[1009] Schwenck s. 237-8, 246, 248.

[1010] Kostomarov, Slavil. mytholog. (Slavjansk mifologia) s. 29. Vert. myös Sresnevski, Ueb. d. Sonnendienst d. alt. Slaven (Ermanns Archiv. VI s. 78).

[1011] Länkelän keräelm. III s. 1.

[1012] Kostomarov s 54.

[1013] Suomettaren kosijat (Kanteletar III N:o 1), Kyllikin kosijat (Kalev. r. 11 vv. 34-42); niin myös monissa toisinnoissa.

[1014] Sresnevski (Ermanns Arch. VI s. 81).

[1015] Kaleval. r. 29 vv. 569-88.

[1016] Heidn. Gotth. d. Veissrussen (Ermanns Arch. V s. 636).

[1017] Myth. u mag. Lied. d. Esten N:o 9 b; Kalevip. r. 17 vv. 81-125.

[1018] Kalev. r. 44 vv. 329-34.

[1019] Schwenck s. 239.

[1020] Buslajev, Venäl. sankarilaulut (Russk. bogat. epos) Russk. Vestnik. 1862 v. IX.

[1021] Kalev. r. 2; Kalevip. r. 8 vv. 648-81.

[1022] Kalev. r. 19 vv. 22-100.

[1023] Esim. Kirejevski, Pesnja III s. 58-69.

[1024] Kalev. r. 8 vv. 187-96. Buslajev (Russk. bog. epos, Russk. Vestn. 1862 III s. 35) vertaa samalla lajilla tapetun Suhman'in veristä syntyneen Suhmanjoen myös Ymer'in veristä alkunsa saaneesen mereen Eddassa.

[1025] Buslajev, Russk. nar. poez. s. 332.

[1026] Voronesch'ista (Afanasj. legend, s. 109). Myöskin Lausitz'in Vendiläiset kertovat samaa, kuitenkin niin, että ukko kaksi kertaa saa leipää taivaasta, mutta kolmannella selkäsaunan (Haupt u. Schmaler Volkslied. d. Wenden II s. 175). Joskus on tammen sijassa venäläisissä saduissa hernevarsi, Thor'ille pyhitetty kasvi. (Esim. Afanasj. VI s. 40). Tästä kenties voisi tehdä uskaliaan päätöksen. Yggdrasil sanan merkityksen mukaan merkitsee Ygg'in s.o. Odin'in kantaja, ja drasil erikseen käytettiin hevosista. Saarnipilvi käsitettiin siis nähtävästi Odin'in ratsuksi. Olisiko sen sijaan tullut hernevarsi syynä siihen, että Wäinämöinen Pohjolaan ensikerran ratsastaa orihilla olkisella, hernevarrella hevolla?

[1027] Kalev. r. 10 vv. 113-74.

[1028] Buslajev, nar. poez. s. 149.

[1029] Kalev. r. 2 v. 50.

[1030] Kävellessänsä Marinan ikkunan ohitse, näkee Dobr. siellä kaksi kyyhkystä. Hän ampuu niitä ja lähtee sitten ylös nuoltansa hakemaan. Tämä seikka, jolla ei ole vastinetta meidän runoissamme, likeisesti muistuttaa yhtä paikkaa Völsungatarinassa. Sigurd'in haukka näet lensi Brynhild'in tornin ikkunaan, sitä hakeaksensa astui sankari sinne ylös ja tapasi täten kovaksi onnekseen vaarallisen Brynhild'in uudestaan.

[1031] Esim. Hilferding, Onezshk. byliny (sankarilauluja Äänisjärveltä) paisto 25, 28, 116 Poventsasta, p. 834 Kiskoista (Kizshi). Siperialaisessa toisinnossa (Kirscha Danilov'in keräelmä s. 41) puuttuu äidin varoitus; samoin toisessakin Simbirsk'in läänistä (Kirejevskin ker. II s. 41, 48). Marinan uhkaaminen ja palasiksi silpominen sitä vastaan löytyvät tässä jälkimmäisessä.

[1032] Syisran'ista Simbirsk'in lääniä (Kirejev. II s. 44, joka myös sisältää äidin varoituksen). Samallainen aita niinikään ilmautuu yhdessä venäläisessä sadussa (Afanasjev Narodn. russk. skazki VI s. 207).

[1033] Esim. Hilferding p. 29, 31-2, 34, 36 Poventsasta.

[1034] Sam. p. p. 313 Pudogasta. Laulu Kiskoista (p. 472) kuvaa tappelun alkua täten: Eipä sade satanut eikä ukkonen jyrissyt, käärme se teki tuloaan. Vertaa siihen Untamon sotajoukon lähenemistä inkeriläisessä runossa (tämän kirjan s. 136). Toisinto Kirschan keräelmässä (s. 240 Siperiasta?) sisältää äidin varoituksen, vaan ei sovintoa käärmeen kanssa, toinen Simbirsk'istä (Kirejevski II s. 40) päinvastoin.

[1035] Kiskoista (Hilferd. p. 724), Kenoserosta (p. 1240).

[1036] Kiskoista (Hilferd. p. 723).

[1037] Pudogasta (Hilferd. p. 290).

