SYKSY
Reading edition
Kaksi vanhaa, vanhaa varista nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston, taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
»Kurkikin jo lähti», veljelleen toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin »niin maar; lähti», sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee. Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää. Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy. Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen. Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista nuokkuu aatoksissaan aidalla.
»Täytyy tästä…», toinen havahtuu, lentoon verkkaisesti valmistuu.
»Käyhän taaskin tarinoimassa. Oli oikein hauskaa tavata.»