KUMMALLINEN SATU
Reading edition
Oli hallitsija muinoin hyvin aurinkoisen maan, — hyvin onnellisna asui hän suuressa hovissaan.
Kuin laskettu timanteilla oli elämänsä tie. Pyhän salatiedon kirjan hän isiltä perinyt lie.
Mut kerran ikävystyi hän onneen, viisauteen, repi maahan palatsinsa, läks hulluinhuoneeseen.
Miten hyvä hämärässä hänen istua olikaan! Ei kirveltäneet silmää kivet kalliit loistollaan.
Mut vielä pimeämpää hän halasi kuitenkin ja pakeni kuoleman kylmiin, yötummiin saleihin.