[1038] Pudogasta (Ryibnik. I s. 353). Myöskin Vladimir-suuriruhtinas jättää (ainoasti Aunuksesta saaduissa lauluissa) kerran vanhan sankarin Ilja Muromilaisen pitoihinsa kutsumatta, josta syystä suuttuneena tämä viskaa salissa kaikki mullinmallin, ampuu palatsin kullatut nastat maahan ja laittaa niiden hinnasta juomingit krouvin ryysynutuille (golj kabatskaja).

[1039] Taikka myös: "emme anna anteeksi, vaikka saisimme kaikki Vasilin jalot hevoset sekä koreat vaatteet!" (Kiskoi, Hilferd. p. 724, Kenosero p. 1240).

[1040] Uikujärveltä (Vyigoserosta), Hilferd. p. 927 (Simbirsk'istä saatu toisinto, Kirej. III s. 39, ilman); Kargopol, Ryibn. II s. 52, Schenkursk, Kirej. III s. 9 (ei muualta); Pudoga, Ryibn. I s. 27 (ei Kirejevskin keräelmässä, jossa on enimmin kaakkois-venäläisiä); Kiskoi, Ryibn. I s. 252, Kirscha Danilov s. 103 (kenties Siperiasta, josta monet tämän keräelmän laulut ovat); Poventsa, Ryibn. IV s. 93. Buslajevitsch'm koko laulu on niin-ikään etelässä tuntematon. Kirscha Danilov tuo esiin toisinnon Dobr:n-käärmetappelusta, jossa näemme äidin varoituksen, vaan emme valaa (s. 49-53).

[1041] Kiskoi (Hilferd. p. 521, 775), Kenosero (p. 1,068; tässä äiti ainoasti varoittaa Kieviläisten kavaluudesta, mutta samat vaarat sitten tulevat tiellä vastaan), Poventsa (p. 78). Ulkopuolelta Aunuksen maata on vaan yksi mitätön katkelma Kirejevskillä, ja toinen täydellinen laulu Kirschan kirjassa ei tiedä mitään äidin varoituksista.

[1042] Esim. Poventsasta (Hilferd. p. 38, 40, 133, 136-8).

[1043] Kisoki (p. 483-4).

[1044] Kirej. II s. 9 Simbirsk'istä. Samassa kokoelmassa on useampiakin toisintoja D:n lähdöstä kaukaiselle retkelle sekä vaimonsa uudesta avioliitosta; niitä on paitsi mainitusta läänistä myös Tulasta, Nischni-Novgorod'ista ja Saratovista (s. 2, 14, 17), Kirschalla Siperiasta (N:o 20).

[1045] Huomattava on että venäläiset runolaulajat joskus sekoittavat nämät molemmat henkilöt, pannen toisen tekemään toisen töitä (vert. esim. Kirej. II lisäyksen s. I-XVII ja Hilferd. p. 578). Suorasanaisessa sadussa (Afanasj. VI s. 288 Arhangelista) Aljoschka, ennen kuin ryhtyy Dobryinjan tapaiseen taisteluun lohikäärmeen kanssa, rukoilee neitsyt Maariaa: "lähetä musta pilvi, pilvistä rankka sade, että kastuisi käärmeen paperiset siivet ja hän kaatuisi maahan!" jotka sanat muistuttavat Lemminkäisen avun-anomista Ukolta Hiiden varsaa pyytäessä (Kalev. r. 14 vv. 303-312). Samoin rukoilee yhdessä laulussa (Aunuksesta Ryibnik. III s. 32) Ilja Muromilainenkin.

[104y] Esim. Saratovista (Kirej. II s. 17), Tulasta (s. 2), Simbirsk'istä (s. 5).

[1047] Nischni-Novgorod'ista (Kirej. LV s. 87), Kenoserosta Aunuksessa (Hilferd. p. 1,064) y.m.

[1048] Kenosero (Hilferd. p. 1,064).

[1049] Monessa toisinnossa, esim. Kenosero (Hilferd. p. 1,065). Huomattava, on, että Tschurilokin joskus sekoitetaan Dobryinjan kanssa (katso Hilferd. p. 693). Venäläisiin lauluihin on myös tullut historiallisia muistoja. Dobryinjan nimellä esim. mainitaan Venäjän valtakunnan alkuhistoriassa Vladimir Suuren eno; samoin myös puhuvat aikakirjat Dobryinja Kultavyöstä, joka yhdessä Aljoschka Popovitsch'in kanssa otti osaa Khalkan tappeluun Mongoleja vastaan v. 1227. Jälkimmäinen tässä sai surmansa (Kirej. II lis. s. XVII-XIX). Samoin mainitaan Novgorodin aikakirjassa Vasili Buslajevitsch'in kuolo v. 1171 (Kirej. V lis. s. LXV).

[1050] Kalev. r. 12, 15.

[1051] Kalev. r. 28 TV. 65-82, 105-114.

[1052] Kalev. r. 26 vv. 389-418.

[1053] Vert. Kalev. r. 26 vv. 81-96, r. 27 vv. 10-66, 193-200.

[1054] Kalev. r. 11 vv. 67-72.

