RANTAPETÄJÄ
Reading edition
Putos koivun lehti keltainen, käy aavalta syksyn tuuli. Jo riitteen helinän hiljaisen sun yöllä korvas kuuli.
Ikinuoreen oksais vihantaan niin myrskyn raivo ryntää, mi järven ärjyhyn valkeaan ja lakkapäähän kyntää.
Sinä seisot, petäjä, paikallas, sinä suoristat vain selkää kuin lausuen tyynnä: tulkaapas! Et köyristäy, et pelkää.
Sinä rannan paatten rakoihin yhä syvemmälle juurrut, sinä käydess' syksyn vihurin vain suoristut, vain suurrut.
Olet kaunis, petäjä, voimas sun kun voitonhurmaa maistaa, kun niinkuin hymyät, jälleen kun punakylkees päivä paistaa.