ENSI LEIVO.
Reading edition
Mä kuljin puistotiellä Kylämme takana. Talv' oli maassa vielä Ja talvi taivaalla. Sävelen silloin selkeän Ylhäältä kuulin helkkyvän; Se ensi leivon ääni, Ennustus kevähän.
"Min, kevään sisko, löydät Pohjassa?" kysäsin. "Niin köyhät meill' on pöydät, Niin kolkko talvisin. Käy Guadalqvivirille sä, Rypälten maassa viserrä! Ei siellä tyhjää kättä, Ei hyistä sydäntä."
Ylhäältä kuulin vielä Heleän laulelon: "Mit' teen mä riemumiellä, Mi aina murheeton, Ja leivällä, mi milloinkaan Ei näljänhätää tunnekkaan, Ja sydämmillä, jotka Ei Herraa halaakkaan?
"Olenhan toivon hellä, Iloinen sanoma. Minusta riemu kellä, Jos juur' ei kurjilla? Olenhan ääni enkelin, Rinnasta luonnon kotoisin, Tuon kevään viestin maihin Talvesta kolkkoihin.
"Siks luota rikkahitten Käyn ahdistettuin luo Ja köyhäin, surevitten: Mun käsittävät nuo; Kun kärsivät ja surevat Vain ilon oikein tuntevat Ja Herraa hyvyydestä Ylistää osaavat.
"Jos maasi peittää hanki Ja osas kurja on, Valoa ennustanki, Paistetta auringon. Sun maatas lemmin enemmin Kuin rantaa Guadalqvivirin, Kun maasi kärsi, luottain Herraansa kuitenkin."