[1055] Kalev. r. 30 vv. 55-92. Huomattava on, että Tiera tässä tulee Lemminkäiselle avuksi sotaretkelle Pohjolaa vastaan aivan kuin Lemminkäinen Wäinämöiselle. Yhtäläisyys Aljoschan ja Lemminkäisen rukouksissa on jo huomautettu; samoin Aljoschan Don-Juan-luonne sekä Tschurilolle osaksi tuleva yleinen naisten suosio.

[1056] Kalev. r. 27 vv. 77-82.

[1057] Esim. venäläisissä (Afanasjev, Russk. nar. skazki II s. 281 Tschernigov'ista, VI s. 359 Tver'istä y.m.). Vert. Kalev. r. 12 vv. 205-12.

[1058] Venäläisissä (esim. Afanasj. I s. 91 Tschernigov'ista, II s. 265-6 Tambov'ista); myös servialaisissa ja Rumänilaisissa (Afanasj. I s. 175). Vert. Kalev. r. 15.

[1059] Venäläisissä ja serbialaisissa (Afanasj. Skazki IV s. 169, Legendy s. XXIV). Vert. Kalev. r. 15 vv. 159-94. Hän huomauttaa itsekin yhtäläisyyttä Lemminkäisrunoin kanssa.

[1060] Venäläisissä (esim. Afanasj. I s. 91, VII s. 65, 288). Vert. Kalev. r. 15 vv. 555-69.

[1061] Vähävenäläisessä (Afanasj. III s. 18); nimen-omaan löytyy semmoinen tarina Aljoschka Popovitsch'istä, joka lohikäärmeelle huutaa: "miksi toit apuväkeä vasten sovintoa!" ja sillä saa hänet päätänsä kääntämään (Buslajev, ennen main. kirjoit., Russk. Bestn. 1862 X s. 526). Vert. Kalev. r. 27 vv. 367-88.

[1062] Venäläisissä (esim. Afanasj. V s. 95 Voronesch'ista, VI s. 194), serbialaisessa (Karadsch. N:o 6), rumänilaisessa (Schott, Vallach. Mährch. N:o 18). Afanasjev (VIII s. 340) huomauttaa että sama satu myös löytyy arabialaisissa 1001 yön tarinoissa ja Keltiläisillä. Vert. Kalev. r. 27 vv. 219-256.

[1063] Venäläisessä (Afanasj. VII s. 103 Voronesch'ista). Vert. Kalev. r. 27 vv. 323-35.

[1064] Kalev. r. 36 vv. 45-6.

[1065] Kalev. r. 34 v. 43 seur.; vielä enemmän tämän kaltainen on morsiamen päivitteleminen Pohjolassa (r. 22 vv. 415-32).

[1066] Kalev. r. 34 vv. 179-188.

[1067] Kalev. r. 35 vv. 69-74, 167-74. Huomatkaamme vielä kuinka ovat yhtäpitävät Vasili Buslajevitsch'in äidin ja meidän Joukahaisen turhat lunnaitten tarjoomiset (Kalev. r. 3). Samoin taas Dobryinuschka silpoo Marinan palasiksi, aivan kuin Ilmarinen l. Kojosen poika monessa toisinnossa ryöstetyn morsiamensa. Katso Wiipurin ja Inkerin runoja.

[1068] Susun'in tehtaalta Altai-vuoristossa, jonka asukkaat kuitenkin ovat muuttaneet sinne Aunuksen, Arhangel'in, Vologdan ja Perman lääneistä (Kirej. II s. 80, vert. I s. 7). Eräässä toisinnossa Mihailo Kasarinov viepi samalla tavalla pelastetun tytön omakseen telttahansa, mutta siellä tulee vielä hyvissä ajoin veriheimolaisuus heidän välillänsä ilmi. (Kirsoha-Danilov N:o 21, kielestä päättään luultavasti Arhangel'ista). Simbirsk'istä saatu katkelma näkyy aikovan laulaa samaa Dobryinuschkasta (Kirej. II s. 3). Toinen Simbirsk'istä antaa Ilja Muromilaisen tavata kauniin tytön, johon ihastuneena hän kysyy sen sukua ja saa tietää, että tytön isällä oli kahdeksan poikaa, joista yksi on kotoa lähtenyt soturiksi. Tästä tulee ilmi että he ovat yhden äidin kantamat. (Kirej. I s. 92).

[1069] Se seikka, verrattuna lauluun Ilja Muromilaisesta, todistaa, että tämäkin on toisinto edellisistä, Tässä ovat vaan nuot muut kahdeksan veljeä liittyneet lisään.

