KÖYHÄIN LASTEN KIITOSLAULU
Reading edition
Suomen vuodentulosta syksyllä 1868.
Vuos' sitte mylly seisoi vaan, Ei äiti nähnyt itkultaan, Ja isän käsi puutui, Kalvaana veikko vuoteellaan.
Meit' ynnä koko Suomea Rankasi Herra Jumala, Kun Hänet unhotimme, Vaikk' kyllin Hän soi kaikkea.
Me pienet laajaan maailmaan Kodista pantiin kulkemaan; Miss' saimme lepovuoteen, Sen tiesi yksin Herra vaan.
Me näimme pöydät tyhjinä, Sai kovuutta, sai sääliä; Kuljimme lumisina Kuin pilvet pohjan perillä.
Niin hajaannuimme poloiset Kuin syksyn tuuliin lehtyset: On tuntematon koivu, Miss' ennen ovat ollehet.
Niin pitkä talvi kului, vaan Kaatuipa mon' — ei noussutkaan; Mut taivaan tähdet loisti Toivoimme yksin Jumalaan.
Ja Herra päivän paistaa soi; Se säteet jäiseen Pohjaan loi, Ja poistui vihan vitsa, Mi viime vuonna hädän toi.
Ja siunaus loisti taivainen Jokaiseen tähkään, kortehen, Ol' ihmeen kaunis kesä Ja syksy sangen viljainen.
Nyt pääsi mylly jauhamaan, Nyt äiti kehrää lankojaan, Nyt isä pui, ja meillä Lapsill' on koti ennallaan.
Jos tään me unhotammekin Suin mykin, kylmin sydämmin, Niin kivet, jotka jauhaa, Puhuisi tästä kuitenkin;
Kiitosta pelto julistais, Ja akanatkin äänen sais, Ja leipäkulta laulais, Itsensä riihi kaunistais.
Riemuitsee toki rintamme, Kuin vesa taipuu sielumme; Nyt täytyy meidän laulaa Kiitosta taivaan Herralle.
Ylistys harras Sulle, oi Jumala, sielustamme soi: Maastamme murheen poistit, Teillemme armos valon loi.
Sua rukoilemme: neuvo vaan Meit' pyhää tahtoos tuntemaan. Opeta meitä lahjas Sun tahtos mukaan nauttimaan.
Suo, ajall' ilon, murheiden Sinulle tuomme kiitoksen; Pelossas lepo, rauha Ajainen suo ja ijäinen!