KARKELO JA PANTOMIIMI.

Juhlamarssi raikahtaa. Neljä asemiestä, soihdut peitsenkärjissä, astuu sisälle ja asettuu kuhunkin huoneen neljään nurkkaan. Heidän jäljestään neljä ritaria asettuen heidän vierelleen, niin että ovensuusta näyttämö-partaasen kummallekin puolen huonetta kaksi riviä muodostuu. Jälleen sisälle neljä airutta, jotka asettuvat ritarien vierelle. Kaikista edellisistä on kaksi mustaa, kaksi valkeata. Mustat ovat asettuneet oikealle, valkeat vasemmalle, asemiehet (tornit) äärimmäisenä.

Airuet puhaltavat torviinsa, Valkea kuningas ja valkea kuningatar tulevat ja asettuvat valkean rivin keskikohdalle, kaikkien ritarien syvästi kumartaessa. Airuet puhaltavat jälleen. Musta kuningas ja musta kuningatar tulevat ja asettuvat oikealle edellisiä vastapäätä. Kuninkaat tervehtivät toisiaan miekoillaan.

Kuninkaiden jäljestä kahdeksan paria talonpoikaisrahvasta, poikia ja neitoja, neljä mustissa, neljä vaaleissa puvuissa; asettuvat kahteen riviin edellisten eteen. — Kansan karkelo.

Talonpoikais-parit hajaantuvat. Mustat ja valkeat asemiehet vaihtavat paikkojaan. Airuet rientävät edes takaisin näyttämöllä saattaen sanoja kuningasten ja ritarien välillä. Ritarit astuvat esiin. — Miekkatanssi.

Osa esiintyvistä on siirtynyt perälle. Rivit ovat harvenneet, jälelle on jäänyt vain joku asemies, ritari ja rahvaan edustaja. Mustia seisoo vaikeiden puolella ja valkeita mustien. Hetkisen näyttää täydellinen hajaannus ja sekasorto vallitsevan. Kuninkaat ja kuningattaret astuvat esiin. — Menuetti.

Valkea kuningatar pyörtyy. Hänen kruununsa putoaa. Ritarit ja asemiehet rientävät häntä tukemaan, valkea kuningas näkee valkean talonpoikaistytön mustien äärimmäisellä sivustalla oikealla, kruunaa hänet entisen kuningattaren kruunulla ja jatkaa tanssia taukoamatta. Kansa puhkeaa riemuhuutoihin. — Soihdut sammuvat, näyttämö pimenee. Koira kuuluu ulkona haukkuvan harvakseen.

Näyttämö valkenee. Kynttilät palavat kuin kuvaelman alussa. Särkilahden herra istuu shakkilautansa ääressä, pää kätten varaan torkahtaneena. Kirves astuu sisälle kiireesti.

KIRVES: Herra Niilo! Herra Niilo! Herätkää! Tulen juuri pappilasta…

SÄRKILAHTI (herää huudahtaen): Dominus Bartholomaeus! — Missä hän on? — Luulen hiukan uinahtaneeni.

KIRVES: Dominus Bartholomaeus on kuollut.

SÄRKILAHTI: Kuinka? Hän kuoli todellakin? Hän ei siis ehtinyt kotiin?

KIRVES (katsoo häneen): Minä en ymmärrä, mitä herra Niilo tarkoittaa. Tietysti hän kuoli kotiin. Dominus Bartholomaeus ei ole ollenkaan liikkunut tänä päivänä huoneestaan.

SÄRKILAHTI: Mitä te sanotte? Ei liikkunut! Mahdotonta! Hän oli täällä! Hän pelasi minun kanssani.

KIRVES: Milloin?

SÄRKILAHTI: Nyt juuri. Mutta sitten kohtasi äkillinen pahoinvointi häntä…

KIRVES (vakavasti): Te olette nähnyt näkyjä, herra Niilo. Dominus Bartholomaeus ei pelaa koskaan enää. Hän on kuollut. Kuollut omassa vuoteessaan.

SÄRKILAHTI: Kummallista! — Voitteko sanoa, millä hetkellä hän kuoli siis?

KIRVES: Hän veti viimeisen henkäyksensä juuri lähtiessäni pappilasta. Tulen suoraan sieltä. — Muuten on minulla tärkeitä uutisia kerrottavana teille, herra Niilo.

SÄRKILAHTI (kuin itsekseen): Kummallista! Kuinka voi kuolla kesken kerran alotetun shakkipelin? — (Kuin heräten.) Mutta kenen kanssa minä pelasin sitten? Kuka istui tuossa minua vastapäätä? Kuka siirsi! Tehän näette itse: peli on keskeneräinen.

KIRVES: Te olette pelannut yksin tahi hänen haamunsa kanssa, herra Niilo. — Mutta minä en tuo teille terveisiä vain pappilasta, mutta myös Turusta ja Tukholmasta. Poikani palasi tänä aamuna sieltä ja minä riensin heti teidän kanssanne neuvottelemaan…

SÄRKILAHTI (häntä kuulematta): Hän nousi siis todellakin kuolinvuoteeltaan! Hän tahtoi tulla vaikka haudan tuolta puolen, täsmällisesti, täyttämään lupaustaan. Uskollinen Dominus Bartholomaeus…

KIRVES: Herätkää, herra Niilo, herätkää! Te puhutte itseksenne, te näette olemattomia. — Kuunnelkaa minua! Asia koskee koko Suomen aatelia. Kaarle Knuutinpoika on lähtenyt Raaseporista…

SÄRKILAHTI (säpsähtäen): Mitä?

KIRVES: Hän on nyt juhlallisesti julistettu Ruotsin kuninkaaksi. Eerikki Akselinpoika Tott on luopunut valtionhoitajan virasta ja saanut koko Suomen läänityksekseen. Kristian Oldenburgilaisen pyyteet Ruotsin kruunuun nähden ovat ijäksi rauenneet.

SÄRKILAHTI (kuiskaten): Ja tuo nainen?

KIRVES: Kuka?

SÄRKILAHTI: Kristiina Abrahamintytär?

KIRVES: On seurannut Kaarle Knuutinpoikaa Tukholmaan. Sanotaan hänellä olevan hyvät toiveet valta-istuimelle.

SÄRKILAHTI: Niinkö? — (Kuin itsekseen.) Dominus Bartholomaeus! Siinä tapauksessa lienee parasta, että julistamme remis'ksi tämän pelin.

(Kaataa shakkipelin. Samassa retkahtaa hänen päänsä taaksepäin. Hän kuolee ja jää jäykistyneenä nojatuoliinsa istumaan.)

KIRVES (kumartuen hänen ylitsensä): Herra Niilo! Herra Niilo! — Kuollut. Suuri shakkimestari tuolla ylhäällä on siirtänyt samalla aikaa laudan ulkopuolelle vanhat vastapelaajat.

(Ristii kätensä äänettömään rukoukseen. Katoolisen kuorolaulun sävel näyttämön ulkopuolelta täyttää ilman.)

Esirippu.