[1070] Poventsasta, Ryibnik. IV s. 99, Hilferd. useammissa toisinnoissa. Samallainen tarina kuuluu olevan tuttu Donjoen rannoilla ja Galiziassa, jopa ilmautuvan Serviankin lauluissa. Näin sanoo O. Miller muistutuksissaan Ryibnikov'in IV:een vihkoon (s. XVIII); itse en ole valitettavasti ollut tilaisuudessa näkemään näitä meille hyvin tärkeitä todistuskappaleita. — Vaihtuneessa muodossa tavataan sama periajatus (tuntemattomain sukulaisten tutustuminen tärkeällä hetkellä) toisissakin venäläisissä lauluissa, Kuori kuninkaanpoika Krjakovasta kuulee varikselta lähellä olevasta mahtavasta Tatarisankarista, voittaa tämän ja tahtoo tappaa, mutta saa vielä hyväksi onneksi tietää, että se on hänen pikkuisena ryöstetty veljensä (Aunuksesta, esim. Hilferd. p. 534). Samoin usein Ilja Muromilainen, taisteltuaan tuntemattoman sankarin kanssa ja juuri aikoissansa tappaa häntä, saa kuulla että se on hänen poikansa taikkapa sotaneitona kuljeksiva tyttärensä. Jälkimmäinen toisinto on siltana, joka vie ensin tutkittuihin muodostuksiin; edellinen vastaa kokonaan vanhaa saksalaista laulua Hildebrand'ista ja Hadubrand'ista (8:lta vuosisadalta).

[1071] Tämän jälkeen seuraa sama jatko kuin suomalaisessa sadussa Mikko Mieheläisestä. Iv. saa kaksi kumppalia; he sattuvat autioon taloon, johon aina yksi vuorostaan jää ruokaa keittämään. Haltija syö ruoat, siksikun Iv. hänet voittaa. Iv. lasketaan sitten alas kuoppaan, vapauttaa siellä neidon ja saa paljon tavaraa, Kumppalit vetävät ylös ainoasti saaliit, jättäen Ivaschkon kuoppaan. Hän pääsee kuitenkin viimein ylös ja rankaisee heitä (Permasta, Permsk. sporn. II oaa, 2 vihko s. 168). Niinkuin ennen huomautettu on tämä jatko myös sekaantunut Kalevipoeg-runoihin.

[1072] Esim. Afanasj. II s. 345. Tämä kuoppajuttukin löytyy Kalevipoeg-runoissa, r. 10 vv. 221-331.

[1073] Afanasj. III s. 35-40. Useammista toisinnoista puuttuu tämä Kullervontapainen alku, ja on vaan Mikko Mieheläisen vaiheet yksinänsä. Näissä saduissa on kuitenkin usein seikkoja, jotka ovat Kalevipoeg-runoihin sekauneet. Yhdessä (Afanasj. VIII s. 11 Orenburg'ista) kolme ihmeellisellä tavalla syntynyttä poikaa kiistää kuka heistä on tuleva päälliköksi; he antavat viimein tämän arvon sille, joka nuolensa kauimmaksi viskaa, siis samoin kuin Kalevinpojat (r. 8 vv. 249-498). Toisissa (Afanasj. VII s. 91, 97) pääsankari tulee Manalassa vaskiseen, hopeiseen ja kultaiseen valtakuntaan, vaihtaa voiman ja heikkouden vedet ja vapauttaa ryöstetyn äitinsä, niinkuin Kalevinpoika (r. 13, 14, 17, 18). Satu väkevästä karhunpojasta, joka kaikki turmelee (metsän kaataminen y.m.) ja menee Manalaan, on Vendiläisillekin Lausitz'issa tuttu (Haupt u. Schmaler. Volkslied. d. Wend. II s. 169). Saksassa seppä takoo itselleen pojan, jonka kuitenkin, koska liiaksi syö, antaa papin palvelukseen. Täällä hän ainoasti syö ja nukkuu, mutta viimein kaappaa muut rengit, jotka häntä pilkkaavat, kiinni ja haravoi heillä niityn silmänräpäyksessä. Sitten hän vielä metsässä valjastaa suden ja pirun kuormansa eteen, ja viimein vapauttaa papin tyttären helvetistä (Afanasj. VIII s. 305, Haltrich N:o 16). Servialaisillakin on satu Medvedovitsohistä, vaan ainoasti ensimmäinen alku pojan synnystä on samallainen (Karadschitsch N:o 1). Mikko Mieheläisen seikat taas, ilman Kullervontapaista alkua, tavataan Sloveneilla, Kumäniläisillä ja Burjäteilläkin (Afanasj. VIII s. 586, Schott N:o 10). Pohjattomasta hatusta ja pirusta tarinoidaan myös Ukrain'issa ja Rügen-saaressa Pohjois-Saksassa (Afanasj. VIII s. 299). — Kaikki nämät jutut, niinkuin jo ennen huomautettu, ovat alkuaan Thor-taruja, Synty karhusta lienee muodostunut siitä, kun Thor usein sanotaan björn'iksi ja joskus ilmautuukin karhun muodossa. (Mannhardt s. 123).

[1074] Nischni-Novgorod'ista (Afanasj. I s. 80-88) Se on muuten sama satu kuin meidän Antti Puuhaara.

[1075] Permasta (Afanasj. legend, s. 32-9). Kahdessa toisinnossa Rjasanista (s. 132, 134) Yrjö sitten ajaa susilauman pakana-kuninkaan kimppuun taikka käyttää ne koirinaan tappelussa lohikäärmettä vastaan. Vendiläisillä on myös laulu Yrjänästä lohikäärmeentappajasta, mutta ei siinä ole puhetta surmayrityksistä eikä susista (Haupt u. Schmaler II s. 147).

