KÄRÄJILLÄ

Oli kilua, kalua pihamaa taas käräjäpaikan täynnä, meni sisälle toiset synkkinä ja toiset jo oli käynnä.

Ja toiset portaissa tupakoi ja vuoroa vaiti vuotti, ja nurkan takana supattain joku advokaattiaan juotti.

Sudet, asianajajat, salkkuineen eestaas ne tärkeinä kulki, ja närhi, käräjäpukari, taas oli juopunut julki.

Se rentona olla terhenti koko pihan sankarina, kun juuri esille huudettiin se ketun ja karhun kina.

Ovi aukes: pöllö-laamanni näkyi tuomaripöydän takaa, lakikirjat ja kynttilät edessään. Mies muuten viisas ja vakaa,

sadesäällä vaan kovin kärttyisä, kun vaivas se vanha leini. Oli kriivariks viereen kivunnut — jopa jotain! — jo varpus-teini

Ja lautamiehet, varikset, ne nuokkui penkkejä pitkin, väsyneinä seistä nuuhotti jo korpit, viskaalitkin.

Niin kettu esihin viipotti ja vilhui lautakuntaan; tuli tassutti perässä karhu, kuin heränneenä kesken untaan.

Rykäs tuomari, korjas pänsneitään, »no», sanoi, »no kuulla antaa, mite teille on, vanhat skurkit, taas, mite kantaja peelle-kantaa?!»

— »Sitä vaan, hyvä laki ja oikeus, sitä vaan», sanoi nöyränä kettu, »täss' anoisin, että kuoma tää olis sakkoon langetettu.

Se herjas mua, paki paraastaan minut rosvoks ja ryöväriks pani, ketun leikkas kansalaiskunniaa, niin rehellistä ani.»

Oven suussa karhu hämillään käsissänsä lakkia käänsi. Jo suuttui: »Ja varas sinä oletkin.» Se lähemmäs astua väänsi.

»Jo lyö, hyvät miehet auttakaa», huus kettu ja tieltä väisti — »Veit muorin kesävoin», nyrkillään jo karhu sanoja säisti.

»Suu poikki», kiljaisi tuomari, »sinull' ollako vierastamiestä?» Mut karhu vihelsi halveksuin: »Koko oikeus pitäis piestä.»

— »Mite sano sinä lurjus, hunsvotti, ja mite se on kieltä, sinä keyte», ihan sähisi tuomari, — »fiskaali, pane kiinni se, kyllä minä näytä.»

Ne panivat karhun rautoihin ja kettu sai kannetta ajaa, ja ketulla oli monta myös valan päältä todistajaa.

Ne muistivat kaikki kuin eilisen saman tapauksen: sanaharkan ja loukatun kansalaiskunnian, selon tehden tiukan, tarkan.

Tuli tuomio: varojen puutteessa pääs karhu kärsimähän, ketun kunnia maksoi paljon näät ja oikeudenkin vähän.

Ja niin oli vedelle ja leivälle siks karhu langetettu, kun karhun muorilta kesävoin vei petoksella kettu.