NOKIPOIKA
Reading edition
Kun minä nokipoika laulun teen en sitä tee kuin Ryynekreen, jykerrä en moderniin en klassilliseen stiiliin, näppää en lyyraan en automobiiliin. Savupiippu ei lie Apollon maja. Eikä tänne Foordi ei Seuroletti aja. Malta! Katsoppas katua. Onko se jalkojes alta pudonnut syvälle pois? Lausetta ainoaa korvas ei kiinni saa. Tuntuuko niinkuin yksin ois keskellä maailmaa. Eikös täällä ole tuulta viileää joka pillastunuttakin tyynnyttää? Eikös ole kylliksi hiljaisuutta sitä nihkivanhaa sitä ihkiuutta? Välkkyvät katot kuin aallokko meren uumenissaan uskallus ihmisveren. Kattojen alla tuhantinen luku — ihminen — se radion ja sähkövalon suku. Tikapuut aurinko ja sauhu. Peltikatolla sateen pauhu — orkesteri, kohiseva meri. Siitä minä nokipoika laulun teen kuusikerroksinen Ryynekreen.