[1076] Monesta paikasta Aunuksessa, Ryibnikov'in ja Hilferding'in keräelmissä (Sadkon kehoitus miehille ainoasti Poventsasta, Ryibnik. III s. 242); niin myös Kirschan vihkossa (epätietoista mistä), vaan ei ollenkaan Kirejevskin lauluissa eteläisemmistä lääneistä. Sadkokin on todella elänyt henkilö, joka v. 1167 rakensi kirkon Novgorod'in kaupunkiin (Kirej. V lis. s. LXIII).

[1077] Buslajev, Venäl. sankarirun., Russk. Bestn. 1862 IX s. 71-2. Tavallisesti lauletaan kuitenkin Iljan loppu ihan toisella tavalla.

[1078] Kalev. r. 50 vv. 501-6.

[1079] Simrock s. 602.

[1080] Vyigosero (Hilferd. p. 904). Ei löydy siinä muodossa muualta.

[1081] Kalev. r. 42 vv. 139-42.

[1082] Kargopol'ista Wienan läänistä (Ryibnikov II s. 4). Hän kohtaa kyntäjän Mikula Seljaninovitsoh'in, joka kulkee, kontti selässä. Tätä konttia yrittää Svjatyigor turhaan nostaa ja muutamissa toisinnoissa uppoo siinä työssä ijäkseen maahan.

[1083] Susun'in tehtaalta Siperiassa, jonka asukkaat, niinkuin tiedämme, ovat Aunuksesta y.m. tulleet, (Kirej. I s. 7).

[1084] Arhangel'ista, (Kirej. IV s. 44); niin myös Kirscha N:o 46 (mistä?).

[1085] Laukaalta (Lugasta) Inkerissä (Kirej. I s. 58). Tuo ainoa Kirschan esiintuoma, epätietoinen poisluettuna, on siis Kolyivan'in nimi tavattu yksistään Suomalaisten rajan läheisyydestä.

[1086] Slovo o polku Igorenu, katso Buslajev, Russk. Vestn. 1862 III s. 27-8.

[1087] Esim. Ilmarinen v. E Boren. 1871 N:o 29; Groundstr. N:o 239 Soikkulasta.

[1088] Hilferding p. 237 Pudogasta, Kirej. I s. 4 Simbirsk'istä.

[1089] Kalev. r. 2 vv 157-160.

[1090] Esim. Hilferd. N:o 186 Vyigoserosta. Ei löydy eteläisemmissä toisinnoissa.

[1091] Kalev. r. 27 vv. 323-35.

[1092] Buslajev, Russk. Vestn. III s. 45.

[1093] Stasov, Venäl. sankarilaul. alkuperästä (Proishozshden. russk. bylin, Vestn. Europy, VII s. 307).

[1094] Esim. Afanasj. I s. 46 y.m. Samallainen nähdään myös Kroatein ja Bulgarein (niinkuin Saksan, Indian, 1,001 yön arabialaisissa) saduissa (Afanasj. VIII s. 590). Se on ukkonen, pilvi partana.

[1095] Kalev. r. 2 vv. 155-6.

[1096] Esim. Afanasj. V s. 75.

[1097] Kalev. r. 14 vv. 301-2.

[1098] Orenburg'ista (Afanasj. VI s. 364).

[1099] Kalev. r. 16 vv. 271-2.

[1100] Orenburg'ista Afanasj. VI s. 290-1.

[1101] Esim. Afanasj. V s. 135, VI s. ll6 y.m.

[1102] Permsk. sborn. I os. 2.

[1103] II 2, s. 152, 158.

[1104] Kalev. r. 38 vv. 148-78.

[1105] I, 2 s. 16; Kalev. r. 22 vv. 411-4.

[1106] Sam. p. s. 38, 65; vert. Kalev. r. 22 vv. 283-92; r. 23 vv. 41-104.

[1107] S. 20.

[1108] Sam. p. s. 20.

[1109] Kalevip. r. 1 vv. 834-43.

[1110] S. 31.

[1111] Kalev. r. 25 vv. 643-6; vert. myös soittelevan Wäinämöisen astuntaa (r. 44 vv. 315-34) ja Kalevinpoj. ajoa (r. 17 vv. 118-25). Näiden tässä lueteltuin lisäksi tulee vielä koko joukko toisia, jotka kohtia Syrjänein tai Mordvalaisten häävirsissä muistuttavat (katso I, 2 s. 44, 47, 51, 52, 66, 102; II, 1 s. 138).

[1112] Saharov, Skazan. russk. naroda III v. 2.

[1113] S. 64, 117, 118. Mordvantapainen morsiamen uni ja sen selitys löytyy myös s. 71-2.

[1114] S. 12. Vert. Kalev. r. 10 vv. 447-54.

[1115] Ryibnikov III s. 347-409 Petroskoilta ja Poventsasta, IV s. 105-48 Pudogasta, Vyitegrasta ja Petroskoilta. Syynä tässä havaittavaan outoon köyhyyteen yhtäläisyyksistä mahtaa olla Aunuksen venäläisen asutuksen myöhäisyys.

[111t] V. III s. 384.

[1117] Kalev. r. 25 vv. 663-6.

[1118] Kalevip. r. 1 vv. 645-6.

