MONT BLANC'ILLA
Reading edition
Pään päällä taivas kylmä, iäinen. Vain huippuja ja vuoren jyrkänteitä, jääkenttäin kuiluun-syökseviä teitä, vain kimallusta lumi-aavojen.
Vuostuhat tääll' on hetken rahtunen. Ain tuuli samoja soi säveleitä. Te ootte olleet ammoin ennen meitä, viel' ootte, vuoret, jälkeen ihmisen.
Miss' ovat ihmistyöt — ne tänne tuokaa! Ne hukkuvat, kun vuoret kerran huokaa, ne särkyvät kuin kupla haurahin.
Maan riemu, tuska vain on vuorten unta. Ne katoaa, kun päättyy uneksunta ja vuorten-päivä paistaa huippuihin.