OUTO KIELI
Reading edition
Vitkaan yöstä kärsimyksen onnen aamu kirkastuu. Viihtymyksen, tyydytyksen pieni pyyde vaimentuu. Nousee altis uhrimieli syvyydestä sydämen, soperrellen lausuu kieli oudon ensi-aakkosen. On kuin toukkain murkinoilta ruumis nousuntahdon sais, on kuin päästä, hartioilta käärinliinat kirpoais. Mullan lapsi, ihmismieli, löytänetkö laulun sen, jost' on oppinut jo kieli oudon ensi-aakkosen.