[1119] Schwenck, Mythol. d. Slaven s. 119.

[1120] Ulmann, Lettische Volkslied. N:o 82, 107, 318, 481.

[1121] Schwenck s. 119. Vert. tästä ja edellisistä Mordvalaisten Ange Pataita (tämän kirjan s. 195-6).

[1122] Sehwenck s. 68, 70; Ermanns Archiv XIV s. 581 (Kukolnik'in mukaan). Vert. Kalev. r. 2 vv. 50, 182. Raidan tavallinen virolainen nimi rämmelgas on myös siihen vivahtava.

[1123] Tettau u. Temme, Volkssag. Ost-Preussens u. Litthauens s. 20; vert. Kalev. r. 2 vv. 191-6.

[1124] Schwenck s. 144; Ermanns Arch. XIV s. 581.

[1125] Kalev. r. 2.

[1126] Ulmann N:o 436; Nesselmann, Litthauisch. Volkslied. N:o 202. Vert. tämän kirjan s. 130, 160.

[1127] Nesselmann N:o 4, Ulmann N:o 451. Erään toisinnon mukaan (Uiman s. 195) hän kerää tammen oksia. Tämä liettualainen laulu todistaa ennen esitetyn arvelun, että tammen kaataja on Ukkonen.

[1128] Afanasjev Narodn. russk. skazki VIII s. 590.

[1129] Esim. Länkelä VII 1 Soikkulasta.

[1130] Europ. G. N. 538 Suojärv.

[1131] Törneroos N. 374 Länsi-Inkeristä.

[1132] Esim. kuun puoliskonmuotoisuus selitetään siten, että hän rakastui (tässä neidoksi käsitettyyn) kointähteen ja tuli uskottomaksi puolisolleen Päivättärelle, jonkatähden Perkunas hänet halkaisi miekallaan kahtia (Nesselm. N:o 2, 3; Schwenck, s. 123-4). Kuun ja auringon avioliitosta olivat ensimmäiset tähdet syntyneet (Tettau u. Temme Die Volkssag. Ostpreussens y.m.s. 28).

[1133] Nesselm. N:o 2, 3.

[1134] Schwenck s. 77, Ermanns Arch. V s. 358.

[1135] Ulmann N:o 452, 483.

[1136] Sam. p. s. 459.

[1137] Sam. p. 458, 471.

[1138] Lättiläisetkin laulavat taivaallisesta sepästä, jonka takoessa sysiä putoo Väinäjokeen. Nämät sydet, jos kuka ne poimii, muuttuvat hopearahoiksi (Ulmann N:o 477).

[1139] Kreutzwald. Myth. u. Mag. Lied. N:o 5 a, b.

[1140] Kalevinp. r. 10 vv. 889-974. Sama löytyy myös Inkerissä.

[1141] Nesselm. N:o 5, Schwenck s. 124.

[1142] Tettau u. Temme s. 28.

[1143] Tässä on siis uusi vahvistus Mannhardt'in arvelulle, että aurinko ja kuu olivat jättiläisten valtaan joutuneet ja vapautettiin Thor'in voiman kautta.

[1144] Nesselm. N:o 59, 60.

[1145] Sam. p. N:o 162. Seuraavassa N:o 163:ssa tyttö, samoin kuin Kalevalassa Lemminkäinen sekä Ilmarin ryöstämä Pohjolan neiti tahtoo muuttua milloin miksikin: käeksi lehtoon, valko-apilaaksi niittyyn, vihreäksi ruutukukaksi puutarhaan, mutta aina tunnetaan. Vert. Kalev. r. 5.

[1146] Nesselm. N:o 193. Vert. Kalev. r. 4 vv. 431-4; Kalevip. r. VII vv. 269-73.

[1147] Nesselm. N:o 55, 203.

[1148] Sam. p. N:o 134. Vert. Kalev. r. 4 vv. 479-504.

[1149] Lukemattomissa lauluissa. Samoin myös Vähässä-Venäjässä ainoasti viaton impi sai käydä, sepel päässä (Kostomarov, slavil. mythol. s. 94).

[1150] Esim. v. A, Ahlqv. III s. 16, IX s. 21, X s. 8 Wiipurin puolelta; I, Europ. s. 13, 31 Inkeristä.

[1151] Esim. v. A, Ahlqv. IX s. 20, III s. 1 Wiipurin puolelta.

[1152] B, Ahlqvist V s. 11 Hollolasta (Korpiselän kappelissa Ilamantsin rajalla); G, Europ. s. 171 Ilamantsista.

[1153] Ulmann N:o 171.

[1154] Sam. p. N:o 204.

[1155] Nesselmann N:o 1.

[1156] Sam. p. N:o 79.

[1157] Schleicher Litth. Mährch. s. 129.

[1158] Afanasjev'in venäl. sad. muistut. VIII. s. 301.

[1159] Schleicher s. 59.

[1160] Nesselmann N:o 3.

[1161] Nesselmann N:o 354, Ulmann N:o 484. Se on kukka tai vesa, jonka lakastuminen merkitsee kuoloa.

[1162] Nesselmann N:o 228, 229, 283.

[1163] Nesselmann N:o 234, 321; Ulmann N:o 228.

