LEHDETTÖMÄT PUUT.
Reading edition
Nyt lumi sulaa mailla, Maa kohta vihertää; Puut lehteä vain vailla, Järvellä vielä jää. Nyt paistaa päivä herttaisin Paljaihin puihin, pensaihin; On kevään lapsuusrauha Ja aamu elonkin.
Sä kenen sävel lienet, Mi taivaalta noin soit? Kas, leivon siivet, pienet Kuin pilkut, nähdä voit. Hän ruvennut on rukoukseen Puolesta järven jäätyneen Ja lehden puhkeevaisen, Sydämmen kuihtuneen.
Nyt saapuu sirkku lehdon Ja rastas metsästä: Puu, pensas, missä kehdon Me saamme levätä Ja paikkaa pesän kesäisen Ja laulaaksemme oksasen? Ken majaan lehdettömään Asuntons uskoo, ken?
Ja puiston puista vastas Taas tammi lahova: Tee tänne pesäs, rastas. On haarain tukeva! — Suur' olet, tammi, kylläkin Ja vahvaks itses luuletkin, Vaan olet kuivettunut, Mehutta kuoreskin.
On pajupensas siellä Ääressä puistikon: Ei haarain lehdi vielä, Vaan ota, mitä on! — Oi, paju parka alaston, Sun mehus, juures raitis on; Povehes pesän teemme, Niin saamme vihannon.
Tää laulu sirkun, rastaan; Jos sit' et ymmärrä, Niin hiljaa sulle vastaan Sanasen korvaas mä: Talv' elon jos vei rauhasi, Jos toivos, uskos paleli, Niin kevään linnut eivät Tee pesää poveesi.
Vaan jos sä tuskantiellä Maailman talvinkin Kevättä vuotat vielä Sydämmin rauhaisin, Niin, vaikka kurjaks näyttänet, Sä rikastut ja lämpenet, Ja pesän povees laatii Kevähän lintuset.