SOKKO
Reading edition
Minä kuljin silmin peitetyin ja itseni köyhäksi luulin. Mut sadun lintujen suhinan öin päivin ylläni kuulin.
Pois riistin verhon ma silmiltäin, ja ne valoa ahmien joivat — mut ikävöin havinaa siipien, jotka sokean yllä soivat.
Oi sitokaa silmäni uudestaan! rakas mulle on pimeän taakka. Nyt tahdon silmin peitetyin minä kulkea hautaan saakka.