[1164] R. 20 TV. 53-72.

[1165] Wiedemann, Aus d. äuss. u. inn. Leb. d. Esten s. 446.

[1166] Schwenck s. 112, 115.

[1167] Mannhardt Germ. Mythen 129-30.

[1168] Schwenck s. 52-3; Ermanns Arch. V s. 363. Vert, Kalev. r. 50 v. 434; käsikirj. vihko E, Boren, vuonna 1871 N:o 74, I, Europ. s. 148 (Vierokanta).

[1169] Schleicher s. 10.

[1170] Nesselmann N:o 172; vertaa myös Ulmann N:o 231.

[1171] Enimmissä tapauksissa on minun ollut mahdoton tätä esitystä varten tutkia alkukirjoituksia, vaan on täytynyt toisten lausuntoihin niistä turvata.

[1172] Kellgren, De cosmogon. Graecor. ex Aegypto profecta s. 23. Tämä esitys Orpheun opista on Athenagoraan antama. Saman kirjan edellisillä sivuilla on toisten kreikkalaisten kirjailijain lyhyempiä, vaillinaisempia kertomuksia siitä.

[1173] Kellgren s. 24-5. Itse foinikialaiset kirjat eivät ole enään tallella, vaan ainoasti katkelmia kreikkalaisista käännöksistä tai mukailuksista, taikkapa vaan kertomuksista niistä. Roth, Geschichte uns. abendländ. Philosoph. B. I s. 255, joka saman tarun kertoo, selittää alkujumaluuden monikollisen nimen sillä, että taivaan kannessa arveltiin olevan kaksi puoliskoa, yksi maan yli, toinen maan alla. Mutta kenties se mahtanee olla pluralis majestatis, niinkuin yleiseen tuttu hebrealainen Elohim.

[1174] Kellgren, De ovo mundano s. 15.

[1175] Schaschkin, Schamaani-uskonnosta, Venäj. Maantiet. Seur. toimituksissa 1863 v. II s. 31. Valitettavasti ei hän eikä Kellgrenkään mainitse alkulähdettä.

[1176] Vert. Roth I s. 100-101, 243-346.

[1177] Kellgr. De cosmogon. Graec. s. 21-2.

[1178] Niin esim. on Saksalaisten vanhin tunnettu laulu Hildebrand'ista ja Hadubrand'ista saman-aineinen kuin Rustem'in ja poikansa Sohrab'in taistelu. Feridun'ia äiti ensin elättää metsässä, lehmältä saadulla maidolla (Genovevan tarina) ja hänen poikansa Rustem, ratsua itselleen valitessaan, laskee koetteeksi kätensä jokaisen hevosen selkään, joka käden painon alla taittuu, siksi kun tulee hänelle määrätyn jalon varsan vuoro. Molemmat nämät seikat tapaamme Völsungatarinan muodostuksissa.

[1179] Jälkimmäisissä sama hevosen valitseminen. Reguly, a Vogul föld és nép s. 237.

[1180] Le livre des rois, traduit par Mohl I. s. 79, 83, 109. Vert. Kalevinpoika XX v. 1021-46.

[1181] Mohl I s. 353.

[1182] I s. 511.

[1183] I s. 517.

[1184] II s. 85, 87, 169. Tämä lopputapaus, niinkuin olemme nähneet, löytyy Venäläisillä monessa toisinnossa ja on kenties vaikuttanut Kullervo-runoihimme.

[1185] Roth s. 401. Muistutuksessaan N. 646 hän tuo esiin Plutarchon sanat että Ormuzd kätki aivan ensiksi luodut 24 haltijaa munaan.

[1186] Mohl T s. 83.

[1187] Mohl II s. 529.

[1188] Persialaisten aikaisimpia taruja Zend-Avestassa en ole ollut tilaisuudessa tutkimaan.

[1189] Donner, Indern. föreställn. om verldsskapelsen s. 71.

[1190] Sama paik. s. 34.

[1191] Sama p. s. 8. Muutamasta seikasta hän kuitenkin luulee voitavan päättää, että ilma pidettiin vielä vanhempana, s. 10.

[1192] Sama p. s. 16. Vedain arvellaan muodostuneen vuosina 1200-200 enn. Kr.

[1193] Donner s. 17. Puranain vanhimmat muodostukset ovat kadonneet; meillä käsillä olevat eivät ole v. 800 enn. Kr. vanhemmat. Näyttäisi siis varsin todenmukaiselta, että taru munan osallisuudesta maailman luomisessa, joka ei näy löytyvän vanhimmissa uskonnollisissa kirjoissa, olisi tullut Egyptistä, jonka kanssa India muinoisina aikoina oli vilkkaassa kauppa-yhteydessä. Indiasta taas olisi se siinä tapauksessa voinut levitä Kiinaan sekä Japaniin, missä sen jälkiä kuuluu olevan tavattu (Kellgren, De ovo mundano s. 15, valitettavasti esiin tuomatta niiden muotoa), ja mihin niin paljo muuta uskonnollisia käsitteitä on sieltä tullut.

