MATAMI R÷HELIN

"Asuuko t‰ss‰ matami Rˆhelin?"

"Justikka, k‰yk‰‰ sis‰‰n, olkaa hyv‰."

"Ehk‰ minulla on kunnia, ehk‰ se on matami itse?"

"Juu, min‰ olen Rˆhelin ja minun mieheni on myˆs Rˆhelin."

"Onko se matami kun on k‰ynyt siell‰ ilmoittamassa ottavansa pienen lapsen hoitoon?"

"Jassoo, se on neiti, neiti on hyv‰ ja istuu. T‰ss‰ on parempi, toppastooli."

"Kiitos."

"Se olisi neidin oma lapsi kuin olisi ulosannettava?"

"Niin."

"Ja vanhako on lapsi, jos saa kysy‰?"

"Kaksitoista vuorokautta."

"Ai-ai, neiti kulta."

"Se alkaa olla jo haitaksi."

"Tietysti, tietysti."

"Pit‰‰ matkustaa, on paikka toisessa kaupungissa."

"Tietysti, tietysti."

"Mutta jos matamin sopii ottaa se."

"Sopii, neiti on huoleti, ihan niinkuin sit‰ ei olisi ollutkaan."

"Min‰ ostan kyll‰ vaatteet ja leningit ja kaikki kauniit ja matami on hyv‰ ja katsoo vain sen per‰‰n, ja kun ulkoilmaan vied‰‰n, pit‰‰ se myssy st‰rk‰t‰ n‰in t‰st‰ edest‰ ja piipata — onko matami n‰hnyt herraslapset?"

"Jaa — herraslapset — niit‰ ne on minulla olleetkin, kaikki hyvi‰ ja kauniita lapsia, oikeiden ihmisten j‰lkel‰isi‰. Paljon niit‰ t‰‰ll‰ laitakaupungilla s‰ilytet‰‰n, monessa niist‰ vain elet‰‰n, niist‰ syˆd‰‰n, niist‰ juodaan ja niist‰ kaikki vippelkonstit koetaan. — Tiet‰‰h‰n neiti, mit‰ sakea el‰m‰ sis‰ll‰‰n pit‰‰."

"Jaa."

"Vaan niinkuin minun mieheni sanoi, ett‰ jos sit‰ peli‰ pelaat, niin muuta elinkeinoa ei meill‰ laajemmin harjoiteta. Paitsi ett‰ min‰ nyt joskus jonkin ruumiin pesen, mutta lapset pidet‰‰n siistin‰ silt‰, ettei niinkuin monessa paikassa — luvalla sanoen — matoja —"

"Osch —"

"Niin, n‰keekˆ frˆˆken, ja n‰lk‰‰. — Vaan min‰ kun otan ja t‰yt‰n sen hyv‰sti ruualla, ett‰ veri on lihavaa ja sakeaa, sitten niit‰ ei haluta huutaa, pit‰v‰t ik‰‰nkuin raskaampaa olentoa."

"Jaa, niin, paljonko matami sitten tahtoo?"

"Kyll‰ sovitaan, frˆˆken, kyll‰ niist‰ sovitaan. Frˆˆken parhaiten tiet‰‰, mink‰ verran asia on h‰nt‰ helpottanut."

"Matami hyv‰ m‰‰r‰‰ vain ensin."

"N‰keekˆ frˆˆken, jokunen antaa lapsensa kuukausittain el‰tt‰‰, jokunen antaa sen summissa ulos. Joku hienompi antoi 35 kuussa, ja sitten piti puhtaus olla ja terveytt‰ hoitaa ja kokonainen maito ja kaikki niin hyvin. — Sitten on v‰hempi ollut ja summissa ollut ja sitten sattuu, kun ovat pieni‰ ja puristuksessa kasvatettuja, ett‰ kuolevat. Eih‰n neiti ole puristanut itse‰ns‰?"

"En."

"Ei sitten. Vaan mit‰ minun pitik‰‰n sanoa, — niin, ett‰ monet pit‰v‰t, ett‰ on onni, kun viatonna kuolee — ett‰ sit‰ on niin erilaisia el‰m‰nymm‰rryksi‰ ja monella eri tavalla voi asiata ajatella, pahaa ajattelematta — kukaan ei pahaa silt‰ tahdo tehd‰ — ei, tietysti ei. — Vai voisiko ‰iti, jos suotta niinkin ajatteleisimme, oman lapsensa hengilt‰ ottaa, vaikka haitaksi olisi? Ei moni. Niit‰ on heikkoja syd‰mi‰, jotka eiv‰t voisi sit‰ sitten koskaan unohtaa."

"Eih‰n toki, kuinka matami —"

"Eih‰n toki, rakas neiti, eih‰n toki. Ei sit‰ voisi. Eik‰ ole tarviskaan. Asian kuljettaa toista tiet‰. Joku sata ei merkki‰ el‰m‰‰n j‰t‰ ja joku lapsi, ei senk‰‰n tarvitse merkki‰ j‰tt‰‰. Toisella on aikaa ja se hoitaa ja tarvitsee rahaa omaan onneensa taas. Minun mieheni, n‰hk‰‰s frˆˆken, on sellainen, se vie — tied‰tteh‰n te miehet, frˆˆken."

"Jaa, matami."

"Jaa, min‰ poikkean — niin, kuinkas me nyt asian ajatteleisimme — neiti on nuori ja kaunis ihminen, ihan kuin posliinista nukki. Eih‰n neidin tarvitse puutetta k‰rsi‰?"

"Ei."

"Niin ei. Jaksaako neiti sitten maksaa kerralla 300?"

"Ja ei muuta?"

"Ei muuta. Nyt. Tahi niin, ett‰ neiti kirjoittaa sitten osoitteensa ja nimens‰ ja min‰ kirjoitan sitten tarkemmin. Sill‰ jos lapsi kuolee — niit‰ ei tied‰ pieni‰, niin on kirstuvaatteet laitettavat ja kellot ja papit kustannettavat — niin, n‰keekˆ frˆˆken, niihinkin menee pitk‰lle kolmattakymment‰. Se on minulta aina mennyt. Min‰ kun puhtaasti ihmisten tapaan kaikki laitan, kaikki, kaikki, ja lapsen hyv‰sti hoidan, aina ajatuksen kanssa — lapsen parhaan kyll‰ ymm‰rr‰n."

"Min‰ kaikki maksan. Ett‰ vain lapselle — ei mit‰‰n — ett‰ kaikki on hyvin — kyll‰ min‰ maksan ennen — se on niin pieni ja siev‰, matami ei usko, se nauraa —"

"Ai, neiti kulta, sen matami kyll‰ uskoo."