MUUAN ISÄ

Saattelin junalle wanhan leppoisan ukon. Jätin yön selkään, yksin tekemään matkaa, waikka jo todellisuuden piiristä wäistyy, ajasta wäistyy hän jo ajattomuuteen. Ei ole pojalla aikaa seuranpitoon. Wanhus, hän mukaani pyrkii näkemään työtä, josta jo luopunut hän on, rauenneena warroten sammumista elämän lampun. Hänelle ratoksi riitti nähdä, miten on työn syrjässä kiinni tuhlaajapoika, surujen poika, ja uhkan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . Mitäpä tuota kieltää kannattaisi! Maailma hywä tiennee kyllä ne jutut, palwelustyttöin laulamat ympäri kylää: lennähti meidän wälillä monasti sana haawoja lyöwä. Jyrkkää päätä kun kaks on, niin käy aina! Siinäpä poikuusajan arkaa mieltä karkaisi ensimmäinen taistelutahto. Tottui näkemään silmä ihmisen sisään. Niin, isä, hywin ne tunnen hywees ja wirhees. Awaimet sieluuni omaan niistä mä löysin. Nuorra jo pakko mun oli sieluni luoliin samota, tutkistellen petoja siellä. Williä huutoa niitten wawissut olen. Niin, isä, tietämättäs opetit poikas kokemaan werensä kirot. Tieten autoit yhteen: rehellisyyteen. Kiitos sulle jos sun laillasi pään woin pystyssä pitää waikka suoneni soittaa rajumpaan tahtiin. Leipääsi sun olen purrut kymmenin wuosin. Sinunpa ohjauksellas awasin kerran luonnon suuren kirjan, jota nyt saatan tulkita muille — ja siitä leipäni ottaa. Sinunpa silmäsi alla oppinut olen miehisen taiteen, josta ylpeä lienen: taidon hallita purtta tuulessa meren. Siinä taidossa nähnyt en ole wertaasi Kun sinä, Pohjanlahden pelottomimman kipparin kaswatti, lasket kourasi ruoriin, nukkua saattaisin nytkin pohjalle paatin niinkuin pikkuinen poika monasti nukkui pauhussa waahtisen aallon keinussa meren. Olethan, siittäjä, tehnyt sen, minkä taisit. Kättä me lyötiin äsken sowintomielin, silmissä tyytymys kirkas, kiitollinen. Jyskäwä juna sun saattaa etäälle taasen leikki-askares ääreen, jolla sa täytät turhia tiimoja, ennen pitkää unta. Wielä kuulunet aikaan lastesi kautta. Mutta sun pilwetön silmäs, lempeä äänes ujona tunnusti mulle: siirtynyt liet jo ajasta ajattomuuteen, ikuisuuteen, kauas, kauaksi meistä, likelle meitä.