MERI LEPÄÄ
Reading edition
Nyt meri lepää ulapoin niin laakein, oudon tyvenin. Pois hiljaa vaimennut on tuulen tohu. Mut myrskyn henget ailakoivat alla pinnan kristallin, soi syntyvien hyökyaaltoin kohu.
Ja venheen, joka uskaltaa sen vilpilliseen sylihin, kuin kalan ahmaista voi aaltoin nielu. Siell' levämetsät huojuu kukin kummallisen loistavin, ja nyyhkyttää ja nauraa meren sielu.