[1194] Kansan suusta saaduissa toisinnoissa ei ole kuitenkaan Kristuksen nimi koskaan mainittu, vaan on tapaus Kullervohon sovitettu. Lönnrot on nähtävästi muuttanut lapsen nimen, saadaksensa täten Väinämöisen lähdön kristin-uskon voiton seuraukseksi.

[1195] R. 42 vv. 393-460.

[1196] Castrén A. 1 1204 N:o 9 Latvajärven Arhipalta, Europ. G. N:o 392 Korpiselältä.

[1197] Esim. Sirel. V N:o 113 Sodanlahdelta Suomen Karjalassa, Lönnr. A. II 3. 34 Ponkalahdelta liki Vuonnista.

[1198] Boren. 1872 N:o 120 Vuonnisesta.

[1199] Tuossa seuraavassa erityistutkimuksessa vasta esitän päätöksen, johon olen tullut kuhunkin eriseikkaan nähden. Sangen monesta yllä esiintuodusta yhtäläisyydestä on minulla se ajatus, että se vaan on satunnainen. Olen kuitenkin arvellut vastaisille tutkijoille hyödylliseksi, jos kaikki huomaamani mahdollisesti verrattavat paikat koottaisiin yhteen paikkaan. Saattaisihan helposti tapahtua, että kaikellaiset seikat, joita en minä tunne taikka en ole kyllin tarkannut, vaatisivat yhden ja toisen yhtäläisyyden uutta tutkimista.

[1200] Föreläsn. i finsk Mythol. s. 309.

[1201] Vestnik Europy 1868. Tunnustaa täytyy kuitenkin, että herra Stasov on yksipuolinen ja aivan jättää huomaamatta ne skandinavilaiset lainat kuin myös alkuperäisesti slavilaiset ainekset, joita myös voi huomata näissä lauluissa.

[1202] v. Hahn Griech. u. Albanes. Mährchen s. 11-13.

[1203] Vert. Kanteletarta III N:o 6. Tätä runoa löytyy suuri joukko toisintoja Venäjän ja Suomen Karjalasta niin kuin myös Inkeristä.

[1204] Grundtvig Danm. gamle folkevis. II N:o 97. Virolainen (Neuss, Estn. Volkslied. N:o 33) on vielä näiden kaltainen.

[1205] Erittäin on niin laita virolaisissa runoissa.

[1206] S. 252-3.

[1207] Tämä paikka on epäselvä.

[1208] Polén N:o 199 Impilahdelta, Europ. U. N:o 579 Suojärveltä, N:o 422 Suistamolta y.m.

[1209] Hilferding N:o 19, 84, 126, 164 y.m.

[1210] Nuorukainen ja kuninkaan tytär, Hilferd. N:o 155 y.m.

[1211] Kaksi rakasta, Hilferd. N:o 31, 134, 285.

[1212] Sama balladi on muuallakin avaralta tuttu: Tatarilaisissa, Unkarilaisissa, jopa myös, niinkuin jossain näin mainituksi, kuuluu löytyvän vanhoissa bretagnelaisissa tarinoissa Arthur-kuninkaasta.

[1213] Parin seikan alkuperä on vielä hämärä; toinen on keskustelu äidin kanssa sisaren kohtalosta, johon vaan muutamassa Vienan läänin runossa on vastaisuus. Siinä näet Väinämöinen (Lemminkäisenä) menee Päivölän pitoihin ja lauletaan koskeen kohisevaan. Hänen vaimonsa lähtee häntä hakemaan ja tiedustelee Päivölässä. Sanotaan kuolleeksi. Missä mullat? Kuuset kasvoi päälle. Missä kuuset? Lahonneet. Missä lahot? Poltetut poroksi. Missä porot? Jo on tuuli tuhkat vienyt. (Löytyy pienessä konsehtivihkossa yhdessä Cajan'in keräelmän kanssa.) Vert. myös yhtä Inkerin auringonpäästörunoa, Groundstr. 9 h, jossa tiedustellaan aurinkoa Väinöltä. Väinön akka vastaa Väinön jo kuolleen: jo on kuuset kukkulalla. Pyydetään sitten näyttämään hautaa. — Toinen on sisaren salaisen rakkauden ilmisaaminen lumen viskaamisella ikkunalle. Sitä muistelen nähneeni jossain venäläisessä balladissa, vaan en ole sitä millään tavalla enää löytänyt.

[1214] Nord. Resor- och forskn. VI s. 117-8.

[1215] Uuden Kalevalan painoksen esipuheessa § 8.

[1216] Tarkoittanee: lounaisrannoilla.

[1217] Mehiläinen 1839, Tammik. num. Suomen muinais-historioitsijoille mietittävää.

[1218] Nyt yleiseen selitetty Novgorodiksi.

[1219] Niinkuin vasta saamme nähdä Saariola l. Sariola ei olekaan alkuaan sama kuin Pohjola.

[1220] Koko tämän selityksen kumosi jo kohta Fabian Collan tukevilla syillä (Morgonbl. 1839 N:o 53-4).

[1221] Kieletär v. 4, s. 33.

[1222] Kiev mainitaankin aina tapausten keskustana. Löytyy kuitenkin yksi ryhmä näitä lauluja, joissa Novgorod on keskustana, ja siinä kohta ilmautuu tälle kauppakaupungille sopivia meriretkiä.